Miten sairastuitte anoreksiaan?

Ihminen!

Miten olette sairastuneet anoreksiaan/syömishäiriöön?
Itse sairastuin,koska minua haukuttiin suureksi ja lihavaksi. Otin sen haasteena,jotta saisin näyttää haukkujille!

14

686

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Menkaton

      Mun syy oli että menkat alkoi. En halunnut niitä,ja olin kuullut että laihduttamalla ne jää pois. Nyt vuosia myöhemmin harmittaa. Menkat jäi pois mutta niin jäi lapsetkin!

    • 4+6=10

      syynä pitkäaikainen kiusaaminen, joka jatkuu edelleen. olin ennen reilusti muita isompi. lisäksi itsekkään en pitänyt kropastani. sanoin itselleni, että aloitan heti laihduttaa kun olen 15-16 vuotta, mutta se alkoikin aikaisemmin. tahdoin myös huomiota muilta. olen saanut paljon uusia kavereita. naurettavaa kun huomaa keillä todellakin on sitä merkitystä kavereiden suhteen miltä he näyttävät..

    • Kiusattu :(

      Mulla myös kiusaaminen, ensin kiusaaminen johti BED-oireiluun, kun_useiden_vuosien kiusaaminen vihdoin loppui, akloi uudestaan, opettaja puhutteli kiusaajaa, se loppui, ja alkoi taas. En enää halunnu syödä koulussa tai kotona, ja halusin vain laihtua, joka sitten olikin jo aika anorektista käytöstä.

      Koulukiusaaminen jättää ikuiset arvet, niin itsetuntoon kuin ulkonäköönkin. Useilla jopa konkreettiset arvet, se on vakava asia, muistakaa :(

    • IKnowHowItFeels

      Useita vuosia koulukiusaamista, ilman kavereita tai ketään, jolle voisi purkaa sydäntään. Opettaja saanut tietää monta kertaa kiusaamisesta, mutta eihän se minnekään hävinnyt. Vaikka kouluruoka oli oikein mainittavaa, en halunnut syödä koulussa. Ruokalassa kiusaajat ahdistavat ja ovat liian lähellä. Jos syön koulussa, saan kuulla vierestäni esim. kuinka oudosti syön, pidän vesilasia kädessäni, pidän haarukkaa kädessäni tms. Koulusta päästessä kukaan ei ollut kotona, joten pakko tehdä itse jokin valmisruoka. Kotiruokaa harvoin tarjoilla, kun ei omatkaan ruoanlaittotaidot kehuttavia ole.

      Tällä tavalla anoreksia kai alkoi.

    • Enten tenten

      Koko lapsuuden ajan olin seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Hyväksikäyttö alkoi ollessani 5-vuotias ja jatkui 13-vuotiaaksi kunnes tilanne raukesi.

      Jouduin uuteen kouluun jossa luokkani pojat vissiin hoksasivat että pelkään poikia/miehiä ja siitäpä he riemastuivat. Alkoivat haukkua huoraksi, levitellä musta päättömiä huhuja, kiusasivat, hakkasivat ja yrittivät raiskata (mukana ylä-asteikäisiä poikia), vetää vaatteita päältäni ym.

      Runkkasivat tunnilla ja heittivät mällit selkääni, enkä edes vitsaile. Opettaja ei puuttunut asiaan sillä pojat olivat rikkaista perheistä, minä vaan köyhän yksinhuoltajan tytär.

      Kun kiusaaminen tuli puheeksi reksin luona pojat lopettivat fyysisen väkivallan mutta jatkoivat pas**n puhumista. Luokan tytöt, jotka ihastuivat poikiin, olivat minua vastaan.

      Menin ylä-asteelle johon nuo pojat myös tulivat, koko seiskaluokan ajan sain kuulla olevani ruma läski hu*ra. Kaiken kukkuraksi olin rakastunut erääseen poikaan joka jätti minut kaunniin tytön takia.

      Päässäni naksahti, päätin että muutun kauniiksi, minustakin tulee normaali, en antaisi menneisyyteni vaikuttaa enää mihinkään. Päätin aloittaa kaiken alusta, päätin mm. laihduttaa.

      Olin 14-vuotias silloin kun sairaus alkoi. Ja tässä sitä ollaan, 22-vuotiaana.

      Kyllä kieltämättä v**uttaa.

    • Johanna()

      Minuakin on käytetty hyväksi ... se varmaan vaikutti taustalla, että sairastuin :( .

      Pelkäsin kasvaa naiseksi, seurustelua ja ennen kaikkea SEKSIÄ.

