Ahdistaa taas vaihteeksi

Nyt päivällä ei ole ahdistanut niin paljoa, vaihtelee tuo olotilani aika herkästi näköjään.

Yö meni Imovanen voimalla ja olo on aika voimaton, voi olla että päikkäreitten aika koittaa piankin.

Onko sinulla ketään jolle voit puhua? Siis muita kuin psykologi?

Entä saisitko joltain kyydin, jos olosi menee niin huonoksi, että sinne 70 km päähän on päästävä?

Tiedän hyvin tuon tunteen, kun ahdistus lisääntyy, eikä oikein tiedä mit'ä tekisi.
Jos oikein paha olo tulee, niin terveyskeskusksen päivystys ainakin täällä meillä päin on ainoa paikka mihin pääsee suoraan. Kyllä sielläannetaan osviitat minne mennä. Itse aikoinaan sinne menin, kun muutakaan en keksinyt.

Noista kunnallisista psykologeista ei minullekaan ollut valitettavasti mitään hyötyä. Menin sitten yksityiselle psykiatrille.

Toivon voimia sinulle, en tiedä oliko tästävastauksesta mitään apua, mutta ajattelin laittaa edes muutaman sanan, kun nuo tuntemukset on tuttuja.

Voimia!

Tervehdys!

Olen 20-vuotias nainen ja syön 50mg masennuslääkkeitä. Välillä on ihan hyviä päiviä, välillä tosi huonoja ja itku on koko ajan kurkussa. Mikään ei ole minulla huonosti: ystäviä on jonkun verran, hyvä perhe ja kesätyö, opiskelupaikka. Sillälailla ei mikään pitäisi olla huonosti ja moni näkeekin että minulla on asiat todella hienosti.

Olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää että pahan olon myöntäminen on suurin askel onnellisuuteen. Kerro läheisille, ystäville. Jos he eivät kuuntele tai sinut hylkäävät, he eivät koskaan ystäviäsi olleetkaan. Puhuminen helpottaa, se on lähes ainoa keino. Et voi jatkaa ongelmien kasaamista maton alle: lopulta kompastut siihen kumpuun.

Voimia sinulle, puhu sydämesi puhtaaksi ja listaa asiat mitkä sinua ahdistavat ja ala ratkoa niitä.

JA MUISTA: vielä tulee se päivä milloin voit hymyillä onnellisuudesta

Lääkeannoksesi on todella alhainen. Etkö voi mennä julkisilla sinne osastolle??

Kiitos vastauksista. En suostunut lisäämään annosta koska se lisäisi mielestäni migreenitiheyttäni entisestään, psykiatri kyllä ehdotti. Tuohon ahdistuksen lisääntymiseeni on useita syitä mm. kolme kertaa hylätty työkyvyttömyyseläke sekä yksinäisyys. Keskusteluterapeuttini on Heinäkuun lomalla ja varmaan sekin vaikuttaa.
Julkiset kulkuneuvot eivät tulleetkaan mieleeni, kiitos vinkistä.
Kerran olen ollut psykologin tutkimuksissa, hänen mukaansa pidän kovaa kontrollia itseni suhteen koko ajan päällä.
Voi olla, että olen löysännyt sitä kontrollia eli päästän kaikki tuntemukseni pintaan, mikä taas ei ole mielestäni huono asia.
Sellaista ystävää ei minulla täällä ole , ei siis yhtään ystävää, jolle voisin uskoutua ja kertoa avoimesti itsestäni.
Yksityinen psykiatri on täällä muuten sama joka toimii kunnallisella puolellakin.
Kiitos vielä kerran vertaistuestanne!

wd

Olen sanonut sinulle kerran että kirjoita. Kun ahdistus on suuri, etkä sanoja pysty kohdentamaan yksilölle, niin kirjoittaminen yleisölle auttaa sietämään ahdistusta ja tunnistamaan omia tunnetiloja. Jotkut saavat apua myös maalaamisesta, piirtämisestä, musiikista, kuvaamisesta jne.

Olen ollut aikoinani sanaton ja kykenemätön puhumaan. Minulle kirjoittaminen oli väylä sanoittamaan omia kokemuksiani ja jäsentämään kokemaani. Se on purkanut ahdistusta.

Kirjoituksilla on aina kuulijakuntansa. Ja siellä on yksilöitä joilla on samanlaisia kokemuksia tai tunnetiloja kuin itselläsi. Jos sinulla on nyt heikompi tilanne vertaistuessa IRL, niin ei pidä väheksyä bittimaailman vertaistukeakaan. Toveruutta voi olla monenlaista. Uskoutuminen... tiedät miten avoimesti vakipalstallani ihmiset puhuvat kokemuksistaan. En koe menettäneeni mitään ollessani avoin omissa kokemuksissani.

