Miksi lapsen pitää kärsiä.

Sinun asemassasi alkaisin kyllä jo vähitellen harkita tapaamisten rajoittamista. Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että lapsen on hyvä tutustua isovanhempiinsa myös tällaisissa tapauksissa, mutta jos kerran mummo ei osaa käyttäytyä edes lapsen kanssa, niin sitten ei vain osaa. Ei lasta saa painostaa tekemään valintaa äitinsä ja kenenkään muun välillä eikä varsinkaan saa suuttua, kun lapsi valitsee äidin. Myös äidin haukkuminen lapselle ei ole asiallista.

Hei, jos kaikki tuo puhe on totta, mitä kerrot avaaja - niin johan ainakin minä menisin tekemään tuollaisesta anopista rikosilmoituksen ja hakisin lähestymiskieltoa hänelle. Anoppisi on sairas, tokkopa hän tuolla tavoin toimiessaan on hyvä isoäiti lapsenlapselleen. Minä ainakaan en antaisi lastani tuollaisen isoäidin hoiviin.

Eikö se olis vähän radikaalista mennä tekee rikosilmoitus pojan mummosta? Siitä varmaan sota syntyis. Olen tähänasti ollut hiljaa ja ottanut vastaan kaiken mitä tulee mutta nytkun hän tosiaan on alkanut haukkumaan mua pojalle tai poika ainakin kertoo vasta nyt ja laittaa valitsemaan mummon ja äidin väliltä niin kieltämättä tulee tosi kurja olo jälleen. Mummo on kumminkin tärkeä ihminen pojalle ja en viittis akaa välejä rikkomaan mutta väkisinkin tulee mieleen että pitäiskö alkaa sanoo vähän jo takasinkin kun ei tää neutraalina hiljasena olo näytä mitään hyödyttävän ei loppuu taida tulla koskaan kun on jo 10 vuotta kestänyt? Joten hyvät neuvot ovat terve tulleita.

Ex-anoppisi aiheuttaa myös aika ristiriitaisia ajatuksia 10-vuotiaalle pojallesi. Lapsethan ovat tunnetusti lojaaleja ja rakastavat niin äitiä, isää kuin isovanhempiaankin. Mitä ristiriitaa ex-anoppisi saakaan aikaan pojan mielessä, kun haukkuu sinua - kuka on pienen lapsen mielestä oikeassa, kuka väärässä?
Olet eronnut miehestäsi, mutta voitko esim tuon hankalan ex-anopin takia aloittaa mitään uutta ihmissuhdetta ilman, että anoppi puuttuisi elämääsi? Ainakin kertomasi tilanteen perusteella minä pitäisin ison pesäeron ex-anoppiini ja eläisin kaukana hänen vaikutusvallastaan ihan omaa elämääni pojan kanssa. Voit vaikka alkaa harrastaa yhteisiä rientoja tai harrastuksia. Järjestä asiat niin, että yhteistä aikaa ex-anopin kanssa ei järjesty.

Onkohan ex-anoppisi näitä sairaita narsisti tyyppejä? Mulla omakohtaisia kokemuksia ex-miniästä. Yrittäny erittäin aktiivisesti saada lapsenlapseni käännytettyä minua vastaan-onnistumatta.En tuppaudu lasten elämään,mutta olen antamassa tukea ja turvaa,kun äiti laittaa varsinkin vanhemman pojan "pihalle". Näitä häätöjä tapahtuu yhä useammin.Syy yleensä se ,ettei äiti saa tahtoaan läpi,mikä voi olla aivan mitä tahansa.Pojan ollessa vielä ala-asteella,tuli vain tekstiviesti ilmoitus pojan tulosta.Edellisenä päivänä tuli viesti,miten olen sairas juoppo,ettei lapset haluu nähdäkään. Lastensuojelu on aivan turhanpäiväinen laitos-siellä pärjää,kun osaa vakuuttavasti valehdella ja vähän itkeä pirauttaa. Äiti kehuukin hyvin voiton varmana,miten hän osaa käsitellä sossun tanttoja.Pelonsekaisin tuntein seuraan sivusta,mitä vielä tulee tapahtumaan. Pojastani-lasten isästä-aivan uskomattomia juttuja äiti kertoo lapsille ja lastensuojeluun.Lapset ei enää noteeraa onneksi näitä.Kun kyseessä on tälläinen sairas narsisti,ei voi muuta,kun pysyä mahdollisemman kaukana. Lapset pitää yhteyttä vapaaehtoisesti,en todellakaan ole vaatimassa heiltä sitä.Olen tavattavissa,kun he apua tarvitsevat. Lasten isällä ja minulla on vaan voimaton olo,mitä tehdä. Loputon ymmärtäminen tollasta ihmistä kohtaan ei johda mihinkään.Minä en ole missään tekemisissä lasten äidin kanssa-en vastaa soittoihin enkä viesteihin. Parannusta on turha toivoa-tollanen tyyppi vain sekoo enemmän,mitä vanhemmaksi tulee.Valitettavasti!