    • aurinko paistaa nyt

      Ala-asteella haukuttiin ja syrjittiin koska olin kaikista isoin, en superlihava mutta tanakka aina 7 luokkaan asti. Seiskalla aloin liikkua ja nauttia pienempiä aterioita ja ysillä en syönyt enää kouluruokaa. Olin onnellisesti parisuhteessa, talot, autot ja ammatti ja työ kun tilanne raukes. Päässä napsahti päälle "olet lihava, läski, liiku, liiku liiku" Ja siitä alkoi kolmen vuoden tuskallinen piina. Näin itseni edelleen sinä lihavana tyttönä vaikka bmi keikkui jo 14....No siitä sitten sairaalaan jouduin sydämen takia ja aloin käymään terapiassa. Aloin parantua ja vointi parani, sain lisää painoa. Parisuhde kariutui toisen alkoholismin takia ja kävin toisen ammatin ja lähdin reissuhommiin lappiin. Ja syönti maistui, nami nami sitä tätä tuota vähän lisää, hups!! Yöööh mikä olo, vessaan ja kakomaan silmät päästään, nyt kaksi vuotta bulimiaa, rahat oksennettuna vessasta alas... Haha!! Sitten löysin elämäni miehen, ihan sattumalta, kuin puskasta!! Nyt olen kuivilla, niin ahmimisesta kuin pakonomaisesta liikkumisesta. Olen edelleen ja tulen aina olemaan bulimarektikko päässäni, mutta uusi ihminen kasvaa masussani ja menee kaiken edelle!! :)

    • Ex-anorektikko.

      En ollut koskaan lihava tai ylipainoinen ja olen koko ikäni urheillut. En vain kestänyt naiseksi kasvua. Onneksi olen nykyisin terve.

    • kliffaa hei

      Miten sairastuin? En tiedä. Olen aina, koko pienen ikäni häröillyt syömisen kanssa. Jo pikkulapsena tunsin että oon liian iso. Ihan pienenä jo. Tossa yli 10-vuotiaana alkoi ikuinen laihdutus ja anoreksia ja loppua ei näy. Kiva elämä!!

    • 20+15=?

      Hei tsemppaa eteenpäin,tarkoitan elämälää en anoreksiaa
      Onhan se vaikeeta ruudun takaa sanoo,mut tiiän misä puhun.

    • täti

      Hakekaa apua, sitä saa kun hakee. Jos ajatus on että ruoka tappaa, eikä että ruoka on elämän voima, tee jotain. Anoreksia on luuston, lapsettomuuden ja monen muun aiheuttaja, ja myöhemmin katumus voi olla hyvin suurta. Minä olen ammattiauttaja, apua siis saa varmasti, kun hakee. Elämä ei ole keskitysleiri vaan jokainen teistä on arvokas ihminen, jolla on oikeus onneen ja hyvään elämään. Soitto terveyskeskukseen riittää, tee se jo tänään. Pää seuraa perässä kun syöminen parantuu, ja päästään kiinni varsinaiseen pulmaan, joka jokaisella tietty omansa (kuten yllä näkyy, naisena oleminen, itseinho jne).

      • Tante Blå

        VOI HYVÄ TÄTI, millä planeetalla oikein elät!!???? Ja sanot olevasi ammattiauttaja!!?? Sallikaa mun nauraa!!!
        Sanot: "soitto terveyskeskukseen riittää" !! Jo siitä huomaa, että et tiedä hyttysen pierun vertaa syömishäiriöiden "hoidosta" Suomessa! Herrajee kun sitä apua sais! Varmasti jokainen joka sitä siinä maassa on yrittänyt, on samaan törmännyt; ammattitaidottomiin "auttajiin", lääkäreillä ei ole kokemusta eikä tietoa. Useimmilla psykiatreilla ja psykologeilla ei ole tietoa eikä osaamista. Jos olet aikuinen, olet heitteillä. Apua saat rukoilla, ja joo, jos somaattinen tila vaatii, pääset armosta muutamaksi päiväksi sisätautiosastolle "tankattavaksi" sen jälkeen ulos ja laihduttamaan!! Tämä on karua totuutta Suomen tilanteesta. Satun tietämaan kun sillä vielä 2 vuotta sitten yritin apua saada. Painoin 33 kg olen 168 cm pitkä, kun pääsin armollisesti sisätaudeille kalium-tippaan kun sydän meinasi pysähtyä. Olin siellä 8 päivää, sitten ulos. Ei mitään jälkiseurantaa, lääkäri totesi vaan että kun olet tuollainen vanha kroonikko ei kannata panostaa!! Psykiatrian klinikalla 15 min kerran kuussa mielenterveyshoitajan puheilla tyyliin hyvääpäivääkirvesvartta.
        Onneksi mulla on perhettä ulkomailla, ja heidän avullaan pääsin tänne. Nyt olen avun piirissä ja todella ammattitaitoisen! Paino on noussut 5 1/2 kg, ei paljon mutta noussut. Saan pätevää lääkärinseurantaa. Otetaan verikokeita, sydänfilmiä, luuntiheyden mittaus jne. Psykologi 2 kertaa viikossa. Rav.suunnittelija, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, ryhmäterapiaa...
        Kerroin täällä kohtelusta Suomessa, täällä sanottiin että on täysin mahdollistaettä tulen täysin terveeksi vaikka "vanha toivoton kroonikko" olenkin!! Tällä hetkellä kunto ei riitä opiskeluun eikä työhön, mutta kun se kohenee pääsen minulle räätälöityyn työkokeiluun. Sen kautta tarkoitus löytää miten jatketaan. Onneksi olen kielitaitoinen. Kauhulla ajattelen niitä raukkoja jotka Suomessa joutuvat henkensä edestä taistelemaan apua saamatta.. Sinne en koskaan enää palaa. Se on varma.


