En tiedä, onko tolle aiheelle omaa palstaa, mutta
kirjotan tänne.
Huomasin tossa pari viikkoa sitten että mulla taitaa olla
jonkunlainen ahtaudenpaikankammo. Me oltiin Suomen linnassa kavereitten kanssa, ja ne vaan tunkeutui joka onkaloon, mitä löyty. Ensiks ne meni johonkin kosteeseen tunneliin ja itse jäin ylös. En tajua, miksi pelkään kaikenlaisia "onkaloita".
Huomasin, kun kaverit meni edeltä sellaseen vanhaan rakennukseen, jossa oli ahdasta, ja ku mä yritin mennä,
mulle tuli semmonen ahdistunu olo, mitä syvemmälle menin, se sai mut vetäytymään ulos. Kaverit pilkkas, et mä pelkään hämähäkkejä, mut oikeesti muua ahdisti!
Mulla tavallaan ei oo korkeenpaikankammoo jos mä oon vaikka lentokoneessa, mut jos mennään vaikka johonki ylös istumaan, mua alkaa pelottaa, esim johonki jäähallin korkeimmalle riville. Muita ei pelottanu. Ku mä lähin alas, mä aloin täristä kamalasti!
Onks kenelläkään muulla tämmösiä? Entä pelkääks kukaan hämähäkkejä?
kirjotan tänne.
Huomasin tossa pari viikkoa sitten että mulla taitaa olla
jonkunlainen ahtaudenpaikankammo. Me oltiin Suomen linnassa kavereitten kanssa, ja ne vaan tunkeutui joka onkaloon, mitä löyty. Ensiks ne meni johonkin kosteeseen tunneliin ja itse jäin ylös. En tajua, miksi pelkään kaikenlaisia "onkaloita".
Huomasin, kun kaverit meni edeltä sellaseen vanhaan rakennukseen, jossa oli ahdasta, ja ku mä yritin mennä,
mulle tuli semmonen ahdistunu olo, mitä syvemmälle menin, se sai mut vetäytymään ulos. Kaverit pilkkas, et mä pelkään hämähäkkejä, mut oikeesti muua ahdisti!
Mulla tavallaan ei oo korkeenpaikankammoo jos mä oon vaikka lentokoneessa, mut jos mennään vaikka johonki ylös istumaan, mua alkaa pelottaa, esim johonki jäähallin korkeimmalle riville. Muita ei pelottanu. Ku mä lähin alas, mä aloin täristä kamalasti!
Onks kenelläkään muulla tämmösiä? Entä pelkääks kukaan hämähäkkejä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En kyllä vapaaehtoisesti tunkeudu mihinkään ahtaaseen paikkaan enkä hissiin, jossa on kaksi ovea.
Korkealla olo on myös ahdistavaa. Olin kerran Linnanmäen maailmanpyörässä kahden lapseni kanssa ja pelkäsin siellä ylhäällä mielettömästi, kun pyörä pysähtyi pitkäksi aikaa. Alas tultuamme olin aivan heikkona. Jalat tuskin kantoivat ja oli paha olo. Kesti tunteja ennenkuin toivuin. Samoin korkeilla parvekkeilla kaiteitten vieressä en voi seistä, kun alkaa huimaamaan.
Nämä jutut pitää vaan hyväksyä itsessään; olemme yksilöitä. Ei ole pakko mennä paikkoihin, joissa tulee tukala olo.