Luther valmisti virsikirjan Saksassa. Sitä tarvittiin, kun kirkossa ei seurakunta saanut veisata ollenkaan, vaan kuunnella latinankielistä kirkkokuoroa. Näin Luther teki virrenveisuusta koko seurakunnan yhteisen asian.
Esikoislestadiolaiset seurat ovat seurakuntaa aktivoivia, niinsanotusti interaktiivisia. Puhuja kysyy, mitä kukin, tai jotkut ajattelee. Näin häipyy seurojen ja kanssapuheitten raja olemattomiin. Näin jatketaan Lutherin linjalla, seurakunta temmataan mukaan.
Ihanteellinen on tila, kun seurakunnassa vallitsee luovuuden aika. Näin oli korostetusti esim 1880-luvulla, kun uusia virsiä syntyi kuin sieniä sateella. Tekijöinä olivat Aatu Laitinen, Kustaa Skinnari, Leonard Typpö ja Yrjö Halonen, muutamia mainitakseni, ja heillä oli pitkä tuotantokausi.
Esikoislestadiolaiset seurat ovat seurakuntaa aktivoivia, niinsanotusti interaktiivisia. Puhuja kysyy, mitä kukin, tai jotkut ajattelee. Näin häipyy seurojen ja kanssapuheitten raja olemattomiin. Näin jatketaan Lutherin linjalla, seurakunta temmataan mukaan.
Ihanteellinen on tila, kun seurakunnassa vallitsee luovuuden aika. Näin oli korostetusti esim 1880-luvulla, kun uusia virsiä syntyi kuin sieniä sateella. Tekijöinä olivat Aatu Laitinen, Kustaa Skinnari, Leonard Typpö ja Yrjö Halonen, muutamia mainitakseni, ja heillä oli pitkä tuotantokausi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laulamisen historiallinen käyttö tuo Suomessa veljeskansoineen eri sävyjä asiaan kuin Ruotsissa tai Norjassa. Eesti on laulanut itsensä, suurilla laulujuhlillaan, kahdesti itsenäiseksi. Kansan voima on pukeutunut lauluun.
Niin Suomessakin, kansallismieli on kääritty laulukirjaan ja kaikunut Suomemme saloilla ja osin jo lahonneilla laululavoilla, yhteisen joukkovoiman ilmentymänä. Esimerkiksi Tampereella, Pyynikillä, on ollut laululava, ns Thermopylain laululava. Pienempi laulukatos, betoninen, on Näsinkalliolla, Tampereella. Muista paikkakunnista en tiedäkään.
Maamme-laulu esitettiin ensi kertaa ulkona, Helsingissä.
Kalevalainen runonlaulu on ollut arvossaan.
Mitään tällaista ei ole tarvittu Norjan tai Ruotsin kuningaskunnissa, nehän ovat olleet riippumattomia ja täysin itsenäisiä, laulettiin niissä tai ei.
Näen tässä pääkysymyksenä sen, onko uskonnollisen tilaisuuden sisältö eri osineen A) seurakunnalle yhteisesti osallistuttava
B) kuunneltava tai katseltava esitys, nimenomaan esitys.
Eli tulee ko seurakunnasta passiivinen yleisö kuten keskiajan katoliseen aikaan, vai säilyykö seurakunta yhteisesti toimivana, kokevana, tuottavaisena ja uutta luovana.
Vanhoillisilta on hiipunut kanssapuhekäytäntö, se perinne on kuollut siellä. Esikoislestat sitä säilyttävät, yhdistettynä seuroihin se on puhtaista puhtainta kirkonmenoa. Tai oikeammin, Jumala sitä säilyttää, hän säilyttää nimensä ja että Kristus teissä jonkun muodon saisi. Muotoseikka, mutta niin luo Jumala muodottomasta alkuaineesta uutta hienoa muotoa.
Spontaani veisuu, josta kiitoksia heittelen sinne Suomenselän vedenjakajaseudun suuntaan, se on herkkää ja kaunista. Maallisessa mielessäkin oma tyyli on paras, Juice kertoi, ettei ollut yhtään laulutuntia ottanut eikä antanut.
eikä , ihme , sellainen ääni kun mies.