Hei Sannanen!

Ei muuta kuin rikosilmoitus anopista. Kyseessä kunnianloukkaus. Onhan se harmillista tehdä anopista rikosilmoitus, mutta kyllä hänkin on tietentahtoen suunnitelmallisesti Sinua piinannut jo kymmenen vuotta. Aika pirulainen on.
Ja sitten vielä tosiaan lähestymiskielto, niin saapahan hänkin ajattelemisen aihetta, kun ei voi mitenkään tavata ja olla yhteyksissä lapsenlapseensakaan.

Anopilla ei taida olla tervettä ajankulua omasta takaa.

Älä lannistu.

Noniin koulua oli tänään toinen päivä.
Asumme 18 kilometrinpäässä koulusta joten pojalla on koulu kyyti.
Opettaja soitti huolissaan tänään, mummi oli tullut kouluun ja vaatinut pojan mukaan ja ottanut hänet vaan koulusta ja että poika ei sitten tule taksissa kotiin.
Koitin soittaa mummolle, puhelimeen ei vastata.
Soitin poikani puhelimeen ja poika sanoi että mummi käski sanomaan että haen hänet illalla mitä helw?
Kyl taas laittanut mummi kapuloita rattaisiin mitä teen?
Opettajan mukaan mummi oli ollut pidättelemätön joten eivät voineet asialle mitään.
Poliisille soitto olisi kuulema ollut turhaa koska he eivät enään olleet paikalla joten he soittivat koulusta minulle ja asia on nyt minun ja eks anopin välinen.
Kyllä olen päättänyt että teen hänen touhustaan rikos ilmoituksen muuten ei loppua tule.
Mutta mitä voin tehdä just nut ja just tälläsessa tapauksessa?

Ensiksi: Sanot sinne kouluun, että mummolla ei ole pojan kouluun mitään asiaa. Ja mummolle ei saa antaa poikaa mukaan - kirjoita koululle kirjallinen ilmoitus kenen kanssa poika voi koulusta lähteä.

Toiseksi: Otat itse poliisille ja lastensuojeluviranomaisille yhteyden ja teet ilmoituksen mummosta. Ensinnäkään mummolla ei ole minkäänlaista oikeutta poikaasi, vain ex-miehesihän kanssa sinulla on yhteishuoltajuus. (Minä lopettaisin yhteydenpidon kokonaan tuollaisen mummon kanssa ja todellakin hakisin surutta lähestymiskiellon).

Kolmanneksi: Ottaisin etäisyyttä koko entiseen perheeseeni, muuttaisin toiselle paikkakunnalle ja puhelimeni salaiseksi. Ex-miehen kanssa muuttaisin huoltajuuden niin, että hän saisi tavata poikaa mutta ei viedä häntä mummon hoteisiin.

Ps. Tiedän lapsia, joista on kasvanut aikanaa tasapainottomia aikuisia - jokaisen läheisen ihmisen riepottaessa lasta edestakaisin ja puhuen pahaa toisistaan.

SULLAON HULLUANOPPI