Mustalaisnaisen ja valkolaisnaisen ystävyys ?

Minäkin muistelen kahta romani tyttöä, jotka leikkivät kanssani koulunpihalla. Siirryimme yläasteelle ja näin toisen naistä tytöistä seisovan koulun pihalla yksin. katsoin häntä, mutta nuorena ja kokemattomana, en osannut lähestyä häntä. haluaisin tavata nyt aikuisena ja kertoa, että hänen ystävyydellään oli silloin ala-asteella minulle merkitystä. Itseäni kiusattiin tuolloin koulussa. mutta etsipä neulaa heinäsuovasta...

Kulttuurierot eivät ole ystävyyden esteenä jos kumpikin haluaa oppia toisistaan ja hyväksyä erilaisuuden, oman ja ystävän. Minun rakkain ystäväni on valkolaisnainen ja minä siis romaninainen. Olemme hyvin läheisiä ja luonteessa sekä ajatusmaailmassa on paljon samaa kulttuurieroista huolimatta. Tutustuimme ammattikoulussa kun päädyimme samalle luokalle silloin teininä ja ystävyys on kantanut vuosien päähän. Sain jopa jokin aika sitten olla todistamassa hänen naimisiin menoa kaason roolissa!

Uskon että romaneiden joukosta en koskaan tulee löytämään näin aitoa ja syvää ystävyyttä. Näin se vain on.

kyllä oot tyhmä ihminen.älä tee mitään johtopäätöksiävaan sen perusteella ettei tuo romani nainen pyytänyt sinua sinua kahville,pyysitkö sinä,et.sen perusteella et voi sanoa ettei mustalainen ja vajkolainen voi olla ystäviä.minä olen 58v romani nainen ja minulla on useitä suomalais ystäviä,miehiä skä naisia,myöskin pariskuntia ympäri suomea-ja me käydään kyllä toistemme luona kahvilla ja vierailulla,ja yövytäänki toisissamme jos samoille paikkakunnille satutaan.ja minä elän ihan perinteikästä romani elämää.se on kuule itsestä ja asenteesta kiinni niin moni asia elämässä.

Pitkästä aikaa jotain positiivista tällä palstalla. Ystävyys on täysin mahdollista. Siinä pelaavat henkilökemiat, eikä se, syökö toinen aina torstaisin hernekeittoa.
Kaikille tämä myönteisyys ei kertakaikkiaan sovi. Mustalainen ei saa sanoa valtaväestä mitään hyvää ja jos valkolainen erehtyy kehumaan mustalaista, monta miinus merkkiä sataa heti kommentin perään.
Kertakaikkisen lapsellista touhua!

Mikään mahti tässä maailmassa ei estä minua kehumasta niitä ihmisiä, joista välitän. Siinä saa kateudella aivonsa herneen kokoiseksi pienentänyt nikotella ihan rauhassa.
Onneksi suomessa vielä toistaiseksi on vapaus ilmaista myös positiivisia ajatuksia.

minullakin on monia hienoja muistoja nuoruudesta ja nyt aikuis iästä..olen 25v nainen ja monia ihania valkolais tuttuja ystäviä jotka ovat kultaakin kalliimpia miehiä ja naisia :) ei kulttuuri ole millään lailla tai tavat esteenä ystävyydelle päin vastoin erillaisuus on ollut rikkautta.

Sotkenpa sormeni minäkin. Meillä on myös hyviä romaniystäviä. Mm. eräs romaniystävänainen kävi meillä aina juhlija järjestämässä ja teki kakut juhliin ja tarjoili.

Hän mielellään kyllä vetäytyi keittiöön, kun juhlavieraita tuli. Oli aika varovainen, kun kaikki valkolaiset eivät heihin suhtaudu yhtä luottavaisesti. Me taas tykättiin, että hän hoitaa myös tarjoilut, hän oli ja on niin kertakaikkiaan upea tyyppi ja nainen. Nyt jo iän rappeuttama, ja pois muuttanut paikkakunnalta.

Hänen miehensä on ollut aivan normaalin työuran yhteiskunnan palveluksessa, ja rouva hoitanut kotona lapsia. Heillä paljon lapsia niin että äidillä täys työ kotonakin.