umpihullua vai taivaan tosi

Onkohan tämä oikea palsta... Jonnekin nyt vaan tekee mieleni tästä kirjoittaa, kun en oikein livenäkään viitsi kenellekään puhua. Vähemmästäkin pidettäisi umpihulluna :).

En ole koskaan sen kummemmin ajatellut jälleensyntymistä tai edellisiä elämiä tms. omalla kohdallani, mutta nyt joku aika sitten havahduin.

Jostain käsittämättömästä syystä olen aina inhonnut, suorastaan kammonnut, saksan kieltä. Kielipäätä siis löytyy; koulussa aikoinaan ruotsi ja englanti kumpikin 10, enkä joutunut edes töitä tekemään arvosanojen eteen. Mutta saksa. Vanhempien painostuksesta luin sitä muutaman vuoden, mutta ei tullut mitään. En edes pystynyt opiskelemaan sitä, ja läpäisin saksan kurssit rimaa hipoen, luultavasti opettajan armeliaisuudesta ;).

Lisäksi mulla on tosi paha suljetun- sekä myös ahtaan paikan kammo. Ahdistun heti, jos joudun jonnekin, mistä en pääse pois itse halutessani. Vaikka se olisi iso kokoushuone tms. tilava paikka. Ahtaita paikkoja en myöskään kestä ollenkaan. Enkä väentungosta ja tietoisesti välttelen toisten ihmisten koskettamista.

Olen ihan normaali, perheellinen, työssäkäyvä nainen ja ainakin tähän asti ihan terveen kirjoissa kulkenut :).

Ja syy, miksi nyt sitten havahduin, on se, että näin joku aika sitten ekan kerran elämässäni kuvia Auschwitch-Birkenaun keskitysleiriltä, ja tunne oli kuin minua olisi potkaistu palleaan. Henki salpautui ja voin oikeasti fyysisesti pahoin. En tuota keskitysleiriä ollut aiemmin elämässäni juurikaan edes ajatellut, enkä holokaustia tai juutalaisiakaan suuremmin. Kuitenkin, se tunne, mikä niistä kuvista tuli, oli ihan järkyttävän voimakas. Ihan kuin olisin itse ollut siellä joskus. En ole matkustellut siellä päinkään, satavarmasti en edes lapsuudessani, joten mikään varhaislapsuuden muisto ei voi olla kysymyksessä. Minulle nousi välittömästi niistä kuvista voimakkaana mieleen kärventynyt ruoho ja makean ällöttävä haju.

Tämä kuulostaa ihan pöljältä, mutta voisiko tuo minun saksan kieltä kohtaan tuntemani hirvittävä kammo sekä suljettujen paikkojen ja väentungoksen pelko johtua siitä, että olen ollut teljettynä tuolla leirillä? Sitä en tosin osaa yhtään sanoa, olenko kenties ollut vanki vai vangitsija.

Isälläni on muistoja edellisestä elämästään (Espanjassa, eikä hän tämän elämän aikana ole taatusti käynyt lähelläkään Espanjaa), jotka hän on osittain todistanut oikeaksi. En vaan tosiaan omakohtaisesti ole ikinä ennen edes pohtinut koko asiaa laisinkaan.