..kohta 30vuotias. Täytyykö tyytyä viettämään elämänsä yksin, vai voiko jotakuta mukamas kiinnostaa tälläisessä tilanteessa oleva surkimus? Tarkoitan siis seurustelua- En ole yhtään sinkkutyyppiä, mutta tähän on kai tyytyminen, vähintään siihen saakka, kunnes keski-ikä lähestyy..
Olisi pitänyt jo valmistua alalle viimeistään tänä vuonna. Nyt jos jatkaisin opintoja täysillä, olisin 2/3 valmis vasta 40vuotiaana ja siihen jatko-opinnot päälle, jotta pääsen pyrkimään tehtäviin, jotka kiinnostavat. En ole todellakaan ollut laiska, vaan kaikki johtuu vaikeasta elämästä! Olin kunnianhimoinen kun aloin opiskelemaan, tähtäsin alani asiantuntijaksi.. Innostaapa enää hirveästi.
Olisi pitänyt jo valmistua alalle viimeistään tänä vuonna. Nyt jos jatkaisin opintoja täysillä, olisin 2/3 valmis vasta 40vuotiaana ja siihen jatko-opinnot päälle, jotta pääsen pyrkimään tehtäviin, jotka kiinnostavat. En ole todellakaan ollut laiska, vaan kaikki johtuu vaikeasta elämästä! Olin kunnianhimoinen kun aloin opiskelemaan, tähtäsin alani asiantuntijaksi.. Innostaapa enää hirveästi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aavistuksen verran on jotain tuttua on tuossa... Ikää enemmän kuin sinulla, ei mainittavaa työkokemusta. Työn saanti vaatisi melkoista luovuutta. Toinen vaihtoehto on jatkaa keskeneräisiä opintoja, mutten tiedä mistä saan siihen henkistä voimaa. Puolentoistavuoden työttömyys tekee melkein hulluksi.
Olen varmaankin aina ollut kunnianhimoinen, mutta kiinnostuksen kohteet ovat olleet hukassa jo kauan.
Häpeän tunne siitä ettei pysty täyttämään sitä mitä kunnon mieheltä odotetaan... Harmillista sillä mahdollisuuksia ihan mukaviinkin naisiin olisi, mutta tunnen itseni niin kelvottomaksi.
Ehkä nyt on lopultakin pientä muutosta ilmassa.
Paniikin omainen tunne siitä että yli 30-vuotiaaksi olen elänyt pääasiassa erakkona kaikki kesät ja talvetkin, tavaten satunnaisesti paria hyvää kaveria. Mutta ei se riitä, että muutaman kerran kuussa tapaa kavereita ja istuu omassa kopissaan yrittäen opiskella huonolla menestyksellä... Eihän sitä silloin tajunnut...
Ei yökerhossa käynti tai kuntosali anna yhtään mitään sosiaalisessa mielessä, sillä eivät ne ole sellaisia paikkoja, joissa kenenkään kanssa voi keskustella. Yritän sanoa, etteivät nuo paikat yksinään riitä täyttämään sitä syvintä tarvetta päästä toisten ihmisten kanssa yhteyteen.
No, huomenna on jättimäiset juhlat tiedossa. Pitää levätä niitä varten. Muutenkin olen lopultakin hoksannut, mitä asioita haluan harrastaa ja mitä en.
Jäsentelemätön viesti mutta antaa olla...
Jos tosiaan arvioitte itseänne vain koulutuksen, työn ja ammatin mukaan, niin myös muut arvioivat teitä näin ja tulette huomaamaan tuon asenteen vaikuttavan elämäänne niin kuin epäilettekin. Varmasti löytyy myös naisia, jotka ovat teidän kanssa samassa asemassa ja menettäneet epätoivonsa ulkoisten elämäntilanteidensa vuoksi. Ehkä voitte löytää toisenne ja olla yhdessä onnettomia. Tai sitten päättätte vaihtaa asennetta.
"Varmasti löytyy myös naisia, jotka ovat teidän kanssa samassa asemassa ja menettäneet epätoivonsa ulkoisten elämäntilanteidensa vuoksi. Ehkä voitte löytää toisenne ja olla yhdessä onnettomia. Tai sitten päättätte vaihtaa asennetta."
Mitä tuo oikein tarkoittaa?
Nimimerkkisi on jokin hymiö, joten pitäisikö koko viesti tulkita niin, että tarkoituksesi on vain jakaa ylhäältä käsin neuvoja? Joka tapauksessa en saa selvää mitä ihmettä haluat sanoa.
Kai täällä voi jakaa kokemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kyllä sitä löytyy naista joka lähtöön. Ei kaikki ihmiset rahan ja menestyksen päälle ole. Toisaalta, jos hakusessa on jotain pintaliitäjiä, kunnianhimoisia, menestyksestä haikailevia, niin sitten onkin vaikeampaa saada kumppania itselleen. Syvällisiä, rauhallisia ja ymmärtäväisiä naisia on, mutta kohtaako kemiat?
Itse kuulun myös ryhmään: "erittäin vaikea elämä, koulu jäi kesken ennen valmistumista". Kiinnostuneita naisia kyllä olisi, mutta ongelmana on mm. oma sosiaalinen kyvyttömyys ja huono itsetunto. Näistä huolimatta olen onnistunut löytämään seurustelukumppaneita, tai oikeastaan he ovat löytäneet minut. Tämän hetkisen kanssa tulee nyt 2 vuotta täyteen, saattaapa jatkua hamaan loppuun asti.
" Kiinnostuneita naisia kyllä olisi, mutta ongelmana on mm. oma sosiaalinen kyvyttömyys ja huono itsetunto. Näistä huolimatta olen onnistunut löytämään seurustelukumppaneita, tai oikeastaan he ovat löytäneet minut."
Tämä juuri sellainen kannustava esimerkki, mitä mielenterveyspalstat voivat parhaimmillaan tarjota!