Milloin huomasit menneesi liian pitkälle asioiden miettimisessä?

Lueskelin joskus, kauan sitten, viralliset asiakirjat Jerusalemin tapahtumista n. 2000 vuotta sitten. Niissä kirjoitettiin episodista jossa eräs hallitusmies näki vaunuistaan miehen puhuvan kansalle. Hallitusmies käski ajuria ajamaan lähemmäksi ja puhe-etäisyyden päässä tuosta miehestä tämä pyrokraatti sanoi tuolle miehelle jotakuinkin seuraavasti: " sinusta puhutaan paljon koko Israelissa, kehoitan sinua lopettamaan kansan kiihoittamisen sillä se saattaa johtaa vakaviin seuraamuksiin". Asiakirjojen mukaan tuo mies vastasi pyrokraatille:" mene pois tieltäni, maallinen varovaisuus".

Tämä tuli muistista parin vuosikymmenen takaa joten ei varmaankaan vastaa täysin alkuperäistä.

Mielestäni tuo "virallisten asiakirjojen" mies sanoi jotakin suurempaa kuin Mahatma joka puhui passiivisesta vastarinnasta. "Virallisten asiakirjojen" mies puhui aktiivisesta vastarinnasta, hän kehoitti kääntämään toisenkin posken.

Meniköhän 'temppu' nyt vähän överiksi? Esitin toisen posken kääntämistä aktiiviseksi vastarinnaksi, kuinka se tekisi poskensa kääntäjästä myös väkivaltaisen?

Komppaan tavallaan sun ajatusta passiivisesta vastarinnasta. Minä pidän hymyilemisestä :)

Toiset kyllä kaipaavat juuri sitä aktiivista vastarintaa. Juuri heille ei tule sitä suoda (haluavat haastaa). Kaikki valuu kuin vesi hanhen selästä, mielipide on jo valmiiksi rakennettu, eikä sitä muuta raivaustraktorikaan.

Toisinaan aktiivinen vastarinta (esim asettaudutaan hölmöksi = tai / osoitetaan vastakumppani hölmöksi) napakalla kysymyskommentilla tekee hyvää. Täälläkin näkee sellaisia. Kieltämättä joistakin voisi tulla vaikka lentäviä lauseita.

Jokainen on vastuussa itsestä ja reagointitavoistaan (=vastuu kuulijalla).

"On myös oltava vastuussa kirjoittelustaan."

Jep. tämä ja vastuu kuulemastaan/lukemastaan; syövät tavallaan toisaan koko ajan, ovat kiertokulussa, liikkeessä.

Suora haukkuminen; = selkeät manipulointi- ja hallintayritykset tälläkin palstalla ovat tympäisevää ja oikukkaan lapsen käytöstä. Ennen aikaan tuhmalle lapselle näytettiin nurkkaa, laitettiin arestiin tai jätettiin huomioimatta. Mitenkähän näihin nykyisiin pitäisi suhtautua? Järjestäisiköhän ylläpito meille rangaistusaution (=jälki-istuntopohdintanurkka?) tuhmille lapsille?