Iloinen - Synkkä

Kielikeskustelussa voisi Suomea verrata P-Koreaan. Suomenkieliset on pakotettu oppimaan kieltä, ruotsia, mitä heillä ei ole mitään velvollisuutta oppia. Suomenkieliset eivät saa ääntään kuuluville mediassa. Esimerkiksi Hesarissa ei sallita kielikeskustelua, missä tulisi esille suomenkielisten näkökanta. Aikaisemmin oli Hesarissa artikkeleita, mitkä olivat erittäin ruotsin myönteisiä. "Ruotsi huokuu sivistystä" oli mukana eräässä artikkelissa. Ja tämä on propagandaa, mikä ylittää suomenkielisen ymmärryksen. Surut saavat tuoda esille omia käsityksiään ruotsista kaikkialla mediassa. Suomenkieliset ei saa tuoda esille omia käsityksiään ruotsista. Että ruotsi ei ole sivistystä ja kulttuuria ja että pakkoruotsi on tulppana muiden kielien opiskelulle. Ruotsissa opiskellaan: Ruotsi englanti valinnaiset kielet. Suomessa taas: Suomi pakkoruotsi englanti valinnaiset kielet. Ruotsalainen oppii kaksi maailman kieltä opiskellessaan kolmea kieltä. Suomalainen joutuu opiskelemaan neljää kieltä päästäkseen samaan. Miksi tällaisista epäkohdista ei suomenkielinen saa keskustella esimerkiksi Hesarissa? Miksi Ylessä ei ole keskustelua asiasta, vaikka Yle on kansan kustantama instituutio? Suru saa ilomielellä ja riemu rinnoin kertoa mediassa ruotsin sivistävyydestä ja välttämättömyydestä suomenkieliselle, kun taas suomenkielinen ei saa tuoda esille mielipiteitään. Omassa maassaan P-Koreas.... Anteeksi. Suomessa. Olisiko tässä syy surujen iloisuuteen ja onnellisuuteen. He saavat solvata suomenkielisiä ihan vapaasti mediassa. Kun taas suomenkielisen hakee poliisi, jos suomenkielinen sattuu kritisoimaan kärjistetysti ruotsia ja suruja. (Kirsi Virtanen) Ei ollenkaan ihmeellistä että suomenkielistä ei naurata. Voisi ehkä luulla häntä synkäksi ja juroksi.