Käyn säännöllisesti psykiatrilla, luulen että se on tepsinyt, mutta olo on silti todella paha.
Pääsin keväällä yläasteelta jolloin koko aikana minulla oli paha olo usein. En saanut oikein kunnollisia ystäviä, vietin/vietän suuren osan ajasta yksin kotona ja sain paljon pelkoja.
Tein keväällä hirveästi töitä, ylitin itseni ja pääsin juuri siihen lukioonkin minne eniten olin halunnut jo n. puolitoista vuotta. Koko ajan kaikessa masennuksessani ajattelin, että vaikka asiat ovat nyt huonosti niin ehkä ne vielä lukiossa parantuvat.
Lukiossa on musiikkilinja jonne pääsin. Huomasin, että olen kesän aikana ollut niin masentunut etten voi harrastaa enää kyseistä harrastustani vaikka haluaisin. Linjalla tarvitaan taitoja ja tuntuu että ne kokoajan vain ruostuvat ja katoavat ajan mittaan. Tahtoisin jatkaa harrastustani ja olla hyvä, mutta tuntuu vain etten voi enää. Vielä se, että huomaan etten osaa soittaa enää yhtä hyvin, masentaa minua vielä enemmän.
En enää tiedä edes mitä tekisin.
Pääsin keväällä yläasteelta jolloin koko aikana minulla oli paha olo usein. En saanut oikein kunnollisia ystäviä, vietin/vietän suuren osan ajasta yksin kotona ja sain paljon pelkoja.
Tein keväällä hirveästi töitä, ylitin itseni ja pääsin juuri siihen lukioonkin minne eniten olin halunnut jo n. puolitoista vuotta. Koko ajan kaikessa masennuksessani ajattelin, että vaikka asiat ovat nyt huonosti niin ehkä ne vielä lukiossa parantuvat.
Lukiossa on musiikkilinja jonne pääsin. Huomasin, että olen kesän aikana ollut niin masentunut etten voi harrastaa enää kyseistä harrastustani vaikka haluaisin. Linjalla tarvitaan taitoja ja tuntuu että ne kokoajan vain ruostuvat ja katoavat ajan mittaan. Tahtoisin jatkaa harrastustani ja olla hyvä, mutta tuntuu vain etten voi enää. Vielä se, että huomaan etten osaa soittaa enää yhtä hyvin, masentaa minua vielä enemmän.
En enää tiedä edes mitä tekisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käytkö siis psykiatrilla vai psykologilla?
Syötkö lääkkeitä?
Kannattaisi varmaan hakeutua kunnon psykoterapiaan.
Voitko mitenkään vaikuttaa asioihin, jotka ovat huonosti?
Onko sinulle ketään uskottua ystävää tai sukulaista (jos ei vanhemmat, niin joku muu), jolle voisit puhua.?
Psykiatrilla. En syö lääkkeitä.
Voin vaikuttaa asioihin, mutta joskus tuntuu että sekin on mahdotonta enkä osaa katsoa joinain päivinä mitään positiivisesti. Soitan koskettimia ja jos jonain päivänä siitä ei tule mitään, niin koko päivä on pilalla ja tuntuu etten osaisi soittaa ollenkaan. Sen jälkeen alkaa pelottaa aina lukioon meno.
Toivon että tämä olisi jotain murrosiän hormoonejen aiheuttamaa, mutta tämä on kestänyt jo monta vuotta. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, mieleni on paljon parempi. Olen kuin eri ihminen.
En oikein osaa erottaa itsestäni asioita. Minulla on ainakin yksi ystävä jolle voin kertoa ihan kaiken, hän on tällä hetkellä poissa, perheenjäsenille en uskalla kertoa, koska pelkään että he hätääntyvät ja minulla ei ole rohkeutta kertoa.
Koen, että minulla olisi ollut ala-aste ajoilla vääränlaisia kavereita josta minulle olisi jäänyt jonkinlaisia traumoja. Olen lukenut, että se vaikuttaa ihmisen kehitykseen ja olemukseen vanhempana.
Tahtoisin jatkaa harrastustani ja olla siinä hyvä, mutta ei ole aina enää voimia kehittyä/harrastaa yhtä hyvin. Tämä on todella pelottavaa ja tunteet nousevat pintaan kun ajattelenkin asiaa.
Tahdon todella olla musiikkilinjalla ja kuulua johonkin ja pitää kaikesta kiinni. En halua luovuttaa.
Toivon todella, että tämä olisi joku kehityksen välivaihe tai kriisi.
Jos kirjoittaminen tänne helpottaa, niin kannattaa ehkä mennä puhumaan koulussa terveydenhoitajalle.
Nyt kesällä voisit pitää vaikka ihan omaa (siellä koneellasi) päiväkirjaa.