Tukehtumisen pelko

Kun olin pienempi, pikkusiskollani juuttui ruokaa kurkkuun, ja hän meinasi tukehtua. Siitä lähtien minua on ahdistanut tukehtuminen. Pelko on kuitenkin ollut taka-alalla, eikä se koskaan ole päässyt mieltä hallitsevaksi hirviöksi. Olen aina ollut ns. psyykkisesti terve, en ole sairastanut masennusta ym. Olen aina kuitenkin ollut tunnollinen ja halunnut miellyttää kaikkia, vähän liikaakin.

Nyt olen kokenut stressaavia asioita elämässäni. Äkkiä huomasin tukehtumisen pelon nousseen esille todella voimakkaana. Huomasin että minun on hankala syödä perheeni seurassa, koska pelkään että joku heistä, tai minä saan ruokaa kurkkuuni ja meinaan tukehtua. Ahdistuksen voi laukaista vaikkapa se, jos joku yskii ruokapöydässä, tai vaikka jos joku sanoo "pureskelkaa hyvin, liha on aika sitkeää".

Pahimpana aikana minun on hankala syödä, varsinkin muiden ihmisten seurassa. Joudun miettimään jokaista suupalaani, enkä välillä pysty nielemään ollenkaan. Ruoka vain jää kurkkuun, enkä saa nielemisrefleksiä aikaiseksi.

Pahin pelkoni on se, että joku rakkaani saa ruokaa kurkkuunsa, enkä minä osaa tehdä tilanteessa mitään. Pelko on alkanut häiritä elämääni toden teolla. Kun joku perheenjäseneni syö jotain sitkeää tai esimerkiksi isoa karkkia, minua ahdistaa ihan suunnattomasti. Lisäksi itse olen alkanut välttelemään kaikkea "hankalasti syötävää". Perheeni ei tiedä tästä pelosta, en halua heitä turhaan huolestuttaa.

Pahinta ahdistusvaihetta kesti minulla ehkä kuukauden. Nyt on mennyt paremmin. Kunhan tekemistä riittää, ei tarvi olla kokoajan miettimässä pelkoaan. Pienikin asia voi kuitenkin laukaista ahdistuksen taas päälle. Tänä aamuna sen laukaisi se, kun heräsin unesta paniikissa kun kuulin perheenjäseneni yskivän kovasti. Luulin tietenkin hänen olevan tukehtumassa.

Tiedän että kuulostan hullulta, mutta en voi järkeillä tätä asiaa itselleni. Onko muilla samanlaista pelkoa?

Jos joku haluaa selittää minulla järjellä asian (esim. tukehtuminen ei ole niin yleistä, vai onko??) niin olisin erittäin kiitollinen!