oikeesti ehkä teen itse murhan
TAPAN EHKÄ ITTENI
enjaksaenää
25944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
itsemurhaa jo 13-vuotiaasta astien, enkä ole vieläkään tehnyt sitä.
Arvaa, minkä ikäinen olen nyt?
taidat vaan hakea huomiota, mikäpä siinä. nyt oot 13½ vuotta varmaan.
et tee.
elämä on kuitenkin melko lyhyt, mutta kuolema saattaa kestää ikuisestikin. Tee jotain mukavaa. Ota vaikka huomenna aamukahvi tai-tee termospulloon ja mene puistoon aamiaiselle.
Masennukseen sinulla on myös täysi oikeus hakea apua lääkäriltä, ja kannattaa heti suoraan kertoa itsetuhoisista ajatuksistasi!
Oliskoos tuo alku Origoa? Jotenkin tuntuu tutulta muotoilulta.
No siellä arkussa, mullan alla makaaminen on vielä tylsempää ja kamalampaa kuin sun elämäsi nyt. Aika käy pitkäksi ja sitten ne inhat madotkin on vielä siinä syömässä sun sisäelimiä ja sieraimetkin on täynnä raatokärpästen munia.
Krematorion kautta kotiin.
"Ken tulta on, se tulta palvelkoon. Ken maata on, se maahan maatukoon..."
Muista sanoa tuo myös vanhemmillesi. "Hei äiti ja isä, jos mä sattuisin kuolemaan tässä lähiaikoina, niin mä haluan ehdottomasti polttohautauksen"
En kiellä, etteikö elämä olisi tällä hetkellä aika perseestä. Kannattaa kuitenkin ajatella niin, että elämä on heittänyt sinua kohti jokaisen mahdollisen palan paskaa, mutta olet silti pystyssä.
Jos et jaksa enää, niin sinun on haettava apua. Jos olet niin huonossa kunnossa, ettet itse pysty hakemaan itsellesi apua. Soita auttavaan puhelimeen. Minäkin olen soittanut, kun elämä on ollut mustaa mutaa, josta ei ole ylös pääsyä.
Veljeni kuoli ihan hiljan ja hänellä oli kamala sairaala ja lääkäri kammo. Hän oli ollut hirveän kipeä edllisenä iltana ja hakeutunut setäni seuraan kivuissaan. Siellä hän oli istunut penkillä ja eikä halunnut mennä terveyskeskukseen eikä ensiapuun kehotuksista huolimatta. Seuraavana aamuna hän löytyi kuolleena, en tiedä mistä, mutta sillä ei ole merkitystä vaan sillä, että häntä ei enää ole. Kuolema on lopullinen eikä sen jälkeen ei ole vaihtoehtoja tarjolla.
Itse olen nyt ihan pihalla, Hän oli minua kaksi vuotta nuorempi.
EN JAKSAISI ENÄÄ JATKAA
Joo, tossa on monilla ihmisillä samanlaisia ajatuksia, mut jos vertaa omaa tilannetta muihin tai johonkin asiaan, niin voi huomata et ei ne omat asiat ookkaan niin huonosti... Eli jollain on aina huonommin, vai mitä?
Tsemppiä! Oon kuule ite monta kertaa huomannut sen asian, et kun vertaa omaa tilannetta johonkin asiaan, niin ei ne omat kuviot niin huonosti ole, ja sitten huvittaa omat pikku murheet...
Älä tee itse kumpaakaan, murhaa saati itsemurhaa.
Jaksamista.
Jos he oikeasti haluaisivat antaa seuraansa, niin en olisi yksin, eikä minua kohdeltaisi näin.
Kiviäkin kiinnostaa.
Kannattaa hakea apua. Tai edes ajatella hetki niitä jotka jäävät tänne sinua suremaan, vanhempia sisaruksia lapsia ystäviä.. Tuska on hirvittävä heille.. Elämällä on paljon annettavaa vaikka sitä e juuri pahalla hetkellä ajattelekaan. Paskaa tulee niskaan päivittäin mutta thats life. Ilonaiheita löytyy myös, ja hyviä lääkkeitä.
Sitten elämä ei ole enää elämisen arvoista, kun ne tunkee sitä edunvalvontaa, holhousta, valvontaa ja kulttuurimme rikkautta ja monimuotoisuutta!
Kukaan ei vastaa silloin sulle puhelimeen, kun ne rikastaa sun puhumiset ja tekemiset.
Joudut palveluohjaukseen, jossa jaetaan "ajattele vapaasti" lehtiä ja itsehoito oppaita. Sitten joutuu "mielenterveyskuntoutujana" osallistumaan värimaalaukseen ja pällikursseille.
Lopeta mielummin turhista välittäminen. Annat mennä vaan, myyt kaiken mitä sinulla on ja sitten lähdet lentokoneeseen jonnekin, missä saat viettää mukavaa aikaa välittämättä siitä, että joku sanoo sinulle että nyt et kyllä saa olla siellä tekemässä mitä haluat, sinun pitää kärsiä.
Sen ajan jälkeen ei enää tunnu muiden vittuilut missään ja elämä jatkuu tai päättyy sitten siihen, ja mikä on pahin mitä voi tapahtua? Kuolemako? Hah..
Haluaako joku muuten sattumalta ostaa omaisuuteni?
Moi, kuule ei kannata hautoa itsaria vaikka olisi kuinka kurjaa. elämä on annettu lahjaksi meille ja siinä kuuluu olla ylä- ja alamäkiä. minäkin pelkäsin että tapan itseni jo 11- vuotiaana kun suunnittelin kulosaaren sillalta hyppäämistä.
totuus on että Jeesus rakastaa sinuakin.
kaikki itsarin tehneet joutuvat automaattisesti helvettiin ja sinne et varmaankaan tahdo.
lue hengellistä kiejallisuutta ja laita kätesi ristiin että Herra auttaisi sinua.
minäkin rukoilen puolestasi iltarukouksesa.
Hyvää elämän jatkoa sulle :)
Yks mun luokka kaveri teki itsarin 6 kuukautta sitten aivan yllttäen. Monia kertoja olin sen kanssa baareissa ja festareilla. oli hyvä mies, enkä tajua miksi sen teki.
Eipä kai noista lopultakaan täysin kukaan toinen ihminen selvää saa. Nk. paras ystäväni teki itsemurhan kun olimme 21-vuotiaita, enkä minä tänäkään päivänä voi sanoa täysin tietäväni, että miksi. Ja kuvittelin todella aika hyvinkin tuntevani kaverin. Yllätys teko ei ollut, mutta useiden vuosien ajan se leimasi elämääni, rikkoi lopunkin hataran tasapainon. Melkein 18 vuotta kulunut, mutta toisinaan yhä mieleen tulee haikeutta, siitä että olisi ollut hienoa saada tuntea ko. henkilö pidempään. Terveiset sinne, "ajan, paikan ja kuolonkin taaksi."
jos tappaisit ittes ni et sä sitä täällä mainoistelis....
oletko koskaan kuullut hätähuudosta, tyhmä!
Väärin. Kyseinen väite on myytti.
Kaikilla varmaan tulee jossain elämänvaiheessa tollaisia ajatuksia,mut kannattaa muistaa että vois mennä vieläkin huonommin ja iloita niistä pienistä asioista mitä on,toivon että huominen ois sulla jo parempi päivä,kaikkea hyvää sulle :)