Onkohan tämä oikea palsta... Jonnekin nyt vaan tekee mieleni tästä kirjoittaa, kun en oikein livenäkään viitsi kenellekään puhua. Vähemmästäkin pidettäisi umpihulluna :).
En ole koskaan sen kummemmin ajatellut jälleensyntymistä tai edellisiä elämiä tms. omalla kohdallani, mutta nyt joku aika sitten havahduin.
Jostain käsittämättömästä syystä olen aina inhonnut, suorastaan kammonnut, saksan kieltä. Kielipäätä siis löytyy; koulussa aikoinaan ruotsi ja englanti kumpikin 10, enkä joutunut edes töitä tekemään arvosanojen eteen. Mutta saksa. Vanhempien painostuksesta luin sitä muutaman vuoden, mutta ei tullut mitään. En edes pystynyt opiskelemaan sitä, ja läpäisin saksan kurssit rimaa hipoen, luultavasti opettajan armeliaisuudesta ;).
Lisäksi mulla on tosi paha suljetun- sekä myös ahtaan paikan kammo. Ahdistun heti, jos joudun jonnekin, mistä en pääse pois itse halutessani. Vaikka se olisi iso kokoushuone tms. tilava paikka. Ahtaita paikkoja en myöskään kestä ollenkaan. Enkä väentungosta ja tietoisesti välttelen toisten ihmisten koskettamista.
Olen ihan normaali, perheellinen, työssäkäyvä nainen ja ainakin tähän asti ihan terveen kirjoissa kulkenut :).
Ja syy, miksi nyt sitten havahduin, on se, että näin joku aika sitten ekan kerran elämässäni kuvia Auschwitch-Birkenaun keskitysleiriltä, ja tunne oli kuin minua olisi potkaistu palleaan. Henki salpautui ja voin oikeasti fyysisesti pahoin. En tuota keskitysleiriä ollut aiemmin elämässäni juurikaan edes ajatellut, enkä holokaustia tai juutalaisiakaan suuremmin. Kuitenkin, se tunne, mikä niistä kuvista tuli, oli ihan järkyttävän voimakas. Ihan kuin olisin itse ollut siellä joskus. En ole matkustellut siellä päinkään, satavarmasti en edes lapsuudessani, joten mikään varhaislapsuuden muisto ei voi olla kysymyksessä. Minulle nousi välittömästi niistä kuvista voimakkaana mieleen kärventynyt ruoho ja makean ällöttävä haju.
Tämä kuulostaa ihan pöljältä, mutta voisiko tuo minun saksan kieltä kohtaan tuntemani hirvittävä kammo sekä suljettujen paikkojen ja väentungoksen pelko johtua siitä, että olen ollut teljettynä tuolla leirillä? Sitä en tosin osaa yhtään sanoa, olenko kenties ollut vanki vai vangitsija.
Isälläni on muistoja edellisestä elämästään (Espanjassa, eikä hän tämän elämän aikana ole taatusti käynyt lähelläkään Espanjaa), jotka hän on osittain todistanut oikeaksi. En vaan tosiaan omakohtaisesti ole ikinä ennen edes pohtinut koko asiaa laisinkaan.
En ole koskaan sen kummemmin ajatellut jälleensyntymistä tai edellisiä elämiä tms. omalla kohdallani, mutta nyt joku aika sitten havahduin.
Jostain käsittämättömästä syystä olen aina inhonnut, suorastaan kammonnut, saksan kieltä. Kielipäätä siis löytyy; koulussa aikoinaan ruotsi ja englanti kumpikin 10, enkä joutunut edes töitä tekemään arvosanojen eteen. Mutta saksa. Vanhempien painostuksesta luin sitä muutaman vuoden, mutta ei tullut mitään. En edes pystynyt opiskelemaan sitä, ja läpäisin saksan kurssit rimaa hipoen, luultavasti opettajan armeliaisuudesta ;).
Lisäksi mulla on tosi paha suljetun- sekä myös ahtaan paikan kammo. Ahdistun heti, jos joudun jonnekin, mistä en pääse pois itse halutessani. Vaikka se olisi iso kokoushuone tms. tilava paikka. Ahtaita paikkoja en myöskään kestä ollenkaan. Enkä väentungosta ja tietoisesti välttelen toisten ihmisten koskettamista.
