Miten voikin käydä näin?
Olen ollut jo pari vuotta täysin rakastunut erääseen mieheen. Mieheen, joka aluksi osoitti kiinnostusta, mutta heti kun lämpenin, hän etääntyi. Ja toisin päin, kun hän yritti saada minua kiinnostumaan, ja rakastuneena lämpenin heti, hän etääntyi. Yritin tehdä aloitteita, pyysin käymään, niin vastaus oli jotain vittumaista. sitten ei nähtykään aikoihin, ja kun nähtiin, pysyin kaukana. ja taas sama hurmaaminen alkoi.
Minä vain rakastan ja rakastan häntä, mutten uskalla enää sanoa mitään. pelkään että hän loukkaa taas, jos yritän pyytää edes soittamaan tai jotain. nyt olen taas itkenyt pari vuorokautta raastavaa tuskaani. Olin aivan varma, viimein, että mies onkin rakastunut minuun, lähestyi ja oli niin ihana kuin vain mies olla ja voi. No kas kummaa, kun nähtiin uudestaan, odotin hänen näkemistään niin sydän täynnä iloa ja toivoa ja onnea, niin mies käänsi selän ja alkoi flirttailemaan toisen naisen kanssa. tämä siis ei ollut eka kerta kun noin toimi. minä peräännyin ja päätin, etten enää ikinä aio nähdä tuota miestä.
Miten voi päästä eroon tästä typerästä, hirvittävästä yksipuolisesta rakastumisesta? kestääkö tätä ikuisesti? olen niin rikki, en pysty ajattelemaan kuin tuota miestä ja unissani näen, miten kaikki olisi mennyt, jos hän olisi rakastanut minua. en näe muita miehiä, en edes haluaisi tavata ketään muuta kuin hänet. mikä siis neuvoksi, sillä tämä on hirveää! en jaksa enää itkeä, ja yritän olla ajattelematta häntä, mutta ei se onnistu. riudun ja riudun...
Olen ollut jo pari vuotta täysin rakastunut erääseen mieheen. Mieheen, joka aluksi osoitti kiinnostusta, mutta heti kun lämpenin, hän etääntyi. Ja toisin päin, kun hän yritti saada minua kiinnostumaan, ja rakastuneena lämpenin heti, hän etääntyi. Yritin tehdä aloitteita, pyysin käymään, niin vastaus oli jotain vittumaista. sitten ei nähtykään aikoihin, ja kun nähtiin, pysyin kaukana. ja taas sama hurmaaminen alkoi.
Minä vain rakastan ja rakastan häntä, mutten uskalla enää sanoa mitään. pelkään että hän loukkaa taas, jos yritän pyytää edes soittamaan tai jotain. nyt olen taas itkenyt pari vuorokautta raastavaa tuskaani. Olin aivan varma, viimein, että mies onkin rakastunut minuun, lähestyi ja oli niin ihana kuin vain mies olla ja voi. No kas kummaa, kun nähtiin uudestaan, odotin hänen näkemistään niin sydän täynnä iloa ja toivoa ja onnea, niin mies käänsi selän ja alkoi flirttailemaan toisen naisen kanssa. tämä siis ei ollut eka kerta kun noin toimi. minä peräännyin ja päätin, etten enää ikinä aio nähdä tuota miestä.
Miten voi päästä eroon tästä typerästä, hirvittävästä yksipuolisesta rakastumisesta? kestääkö tätä ikuisesti? olen niin rikki, en pysty ajattelemaan kuin tuota miestä ja unissani näen, miten kaikki olisi mennyt, jos hän olisi rakastanut minua. en näe muita miehiä, en edes haluaisi tavata ketään muuta kuin hänet. mikä siis neuvoksi, sillä tämä on hirveää! en jaksa enää itkeä, ja yritän olla ajattelematta häntä, mutta ei se onnistu. riudun ja riudun...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yritä vaan kestää ja unohtaa. Näyttää vähän siltä ettei hän oikeasti ole rakastunut sinuun vaan leikkii sinun tunteillasi. Särjet vaan sydämesi tuolla tavalla.
Kiitos. En voi puhua tästä kenellekään, sillä liikumme samoissa porukoissa. On helpottavaa kirjoittaa tänne, olisi pitänyt purkaa tuntojaan jo paljon aiemmin. Suren suruani, ehkä tämä joskus helpottaa. yritän vain olla näkemättä enää kyseistä henkilöä...
Kuin mun kynästä. Paitsi että taidan olla pari vuotta sinua edellä... tilanne on tällä hetkellä se, että alkuaikojen kiinteän hengenheimolaisuuden (voi niitä salaisuuksia, joita jaettiin) on korvannut viileä moikkausmeininki. Ja sydäntäni särkee, että meni käymään niin... Olen vihdoin ja viimein ymmärtänyt, että emme kuulu yhteen ja ansaitsen jotain parempaa - kulunut mantra mutta niin totta. Tarvitsen miehen, joka valaisee ja rohkaisee minua, en ketään yhtä ailahtelevaa ja pelokasta kuin minä (syy siihen, että aina ymmärsimme toisiamme mutta ei se meistä pariskuntaa tehnyt, päinvastoin).
Joten. Voin sanoa, että rakkaus kyllä loppuu aikanaan - katsos, se ei ole rakkautta, että toista pelkää ja kantaa kaiken surun ja tunteen. Joten pääset kyllä yli siitä. Mutta mutta mutta - ja tätä en voi tarpeeksi painottaa - KERRO hänelle tunteistasi. Ihan todella. Sillä ainoa, ainoa helvetin asia, jota kadun kaikkien vuosien jälkeen on se, että en koskaan puhunut rakkaudestani. Minulla olisi ollut se oikeus. Miksi ajattelin, että tunteissani oli jotain hävettävää ja typerää? Miksi ihmeessä?
Jättämällä kertomatta kohtelin itsenäni niin kuin se mies kohteli. Arvottomana.
Älä hyvä ihminen tee samaa virhettä. Ja jos teet, niin yritä lopettaa mahdollisimman pian.
Tsemppiä, voimia, rohkeutta ja vanhaa kunnon hyvää ja tervettä itserakkautta.
Täällä riudutaan myös. Olen onnettomasti rakastunut. Oikeat tunteeni kertonut ja hylätyksi tullut. Hän haluaa vain ystävyyttä. Tapailemme silti, joskus vähemmän joskus enemmän. Kun en näe häntä; kärsin ja riudun. Sitten vähän helpottaa. Tapaamme taas ja tuska alkaa alusta...
Meinasin aloittaa uuden viestiketjun yksipuolisesta rakkaudesta... ei kuitenkaan tarvitse. Edellisen kirjoittajan tunteet ja tilanne ovat täsmälleen ajatusmaailmaani.. Tuntuu kuin sydän hajoaa pirstaleiksi...
voi onneks lohduttautua sillä ettei se yksipuolinen rakkaus kauan kestä. muutama kuukausi ja ihmettelet mitä siinä kaverissa oikein näit..