Täällä yks 17-vuotias, jonka elämä on tullut tiensä päähän. Ei vaan enää voimia selviytymiseen. Takana pitkä masennus, ala-asteelta alkanut kiusaaminen ja yksinäisyys. Huono itsetunto, syömishäiriöitä, vuoroin anoreksiaa, vuoroin bulimiaa. Isän alkoholiongelma pakottama aikuistuminen liian aikaisin, vastuun ottaminen isästä, joka uhkasi tappaa itsensä ja teki katoamisreissuja, niin ettei häneen saanut yhteyttä useisiin päiviin. Huolta ja pelkoa, piilopullojen kaatamista, vahtimista..... Vastoinkäymisiä. Äidin aivokasvain, veljen autokolari, niin paljon pelkoa menettämisestä on mahtunut tähän elämään. Yläasteella jatkunut kiusaaminen, henkinen ja fyysinen. Huono itsetunto, syömisongelmia, viiltelyä, viinaa ja lääkkeitä. Itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja. Hukuttautumisyritys, aikeina sillaltahyppääminen, mutta peräännyin.
Yläasteella saatu ystäväporukka katosi, kun mulla ei isän vahtimisen vuoksi ollut aikaa/jaksamusta pitää yllä mun sosiaalista elämää, lintsasin koulusta, en nähnyt ystäviä. Puhuin ystävilleni, että en jaksa enää, he jättivät mut yksin. Totesivat, että mulla on liikaa ongelmia ja pyysvät, että hoitaisin itseni kuntoon. Yhdeksän "ystävän" menettäminen kerralla, paikkakunnan vaihtaminen ja toiveena uus alku, uus elämä, uudet ystävät. Lukio alkoi, musta ei ollut siihen, Huonoja arvosanoja, poissaoloja. Tutustuin kuitenkin ainutlaatuiseen ihmiseen, joka kokos tän rikkinäisen tytön, pala palalta koin olevani "ehjä" jälleen. Rakastuminen poikaan, joka teki musta onnellisen. Poika kuitenkin perääntyi, sillä hänenkin menneisyytensä rikkonainen ja pelkona menettäminen. Ei halunnut välittää kenestäkään, kun kaikki kuulemma loppuu aikanaan. Nyt tää tyttö on taas rikki, väsynyt yrittämään. Miksi yrittää, kun aina menetän kaiken. Jäähyväiset kirjoitettu ja viimein valmiina lepoon. Kysymys kuuluukin, paljon 160/50 kg tyttö tarvitsee propralia yliannostukseen?
Yläasteella saatu ystäväporukka katosi, kun mulla ei isän vahtimisen vuoksi ollut aikaa/jaksamusta pitää yllä mun sosiaalista elämää, lintsasin koulusta, en nähnyt ystäviä. Puhuin ystävilleni, että en jaksa enää, he jättivät mut yksin. Totesivat, että mulla on liikaa ongelmia ja pyysvät, että hoitaisin itseni kuntoon. Yhdeksän "ystävän" menettäminen kerralla, paikkakunnan vaihtaminen ja toiveena uus alku, uus elämä, uudet ystävät. Lukio alkoi, musta ei ollut siihen, Huonoja arvosanoja, poissaoloja. Tutustuin kuitenkin ainutlaatuiseen ihmiseen, joka kokos tän rikkinäisen tytön, pala palalta koin olevani "ehjä" jälleen. Rakastuminen poikaan, joka teki musta onnellisen. Poika kuitenkin perääntyi, sillä hänenkin menneisyytensä rikkonainen ja pelkona menettäminen. Ei halunnut välittää kenestäkään, kun kaikki kuulemma loppuu aikanaan. Nyt tää tyttö on taas rikki, väsynyt yrittämään. Miksi yrittää, kun aina menetän kaiken. Jäähyväiset kirjoitettu ja viimein valmiina lepoon. Kysymys kuuluukin, paljon 160/50 kg tyttö tarvitsee propralia yliannostukseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
masennustestin tulos
Käytit testin tekemiseen 5 minuuttia 59 sekuntia. Testipistemääräsi on 46.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon.
Itse vetäsin samasta (oletan että BDI?) ~52-56.
Älä tee itsemurhaa, pyydän.
Nythän on asia sitten näin: 17-vuotiaana yritin itsemurhaa. Nyt olen 20-vuotias, enkä kadu hetkeäkään. Sun ei pidä etkä saa syyttää itseäs siitä että isälläsi on huono olla. Sinä et pysty häntä auttamaan, koska sun omat voimat on lopussa. Sun täytyy ajatella nyt itseäsi ja pyytää apua. Marssit arvauskeskukseen ja sanot: "mun tarvitsis päästä juttelemaan jonkun kanssa asioista..." ja kun sä ne taikasanat oot sanonu asiat alkaa rullaamaan. Sun täytyy myöntää itelles: sulla on paha olla, sä et jaksa enää yksin. Ja mitä näihin sun ystäviin tulee, ne ei koskaan sun ystäviä ollukaan.
Nyt on siis aika viheltää peli poikki. Mietippä tilanne: lentokone on putoamassa ja happinaamarit tipahtaa esiin. Vieressäsi on isäsi. Kummalle annat happilaitteen eka: itelles vai isälles? Minä vastasin kolme vuotta sitten että sille vieruskaverille. Mutta nyt olen tajunnut että jos haluaa itse auttaa muita pitää itse hengittää.