40-vuotias ja kaikki viikonloput vanhempien luona

Ymmärrän tilanteesi, ja olisin varmasti itsekin samassa jamassa ellei minulla olisi työpaikkaa.

Voit kuitenkin saada sisältöä elämääsi. Voit esimerkiksi katsoa mitä paikkakuntasi kansalaisopistolla olisi tarjottavaa. Voit myös kokeilla liittyä chattin, jonka me, palstan yksinäiset, perustimme jotta saisimme seuraa toisistamme. Ohjeet löydät täältä -> http://keskustelu.suomi24.fi/node/10109741

Itselläni samanlainen tilanne, olen vaan 14 vuotta nuorempi sinua..

Mut voishan ne asiat olla huonomminkin, mieti et sulla ei olis edes niitä vanhempia joiden luona käydä.
Saat syödä siellä ja onpahan ainakain jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin, sen sijaan et olis ihan yksin kokonaan omassa kopissa.

Huonotkin vanhemmat ovat kuitenkin vanhemmat jotka välittävät.

Minulla myös hyvin paljon samanlainen tilanne kuin aloittajalla, olemme myös saman ikäisiä.
Itselläni asiat sikäli hyvin että on mies ja työpaikka mutta se hyvä ystävä puuttuu jonka kanssa viettää vapaa-aikaa. Olisi mukavaa kun olisi kaveri jonka kanssa käydä kahvilla, kirppareilla, lenkillä yms. tavallista.

Mistä päin olet?

sanottava, että viisauden "huonotkin vanhemmat ovat kuitenkin vanhemmat jotka välittävät" laukoja on tainnut saada onnekseen ihan kelpo vanhemmat. Minusta huonot vanhemmat ovat juuri sellaiset, jotka eivät välitä, vaan pikemminkin ovat yrittävät alentaa lapsensa hinnalla millä hyvänsä itsensä alapuolelle. Sellaisten vanhempien seurasta, jotka vain valittavat ja haukkuvat, ei lapsi (nuori tai vanhempi) todellakaan saa mitään, päinvastoin, se kanssakäyminen kuluttaa ihan hirmuisesti. En siis sano sillä, etteikö ap:llä voisi olla ihan mukavat vanhemmat, mutta niin ei ole automaattisesti.

vai niin

Minulla samanlainen tilanne mutta vanhempieni luona käyn vain joskus harvoin. Eihän tällainen normaalia ole, eikä terveellistä. Ystävän/kumppanin löytäminen olisi lottovoitto.

Vai niin :))

no niimpä niin vaan taas sullekin

Aattele kun ne sun vanhempas jonain päivänä kuolee... mihkäs sitte meet?

Minulla ainoat "kyläilypaikat" on siskoni ja äitini (isä on kuollut), töissä sentään käyn, mutta... siinäpä se elämä menee.

Samoin samoin.
Tosin olen 68 vuotias ja vanhempani yli 90. Onhan tämä noloa vaivata vanhempia koko ajan. Pyytää äitiä tekemään ruokaa 4 kertaa päivässä.

Itse asiassa asun vanhempieni nurkissa. En ole saanut lähdettyä pois. Poikamies olen edelleen. Vientiä olisi ollut vaan en ole antautunut.

Reippaasti vaan liikkeelle. Ihmisiä löytyy.

E imuuta kun baariin ja viihteelle viikonloppuna ja ei siellä vanhempien luona tarvitse tossa iässä käydä kuin 2-4 kertaa vuodessa ja PITÄÄ ITSE TEHDÄ SE ELÄMÄ JA TEHDÄ NIINKUIN ITSE HALUAA EI TEHDÄ KUIN MUUT HALUAVAT.

En oo koskaan tykänny baareista, eikä tommonen viihteelle meno muutenkaan kiinnosta.
Itse asiassa mikään alkoholiin liittuvä ei kiinnoosta.

Eikä mulla oo rahaakaan missään käydä tai mitään tehdä.

Tänäänki meen taas porukoille viikonlopuks lähinnä vaan sen takia että saa syödä kunnollista ruokaa useampana päivänä.

Niin sama on minulla..
Olen jo mummu ja asun yksin, koska vaari löysi nuoremman jo kolmekymmentä yksi vuotta sitten.
En viihdy baareissa elokuvissa teatterissa tai muissa saman tyylisissä viihteissä, eikä pieni eläke suo edes mahdollisuutta. Alkoholia en käytä lainkaan.
Omat vanhemmat ovat kuolleet ja omat lapset ovat unohtaneet kiireidensä keskellä.
En kykene pitämään kestejä, niihin olisi tulijoita, mutta en koe tarvetta ostaa ihmisiä työllä tai rahalla joka menee ruokaan kahviin.

Uskon kuolinsyyksi tulevan; sydämen pysähtyminen yksinäisyydestä.

Hei valot taivaan silmis!
Haluaisitko kirjoitella kanssani ja tutustua lähemmin? Olen 28-v. nainen Jyväskylästä. Muutkin saavat kirjoittaa, sekä miehet että naiset. [email protected]

Hei vaan kaikille onnettomille ja vähemmän onnellisille.

