Missä vaiheessa teillä on tai olette kuulleet että mielialanvaihtelut olisivat raskaudessa pahimmillaan vai onko niitä vaan alkuraskaudesta?
Itselläni oli alkuraskaudesta todella ailahtelevainen mieli ja hetki sitten tuntui vasta kuin olisin tullut taas "omaksi itsekseni" jostain syvästä unesta kun en edes itseäni tunnistanut kun mieliala niin paljon vaihdellut äkäpussista ilopillerin kautta itkupilliksi. Nyt oli noin rv 18 alkaen rv 24 saakka "normaali olo", mutta nyt taas alkaa tuntumaan että hermostun aivan syyttä suotta tai havaitsen yhtäkkiä että masennun ja alan itkemään oikeastaan ilman syytä. Liekö nämä ailahtelut siis "vaivaavan" koko raskauden ajan, ja milloin mahtavat olla pahimmillaan, vai onko täysin yksilökohtaista? Voi toki laittaa omia tuntemuksia koska pahimmat "oireet" olleet kun eihän mitään niin yleistää voi oireissakaan loppujenlopuksi.
Itselläni oli alkuraskaudesta todella ailahtelevainen mieli ja hetki sitten tuntui vasta kuin olisin tullut taas "omaksi itsekseni" jostain syvästä unesta kun en edes itseäni tunnistanut kun mieliala niin paljon vaihdellut äkäpussista ilopillerin kautta itkupilliksi. Nyt oli noin rv 18 alkaen rv 24 saakka "normaali olo", mutta nyt taas alkaa tuntumaan että hermostun aivan syyttä suotta tai havaitsen yhtäkkiä että masennun ja alan itkemään oikeastaan ilman syytä. Liekö nämä ailahtelut siis "vaivaavan" koko raskauden ajan, ja milloin mahtavat olla pahimmillaan, vai onko täysin yksilökohtaista? Voi toki laittaa omia tuntemuksia koska pahimmat "oireet" olleet kun eihän mitään niin yleistää voi oireissakaan loppujenlopuksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen ajatellut, ettei minulla ole mielialanvaihteluja, mutta mies taitaa olla hieman toista mieltä :D Sinänsä ilosta itkuun vaihtelut on vähäisempiä, mutta sen olen huomannut, että raskausaikana, kun suutun, suutun ihan äärimmäisiin mittasuhteisiin asti. Tuntuu, että leppyminen ja "unohtaminen" on kaksinverroin vaikeampaa kuin normaalisti :D
mulla nyt loppu raskaudesta (rv 30 eteenpäin), mutta mulla vaikuttanee sekin että oon ollu vuodelevossa jo jonku aikaa...
vain vessa ja suihkulupa on. väliin kävin sairaalassakin, nyt onneksi sentään kotona jo ja viikkoja huomenna tasan 33 :)
mutta siis.
täällä ollu sellasta et ensin nauran ihan veet silmissä jolleki, siitä parin minsan päästä saatan olla niin ärsytys herkkä, että jo joku ku viereen istuu ni alan kätistä ja äristä... (ja sillon tuntuu oikeesti et se toinen tekee tahallaan ja ärsyttää :DDD, vaikka ei sen oikeasti pitäisi edes häiritä:D), sitte kohta taas itkiä pillitän joko ilman syytä tai sitte sitä et miten kauhia musta on tullu, ja kestääkö mies mua ollenkaan :DDD
itku voi tulla ihan mistä vaan. lastenpiirretyistä, kadonneesta kivestä, vauvan jalan kuvasta tms... phuuh.. suurimman osan ajasta yritän saada kulutettua täällä netin syövereissä että kestäis tuo pää edes hiukan tätä makaamista...
kaipaan hirveästi aurinkoisia päiviä rannalla, tai kaupungilla pörräten ikkunaostoksilla tai ystävien kanssa kahvitteluja...
Mulla koko kesä on menny tähän makoiluun :( just ne parhaat hetket. mutta noh... ei enää montaa viikkoa, pitää toivoa että tuo kesäinen ilma jatkuisi edes viikon sittenki ku mie saan jo liikkua :D (johon on vähä reilu viikko )
Mulla on nyt rv25 ja ihan ihmeelliset mielialan hielahtelut ollut taas ainakin :DD Alussakin oli, mutta sitten oli pitkään suht normaali olo, ja nyt mullakin on iskenyt tää että kiukuttelen, itken ja masennun helposti kun muuten olen omana itsenäni pirteä ja iloinen. Ajattelin tänään jo päivällä että miten mies kestää mua ja että tarvitsen kohta jotain hormonihoitoa tähän! xDD