Äskeinen saahittaren elämää kuvaava sarja, jota en tosin katsonut loppuun, kun tiedän sen lopun surullisuuden,
mutta sitä kieltä ihailen.
Se on niin lähellä latinaa, jota olen opiskellut, sitä on ilo kuunnella. En ihmettele, että se on ollut esim. Teija Sopaselle rakas kieli ja monille muille.
Ykkösen "Opettaja ohjaimissa" on toinen sarja, jonka kieli ihastuttaa. Olen tallentanut jokaisen jakson siitä, ranska on kieli, jota olen nyt vasta eläkkeellä ollessani harrastanut työväenopistossa.
Brysselin kävijöille ja siellä EU:ssa työskenteleville ranska on tärkeä kieli.
Onko muita romaanisiin kieliin ihastuneita?
mutta sitä kieltä ihailen.
Se on niin lähellä latinaa, jota olen opiskellut, sitä on ilo kuunnella. En ihmettele, että se on ollut esim. Teija Sopaselle rakas kieli ja monille muille.
Ykkösen "Opettaja ohjaimissa" on toinen sarja, jonka kieli ihastuttaa. Olen tallentanut jokaisen jakson siitä, ranska on kieli, jota olen nyt vasta eläkkeellä ollessani harrastanut työväenopistossa.
Brysselin kävijöille ja siellä EU:ssa työskenteleville ranska on tärkeä kieli.
Onko muita romaanisiin kieliin ihastuneita?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Musiikissa pidän, vaan en elluista enkä mistään sarjoista. Se tempperamentti lähentelee hulluutta, hosutaan ja huudetaan kuin vähämieliset.
Hieman asiallisempaa käyttäytymistä niin pidän.
juuri tuota kuvailemaasi hosumista on, tämäkin "Opettaja ohjaimissa" on mitä parhainta kerrontaa, puheranska on kaunista, selkeätä ja ymmärrettävää, pidän tosi paljon.
Ihana Elisa sarjaa olen katsonut, samoin Kunnian hinta, joka tuli noin vuosi sitten. Espanjalaisista en pidä, ne on yhtä huutamista.
Olen joskus katsonut joitakin Ranskalaisia, ainakin sen jossa kerrottiin hajuvesitehtaalle kukkienpoimijoista. En muista sarjan nimeä. Onhan niitä monta muutakin, nimet ovat unohtuneet.
hauskoja ja helposti tajuttavia sanapareja, esim. 'primo ministro' ei ollut vaikea ymmärtää, appeni sanoi että 'camera oscura' pimeä huone olisi jotenkin kamera-sanan juurena,
nykyisinhän kamera italiaksi on kai ' macchina fotografica',
sekin sanapari, joka ei selityksiä kaipaa.
katselin ja siitä pidin. Silloin sen katkaisevat urheilulähetykset TV2:lla joskus tuntuivat ikäviltä.
Italialaisissa historiallisissa sarjoissa on suorastaan luvattoman hyvännäköisiä miehiä. Elisassakin se jonkun paroonin paha miespalvelija, joka tukka hulmuten ratsasti hevosella. Kuoli sitten lopulta. Sarja menee nytkin jollain kanavalla, mutta en ole viitsinyt seurata. Kunnian hinta tuli josku sunnuntai-illoissa. En varsinaisesti seurannut, mutta ihastelin Pietro Pironia hetken aikaa ennen nukkumaanmenoa. Siinäkin hemmetin hyvännäköinen mies. Se minkinhampainen pahis sen sijaan ei miellyttänyt.
Juu ja italia on kaunista kuunneltavaa, samoin ranska. Ranskan kielen opiskelu kiinnostaa, mutta taitaa olla aika vaikee verrattuna germaanisiin kieliin.
Ei sit kiinnosta nää sarjat vaikka ei oo telkkuakaan.
Kunhan nyt piristykseksi opetan vähän Ranskaa:
ranskalsiet lausutaan fraankalngsöööt :)
H.
Mitä tarkoittaa ranskalsiet? Kerro se ensin :))
Sanon pitkän saksan ja englannin myös opiskeluaikoina perehtyneenä, latinan valossa helppoa, ja miten kaunis kieli!
tettu Ihania ovat-viestin perään. Kone heittelee näitä minne sattuu.
Oikeen se ainakin mun koneella näyttää.
Jos olisit tarkoittanut sen hunksille se olis ihan mun vastauksen alla, mutta kun se meni sivuun siitä niin on "Ihania ovat" viestille.
