Toinen totuus löytyy täältä:

Liikkeen ulkopuolelle syntynyt, kuten tämä nainen katsoo aina asioita kadesta näkökulmasta. Hän on tehnyt liittonsa kannalta oikean ratkaisun, myös terveytensä kannalta.

Jos asioita katsotaan Jumalan tahdon kannalta lasten saamisen osalta on käsittämätöntä että ei hyväksytä sairautta Jumalan tavaksi ilmoittaa, että nyt on lasten osalta tahto täytetty. Tuntuu että muutoin ehtisiin vielä "tinkikierros" Jumalan kanssa siitä että "eikö nyt siiten kuitenkin vielä yksi". Meillä on ilmeisesti toisenlainen näkökulma joiden asioiden hyväksymiseen ja siihen alistumiseenkin. Alistumiseen silloinkin, kun toivottua lasta ei ole ollenkaan tai määrä on alle sen mitä olisi toivonut.

Väkivaltaa on kaikissa yhteiskuntaluokissa, itsekin tunnen tutun tutun joka kuoli miehesä tappamana kun oli hakemassa eroa. Hän oli juuri todennut tälle yhteiselle tutullemme että kyllä hän vielä tästä elävänä pääsee mutta seuraava kumppani ei. Hän kuoli vähän tämän toteamuksesa jälkeen. Ei siis ollut kyse vanhoillislestadiolaisuudesta.

On vain surullista, jos yhteisössä ei tueta tällaisen parisuhteen päättymistä. Kenekään ei pidä ehdoin tahdoin elää maanpäällisessä helvetissä. Parien yhteiselämä pitäisi nähdä realistisena ja raadollisten ihmisten liittoina. Jumalan voimaa tarvitsee näiden asioiden ratkaisuissa jokainen, varsinkin silloin jos joutuu miettimään niitä vastoin uskonollista vakaumusta. Raamattuhan hyväksyy eron mutta ei uutta liittoa, joten erillään olo pitäsi ymmärtää yhdeksi ratkaisuksi tällaisessa todella vaikeassa tilanteessa.

1. Korinttolaiskirje 7
10 Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. [Mark. 10:9]
11 Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. [Mal. 2:16]

Syntiä tekevät minun mielestäni ne, jotka tällaisten asioiden ratkaisuissa pakottavat ihmisiä eroon Jumalasta. Ne, jotka uskovat vanhoillislestadiolaisen uskon mukaan, saisivat arvioida omaa toimintaansa siltä pohjalta ovatko he vastuussa siitä, että omalla toiminnallaan painostavat ihmisiä pois Jumalan valtakunnasta. Tällä tarkoitan nyt liikeen sisäistä sen lähtökohdita tapahtuvaa oikean ja väärän arviointia. Muut lähtökohdat tämän arviointiin ovat sitten toinen näkökulma; siitä näkökulmasta tähän ketjuun tulee riittävästi tekstejä muutoinkin. Tiedän, että tästä eroon Jumalasta -lauseesta aletaan minua syyttämään. Toivon, että sen voisi tässä nyt ymmärtää sellaisena kuin se on vanhoillislestadiolaisen liikeen sisällä, jos sen sisäisestä arvomaailmasta on kyse.