Olen 28v miespuolinen kaveri, ja täytyy tässä nyt kertoa usein näin kesäisin mieltä painavasta asiasta. Ystäviä minulla ei ole kuin ihan muutama, ja olen myös sinkku.
Kesähelteitähän nyt on ollut, ja sehän on niin kun kesähelteet suomeen rantautuvat, niin kansa villiintyy. Kaveriporukat menevät puistoihin ja rannoille hengaamaan ja pussikaljaa juomaan. Monet myös pelaavat mölkkyä tai heittävät frisbeetä ja kivaa näyttää olevan. Myös rakastavaiset nuoret parit siirtyvät kulkemaan käsi kädessä puistoihin ja milloin mihinkin kiehnäämään oikein rakastuneen näköisinä. Usein heitä näkee myös yhdessä ottamassa aurinkoa rannoilla tai puistoissa. Vähäpukeisia nuoria naisia, ja iloisia kaveriporukoita näkee milloin missäkin.
Niin, mennäänpä asiaan. Juuri se tekee minun kohdalla kesähelteistä ahdistavia, kun nuo edellä mainitut eivät oikein minun kohdalla pidä paikkansa. Usein ajattelen että kuinka kiva olisi minustakin kavereiden kanssa mennä porukalla istuskeleen johonkin puistoon pitään hauskaa ja ottaa vähän olutta, tai sitten lähtä johonkin festareille. Ja sitten myös kuinka kiva se olisi sen oman kullan kanssa kuljeskella käsikkäin ja ihailla suomen suven kauneutta, tai sitten makoilla rannalla tai puistossa aurinkoa ottaen, juuri sen oman kullan kanssa. Ja sitten ne loppukesän pimenevät ja lämpimät illat. Niitä en mielelläni poikamiehenä katselisi. Tähän kaikkeen täytyy sanoa, että kun ei niin ei. Kaveriporukkaa en saa ikinä kasaan, kun niitä on muutenkin niin vähän ja harvoin on edes yksimielistä porukkaa. Usein tulee änkyröintiä, jos jotakin yritän järkätä. Haikeana saa katsella rentoja ja iloisia kaveriporukoita aina kesäisin. Jo se kun radiossa Katri Ylander laulaa että, tulkaa vain tänne puistoon hengaamaan, niin se jo muistuttaa mistä jään paitsi. Niinkö sanoin, että olen sinkku, niin myös ne kesäisen romanttiset hetket sen oman kullan kanssa jäävät haaveeksi. Kaikki tämä tuntuu epäreilulta. Porukkaa kyllä oli silloin nuorempana, joiden kanssa parveilla kesäisinkin, mutta se on kun kaikille tulee ikää ja elämäntilanteet muuttuu niin väheneehän ne, eikä niitä ole niin yksinkertaista saada uusia, samoin kuin sitä seurustelukumppaniakaan, vaikka sutinaa aina välillä on ollut. Että tällaiset asiat välillä painavat mieltä kesäisin, vaikka pidän kyllä kesästä. Onko muilla asiat samanlain?
Kesähelteitähän nyt on ollut, ja sehän on niin kun kesähelteet suomeen rantautuvat, niin kansa villiintyy. Kaveriporukat menevät puistoihin ja rannoille hengaamaan ja pussikaljaa juomaan. Monet myös pelaavat mölkkyä tai heittävät frisbeetä ja kivaa näyttää olevan. Myös rakastavaiset nuoret parit siirtyvät kulkemaan käsi kädessä puistoihin ja milloin mihinkin kiehnäämään oikein rakastuneen näköisinä. Usein heitä näkee myös yhdessä ottamassa aurinkoa rannoilla tai puistoissa. Vähäpukeisia nuoria naisia, ja iloisia kaveriporukoita näkee milloin missäkin.
