Kyselee, löytyisikö tätä kautta kaveria,
vertaistukea olisi tarjolla!
Voit olla mies tai nainen, ei väliä,
on vaan kovin lohdutonta paniikkihäiriön/masennuksen kanssa
yksin "ottaa mittaa"...
Tuntuu että se aina tuppaa voittamaan.
Kokemuksia ja tunteita olisi mukava jakaa,
ja löytää vaikka yhdessä keinoja tästä selviytymiseen...
Uskon, että en ole yksin tämän asian kanssa.
Voimia kaikille, ja rauhallista kesää :)
vertaistukea olisi tarjolla!
Voit olla mies tai nainen, ei väliä,
on vaan kovin lohdutonta paniikkihäiriön/masennuksen kanssa
yksin "ottaa mittaa"...
Tuntuu että se aina tuppaa voittamaan.
Kokemuksia ja tunteita olisi mukava jakaa,
ja löytää vaikka yhdessä keinoja tästä selviytymiseen...
Uskon, että en ole yksin tämän asian kanssa.
Voimia kaikille, ja rauhallista kesää :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et varmasti ole yksin näitten asioitten kanssa. Tajusin juuri, kuin luin tekstiäsi ja mietin, etten ole koskaan kaivannut vertaistukea ongelmiini, jotta viimeisen vuoden olen saanut vertaistukea äärimmäisen paljon, itse sitä edes tiedostamatta! Muutin kotipaikkakunnalleni vuos sitten helmikuussa takaisin ja lenkkeilen tosi paljon äitini kanssa. Äitini sairastaa myös paniikkihäiriötä ja masennusta. Todellakin vasta nyt tajuan kuinka paljon me tuemme toisiamme tällä lenkkeily harrastuksella. Hakeudumme aina kauniiseen luontoon ja puhumme stressaavat asiat yms inhottavat tuntemukset läpi. Vertaistukea suurimmillaan. :)
Minä stressaan asioista hirveästi. Niin paljon, että olen tämän kevään aikana alkanut saada rytmihäriöitä. Raha- asiat lähinnä stressaa. Ja tottakai oma terveys, pelkään sydänkohtausta noitten rytmihäiriöitten takia. Paniikkihäiriöisenä on vielä niin helppoa lisätä itselleen inhottavia oireita, kun alkaa panikoimaan esim. rytmihäiriön osuessa. Pitäs vaan osata rauhottua.
Todellakin voimia kaikille, sitä nämä ongelmat vaatii. Sen olen myös huomannut, että kiitollinen pitää olla kaikesta pienestä. Iloitsen jopa siitä, että meillä on nykyisin aina maitoa jääkaapissa. Pienistä asioista on arjen ilot revittävä. :)
Terveisin Karjalan tyttö 24 vee
Hei vaan
Minulla tuo äitisuhde ei edes koskaan syntynyt.
Olen joutunut salaamaan jo yli 10v oman pahoinvointini.
Hänellä kun on aina ollut käsitys,
että jos jollain on henkisiä ongelmia,
pitää niille ihmisille ensin antaa selkäsauna
ja senjälkeen pakkotöihin.
Luusereita kaikki.
Mutta sinun puolestasi olen iloinen,
että joku ymmärtää ongelmiasi,
eikä vähättele. =)
Onneksi on niitäkin.
Hei!
Mulla kans äitiin ei kunnon suhdetta!
Toivottavasti sieltäpäin löytyy sulle joku kaveri,
itse olen pohjanmaalta.
Terve telle kaikille jotka potee panikkihäiriötä. Itselläni on ollut jo vuosia aika paha häiriö jo toista kymmentä vuotta. Vin sanoa ettei ole kivaa kun on mökki höperö ei juuri uskalla kotoo lähteä minnekkään. Ajattelin vain kysästä että onko muita samaa potevia. Oisi kiva vähän kysellä kuinka tämöisestä noidan kehästä pääsee pois.Oikein lämpöisiä kesä päiviä kaikille....
Äitisuhde on aivan rempallaan. Vaikuttaisiko se paniikkihäiriön syntyyn ja pahenemiseen? Odotan vain, että salama iskee kuoliaaksi - lääkkeestä (paroksetiini) huolimatta...
Kyllä varmasti vaikuttaa, osittain,
vaikka yhtä yksittäistä tekijää tuskin on.
Monien asioitten ja tapahtumien summa.
Äitisuhde nyt kuitenkin lapselle niin elintärkeä,
ettei sen puuttumista, tai toimimattomuutta voi vähätellä.
Joskus tuntuu, että tämä paniikkini on ollut jo syntyessä
tai ainakin alkanut jo varhain.
Toki koetan nyt aikuisena päästä perille asioiden syy-yhteyksistä
kuin myös löytää rakentavan ratkaisun
ja uusia ajatusmalleja, vanhojen opittujen tilalle.
Koska vanhempiaan ei voi muuttaa,
tuntuu siltä, että omaan itseensä on rakennettava
vahvempi suhde ja luottamus.
En halua enää elää syyllistämällä muita oireistani,
koska se ei vie pois tästä tilanteesta.
Äitini oli marttyyri.
Pyrin opettelemaan tapoja
olla olematta sellainen itse.
Etsin todellista minääni,
jollainen olin, ennen kuin minua alettiin muokata.
Väärään suuntaan.
Minä olen lähempi kuusikymppinen nainen ja ollut varmaankin ihan lapsesta saakka ahdistunut. Kävin terapioissa noin 35 vuotta, pitemmissäkin, mutta mikään ei auttanut. Lääkityskään ei oikein auta. Koko ajan erittäin ahdistunut olo, mutta se ei johdu mistään yksittäisistä asioista. Toki on joitain asioita, jotka lisäävät ahdistusta ja niitä vältän, mutta ahdistuneisuus on ja pysyy koko ajan ilman syytä, se on kroonistunut.
En ole enää kiinnostunut pohtimaan syitä, niitä on vatvottu ammattiauttajien kanssa riittämiin. Yritän selviytyä päivästä toiseen.
Voitaisiin vaihtaa vaikka aluksi tällä palstalla viestejä, ehkä tästä saisi jotain vertaistukea.
Kyllä vaan.
Tuossa alemmaksi jo pudonneena on pitkä viestiketju
mm magnesiumin käytöstä paniikin ym hoidossa.
Luin se mielenkiinnolla. sillä itsekin jo yli vuosi sitten
lisäsin magnesiumin käyttöä vahva B ja C
Muualla maailmassa käytetään sitä näköjään paljon
suurempina annoksina, olen nyt lisännytkin
ennen otin 1 magnesiumsitraatti B6 iltaisin,
nyt otan vielä toisen iltapäivällä.
Yhdessä tabletissa on 350mg magnesiumia,
joten kahdessa 700mg. kokeilen nyt tällä.
Käytän iltaisin myös 1mg vahvuista melatoonia
olen ottanut 1,5 tblettia.
Vanhaa E-epaa ollut käytössä jo toista vuotta.
Jonkinverran vointi kohentunut tänäkin aikana,
tosin nykytilanne arjessa on niin kuluttava
että mitenkähän "paha" se olisikaan,
ilman näitä apuja.
Iltalääkkeenä 1 Doxal.
Tarvittaessa Opamox.
Minä en tiennyt tuosta magnesiumista, mutta olen muutoin käyttänyt sitä työterveyshoitajan kehotuksesta, en muista kauanko. En kylläkään ole huomannut sillä mitään vaikutusta. No ei ole muulla lääkitykselläkään, minulla on Xanor ja Moclo....se Aurorixin rinnakkaisvalmiste, vaikea kirjoittaa nimeä oikein enkä viitsi tarkistaa. Kokeiltu ties mitä aikanaan, tuli pahoja sivuvaikutuksia, nämä ovat ainoat joita pystybn syömään. Mutta pahaan ahdistukseen ei juurikaan vaikutusta.
Masennusta ja toistuvia paniiikkikohtauksia cipralex 5mg pitäisi nostaa 10mg mutta en ole uskaltanut, myöskin opamox tarvittaessa, kokemuksia kiitos ja jaksamista kaikille kova on tauti...