Toivon voimia ja parempaa kesän etenemistä.

elisakettu

Kiitos kommentistasi. Neuvoasi olen juuri tässä ketjussa noudattanutkin.
Suurin ahdistus on nyt hiukan väistynyt, ilmeisesti se on kausittaista. Valituksistani hylättyihin eläkepäätökseen ei kuulu mitään, on vain asennoiduttava että hylky sieltä taas aikanaan tulee.
Mielensairauksia potevia ylenkatsotaan mielestäni selvästi tuolla päättävissä tahoissa. Kaikkien pitäisi olla kuluttavia,tuottavia kansalaisia ollakseen yhteiskuntakelpoisia.

Nyt taas ahdistus iskee päälle, psykiatrin aika on keskiviikkona aamulla. Kirjoittaminenkaan ei ole nyt mikään läpihuutojuttu, vaikealle tuntuu. Onneksi olen sentään syönyt tänään ja käynyt vähän ajelemassa. Eilen sain pesukoneen käyntiin ja ja huomenna seuraava satsi jos voimia riittää.

Tänään oli psykiatri ja citalopramin annos nostetaan 20--->30mg päivässä. Lausunto lähtee eteenpäin ja katsotaanpa jos se vihdoin toisi sen eläkkeen.

Ota ny parempi lääkitys ens alkuun käyttöön Eihän tolla mihinkää mennä. Sulla ollu huono lääkäri.

Jep, psykiatrini ei ole mikään välkky tai pätevän tuntuinen eli citalopramilla vaan mennään.
Tosin toista päivää otan nyt sitä isompaa annosta , niin eilen oloni oli kyllä aika pihalla olevan tuntuinen, tänään jo lähes entisellään, ahdistusta ei tunnu.

30 mg annos tuntuu tekevän meikäläisen aika mitään haluamattomaksi. Ei tee mieli mennä ulos, ei tee mieli soittaa ystäville jne . Ei ahdista mutta ei mikään kiinnostakaan. Terapeutille on aika tukevalla viikolla, täytyypä muistaa siellä kertoa nää samat fiilikset.

Terapeutti kyseli ,että kumpi olotila on mulle parempi.... se ahdistus vaiko tämä mitään haluamattomuus? Vastasin tämän nykyisen olevan ainakin miellyttävämmän tuntuisen.

Se sivuvaikutus lääkkeellä on ,että näen huonommin.

Kela laittoi ton viimeisimmän B-todistukseni muutoksenhakulautakuntaan, joskus kahden vuoden päästä tulee se ratkaisu... On se kumma kun B-lääkärintodistuksella ei ole mitään vaikutusta.

Beckin testistä tuli oma ennätys 40 ja maanantaina on onneksi aika terapeutille jo aamusta. Ja 29 , kun on kunnolla masentunut ei todellakaan jaksa keskittyä kirjojen lukemiseen.
Eli eipä se 30 mg annos tehonnut kuin ehkä viikon verran. Otan sitä silti edelleen.

TELK lähetti päätöksensä : työkykyinen ja ei tarvetta ammatilliseen kuntoutukseen. On se harvinaisen vaikeaa työkyvyttömälle päästä eläkkeelle. Seuraava vaihe on mennä psykologin juttusille marraskuun alkupuolella.

Nyt vaihtuu lääke eli nyt on Citalopram 30 mg ---> Voxra 150 mg citalopram 10 mg . http://keskustelu.suomi24.fi/node/9074145
Tiputtelen ensin tuota Citalopramin annosta ja sit vasta alan tuota Voxraa käyttämään.

Voxraa olen nyt neljänä päivänä ottanut , päänsärkyä hiukan aiheuttanut aloitusoireinaan. Perjantaina on se psykologin vastaanotto.
Olossani ei suurempaa muutosta ole tapahtunut eli masennus ym. kulkevat koko ajan mukanani.

Päivitystä:
puolen vuoden sairasloma nyt myönnetty. Vakava krooninen masennus sekä psykoottinen mielialahäiriö.
Venlafaxin 75 mg aamulla ja Levozin 25 mg illalla.

wd, voimia sulle

Kiitos tyttönen :)
Lääkityksenä nyt 150 mg Venlafaxin aamulla ja 25 mg Levozin illalla. Ahdistukset alkaneet harventua varmaan tuonb iltalääkkeeni ansiosta. Olen nyt sairaslomalla maaliskuun loppuun, eläkehakemus ollut heinäkuusta kelassa.

päivitystä:

Ilmariselta tuli kirje, että työkyvyttömyyseläkkeeni alkaa 1.6.2013.
Kolmen vuoden vääntö tuotti tulosta yllättäen . :)

Kela myös myönsi eläkkeen eli neljän kuukauden päästä alkaa eläkepäivät.
Venlafaxin 150 mg vei yöuneni joten palasin 75 mg annostukseen.
Vaikka olenkin vielä vakavasti masentunut, niin ainakin tunnelin päässä näkyy jo valoa.