Eikö semmoista jötikkää ole todella vaikea punnertaa ulos? Itse olen panikoinut koko ajan jos tulee iso vauva, en tiedä miksi pelkään isoa kokoa. Joskus jossain suomalaisessa synnytystositeeveessä ole vastasyntynyt tyyliin 5,6kg ja aivan järkyttävän ison näköinen. Itse punnertanut 3,5kg ja ihan tarpeeks ollut tekemistä. 36vk painoarvioksi sain 2800g ja kaikki syntyneet viikolla 37 , eli jos menee la:han niin lääkärin mukaan täysin keskikäyrää eli 3700g syntymäpaino. Sanoi vielä, että nykyään normaalipainoinen, ei raskausdiabetestä sairastava äiti on harvinaisuus... En ole kyllä yhtään kontrolloinut syömisiäni, ehkä sitten olen vaan luonnostani pieniruokainen, vaikka kova sukurasite on MBO:hon muutenkin.
4-5kg vauva
normibmi
6265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan se varmaan keskimäärin suurempi homma kuin pienempi vauva, mutta vauvan paino ei ole lainkaan se "työn määrän" mittari. Oleellisempaa on lantion koko, se miten lantio antaa synnytyksen aikana periksi, supistusten voimakkuus, äidin ponnistustekniikka ja ponnistusasento, vauvan tarjonta jne jne. Normaalista hyvästä lantiosta raivotarjonnassa tulee hyvillä supistuksilla melkein vauva kuin vauva... Meidän 2,5-kiloiseksi arvioitua sirpukkaa sen sijaan ei edes yritetä perätilassa mun poikkeuksellisen ahtaasta lantiosta, kun jos tikkari jää päästään kiinni niin ei paljo naurata. Sukulaisrouva pungersi 5,8-kiloisen alateitse eikä kokenut sitä mitenkään erityisen traumaattiseksi vaikka saihan siinä kuulemma vähän puskea.
en tiedä mistä tämä "pelko" juontaa juurensa,varmaan edellisestä erittäin kivuliaasta ponnistusvaiheesta ja jos menee yli ja kasvaa ja kasvaa ja ei saa käynnistystä. No mutta epärealistista kai mun kohdallani pelätä sitä. Luulisin ettei lantioni oleerityisen ahdaskaan, tosin nyt synnytystapa-arviossa ei lääkäri kommentoinut,ajatteli kai että kun tulossa samaa kokoluokkaa kuin edelliset, että mahtuu.
Olen itse synnyttänyt vuosi sitten 4,3kg pojan.. olen muutenki pieni ja tosi siro siihen nähen meni hyvin mutta imukupilla avitettiin. :) ei repeämiä muuta kun epparin leikkaus:) toista mietin jo;D
Pienin lapseni on ollut syntyessään alle 3,5 kg ja isoin yli 4,5 kg. Lisäksi on ollut kaksi siltä väliltä. Helpoimmuus järjestys synnytyksissä (ponnistusvaiheessa) on ehdottomasti ollut se, että isoin oli helpoin ja mitä pienempi, sen hankalampi ja pidempi ponnistusvaihe. En usko koon olleen mitenkään vaikuttavana asiana siinä, vaan niin moni muu asia on tärkeämpi. Ja eihän se pään ympärysmitta välttämättä edes ole isommalla isompi kuin pienemmällä tai kyse on vain pienestä erosta ja se pää on yleensä hankalin puserrettava, loppukroppa voi tulla ihan itselläänkin.
Tilastollisesti joka kymmenennellä synnyttäjällä on raskausdiabetes, joten ei se diabeteksetön nyt mikään harvinaisuus ole.
No se olikin kätilön mielipide asiasta, että kun sitä on nykyä, än niin paljon, että järjestään jokaisella. Eipä alkanut siinä tilastoja esiin vetämään, joka tapauksessa puhutaan yleistyneestä ja ohgelmallisesta asiasta, joka 3. kuitenkin on jokin riskitekijä mikä altistaa, minulla se on sukurasite, eipä ole vaan puhjennut, vaikka ylipanoiselle siskolleni on puhjennut ja ilmeisesti sairastunut myös 2 tyypin diabetekseen nyt raskauden jälkeen.
Tyttö painoi 4260g ja ihan sukkelaan tuo syntyi. Ponnistusvaihe oli 16 min.