miltä mahtaa miehestä tuntua, kun ensin hylkää lapset ja sitten unohtaa ja kun lapset ovat isoja, yrittää ottaa yhteyttä, mutta lapset eivät enää halua!
Ajatella, että mies ei ole aikanaan muistanut lasten synttäreitä, joulua, ja nyt ei pääse lastensa rippihuhliin, ei kihlajaisiin ei häihin, eikä lasten lasten vaariksi eikä ristiäisiin kutsuta??
Miltä miehestä mahtaa tuntua?
Mieheltä jää kaikki näkemättä ja kokematta.
Jotkut miehet ovat valmiita jättämään kaiken kun joku kannustaa..ja auttaa unohtamaan entisen elämän ja lapsensa.
Itse en siihen kykenisi. Olisi loukkaus lapsia kohtaan jos oma vanhempi heidät jättää, mutta sitä ei mies varmaan ajattele.
Minusta se on oikein, että lapset hylkää isän, samion kuin isä hylkäsi lapsensa.
Ajatella, että mies ei ole aikanaan muistanut lasten synttäreitä, joulua, ja nyt ei pääse lastensa rippihuhliin, ei kihlajaisiin ei häihin, eikä lasten lasten vaariksi eikä ristiäisiin kutsuta??
Miltä miehestä mahtaa tuntua?
Mieheltä jää kaikki näkemättä ja kokematta.
Jotkut miehet ovat valmiita jättämään kaiken kun joku kannustaa..ja auttaa unohtamaan entisen elämän ja lapsensa.
Itse en siihen kykenisi. Olisi loukkaus lapsia kohtaan jos oma vanhempi heidät jättää, mutta sitä ei mies varmaan ajattele.
Minusta se on oikein, että lapset hylkää isän, samion kuin isä hylkäsi lapsensa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
*Miltä miehestä mahtaa tuntua?
Kysy isien palstalta miltä tuntuu, eihän me äidit voida tietää, paitsi tietysti sinä. Pakkomilellepaholainen kun luuraa tässäkin aloituksessa ;)
Voihan tuo aika pahalta tuntua. Tai niin ainakin kuvittelisin.
Mieheni on 27 vuotias, hänen isänsä hylkäsi mieheni ollessa 3 vuotias. Sen jälkeen ei siitä ole kuulunut mitään, liekkö enää elossakaan. Tiedä mikä sille sitten aikoinaan tuli, mieheni ei halua puhua asiasta ollenkaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Itseäni toki kiinnostaisi kuulla anoppini versio asiasta, mutta en kehtaa kysyä eikä asia minulle edes kuulu. Anoppini tosin oli mieheni saadessaan 17-18 vuotias, eli jos mieheni isä oli samaa ikä luokkaa, ei ollutkaanm valmis isäksi. Kolme vuotta jaksoi sitä.
Onneksi anoppini löysi mieheni ollessa 5 vuotias uuden miehen jota sitten mieheni on pitänyt isänään. Pari vuotta sitten heille tuli ero, mutta "isä-poika" suhde on kuitenkin jäänyt :)
Sen tidän, että mieheni on äärettömän vihainen isälleen hylkäämisestä, vaikka siitä on 15 vuotta aikaa. Uskon, että hänen isänsä miettii (tai o miettinyt) poikaansa näinä vuosina, ehkä ottanut anoppiini yhteyttäkin asian tiimoilta, mutta äitinä ei halua kertoa asiasta. Ymmärrettävää, kerta on loukannut miestäni nuinkin syvästi. Pysyköönkin missä ikinä onkaan. Harmi sinänsä, sillä miehen isästä on tullut jo ukki.
Minusta on oikein että jos isä lapsensa hylkää niin lapsilla onoikeus olla hauamatta isää enää omaan elämääänsä. Toivoin oikeesti että monet lapset niin tekisivätkin.
On julmaa mieheltä että jättää lapset jonkun uuden ihastuksen tähden, ja sitten maksaa hänen kaljaillat ja elämisen ja joskus jopa hänen kakaratkin pääsee miehen rahoihin käsiksi.
Omat lapset jäävät armotta. Silloinlapet voivat reilusti hylätä isänsä.