Olen siis 17, muutaman päivän päästä 18-vuotias. Opiskelen lähihoitajaksi ja minulla on paha tapa nyppiä hiuksia ja syödä niiden juuret. En ole vasta kun jokin aika sitten saanut selville, että tämä koko nyppimis jutulle voi olla jokin selitys kunnes koulussa puhuttiin trikotillomaniasta. Olen siis nyppinyt hiuksia jo ala-aste ajoilta, ja tuolloin muistelisin että minulla oli paha tpa syödä hiuksia. Olen kertonut nyt tasan kahdelle ihmiselle, äidilleni ja parhaalle ystävälleni, joka ei edes välittänyt asiasta, sanoi vain että lopetan sen koska nyt tiedän mistä on kyse. Mutta tämä ei ole todellakaan niin helppoa, kun en nypi minua ahdistaa. Pari päivää sitten olin iloinen kun olin kaksi päivää ilman nyppimistä, mutta sorruin taas kuten tavalllista. Välillä olen ollut jopa viikon/viikkoja nyppimättä, mutta koko ajan olen hiuksia näpräämässä ja ahdistaa kun kiellän nyppimiseni. Lisäksi vasemman korvani yläpuolella on jo kohta missä hiuksia ei tällä hetkellä juurikaan ole, sillä nypin siitä aina mielelläni. Mistä voisi saada apua? Olisiko jotain netti osoitetta? Asun niin pienessä paikassa, että tuntuisi inhottavalta mennä lääkäriin, häpeän vaivaani niin paljon, mutta tahdon päästä tästä eroon...
Trikotillomania
saquu
8430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Osta kodinkoneliikkeestä sellainen apinatrimmeri ja vedä pää kaljuksi. Loppuu se vitun hiusten pureskelu.
ei ole noinkaan yksinkertaista
Tänään otin aikani lääkärille ja pääsin jonotuslistalle :) hieman jännittää että perunko taas viime tingassa niinkuin yleensäkkin minulla on tapana, mutta en tahdo kaljuksikaan tulla ja hoitaa asian vielä kun tukka päässä :)
toivottavasti lääkäri sai autettua ja uskallauduit sinne mennä. et todellakaan ole ainoa vaivan kanssa :) toivottavasti itsekin jonain päivänä uskaltaudun mennä lääkärille jutustelemaan asiasta. nimim. n. 11 vuotta nyppimistä :(
Olen sairastanut tricothillomaniaa toistakymmentä vuotta. Paruukin käyttö pakollista ainakin ihmisten ilmoilla. Hiusten repiminen onlähes kokonaan ohi, mutta päässäni on kaljuja laikkuja ja hyvin harvassa hiuksia niissä kohdin, joihin repiminen toistuvasti kohdistui.
Kun hyväksyin peruukin (nykyään peruukit on hyvän näköisiä) ja lakkasin pohtimasta pakkooirettani, oire poistui itsestään. Jäljet vaan jäi!
Tuttu juttu olen sairastanut tätä nyt jo 4 vuotta ja haluaisin päästä eroon tästä. Muutaman päivän pystyn myös olla nyppimättä mutta sitten sorrun. En haluaisi mennä lääkäriinkään.
Jes! kerrankin ajan tasalla oleva keskustelupalsta! Haluaisin niin jutella samankaltaisten kanssa. Minulla histen nyppiminen alkoi murrosiällä noin 15vuotiaana, olen nyt 18v tyttö. Perheeni tietää tästä. Muille en ole uskaltanut kertoa. Hiukseni ovat lyhentyneet parin vuoden aikana aika paljon ja ohentuneet huomattavasti, ihan kaljuja kohtia ei ole, mutta tiedä sitä kun tätä jatkuu. Kaverini miettivät hirveästi, että miten minulla ohenee hiukset ja miettivät mitä ihmeellisempiä häiriöitä ja sairauksia, nykyään eivät kiinnitä huomiota ja hyväksyvät tällaisena.
Minulla nyppiminen tapahtuu kun olen yksin tai perheeni kanssa ( koska he tietävät asiasta niin se ei tunnu enää ihmeelliseltä ) Kärsin stressistä ja jännittyneisyydestä tämän takia ja sekös se nyppimistä sitten lisääkin :( Oletteko te käyneet jollain psykologilla esim juttelemassa? Olen pienestä pitäen imeskellyt latvojani ja nykyään nypin lyhyitä hiuksiani, se tuo jotain omituista hyvän olon tunnetta? kuulostaa oudolta ja hirveältä mutta niin se on. Haluan tästä eroon! :( tai tiedä sitä pääseekö tästä eroon, mutta jonkunlainen kontrolli olisi hienoa..
Poikaystävälläni on ollut just tota hiusten syömistä ilmeisesti nuorempana. Ei syö enää hiuksia (tietääkseni), mutta on alkanut syödä partaa.
Kantsii kyllä hakea apua, sillä tuo ei ihan vaaratonta ole. Googletappa hiukan kuvia, mitä on ihmisten vatsasta löytynyt. Ei varmasti syödessään tajuakaan, kuinka paljon niitä hiuksia tai karvoja suoleen jää tukokseksi.