Palaanko yhteen ensirakkauteni kanssa

Ensirakkaus on monesti kaikkein syvin ja aidoin rakkaus. Todella paljon onnea jos näin käy

Kumpa hän ei pohtisi moisia.. Vaan mistä tiedän, vaikka pohtisikin.

Minä meinasin ihan mennä pois tolaltani kun näin ensimm. poikaystäväni eräässä kaupassa. Viimeksi olin hänet nähnyt siis kaksikymmentä vuotta aiemmin. Mutta, ei se kyllä rakkautta ollut, mutta jysäyttipä tunteita.. En halunnut kohdata. Vaikkakin samanlaiset sekalaiset pyöritykset olikin sisällä.

Kyllä se ensi rakkaus on se mikä jää mieleen ja kun aikaa kulunut niin ihminen tuppaa unohtamaan ne ikävät asjat . vuosikymmeniä myöhemmin hänet kohtasin uudelleen tuntu pitkään olisi kuin olisi kotiin tullut joltain pitkältä matkalta mahtavaa ikään kuin olisi palannut niihin nuoruuden päiviin jotenkin sanoin kuvaamatonta olinhan häntä vuosien aikana ikävöinnyt .Näin jälki käteen kun asjoita miettinyt itsekseni niin tullut siihen johto päätökseen etten tuntenut häntä enää tai ei ollut enää se sama .Kaikki päättyi niin odottomasti se oli niin sekavaa unelma särkyi todella .Kolmas osapuoli tuhosi sen kaiketi vain omien halujensa vuoksi ei sen enenpää välittänyt. Sitä vain ihmettelee miks näin piti käydä katkeruutta tunnen kyllä enkä sille mitään voi .Ei näitä tälläisiä juttuja voi nollata mitenkään