Mistä teitä hulluja sikiää?

Mulla on tästä teoria: täällä saa kirjoittaa anonyymisti, rekisteröintiä ei vaadita. Voi revitellä rauhassa, kun teksti ei jää omaan piikkiin millään lailla. Minusta myös näyttää, että joissakin ketjuissa ihmiset kommentoivat omia tekstejään lyödäkseen lisää vettä myllyyn...
Juu,. jos vertaistukea ja tsempitystä kaipaa, nämä eivät todella ole niitä parhaita foorumeita siihen tarkoitukseen.

Miten perustelet kuka on hullu ja katkera, jos kertoo omasta elämästään, vaikeuksista tai onnesta?
Onko semmoinen ihminen aina hullu ja sairas?

Eikö sulla ole koskaan vaikeita aikoja? Jos on niin oletko hullu ja mieleltäsi sairas?
Perustele kantasi.

Onko ihminen joka on aina onnellinen ja asiat hyvin anoa joka tänne saa kirjottaa, sillon terve ja asiallinen? Jos on kaikesta samaa mieltä, niin sekö on täydellistä?

Lukemani perusteella Aloittaja ei tarkoittanut sitä että vaikeuksista ei saa puhua, koska juuri niistä on todella tärkeää puhua etteivät ne keräänny sisälle.
Mutta täällä on todella paljon sellaisia naisia ja "naisiakin " jotka arvostelevat todella ilkein sanoin toisten elämää tai ihan viattomia kysymyksiä.

Parempi älykkyyden ja arvostelukyvyn osoitus olisi, että naiset osaisivat kertoa oman näkökantansa silleen että se ei loukkaa, koska loukkaamisella ei koskaan saada minkäänlaista tulosta aikaan-siitä tulee vain paha mieli.
Voi vaan suoraan sanoa, että on eri mieltä ja esittää oman kantansa.


En tiedä mistä se ilkeys johtuu ? Pidättekö te itseänne ilkeinä ?
Mulla tulee niin paha mieli toisten loukkaamisesta että en halua sanoa pahaa vaikkka tietysti joskus ärsyttää. En ole mikään pyhimys mutta täällä palstoilla on oikeus omaan näkemykseen ja " typeriin kysymyksiin ".


Ihminen on paljon kehityyneempi olento kun pystyy hahmottamaan myös jonkon muun kuin oman mielipiteensä. Se ei välttämättä tarkoita hyväksymistä.


Käyttäkää energianne hyödyksi.

Uskon että aloittaja on tylsistynyt, erittäin yksinäinen, ja katkera elämälleen. Hän koettaa tällätavoin kohetaa omaa minäkuvaa ja itsetuntoa, ja kuvittelee että muutkin ihmiset ovat samanlaisia kuin hän. Sillätavoin hän samaistuu muihin, eikä tunne enää itseään erilaiseksi ihmiseksi. Se auttaa prosessoimaan henkistä minää ja nostaa mielen sykistä syöveristä, kun kuvittelee asioita.
Sekin tavallaan syö ihmistä sisältä, sillä jos ei kykene kohtaamaan itseään, omia vaikeuksia ei kykene näkemään koskaan itsessään mitään hyvääkään.
Ensin pitää olla sinut itsensä kanssa, rakastaa itseään, vasta sitten kykenee näkemään erilaisuutta ympärillään, kykenee hyväksymään sen, ettei tarvi olla samanlainen pärjätäkseen elämässään.

Elämä on ikuisuus projekti, siihen ei valmistauduta, vaan asiat tulee ja ne pitää ottaa vastaan ja tehdä ratkaisuja, joskun äkisitikin. On vaikeita asioita ja tuntuu ettei niistä selviä, mutta kaikki ratkeaa kun vaan hyväksyy, ettei ole täydellinen, eikä pidä ollakkaan, sillä erilaisuus on plussaa, ja aina tulee parempia ihmisiä kuin sinä ja aina on huonompia kuin sinä, mutta se tekee elämästä elämisen arvoisen, sillä saamme nauttia siitä, että olmemme olemasas, tässä ja juuri nyt.