Olen ihan normaali, perheellinen, työssäkäyvä nainen ja ainakin tähän asti ihan terveen kirjoissa kulkenut :).
Ja syy, miksi nyt sitten havahduin, on se, että näin joku aika sitten ekan kerran elämässäni kuvia Auschwitch-Birkenaun keskitysleiriltä, ja tunne oli kuin minua olisi potkaistu palleaan. Henki salpautui ja voin oikeasti fyysisesti pahoin. En tuota keskitysleiriä ollut aiemmin elämässäni juurikaan edes ajatellut, enkä holokaustia tai juutalaisiakaan suuremmin. Kuitenkin, se tunne, mikä niistä kuvista tuli, oli ihan järkyttävän voimakas. Ihan kuin olisin itse ollut siellä joskus. En ole matkustellut siellä päinkään, satavarmasti en edes lapsuudessani, joten mikään varhaislapsuuden muisto ei voi olla kysymyksessä. Minulle nousi välittömästi niistä kuvista voimakkaana mieleen kärventynyt ruoho ja makean ällöttävä haju.
Tämä kuulostaa ihan pöljältä, mutta voisiko tuo minun saksan kieltä kohtaan tuntemani hirvittävä kammo sekä suljettujen paikkojen ja väentungoksen pelko johtua siitä, että olen ollut teljettynä tuolla leirillä? Sitä en tosin osaa yhtään sanoa, olenko kenties ollut vanki vai vangitsija.
Isälläni on muistoja edellisestä elämästään (Espanjassa, eikä hän tämän elämän aikana ole taatusti käynyt lähelläkään Espanjaa), jotka hän on osittain todistanut oikeaksi. En vaan tosiaan omakohtaisesti ole ikinä ennen edes pohtinut koko asiaa laisinkaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmisen aivokapasiteetista 70% on tiedostamatonta. Aivojen "sattumageneraattori tuottaa miljoonia tietopaketteja sekunnissa, toinen aivojen osa kokoaa niistä ymmärrettävi lookgisia kokonaisuuksia.
"Muistikuvat edellisestä elämästä" ovat aivojen tuottamaa informaatiotulvaa jota ne eivät ole pystyneet jäsentelemään luonnollisella tavalla. On aivan selvää että kun ihminen istuu koko elämänsä ajan television vieressä ja katselee sieltä natsielokuvia, jäljethän siitä jää aivojen sopukoihin.
Kaikki ihmiset syntyvät ainoastaan yhden kerran ja kuolevat sitten ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Sen jälkeen tulee parijono vastaan ja enkelit ohjaavat kunkin AINUTKERTAISEN YKSILÖN oikeaan jonoon, toiset oikealle puolelle ja toiseT vasemmalle puolelle. vASEMMAN PUOLEISESTA JONOSTA JOKAINEN MENEE IKUISEEN HELVETIN VAIVAAN. Oikkeanpuoleinen jono kulkee taivaan iloon ykistämään Kristusta ianakkisesti. Vain noin 10-20% ihmiskunnasta päätyy taivaaseen, loput menevät helvettiin.
Kaikki muu puhe on pakanauskonnoista peräisin olevaa okkultistista paskapuhetta, - täyttä valetta.
Heh, nyt se tuli tuo tunnustus, Jeesuksen tiellä kompuroivalla ei ole kuin kuin 30% oikeata ajatusta, siin hänellä ei ole logisia ajatuksi. Kiitos, kiitos, annan sinulle kaikki 30% höpinäsi anteeksi.
ps. jo minä sitä vähän ajattelinkin hyh.....
Koit vain empatian tunnetta, ei muuta.
jospa putosit edellisessä elämässäsi keskitysleirin vartiotornista pää edellä. se selittää miksi olet edelleen vähän sekaisin.
Pakkohan meidän on jälleensyntyä. Vain jeesuksen ei ole enää pakko.
Taisit , tehdä havainnon ,,"jälki entisetä elämästä "
artikkeli on vielä pikku uutisissä. Tästä Suomi puhuu nyt .