    • liiannuori

      Sairastmisen tastalla on varmasti monia tekijöitä. Vanhempieni ero, kn olin reilun vuoden ikäinen, vaikea ja riitais shde isäpuoleen, kaverien puute. Isosiskoni oli paras ystäväni (ja on ehkä vieläkin), mutta hän muutti pois (sisäoppilaitokseen) kun menin neljännelle. Se taisi lakaista masennkseni, jota jatkuu edelleen.

      Kuudennen luokan jälkeisenä kesänä kuulin pro anasta.. Se vei mukanaan, aloin laihduttaa ja ennen kuin paljastuin vanhemmilleni mittani olivat 42/164, päivittäinen kalorinsaanti 300-1000....... Keväällä 2009 aloin sitten käymään psykologilla (jota muuten vihasin). Hommasta ei ollut mitään hyötyä. Kesällä en käynyt missään, koska tyyppi oli kesälomalla. Syksyllä sitten oltiin sitä mieltä, että tilani on huonontunut (viiltelyt yms tuli kuvioihin). Syksyllä kävin kerran tk-lääkärillä ja kerran psykologilla, koko muu aika kulin siihen kun he tekivät lähetettä nuorisopykiatrian polille.

      Ensimmäinen käyntini polilla oli 27.12.2009. Tapasimme lääkärin, hän kertoi hoitomahdollisuksista: viiden kuukauden jonoon polille tai kahden kuukauden jonoon osastolle. Valitsin osaston, koska olin ihan totaalisen loppu. Olin sitten osastolla seuraavana keväänä kaksi jaksoa, ensin neljä sitten kaksi viikkoa. Siellä tutustuin parhaaseen ystävääni, silloin vaikeasti anorektiseen tyttöön. Se herätti minut, en voi tappaa itseäni, jos haluan estää ystävääni tappamasta itseään! Niimpä päätin paranta ja parannuin!

      Elin suunnilleen voden terveenä, pystyin syömään ja olemaan ihan normaalisti. Syksyllä aloitin poliklinikkakäynnit, eneen joulua olin vielä kaksi viikkoa osastolla. Peruskoulun viimeinen luokka oli hyvällä mallilla... Huhtikuussa ajattelin kuitenkin hieman parantaa kuntoani ja laihduttaa tai kiinteyttää kroppaani. Vakuutin itselleni, että en mä voi sairastua, mähän tiedän jo miten se tulee, ei mulle käy niin.

      Vielä toukokuussa painoin 52 kiloa. Paino tippui kuitenkin 7 kiloa vajaassa kuukaudessa. Olen taas se pakko-oireinen kalorinlaskija. Olin tässä 8 päivää päiväosastolla, tuntui, kuin se olisi vähän oloa helpottanut, mutta nyt olen taas laihdttamassa, muutama jo palautunut kilo on taas katoamassa...

      Nyt vaan mietin, mitä teen, toisaalta haluan selvitä ammattikolu lukio yhdistelmästäni kunnialla, mutta toisaalta tuntuu, että nyt pitäisi mennä vaikka osastolle ja hoitaa tää sairaus..

    • anoreksianvanki

      Mulla taustalla oli kans se, että jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Nykyään ei ole kavereita juuri, ja uusien kohtaktien solmiminen on vaikeaa. Lasten saannista en tiedä, menkat reistailee mutta tulee muutaman kuukauden välein joka tapauksessa. Kyllä tää surettaa ja anteeksiantaminenkin on niin vaikeaa! Tuskin kukaan pystyy ikinä täysin antamaan anteeksi henkilölle joka pilasi elämän tuottamalla henkistä tuskaa ja pilaamalla myös sen fyysisen puolen. Katkera olen ja tulen luultavasti aina olemaan :(

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17199
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5536
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2595
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      16
      2087
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1778
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1013
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      961
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      909
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      904
    Aihe