Tätä on ikävä kirjoittaa, mutta puran sydäntäni..
Äitini on henkisesti sairas ja väsyttää minua lähes joka päivä ainaisilla valituksillaan; milloin työasiat, milloin henkilökohtaiset ongelmat (ihmissuhdeasiat, ikääntymiseen liittyvät vaivat ja muuta mukavaa)
Yksin muutin alaikäisenä, koska kotona uhkailtiin ja tapeltiin. Olin ihan teini.
Tuntuu, että mikään ei muutu. Äidiltä ei koskaan saa henkistä tukea, hän vaan kertoilee ongelmistaan ja omista asioistaan. Ei kysy mitä Minulle kuuluu, katsoo joskus pahasti ja näin pois päin. Isäni on kuollut, joten hänestä ei ole tukea.
Olisiko neuvoja tähän tilanteeseen, vai onko asia vain hyväksyttävä?
Äitini on henkisesti sairas ja väsyttää minua lähes joka päivä ainaisilla valituksillaan; milloin työasiat, milloin henkilökohtaiset ongelmat (ihmissuhdeasiat, ikääntymiseen liittyvät vaivat ja muuta mukavaa)
Yksin muutin alaikäisenä, koska kotona uhkailtiin ja tapeltiin. Olin ihan teini.
Tuntuu, että mikään ei muutu. Äidiltä ei koskaan saa henkistä tukea, hän vaan kertoilee ongelmistaan ja omista asioistaan. Ei kysy mitä Minulle kuuluu, katsoo joskus pahasti ja näin pois päin. Isäni on kuollut, joten hänestä ei ole tukea.
Olisiko neuvoja tähän tilanteeseen, vai onko asia vain hyväksyttävä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asia on vain hyväksyttävä ja myös se, että äitisi on itsekäs eikä kykene tukemaan lastaan. Minun äitini oli samanlainen ja tottelevaisen tyttärenä, sekä huonon itsetunnon omaavana johtuen äitini mitätöinnistä, jaksoin äitini käytöstä kestää 45-vuotiaaksi asti.
Kun tajusin koko kuvion, sain vaivoin ja vahvan puolisoni avulla katkaistua siteeni äitiini, joka myrkytti koko elämäni ja vaikutti aivan liian paljon ja väärin itsetuntooni, ja nyt kaikki on hyvin-
Tunnen olevani onnellinen, tyytyväinen itseeni ja elämän valintoihini.