Haluan mainita kuinka tärkeää on pitää yhteydet vanhempiinsa hyvinä, koska meillä on kuitenkin vain yhdet vanhemmat. Oma tilanteeni on harmittava: vanhemmat eronneet eivätkä antaneet hyviä eväitä elämään ja nyt olemme katkeria toinen toisillemme, mutta silloin kun näemme koitan pitää keskustelua sujuvana ja positiivisena, viettämättä keskustelua negatiivisiin asioihin esim. menneisyyden negatiiviset muistot ja toisen arvosteleminen

MUTTA NYT TARKEMMIN ASIAASI. Kriittinen asia on määritellä ongelma. Olen itsekin masentunut, tosin itkeä en osaa, valitettavasti. Olen myös pelokas, enkä kauhean sosiaalinen. Olen myös lihava, en erityisen hyvännäköinen, siitäkin katkera vanhemmille. Rahaa ei ole sen enempää kuin muilla, enkä saanut lukiosta edes ylioppilaslakkia, vaikka kuinka lahjoin.
MUTTA OLEN YMMÄRTÄNYT JOTAIN: tuo kaikki on samantekevää. Ajattele, että kaikki asuisimme vierekkäinen samanlaisessa talossa, samoine huonekaluineen. Kävisimme samassa työpaikassa ja tienaisimme yhtä paljon rahaa. Kukaan ei olisi liian ruma tai läski. Näin ollen, kuka meistä olisi onnellisin? Mielestäni se, jolla on eniten toimivia ihmissuhteita. Sairauksista arviolta 70% on psykosomaattisia, mielen "vikaisuuksia", jotka esiintyvät kehossamme fyysisinä oireina varoittaen "jotain on pielessä, tee jotain!" Sinun, ystäväiseni, ja myös monen muun ongelma on yksinkertaisuudessaan yksinäisyys, josta nämä oireetkin lopulta ilmenevät. Meillä kaikilla on samat mahdollisuudet saada mitä haluamme: aivot joilla toimia, suu millä puhua ja jalat joilla kävellä.
JOTEN MITÄ SINUN TÄYTYY TEHDÄ ASIALLE? Mikä on ongelmani, mistä se johtuu, ja sitten tämä oleellisin kysymys: mitä tehdä? Tuskin tulit tänne etsimään seuraa, siihen on olemassa muut "palstat". Haluat vastauksia ongelmaasi. Monet ihmiset haluavat rahaa, mutta eivät halua tehdä rahaa. Joten asialle täytyy siis tehdä jotain konkreettista, täytyy saada konkreettisia tuloksia, olisi se sitten hyvää tai pahaa, on saatava edistävää opetusta, rangaistus tai palkkio. Muista, että olen lähestulkoon samanlaisessa tilanteessa kuin sinä, kerron vain mitä tiedän.
Käyn töissä (koulussa), tulen kotiin, hoidan käytännön toimet ja seuraavana päivänä teen samat asiat uudelleen ja ODOTAN ERILAISIA TULOKSIA. "Tämä ei toiminut tänäänkään, mutta huomenna fyysikan laki voi muuttua ja onnistun vihdoin kusemaan vastatuuleen!" Olen ajatellut käytännön asioita, niin paljon, että nyt saatte itse päätellä: mitä teen nyt ja mitä pitää tehdä, jotta asiat toimivat. Esimerkiksi, ihan ajatuksena vaan... ET VOI "SAADA" NAISTA, PUHUMATTA NAISELLE. Vrt. et voi saada tuttuja puhumatta ihmisille, jne. Jatkan itsekin kehittymistä tyyliin sanoista tekoihin, teoriasta harjoitteluun. Kertokaa ihmeessä enemmän vastauksia. Olen siis itsekin "vitturallaan" uudessa kaupungissa, mutta tarinan sijasta keskityn hyvinvoinnin lisäämiseen itsessäni ja muissa, sekä kehittymiseen.

menkää rakkaat seurakuntaan, vapaisiin suuntiin, sieltä saa Jumalan ja taivaan lisäksi helposti ystäviä jotka välittävät, on paljon hyviä yksinäisiä naisia.

Miksi vietät viikonloput vanhempiesi luona? Minua ainakin ahdistaisi mennä vanhempieni luokse joka viikonloppu. Etkö viihdy omassa kodissa? Itse rakastan perjantai ilta, kun saan tulla kotiin tyhjään kotiin, koko viikonloppu edessä, ei velvotteita. Luen paljon, käyn lenkillä, rakastan sisustamista, käyn shoppailemassa ym. Kyllä sisällön elämään löytyy muualtakin kun parisuhteesta.

En usko, että se tekee sinulle hyvää viettää kaiket viikonloput vanhempiesi luona, jos olet masentunut, hanki siihen lääke, yritä rakentaa omaa elämää, tehdä asioita mistä itse nautit (jotka eivät välttämättä liity toisen seuraan)

Viime viikonlopun olin yksin kopissani ja tulevan viikonlopunkin ajattelin viettää nyt yksin kopissani.

Jos joku 40-vuotias menee vanhemmille pakoon pahaa maailmaa niin pahaksi on mennyt,napanuora ei ole katkennut.

Siinä nyt ei ole mitään pahaa, vaikka vanhempien luona viikonloput viettääkin. Onpahan siellä vanhuksillakin seuraa. Se vain, että jos elämäänsä haluaa vaihtelua, ( ettei mene liian yksitoikkoiseksi) täytyy itse tehdä jotain sen eteen.
Mene ihmisten seuraan, kahviloihin, kauppoihin, kirjastoon, tai mihin tahansa, missä on ihmisiä.
Rupea harrastamaan jotain, eivät kaikki vapaa-ajanviettotavat ole maksullisia. Sitä helposti tylsistyy, ja jumiutuu tiettyihin, monotonisiin rituaaleihinsa. Elämässä pitää olla juttuja, joista saa mukavan mielen. Pelkkä kävelyretki luonnossakin jo piristää, eikä maksa mitään.
Meillä aikuiset lapset käyvät kotona todella usein, eikä minua, tai miestäni häiritse yhtään. Vielä lapsenlapsetkin ovat usein meillä monta kertaa viikossa.

Wittu mikä jätkä, LOL PIP.

Vanhukset mussuttaa täällä.

No, laittakaa paremmaks ?