Aloittaja sen kirjoitti, minä osaan vaan Saksaa, Englantia ja Ruotsia tämän "meänkielen" ohella.
Jokunen "söteem", "idi sudaa" "und" "ruki ver" menee siinä ohella.
H.
Njet bonimai pa ruskii! sanoo aloittaja,
juu ja 'krjtoijusvihreitä' pukkaa sen lisäksi, en viitsi lukaista läpi ennen lähettämistä, - tunnustan.
Tolstoin "Sota ja rauha" on nyt Venäjän, Ranskan, Italian ja Saksan yhteistuotantona tuotu katsottavaksemme.
Kieleksi on valittu englanti, joka hiukan tuon Venäjän sielua kuvaavan teoksen todellisuudenilluusiota alkuun vähensi, mutta kun näyttelijätkin ovat eri kansallisuuksista, niin kaikkille yhteisenä kielenä valittiin englanti.
Teoksen yli viittäsataa henkilöä tuskin saadaan mahdutettua mukaan, tarinan keskiössä on neljä venäläistä perhettä, joiden kohtaloissa ja vaiheissa liikutaan milloin Pietarin salongeissa, milloin moskovalaiskodeissa tai maaseudulla tilusten patriarkaalisessa idyllissä ja sotatantereillakin.
Napoleon hyökkäyksineen ja armeijoineen on kuvattu satiirisesti. Sodan raa'at kasvot tulevat esiin sellaisena kuin ne ovat ilman turhaa sankaruuden ihannointia.
Sodanvastainen elämänkatsomus nousee mielestäni esiin jo sarjan ekassa jaksossa, jokin sodan kunnian sokaisema isä on kuvattu ehkä karrikoidenkin hyvin epämiellyttäväksi.
Tuossa eilisessä kolmannessa jaksossa hän esiintyi taas sotaa ihannoivana ja lapsiaan vihaavana.
Teos kuuluu Venäjän realistiseen kirjallisuuteen. Se oli yksi isäni lempiromaaneista nuorena ollut, samoin kuin Anna Karenina ja jokin Dostojevskinkin romaani.
Jos katsoit, niin mitä pidit eilisestä kolmannesta osasta?
Minä olen katsonut nyt nämä kaikki 'Sodan ja Rauhan' kolme osiota. 1. ja 2. osa olivat ok, mutta nyt tämä 3.osa oli ällistyttävän tylsä. Sarja on venytetty ihan turhan pitkäksi ja ainakin tämä kolmas osa oli niin huono näyttelijäsuoritusten osalta, että eipä enää paljoa kiinnosta katsoa 4:ttä jaksoakaan. Olin aluksi ensimmäistä jaksoa katsoessani aivan innoissani pukuloistosta, lavasteista, maisemista ja sukujen kohtaloista ja tietenkin itse Tolstoista. Petyin loppujen lopuksi.
sarjassa, miten ovatkaan naiset silloin olleet alistettuina!
Ainoa mahdollisuus on ollut odottaa yljän saapuvan noutamaan!
Kyllä nykyinen kiireinenkin virkaäiti on onnellisempi pystyessään itse vaikuttamaan elämäntiensä valintaan ja käänteisiiin.
nelmissa! Minusta tuntui että sodan kuvaus oli lähinnä farssi, vaikka veristä ja raakaa olikin. Leo Tolstoi on kuvannutkin sodan satiirisesti sodanvastainen kun oli.
Mutta silti on sanottava, että monien muiden kirjojen kohdalla olen teoksen luettuani pettynyt paljon pahemmin kuin tässä tapauksessa.
Naisten asema tuntui masentavalta, mutta tänä päivänäkin tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia jos ajattelemme vaikka viimeaikaisia Monacon outoja tapahtumia. (HS:ssa joku oikeusoppinut kirjoitti, että nuoren Charlenen kohdalla on tapahtunut ihmisoikeusrikkomus.)
Ikuisesti muistan sen pudotuksen, jonka koin Monte Criston kreivin ekan filmiversion nädessäni, se ei vähimmässäkään määrin vastannut niitä mielikuvia, jotka 10-vuotiaana kirjaa lukiessani olivat mieleeni muodostuneet. Edmond Dantes oli minusta aivan täysin väärä, Marseillen kaupunikaan mustavalkoisena ei tuntunut oikealta, eikä Ifin linna myöskään.