raivostuivat kun kerroin vauva uutisen! olen 19 täytän helmikuussa 20 siis ennen kuin lapsi syntyy ja vanhempani suuttuivat silti?!?!?! tilanteeni on kuitenki hyvä asun mieheni kanssa omistusasunnossa minulla on koulut käyty ja ammatti ja hiukan työ kokemusta ( vaikka tällä hetkellä työtön, etsin toki koko ajan uutta työtä) mieheni on kunnon töissä josta saa ihan hyvää palkkaakin vielä (jää reilu 2000€ käteenkin verojen jälkeen) silti he raivostuivat? miksi? mielestäni nyt on juuri hyvä aika tehdä lapsi vai kuinka?
Vanhempani (tulevat isovanhemmat)
Jossu92^
8471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinun tilanteessasi sanoisin itse vanhemmilleni että jos heitä kerran noin paljon harmittaa voimme kyllä olla pitämättä enempiä yhteyttä!
Kyse on sinusta, sinun lapsestasi ja perheestäsi, kuten myös miehesi perheestä!
HE EIVÄT VOI PÄÄTTÄÄ MITÄÄN!!!!
olet jo aikuinen kaikin puolin, huolehdit itsestäsi jne.
vanhempasi näkevät ilmeisesti sinut vielä lapsena!
minua itseäni suututtaa vanhempien tuollainen käytös, tosi lapsellista ja julkeaa! kun lapsi aikuistuu on siinä turhaa yrittää raivota ja estellä!
itse olin 21 kun sain ensimmäiseni.
Olisin varmasti tehnyt ja pitänyt lapsen jo aijemminkin jos se olisi alkunsa aijemmin saanut! Siihen on turha vanhempien tulla väliin kun luo omaa perhetta ja omaa tulevaisuutta!
Onnea odotukseen, toivottavasti osaavat edes pyytää anteeksi!
Heitä varmaan harmittaa omasta puolestaan kun nyt pitäisi kasvaa isovanhemmuuteen ja ottaa vastuuta lapsenlapsista. On kyllä ikävä asenne :(...älä välitä heidän suuttumisestaan. Anna ajan kulua niin he tottuvat ajatukseen. Tsemppiä odotukseen ja keskity nyt omaan hyvinvointiisi, älä mieti liikaa vanhempiasi!
Ei mitenkään outoa että joidenkin vanhempien reaktio ilmoitukseen on kertomasi kaltainen..oma äitini järkyttyi pahoin kun kerroin 25 vuotiaana odottavani lasta(täytin samana vuonna 26v).
Itse opiskelin tuolloin,joten opiskelutkin jäivät kesken...seuraavana vuonna kun syntyi jo toinen lapsi.
Sinulla on oma elämäsi,vanhemmillasi omansa..silti olet heille ikuisesti "lapsi"..eikä ole helppo ymmärtää että "lappsi saa lapsia",etenkin jos vanhempasi ovat itsekin vielä "nuoria" ;)
Onnea! Vanhempasi eivät varmaan vain osanneet odottaa vielä vauvauutisia. Vauvasi on heille varmaan ensimmäinen lapsenlapsi? Uskoisin että ovat lopulta innoissaan ja onnellisia isovanhemmuudestaan. Olkaa vain onnellisia lapsesta, muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Ohhoh..Onpas vanhempiesi reaktio töykeä.Itse olen 18 ja odotan esikoista (vasta 5vko) ja kerroin heti vanhemmilleni ja kihlattuni vanhemmille ja molemmat ottivat asian erittäin hyvin. Joka tapauksessa toivotaan että he ajanmittaan ymmärtävät että on kyse teidän elämästä eikä heidän:) Oneea tulevasta pienokaisesta:)
Onnea tulevalle mammalle! vaikutat todella kypsältä ja fiksulta ikäiseksesi ja tilanteesi on aivan mainio lapsen hankkimiseen, itse sinun tilanteessasi odottaisin että vanhempasi ottaavat sinuun yhteyttä (varmasti lähiaikoina se tulee tapahtumaan) todella outoa että he ovat tuolle kannalle lähtenyt, mutta älä murehdi nyt heitä vaan iloitse uudesta elämästä sisälläsi ja onnellisia hetkiä sinulle ja miehellesi vauvan kasvatukseen! :) toivottavasti vanhempasi älyävät töykeytensä, pyytävät anteeksi ja haluavat osallistua lapsen elämään
Itse olen 22-vuotias esikoisen odottaja. Vanhempani ja sukulaiseni suhatutuivat uutiseen oikein hyvin, mutta sen sijaan moni puolituttu (ovat itse yli 30-vuotiaina vasta saaneet esikoisensa) olivat erittäin ilkeällä kielenkäytöllä sitä mieltä, että alle 30-vuotias on vielä aivan liian lapsi saamaan lapsia! En ymmärrä, meilläkin tosiaan oma omakotitalo, mies vakituisessa työssä, minä ehdin valmistua ennen lapsen syntymää ja minulla on varma työpaikkakin jo tiedossa.... Ei sitä aina voi ymmärtää kaikkia toisten aivotuksia.
Onnea sinulle ja uskon kyllä, että vanhempasikin pikkuhiljaa asiaa sulatellessaan alkavat ymmärtää ja pitää asiaa iloisena :)
Mitäpä jos ihan suoraan kertoisit,että heidän suuttumuksensa loukkasi sinua. Kysy sen jälkeen heiltä,miksi he suuttuivat. Joillekin isovanhemmaksi tulo on kriisi. Huomaa oman vanhenemisensa,joitakin pelottaa että joutuvat kovasti osallistumaan vauvan hoitoon jne.
Tilanne voisi helpottaa ihan suoraan puhumisella. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa kirje,jos se on helpompaa.
Ja voisi vanhempia vielä muistuttaa,että elät ihanaa aikaa,etkä halua sitä jälkeenpäin muistella riitaisana aikana heidän kanssaa.