Mistä ihmiset puhuvat...

1. Mikset puhu siitä edessä olevasta ihmisestä jos ei muita 'kavereita' ole? Tuskin sitä kukaan pahakseen pistää :)

2. Tapahtumiin voi lähteä yksinkin ja noita porukoita joihin voi tunkea mukaan on maailma täynnä, esim: http://eurosinkut.net/

3. Sinun pitää saada oma huomiosi pois itsestäsi ja kohdistettua se kaikkeen ympärillä tapahtuvaan; ajattelet liikaa sitä miten asiat jotka teet vaikuttavat muiden ihmisten mielipiteisiin sinusta ja pelon takia jätät ne tekemättä. Sinun pitää lakata välittämästä siitä, mitä mieltä muut ihmiset sinusta ehkä ovat ja alkaa pitää huolta siitä että olet sellainen kuin itse haluat olla. Tästä yli pääseminen vaatii paljon harjoittelua, mutta ei sitä roomaakaan päivässä rakennettu - eikä rakentamista lopetettu kun tajuttiin ettei se onnistu päivässä. Netti ja kirjasto on täynnä aihetta käsitteleviä teoksia - tutustu niihin.

4. Ymmärrettävää, mutta tutustupas huviksesi tietoteoreettiseen (ja miksei moraaliseenkin) nihilismiin - huomaat että ajatusmallisi ei yksinkertaisesti toimi. Maailmassa ei hirveästi mitään absoluuttisia totuuksia ole, eikä mikään kiveenhakattu sääntö sano että asiat on pakko tehdä aina täydellisellä tavalla, mielipiteitä saa ja pitää olla.

5. Elämä on täynnä asioiden toistamista. Maailma on täynnä ylenpalttista toistoa. Jos mitään ei saisi sanoa kuin kerran, maailmasta loppuisi puheenaiheet aika nopeasti kesken.

Puheenaiheita löydät kyllä sitä mukaa enemmän kun saat huomiosi siirrettyä itsetarkastelusta kohti muiden ihmisten tarkastelemista, taitava puhuja osaa ammentaa uusia puheenaiheita ja keskustelun haaroja ihan vain siitä, mitä toinen juuri sanoi - se on kuitenkin taitolaji joka vaatii harjoittelua, ja mestarihan harjoittelee aina.

Kohta 2. pitää ainakin paikkansa. Töissä työtoverit puhuvat kaikista baariseikkailuistaan. Mitäs siinä sitten itse voi tehdä muuta kuin nyökytellä? Keksiä päästään jotain omia tarinoita?

hyväksi koettuna neuvona sen, että opettele kuulemaan toista ihmistä. Ei vain kuuntelemaan, vaan nimenomaan kuulemaan. Tulkitsemaan, millaista tyyppiä toinen on, ja mitä juuri hänen kanssaan voi keskustella, mitä aiheita hän itse ottaa puheeksi. Ihmiset rakastavat sitä, että toinen on aidosti kiinnostunut heidän tekemisistään ja ajatuksistaan. Paljon enemmän kuin sitä, että heidän keskustelukaverinsa osaa puhua hienoja ja "oikeita" asioita. Opi myös olemaan hyväksyvämpi ja vähemmän kriittinen toisten erilaisuutta kohtaan, jos toisella on erilainen mielipide jostakin kuin sinulla, siitähän juttua syntyykin. Nämä neuvot tulevat ihan kokemuksen kautta, itsekin on tuota "jutustelua" täytynyt opetella vasta täysi-ikäisenä, ennen ei ollut oikein yhtään kaveria, ja sitten kun joutui/pääsi jonkun kanssa tekemisiin, oli ihan horkassa. Muistuttaisin myös siitä, että jos vastapuoli ei oikein vaikuta innostuvan ja juttelevan kanssasi, ei pidä syyttää itseään keskustelun epäonnistumisesta, kahden kauppahan se on. Et ole yksin vastuussa tapaamisen onnistumisesta.