Minulla oli nuorempana (alle 20vuotiaana)sellaisia huimauskohtauksia, joissa saattoi lähteä jalat alta ihan yllättäen ja nyt tuntuu, että nuo on palaamassa takaisin. Eli jos nousen istumasta, niin muutaman metrin kävelyn jälkeen mulla alkaa silmissä sumenee ja jalat notkuu ja on tosi vaikea pysyä pystyssä. Pakko ottaa jostain tukea. Päähän tulee sellainen outo huimaava olo, mutta tuo polvien notkuminen on se joka ihmetyttää. Ihan kuin polvista menisi ihan kaikki pito ja olisin kuin kahden spagetin päällä seisomassa ja huojun kuin mikäkin heinämies.
Nuorempana jos löin päätäni, niin sain hirveitä kouristuskohtauksia, viimeisin tällainen kohtaus tuli kun kaaduin 6-vuotiaana luistellessa jolloin säikäytin hoitajat ja paikalle kutsuttiin ambulanssi ja minulle diagnosoitiin aivotärähdys.
Nyt olen alkanut miettimään voisiko tuo johtua noista lapsuuden aikaisista pään lyömisistä. Välillä mulla tulee myös puheongelmia. Pääsääntöisesti puhun liian nopeasti, mutta joskus puhuminen on todella vaivalloista ja tuntuu että kieli on kangistunut suuhun.
Nuorempana jos löin päätäni, niin sain hirveitä kouristuskohtauksia, viimeisin tällainen kohtaus tuli kun kaaduin 6-vuotiaana luistellessa jolloin säikäytin hoitajat ja paikalle kutsuttiin ambulanssi ja minulle diagnosoitiin aivotärähdys.
Nyt olen alkanut miettimään voisiko tuo johtua noista lapsuuden aikaisista pään lyömisistä. Välillä mulla tulee myös puheongelmia. Pääsääntöisesti puhun liian nopeasti, mutta joskus puhuminen on todella vaivalloista ja tuntuu että kieli on kangistunut suuhun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla oli joskus nuorempana kanssa: diagnoosi oli se että diatsepaami tyyppinen lääke oli unilääkkeenä, mitä olikaan, ei varsinainen unilääke, vaan diapam-tyyppinen joku en muista nimeä.
Sitten lopetin ison annostuksen itse. Silloin voi tulla noita.
Sen jälkeen koskenut koko pilleriin enää.
Mulla ei ole ollut koskaan mitään säännöllistä lääkitystä edes, enimmäkseen allergia/tulehduskipulääkkeitä tullut syötyä.
Minulla on myös outoja ja nopeita huimauskohtauksia. Yleisesti olen liittänyt ne matalaan verenpaineeseen, mutta nyt viimeksi tuo huimaus ja jalkojen altameno tuli niin nopeasti ja meni myös nopeasti ohi, etten siis enää usko verenpaineiden ihan noin nopeasti vaihtelevan.
En toki nytkään kokonaan pyörtynyt, mutta kiitos siitä kuului kokonaan kaverilleni, joka otti minusta kiinni ja ohjasi seinän viereen nojaamaan, kun tuolia ei läheltä löytänyt. Polvet olivat aivan letkut eli olisin taatusti kaatunut ilman apuja.
Ja parissa minuutissa tilanne helpotti ja pystyin jälleen liikkumaan ihan normaalisti.
Jotenkin tuollainen pelottaa ja olen miettinyt, että minulla on kuitenkin taustalla parikin diagnosoitua TIA-kohtausta. Pitäisiköhän tuollaisesta mennä ihan lääkärin kanssa juttelemaan?
Minulla verenpaineet vaihtelevat todella paljon ja sen taustalla on ainakin autonominen neuropatia minulla, mutta ekaa kertaa oli todella lähellä täydellinen romahdus. Olen jo yli 55-vuotias nainen ja lääkearsenaali on melkoinen, pitäisiköhän tässä kiirehtiä lääkärin jutteille vai voisiko odotella seuraavaa varsinaista kontrolliaikaani reilun kuukauden päähän?
Ai niin, minulta taustalta löytyy 1-tyypin diabetes, neuropatia, nefropatia ja myös alaraajojen ASO todettu. Aivojen verenkierto kuitenkin kunnossa verisuonien puolesta, esim. kaulavaltimot ihan ok.