Olen erittäin sivistynyt ja

Niin siis meille "sivistyneille ja ajan tasalla oleville" riittää kyllä ihan yksikin korkeakoulutus =) Etkö ole päässyt alkuperäistä koulutustasi vastaavaan työhön, kun olet joutunut kouluttautumaan uudelleen ? Etkö ole haastatteluissa tai työssäsi ollutkaan tarpeeksi sivistynyt ja ajan tasalla ? Etkö ole valinnut sellaista koulutusta jossa olet hyvä, kun niitä on useita täytynyt hankkia ?

Miksi pitäisi moneen ammattiin kouluttautua? Itse tulen kouluttautumaan vain ja ainoastaa yhteen ammattiin,s e riittää hyvin. Eipä mene aika sitten hukkaan kouluttautuessa moneen ammattiin, kun voi tehdä sitä yhtä työtä, jota rakastaa. Turhaan menisi hyvät työvuodet
.

Tämänlaisessa maassa, on hyvä jos on useampi ammatti, korkeakoulutasoinen, kun useat firmat menevät konkkaan ja porukat pihalle. Aina pitää olla varasuunnitelma.

Niin ja oma yritys on hieno vaihtoehto. Sieltä ei koskaan joudu ulos itse, kun osaa vain homman.

Mullakino n viisi eri yritystä, ja kaikki toimii. Yksi tosi suuri ja muut sitten pienempiä. Suosittelen teillekin.

Ai Lissu on nyt korkeastikoulutettu viisinkertainen yrittäjä :D
Kirjoitustyyli paljastaa Lissun joka kerta, ihan sama mikä palsta, mikä kommentti, mikä keskustelu, tai mikä rooli hänellä juuri sillä hetkellä on päällä.

Minä valmistuin lääkiksestä yleislääkäriksi 3 vuotta sitten ja töitä on tarjolla enemmän kuin ehtisin tekemään, ja rakennutimme juuri mieheni kanssa 350 000 euron talon. Kyllä minulle tämä tutkinto riittää :)

Kirjoituksesi tyyli kuitenkin paljastaa jälleen kerran sen tosiseikan, että sydämen sivistystä koulutuksella ei saa!

Aliarvioko itseänne... No jaa en aliarvio, mä yliarvioin...

Minulla on yksi ja sama ala, jossa haluan työskennellä, olen aina halunnut ja täällä varmaan pysyn, teen siis työtä psykiatristen lasten parissa. Pohjakoulutus on tietenkin psykitrinen hoitoalan koulutus. erilaisia näkökulmia siihen samaan työhöni olen hakenut; minulla on nuorisohjaajan koulutus, kulttuurialan tutkinto, kasvatusalan opintoja, liikuntatieteiden opintoja, psykologianopintoja ja lisäksi olen opiskellut eräoppaaksi. Kaikki siis vain tuota yhtä ammattia varten, että olen mahdollisimman monipuolinen ja hyvä työntekijä omassa perustyössäni.

Mutta nyt mä olen myös äiti ja huomaan vain vaivaksi tuon kaiken aiemman opiskeluintoni. Ajatellaan nyt esimerkiksi harrastustoimintaa. Harrastekerhoni järjestää jonkun tapahtuman, kukas muu sen järjestäisi kuin tapahtuma tuotanon "asiantuntija" minä. Jossain tarvitaan nuorisoryhmän retkeilyohjaajaa, kukas muu se voisin olla kuin minä.

Mä en osaa sanoa ei, sillä tiedän, joo, minähän se olen paras tekemään, kun minä alan tehdä niin juttu onnistuu ja siitä tulee laadukas, koska koulutukset ja työ ovat antaneet vahvan pohjan kaikkeen tuollaiseen. Jos yritän tarjota, että eikö joku muu voisi, saan vastaukseksi juuri sen, että kun sinä osaat ja sinulta onnistuu niin hyvin...

Mä olen ihan täysin yliarvioinut omat voimani. Sen lisäksi, että käyn töissä ja hoidan lastani on meneillään aina projekti tai pari vapaa-ajan toimintaan liittyen. Avopuoliso tästä on riemuissaan, eihän aikaa parisuhteelle juurikaan ole. Mä valvon öitä purren hammasta stressaantuneena, aina on jokin aikaraja umpeutumassa, mutta aikaa ei tunnu riittävän...

En mä osaisi olla ettei mitään olisi menossa, mutta silti välillä katselen kateellisena esimerkiksi työkavereitani, jotka käyvät vain töissä ja loppuajan ovat perheen kanssa ja tekevät jotain jos huvittaa ja jos ei huvita eivät tee mitään.

Kannattaa siis muistaa sekin puoli, että koulutuksen saaminen on suomessa oikeus, mutta oikeuteen kuuluu myös velvollisuudet. Jos hankit yhteiskunnalta ilmaisia koulutuksia ihan vain huvin vuoksi, niin pitää sinun sitten huvinvuoksi olla valmis myös antamaan yhteisöllesi sitä ammattitaitoasi. ja jotta voit pitää yllä sitä ammattitaitoasi (ettei kallis opiskeluaika mene hukkaan) on vain tehtävä alan hommia, eli ratkaisu ei ole sekään, että kieltätydyt aina esimerkiksi retkeilyryhmien vetämisestä, sillä ethän pian enää voi kertoa olevasi eräopas, jos et ole opastanut ryhmiä vuosikausiin.

Jos mä saisin nyt veivattua aikaa taaksepäin, niin se yksi tutkinto olisi riittänyt, ja niitä itseäni kiinnostavia asioita olisin vain lueskellut ilman tutkintoja itsenäisesti, ei ihmiset asuinpaikkakunnalla tietäisi, että tuo ihminen on hyvä sellaisessa ja sellaisessa.

Nykyisin pääsee kouluun kun kouluun tai kursseille kun vaan hakee. Minä olen päässyt kaikillekursseille mihnne olen hakenut, olen niin erinoimainen ja hyvät arvosanat.

Aina pitää opiskella isompia titteleitä ja valmiuksia vaikka mihinkä.

Kohta porskutan varmaan suurensuuren yrityksen johdossa, pompottamassa alaisia ja johtohenkilökuntaa.

Monet firmat jäävät osaamisestanipaitsi, joten olenerittäin arvokas ihminen työssä kuin työssä.-

Missähän se viisaus/sivistys näkyy, kun kirjoituksistasi se sivistys/viisaus ei tule ilmi????