Vähän oli hankaluuksia sijoittaa tämä viesti minnekään, joten iskenpä sen nyt vaikka tänne.
On tullut jo useampia vuosia ihmeteltyä yhteiskunnan jatkuvaa painostusta sosiaaliseen kontaktiin ja ihmisten kanssa olemiseen. Puhutaan jatkuvasti miten eristyneisyys ja yksinäisyys lisääntyvät jne. Toki se on iso ongelma niille öh... joille se on ongelma. Olipas järkevä lause.
Mikä tässä nyt itseäni eniten ihmetyttää ja vaivaa on se, että luonnostaan epäsosiaaliset ja yksinään viihtyvät ihmiset ovat yhteiskunnassa jonkinsorttisia mörköjä. Jatkuvasti saa itsekin olla selittelemässä miksi en kuulu kaikenmaailman sosiaalisiin medioihin ja vastaaviin, miksi en halua lähteä nyt sinne ja tänne ja tuonne jne. Loppujen lopuksi ihmisten seurassa vaikutan ja käyttäydyn aika sosiaalisesti ja olen puhelias, mutta ei mulla mitään tunnesiteitä keneenkään synny ja harvoin jaksan ihmisten seurassa olla enempää kun tarve vaatii.
Monesti kuulee vaikka minkälaisia sairauden määritelmiä masennuksesta ja skitsofreniasta ties mihin psykopatiaan ja vastaaviin. Koen kuitenkin olevani täysin henkisesti terve ja onnellinen ihminen vaikka en koekaan pakottavaa tarvetta sosiaalisiin kontakteihin. Olen muutenkin täysin yhteiskuntakelpoinen asukas, silti ihmiset näkee jotain vikaa minussa. Ei voi kuin ihmetellä.
Tämä viesti oli enemmän "halusin vaan avautua" -tyyppiä, mutta tokihan kommenttia saa heitellä.
On tullut jo useampia vuosia ihmeteltyä yhteiskunnan jatkuvaa painostusta sosiaaliseen kontaktiin ja ihmisten kanssa olemiseen. Puhutaan jatkuvasti miten eristyneisyys ja yksinäisyys lisääntyvät jne. Toki se on iso ongelma niille öh... joille se on ongelma. Olipas järkevä lause.
Mikä tässä nyt itseäni eniten ihmetyttää ja vaivaa on se, että luonnostaan epäsosiaaliset ja yksinään viihtyvät ihmiset ovat yhteiskunnassa jonkinsorttisia mörköjä. Jatkuvasti saa itsekin olla selittelemässä miksi en kuulu kaikenmaailman sosiaalisiin medioihin ja vastaaviin, miksi en halua lähteä nyt sinne ja tänne ja tuonne jne. Loppujen lopuksi ihmisten seurassa vaikutan ja käyttäydyn aika sosiaalisesti ja olen puhelias, mutta ei mulla mitään tunnesiteitä keneenkään synny ja harvoin jaksan ihmisten seurassa olla enempää kun tarve vaatii.
Monesti kuulee vaikka minkälaisia sairauden määritelmiä masennuksesta ja skitsofreniasta ties mihin psykopatiaan ja vastaaviin. Koen kuitenkin olevani täysin henkisesti terve ja onnellinen ihminen vaikka en koekaan pakottavaa tarvetta sosiaalisiin kontakteihin. Olen muutenkin täysin yhteiskuntakelpoinen asukas, silti ihmiset näkee jotain vikaa minussa. Ei voi kuin ihmetellä.
Tämä viesti oli enemmän "halusin vaan avautua" -tyyppiä, mutta tokihan kommenttia saa heitellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulle on pätkäisty skitsoidin persoonallisuushäiriön määrite. Viihdyn tosiaan omissa oloissani varsin hyvin. Masennuskin on siinä rinnallani.
"silti ihmiset näkee jotain vikaa minussa" kertoo, että lääkärit keksivät tekosyitä saadakseen sinut orjakseen.
Yksinään viihtyvien lisäksi toinen "ongelma" on muiden ihmisten kanssa jatkuvasti viihtyvät. Heitäkin rangaistaan suorastaan pakkohoidolla! Enemmistön mielestä on väärin, että keskustelee heidän kanssa. Samoin heille lykätään masennuksia ja skitsofrenioita diagnooseiksi.
Toisin kuin maalaisjärkiset, lääkärit pitävät niitä sairaina, jotka eivät löydä itsestään vikoja, mm. sosiaaliset tilanteet. Ei auta, vaikka kaikki muut pitäisivät häntä terveenä (esim. sinua). Lääkärit tosiaan keksivät diagnooseja saadakseen yhä lisääntyvissä määrin boonuksia lääketehtailta. Asiakkaan kuuntelu on sivuseikka heidän työssään.
diagnoosi tosta niin kanttaa olla tarkkana,voit joutu helvettiin..
itsellä viides vuosi menossa stadin asunnoissa
http://www.youtube.com/watch?v=zD1pqhjL5Ag&feature=related
eli sut yritetään murskata henkisesti ja fyysisesti totaalisesti ja toimittaa pakkohoitoon..katso kohta 2.11 äänille herkistäminen,mulla on just näin
naputtelua,koputtelua,seiniin hakkaamista ja paljon muuta kivaa..
Miten sitten sinä, joka et koe tätä ongelmaksi, olet alunperin päätynyt lääkärille diagnosoitavaksi? Eihän sellaista voida alkaa diagnosoimaan, jolla ei alunperinkään ole mitään ongelmaa ja elämä on mallillaan.
Huonosti kirjoitin näköjään. En ole noita diagnooseja saanut lääkäriltä (paitsi masennusta epäiltiin), enemmänkin muka-asiantuntevilta tutuilta :P