Onnistunut kesäretki Loimaalla la, 16.7

Lapsuusperheeni historia liitti meidät kiinteästi kymmeniä vuosia Punkalaitumelle Saarenmaalle, mutta liikuimme niin Punkalaitumella, Lauttakylässä, Orisuolla kuin muuallakin lähistöllä.
Nyt teimme onnistuneen "kesäretken" la,16.7.2011 lapsuuden kesämaisemiin.
Satoi kun lähdimme valtatie 2:sta, josta en pidä. Ajatella, että mutkaista tietä saa paikoin ajaa jopa 100 km/h ! Joo, tiedoksi paikallisille, minä se olin tien tukkona.No, käynti Humppilan kautta ja karkkitukusta herkkua mukaan.
Heti oikealle jää Leppijärven Motelli, jonka siimalangat estikin lähemmät tutustumiset nuoruuden treffipaikkaan, mikä kokosi niin paikalliset kuin meidät kesämökkiläisetkin. Rantaan en edes uskaltanut. Ties millaista sabotaasia mökeissä tai rannassa on tehty ? Hyvää talkoohenkeä ja tsemppiä osoittaa, että leppihallissa pidetään yhä tanssi-iltoja.
Paikalliset kertoi myöhemmin, että viimeinen omistaja oli intialainen, joka sittemmin on kadonnut. Paikka näyttikin olevan myynnissä.
Kiertelimme sateessa tuttuja teitä ja muutama talo näytti aivan hylätyltä.
Näin etenkin Saarenmaalla. Orisuon kyläkaupan kivirappusilla kasvoi jopa
sammal. Kyllä, se on lakkautettu, koska kauppiaan vaimo kuoli ja silloin kauppias lopetti kauppansa. Ihana kyläkauppa, josta ostimme jäätelöä !
Nälkä kurni jo vatsaa joten ajoimme meille niin tutun kylätien Palojoen läpi Punkalaitumen keskustaan lounasravintola Jessicaan, jossa olemme vuosien ja vuosikymmenten ajan syöneet aina maittavasti ja runsaasti.
Lähistölle oli noussut pizzeriakin, joten väriäkin löytyy.
Salen kautta kohti tuttuja ja rakkaita maisemia. Salesta mukaan yhdenkoon sadetakki, vaikka salaa mielessäni pyysin, että pliiis, tämän kerran (koko viikon oli kuulema satanut) anna paistaa aurinko, että saan
hyviä valokuvia ja näen niin rakkaan maisemani kuten silloin vuosikymmeniä sitten lapsuuteni ja nuoruuteni silmin.
Ja aurinko nousi siinä samassa, kun auton nokka suuntasi takaisin Palojoen
suuntaan.
Ilokseni kuulin, että vakavarainen, jollei varakaskin ,Punkalaitumen kunta oli
pestannut kaikki nuoret töihin ,jotka vaan halusi eikä muutenkaan työttömyys
ollut ongelma !
Vaikka Saarenmaalla talojakin oli tyhjentynyt , mahtavaa ja ihailtavaa "yhdistymistä" oli tapahtunut myöskin. Esim. samalla tontilla/mailla
asui leski-isä , pojan perhe ja jopa muitakin sukulaisia pitäen huolta toisis-
taan. Se kuulosti niin upeelta jutulta ! Ja totisesti sain upeita valokuvia mukaani ja muistoja.
Koska omassa vanhassa kesäkodissamme oli Helsingistä jo toinen lapsiperhe, mieli tyyntyi, ettei tämä (kin) talo ammottanut tyhjyyttään ja ollut
vain säiden kotina. Se tuntui tosi hyvältä.
Sen johdosta ajattelin, kuinka paljon juuri pääkaupunkiseudullakin riittäisi
lapsiperheitä (vähävaraisia ja keskituloisia) tulemaan kesiään,lomiaan ja vapaa-aikaansa viettämään tänne maalle. Mielummin heillekin niitä tyhjiä ja
autioituvia tiloja, joita talkoilla voi nostattaa asumiskuntoisiksi. Ja mökkiläisille
ja etenkin heistä nuorille sanoisin, miten antoisaa ja rikastuttavaa on
seurustella paikallisten kanssa.
Ajatelkaas, pääkaupunkiseudulla joutuu olemaan kerrostalossa tai sen pieniksi rakennetuissa pihoissa vapaa-aikansa. Ei ole enää puita rakentaa
majoja tai seikkailla metsissä.Maaseutu on rikkaus ! Mitkä voimavarat sieltä voi ammentaa kaupungin arkeen.
Ja olihan ne mustikatkin jo kypsiä.