Sain masennus Beckin masennustestistä 47 pistettä. Mikä voisi olla avuksi, kun puhuminen ei enää luonnista, kun kaikki läheiset aina hylkäävät. Kärsin paniikki ja ahdistus kohtauksista masennuksen lisäksi ja minulla todella suuri halu satuttaa aina itseäni. Nyt minulta on kielletty se kokonaan ja on tullut halu satuttaa muita. Pitäisikö minun kielloista huolimatta satuttaa itseäni etten menisi kajoamaan muihin?
mikä avuksi?
yksinainen692
4157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hmm, tuossa tilassa olin itse vain vähän aikaa sitten, sain testistä myös noin ruhtinaalliset pisteet. En jaksanut puhua, saati liikuttaa kättänikään.
Tuo sinun tila kyllä loivenee, onhan sama käynyt mullekin.
Kumpikaan ei ole hyvästä, ei muiden eikä itsensä satuttaminen. Mitä siihen voisi keksiä muuta tilalle? Lyö tyynyä, karju? En osaa antaa neuvoja, mutta koita etsiä parempi keino pahanolon purkamiseen. Itselleni kirjoittaminen auttaa, siihen voi tosiaan purkaa ihan kaikki vihasta rakkauteen. Kokeile.
Kyllä minullakin on välillä parempi olo, mutta aina palaan samaan huonoon tilaan. Ennen kirjoittaminen auttoi, mutta enää en osaa selittää tunteitani. Huutaa olen halunnut jo monta vuotta en ole ikinä vaan uskaltanut.. Itsellä alkaa olla keinot vähissä ja voimat myös..
MOI
Itse sain viikko sitten testitulokseksi 53 ja itseni satuttamishalut on ihan samat kun ennenkin. Kuka sinulta kielsi itsesi satuttamisen? Millä uhalla? Mitä siitä seuraa jos satutat itseäsi? Otahan huomioon, että itseään voi satuttaa usealla eri tavalla, viiltämistä ei tarvita. Voit hakata päätä seinään, voit nipistellä itseäsi, voit vetää jotain pilaantunutta naamaan, jotta vatsasi menee niin sekaisin, että se satuttaa.. Keinoja on monia. Jos kuitenkin haluat viillellä itseäsi, niin suosittelen sellaisia huomaamattomia paikkoja. Taivas on rajana jos niin haluaa..
Mutta oikeasti, puhuminen luonnistuu jos haluat niin. Itse en ole sellaista uhrityyppiä vaan ärsyttää turha vollotus tunteista tai muutenkaan avautuminen mun omista jutuista. Mutta kuitenkin käyn ihan huumorin vuoksi kerran viikkoon juttelemassa psykiatrille. Nautin siitä, kun se järkyttyy tai on empaattinen ja ottaa osaa.. Onhan nää juttutuokiot auttanut muakin tottakai, mutta itse otan sen avautumisen lähinnä testinä, jossa on tarkoitus järkyttää toinen mahdollisimman pahasti oman mielen synkkyydellä tai omilla paskoilla kokemuksilla. Koita, se on vapauttavaa.
Mulla on paljon mielihaluja; haluan tappaa itseni, haluan satuttaa itseäni, haluan tappaa mieheni, haluan satuttaa miestäni, haluan huutaa, haluan sanoa suorat sanat vanhemmilleni, haluan haistattaa pitkät vanhemmilleni, haluan haistattaa pitkät kavereilleni jne jne jne. En vaan tee sitä, koska järki sanoo että se ei ole järkevää. Kuten varmasti sinun järkesi sanoo että ei ole järkevää satuttaa muita. JOTEN mene hoitoon, juttele vaikka säästä siihen asti, kunnes olet valmis puhumaan syvällisemmästä.
Ainiin, kaikki läheiset hylkää heti kun tulee ongelmia. Toki vanhemmat jää jos et tapa ketään tms ja ehkä jää pari kaveria (joko ne on tyhmiä eika tajua lähteä tai sitten ne on oikeita ystäviä ja jää). Itsellä todettiin dissositiivinenhäiriö ja mä en tiedä mikä on totta ja mikä unta tai kuvitelmaa, jne, joten mulla on vaikeaa pitää itseni ruodussa, koska unessa ei tarvitse. Mutta mä pidän, en tosin tiedä miksi.
Siistii mä sain 52...Tosin ajattelinkin lopettaa tämän pelleilyn uuteenvuoteen.