Onko kukaan teistä saanut Avastin-pistoksia?

Nuo mainitsemasi sivuvaikutukset ovat erittäin harvinaisia. Entä jos jollain täällä tai tutulla sellainen ilmaantunut, miten se vaikuttaisi sinun hoitotoiveisiisi?

Lääkärin kuuluu kertoa hoidon riskeistä jos hoitoa on ehdottamassa. Hyöty ja haitta punnitaan aina tapauskohtaisesti ja jos haitat voi olla suuremmat kuin hyöty ei hoito ehkä ole vielä ajankohtainen.

Voisi kuvitella että rappeuman seuranta olisi ehkä ensin paikallaan jos vaikka se ei ole etenemässä nopeaan kun ei sinulla vielä ole mitään oireitakaan. Itsellä kostea verkkokalvon rappeuma ja makulaödema eteni todella nopeasti muutamassa päivässä niin että näkö alkoi mennä mustaksi näkökentän keskeltä lähtien. Ensin ihmisten päistä "katosi" silmät ja seuraavana päivänä en nähnyt enää päitäkään tai mitään mikä keskellä näkökenttää oli. Kaikki suorat viivat oli kiemuralla ja Amsler testi tietenkin ihan pielessä. Minä taas kuvittelin "saavani" Avastinia, mutta silmän syövän takia sitä ei annettu. Pitkäaikainen suun kautta otettava isoannoksinen kortisoni kuitenkin paransi tilannetta, mutta hitaasti.

Suosittelisin jutustelua silmälääkärin kanssa. Ja pitää muistaa että ihan kaikissa hoidoissa on aina omat riskinsä, mutta usein ne on harvinaisia. Jos hoito tulee todella tarpeeseen, riskinotto yleensä kannattaa.

Äitini sai silmänpohjarappeumaan todennäköisesti Avastin-syöpälääkettä pistoksina kahdeksankympin lopusta yhdeksänkympin alkupuolelle. Hoito toimi, mutta viimeisen hoidon kohdalla tämän vuoden huhtikuussa pistoshoidon seurauksena silmänpaine kohosi lähes 70:een. Vointi oli huono hoidon jälkeen, mutta koheni hiljalleen. Aluksi ei tahtonut nähdäkään silmällään, mutta alkoi sitten nähdä. Seuraavana päivänä oli seurantakäynti, jolla silmälääkäri sanoi, että mahdollisen seuraavan käynnin kohdalla joudutaan tarkoi harkitsemaan, voidaanko enää rokotusta antaa. Äiti oli saanut jonkun tabletin silmänpaineen alentamiseenkin.

Jäin miettimään mitä lääkäri tarkoitti sillä, että joudutaan tarkoin harkitsemaan voidaanko enää rokutusta antaa. Hän sanoi että hoitoo liittyy jokin riski. Jäin miettimään mistä oli kyse. Hoito oli toiminut monet kerrat. Viimeisen kerran lääkäri sanoi että silmänpohjan kuivarappeuma oli muuttunut kosteaksi rappeumaksi.

Saman viikon aikana äiti sai sitten aivoinfarktin, jolloin hänet jouduttiin viemään sairaalahoitoon. Toiminta ei ollut kyllin nopeaa halvauksen jälkeisen liuotushoidon käynnistämiseen. Varmaan äidin korkeahko ikä vaikutti Avastin-syöpälääkkeen aiheuttamaan todennäköiseen komplikaatioon. Äidillä oli migreeniksi luulemiaan kohtauksia silmänpohjarappeumanhoidon aikana useammin.

Äidin maallinen elämä päättyi siis huhtikuussa. Kuten on todettu, silmänpohjarappeumanhoidossa tärkeää on säilyttää näkökyky, jolloin elämänlaatu säilyy. Äiti piti tärkeänä näkökyvyn säilymistä. Hänelle ei kerrottu mitään siitä onko lääkitys oikeanlainen sovellettuna syöpähoidosta. Onko sitten täsmähoito varsinaiseen ikärappeuman silmänpohjahoitoon sellaisella lääkkeellä turvallisempi, joka maksaa monikertaisesti vrt. siihen, että monet voivat saada nykyisenlaisella Avastin-lääkkeellä näkökyvylle jatkoaikaa, jää asiantuntijoiden omalletunnolle. Lääkesovelluksiahan käytetään erilaisiin oireisiin. Pahoinvointilääke Talitomidi omaa huonon kaiun, kun se aikanaan aiheutti siköille epämuodostumia, mutta sitä käytetään menestyksellisesti lebraan l. spitaaliin.

silmään pistettävillä piikityksillä ei ole mitään virkaa jotain muuta tarttis kehittää kun on kyse vanhuksista niin ei kukaan ota tätä tosissaan