Avaan nyt uuden keskustelun tästä, kun edellinen viestiketju meni sivuraiteille.
Kysymys:
Miksi tulee niin paljon negatiivisia kommentteja jos kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon?
Onko asia niin, että se n.s "osuu arkaan paikkaan"?.
Onko niin, että mietit sitä usein itsekin, mutta yrität saada ajatukset mahdollisimman nopeasti pois päästäsi?
Kysymys:
Miksi tulee niin paljon negatiivisia kommentteja jos kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon?
Onko asia niin, että se n.s "osuu arkaan paikkaan"?.
Onko niin, että mietit sitä usein itsekin, mutta yrität saada ajatukset mahdollisimman nopeasti pois päästäsi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kutsukaa manaaja paikalle!
8--8 on riivattu !!!!
Ei Jumala ole mikään kielletty sana. Onhan lestadiolaisissakin ateisteja:
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/10/lestadiolainen-ateisti/
Katsos, olen joskus kuullut tuosta ilmiöstä, mutta nyt vasta luin siitä. Mikäs siinä, olihan tuossa paljon asiaa, kuten juuri se, että vl-usko on enemmän elämäntapa kuin mitään muuta. Ja kun miettii, mikä on ollut ratkaisevimpia tekijöitä ihmisen evoluutiossa - yhteisöllisyys - ei ole lainkaan ihme, että liikkeeseen kuuluu monenlaisia persoonia. Joku vl varmasti ajattelee heti että ateistit yhteisössä ovat susia lammasten vaatteissa ja pettäjiä, mutta koska syntejä voi saarnata anteeksi kuka tahansa ja voi tervehtiä jumalan terveellä ilman että uskoo Jumalaan, osoittaa vain sen, että uskoon liittyvät fraasit ovat pelkkiä sanoja. Silmälumetta.
Tuo on hyvin sanottu, että "synti on ahdistusta". Itselläni tulee aina, kun vaikka sanon jollekin pahasti tai loukkaan, ahdistunut ja paha olo, ja haluan sovittaa asian kasvokkain. Tämä kertoo ihmisyydestämme, ihmisen tunteistamme. Rakkaus, empatia sekä altruismi ovat geeneistämme kumpuavia henkisiä lajiominaisuuksiamme, eikä niillä ole mitään tekemistä uskontojen kanssa.
> Tuo on hyvin sanottu, että "synti on ahdistusta".
Tuo vl-ateisti tuossa on rehelinen ihminen. Saisi olla heitä vl-liikkeessä enenmmänkin.
"...vl-usko on enemmän elämäntapa kuin mitään muuta."
Naulan kantaan!
Olen huomannut saman. Kun sattuu olemaan vl-ihmisten seurassa, Jumalasta ei hirveästi haluta puhua, varsinkaan väitellä. Syy voi olla yksinkertaisesti se, että usko Jumalaan on usein hyvin heikolla, kapealla pohjalla, vähän kuin hiuskarvan varassa, uskoako vai ei. Tarvitaan jatkuvasti vakuuttelua, uusia tapahtumia ja "ihmeitä", joilla todistella itselle, että Hän on sittenkin olemassa. Niin, ja tietenkin seurapuheita. Ns. kovia argumentteja jumaluuksien olemassaoloa vastaan ei täten ymmärrettävästi haluta kuulla, sillä vasta-argumentointi ajautuu varsin nopeasti samojen, kuluneiden fraasien toisteluun: pitää vain uskoa, jne. Uskovainen tuntee tällaisissa tilanteessa epävarmuutta, jota hän pyrkii karttamaan viimeiseen asti. Oma, turvallinen elämänkatsomus asetetaan vakavasti vaakalaudalle.
Näin tuskin olisi, jos olisi olemassa edes jokin vakavasti otettava todiste Jumalan olemassaolon puolesta. Vaan eipä niitä ole.
"Kysymys:
Miksi tulee niin paljon negatiivisia kommentteja jos kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon?"
Siksi koska kyseenalaistamalla Jumalan olemassaolon tulet samalla kajonneeksi uskovaisen turvallisuudentunteeseen.
Uskovaiset eivät voi elää ilman Jumalaa, koska Jumala on niin keskeinen osa heidän perusturvallisuuttaan.
Miksipä horjuttaa heidän turvallisuuden lähdettään.