Vahvaksi vartuin varvun päällä,
istuin siinä joka säällä.
Äiti pellonreunasta matoja kuokki,
isäkin minua hyvin ruokki.
Uinuin siinä unelmissa,
lentää voisin ylhäällä taivahissa.
Kaihomielin ylös taas katsoin,
puussa istuin täysin vatsoin.
Siiven sulka suortuvainen,
höyhenpuku vielä vähän untuvainen,
lentoa silti tahdon koittaa,
pelkoni viimein voittaa.
Siivet nyt kantoi turvatonta,
taivas auki vaikka vaaraa monta.
Kuului jo kuiske kuusikosta,
lentäjä on tullut untuvikosta.
istuin siinä joka säällä.
Äiti pellonreunasta matoja kuokki,
isäkin minua hyvin ruokki.
Uinuin siinä unelmissa,
lentää voisin ylhäällä taivahissa.
Kaihomielin ylös taas katsoin,
puussa istuin täysin vatsoin.
Siiven sulka suortuvainen,
höyhenpuku vielä vähän untuvainen,
lentoa silti tahdon koittaa,
pelkoni viimein voittaa.
Siivet nyt kantoi turvatonta,
taivas auki vaikka vaaraa monta.
Kuului jo kuiske kuusikosta,
lentäjä on tullut untuvikosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana runo. Saatoin nähdä edessäni lunnunpojan. Kiitos.
Tervapääsky
Laiuloin oksallain, minne mensin?
Ylös taivaalle taas lensin.
Näkyi kaikki laaksot sekä vuoret,
ihmetteli sitä kovin silmät nuoret.
Tuli vastaan outo kiitäjäinen,
kaunis, siro, huimapäinen.
Lentänyt varmaan kaukaa pilvistä saakka,
musta lintu, mutta ei naakka.
Uteliaisuus pojan mieleen hiipi,
huusin, mitä siellä ylhäällä näkyy sirosiipi?
”Eipä siellä sen kummempia,
pilvet tuolla kaukana vähän tummempia.”
Maailma kaikkea ihmeitä on täynnä,
vaikka vasta muutamalla lennolla oon käynnä.
Paras paikka silti vielä pesäpuussa,
siellähän äiti odotteleekin jo toukka suussa.