Niin, mennäänpä asiaan. Juuri se tekee minun kohdalla kesähelteistä ahdistavia, kun nuo edellä mainitut eivät oikein minun kohdalla pidä paikkansa. Usein ajattelen että kuinka kiva olisi minustakin kavereiden kanssa mennä porukalla istuskeleen johonkin puistoon pitään hauskaa ja ottaa vähän olutta, tai sitten lähtä johonkin festareille. Ja sitten myös kuinka kiva se olisi sen oman kullan kanssa kuljeskella käsikkäin ja ihailla suomen suven kauneutta, tai sitten makoilla rannalla tai puistossa aurinkoa ottaen, juuri sen oman kullan kanssa. Ja sitten ne loppukesän pimenevät ja lämpimät illat. Niitä en mielelläni poikamiehenä katselisi. Tähän kaikkeen täytyy sanoa, että kun ei niin ei. Kaveriporukkaa en saa ikinä kasaan, kun niitä on muutenkin niin vähän ja harvoin on edes yksimielistä porukkaa. Usein tulee änkyröintiä, jos jotakin yritän järkätä. Haikeana saa katsella rentoja ja iloisia kaveriporukoita aina kesäisin. Jo se kun radiossa Katri Ylander laulaa että, tulkaa vain tänne puistoon hengaamaan, niin se jo muistuttaa mistä jään paitsi. Niinkö sanoin, että olen sinkku, niin myös ne kesäisen romanttiset hetket sen oman kullan kanssa jäävät haaveeksi. Kaikki tämä tuntuu epäreilulta. Porukkaa kyllä oli silloin nuorempana, joiden kanssa parveilla kesäisinkin, mutta se on kun kaikille tulee ikää ja elämäntilanteet muuttuu niin väheneehän ne, eikä niitä ole niin yksinkertaista saada uusia, samoin kuin sitä seurustelukumppaniakaan, vaikka sutinaa aina välillä on ollut. Että tällaiset asiat välillä painavat mieltä kesäisin, vaikka pidän kyllä kesästä. Onko muilla asiat samanlain?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On juuri samanlaisia tuntemuksia paitsi olen 7 vuotta nuorempi.
On kyllä ahdistavaa, kun tuntee jäävänsä kesän iloista paitsi. Yksin on vähän hankala mennä puistoon tai rannalle pitämään hauskaa.
Alle 25 vuotiaalla on vielä hyvää aikaa löytää kumppani.
Olishan se kivaa kävellä jonkun kanssa käsi kädessä tai olla rannalla helteellä.
Se vaan et ei tuu tapahtumaan mulle ikinä. En usko et kukaan haluaa tehdä mun kanssa mitään. Tääkin kesä on mennyt sisällä ollessa melkeen kokonaan.Yhtenä viikonloppuna olin rannalla juomassa siiderii ja oli ärsyttävää kattoo kun kaikilla oli joku kainalossa ja kaikilla oli joku kaveri. itse olin ihan orpona siellä. Työtkin loppus yli kuukausi sitten joten mitään tekemistä nyt ei ole ollut yli kuukauteen. Netissä tulee oltua päivät pitkät ja kuntoillut onneks olen joka päivä. Senkin joutuu yksin tekemään. Tää kesä on ainakin mun osalta ohi.
Laita itselles profiili nettiin, vaikka tänne suomi24.fi. Kirjoittele tytöille/naisille. Voit löytää itsellesi ystävän. Lohduksesi: et ole ainoa, yksinäisiä on tuhansia, se on tämä ajanhenki. Kuntosalilla luulisi helposti myös tutustuvan muihin kuntoilijoihin. Ota vaan itseäs niskasta kiinni ja avaa suusi. Kyllä se iloksi muuttuu. Tsemppiä!
Ai mää vai. Mulla on ollut jos jonkilaista treffi ja kaveri ilmoitusta netissa monta vuotta. Treffi ilmoituksiin ei ole kolmen vuoden aikana vastannut kukaan. Varman kun näkee naaman niin lakkaa kiinnostus.
Minulla on menossa viimeinen kesä ennen kolmeakymmentä ikävuotta ja tunnelmat on melkolailla samanlaiset kuin sinulla sillä erotuksella, että minulla on puoliso. Ystäviä, kaveripiiristä puhumattakaan, minulla ei kuitenkaan ole ollut enää vuosiin. Se piiri alkoi hajota vuosia sitten ja nykyisin olen ajautunut porukasta erilleen. Mitään riitoja tai muuta ei ole ollut mutta erilaisista syistä yhteydenpito on hiipunut. Opiskeluajat menivät jotenkin niin etten onnistunut löytämään kuin muutaman kaverin jotka kuitenkin viettävät enemmän aikaa oman tuttavapiirinsä kanssa.
Onhan tämä kurjaa, että "nuoruuden viimeinen kesä" menee tällä tavoin. Mielelläni löytäisin uusia ystäviä joiden kanssa heitellä vaikkapa frisbeetä puistossa parin oluen merkeissä mutta jotenkin se tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa.