Keskiyölle!

Juuri niin, sinä olet erittäin herkkä ihminen! taidat olla vesimerkki horoskoopeissa (vaikken niitä luekaan).

juuri sinä olisit hyvä sijaisäiti, huolehtivainen ja empaattinen, antaisit kotisi muidenkin pesäksi ja turvapaikaksi. sinunlaisia ihmisiä on valitettavasti liian vähän. tuo kesä olisi sopiva pituus alkuun, toki pidempiäkin jaksoja minä sinulle näen.

miehesi suhteen on tärkeää, ettet unohda naisellisuuden rooliasi. miehesi tarvitsee sinua, eli sinun tulee antaa hänellekin pari tuntia illastasi. silloin voit laittaa kauniin yöpaidan päälle, hieman hajuvettä..... ja teidän on käytävä välillä ulkonakin aivan kahdestaan.
silloin kaikki on tasapainossa ja voit tehdä sitä työtä, mihin olet syntynyt!

nämä lapset tulevat muistamaan sinut aina, ja sinun omat lapsesi saavat tuntumaa sosiaalisuudesta ja jakamisesta. se on myös tärkeää.
minä näen, että sinä olet joskus kauan sitten itse elänyt suuressa perheessä. teitä oli ainakin 10 lasta ja te elitte köyhästi, mutta siististi hirsisessä maalaistalossa. sinulla oli pellavapaita, niinkuin muillakin oli. se oli hyvä ja lapsirakas perhe, jonka kallein aarre oli seinäkello.

Voi kiitos ihanasta vastauksestasi! Se antoi minulle pienen tarvittavan varmistuksen lähteä toteuttamaan tätä, mitä olen jo pidempään mietiskellyt. Valmennukseen siis ensin on mentävä, kunhan niitä syksyn mittaan taas tulee. Olen tosiaan sellainen äiti, empaattinen ja sellainen, joka tykkää esim enemmän hemmotella lapsia hyvällä ruoalla kuin pitää huolta siitä, että kaikki paikat ehdottomasti kiiltävät puhtauttaan. Ja niin hyvä muistutus on tuo, mitä kerroit miehestä. Joskus minä innostun jostakin niin, että parisuhteen hoitaminen on jäänyt heikommalle ja mies ei osaa vaatia mitä tarvitsee.

Olen henkisen polun kulkija ja siksi oli niin kiinnostavaa tuo mitä kerroit yhdestä entisestä elämästäni. Hassua miten olen viime aikoina ollut kiinnostunut ukkini vanhasta seinäkellosta. Se ei siis ole se seinäkello, minkä näit jossain elämässäni olleen, mutta vanha seinäkello kuitenkin. Rakas muisto ukista. Olisin tahtonut sen omaan kotiini olohuoneen seinälle, mutta äitini ei antanut sitä. Se nyt sitten vaan on siellä kotipaikalla vanhalla puolella, pakkasessa talvisin eikä ainakaan parempaan kuntoon siellä tule. Kuin hylättynä. Eikä ole enää vuosiin ukkia kelloa vetämässä. Eikä kukaan käy juuri koskaan siellä talossa. Enkä vieläkään ymmärrä miksi minä en olisi saanut viedä sitä kunnostettavaksi ja tuoda omaan kotiini.

Se on juuri se seinäkello. minun korvani menevät nyt lukkoon kun kirjoitan sinulle: sinun ukkisi on lähelläsi, lähempänä kuin uskotkaan.

ja sinun äitisi on sinulle kateellinen, se on ikävä juttu.
mene ihmeessä sinne kurssille, se on yksi elämäsi parhaita päätöksiä.

Kiitos kun kerroit seinäkellosta ja ukista! Ehkä saan vielä joskus sen kellon meille, jos ukkikin haluaisi, että se olisi täällä..? Sen vetäminen toisi ukin muiston lähelle. Ukki kuulee minua sinne toiselle puolelle ja on ollut auttamassa ihan konkreettisissa asioissa. Kurssille menen! Hyvää yötä Sinulle! Sinä teet hyvää työtä tällä palstalla.