Kuka ikinä milloinkaan...

Jos tunnistaa narsistin, niin maalaisjärjellä ajateltuna kyseinen henkilö myös toimii, kuten narsistit. :)

Tottakai varsinaiseen tutustumiseen menee sitten vuosia, eikä ihmistä tunne kunnolla vielä silloinkaan...jos koskaan.

dizel kirjoitti:

Jos tunnistaa narsistin, niin maalaisjärjellä ajateltuna kyseinen henkilö myös toimii, kuten narsistit. :)

Tottakai varsinaiseen tutustumiseen menee sitten vuosia, eikä ihmistä tunne kunnolla vielä silloinkaan...jos koskaan.

Lue lisää

Useimmilla siihen menee koko loppuelämä, elleivät sitten eroa.

Millainen on onnellinen parisuhde narsistin kanssa?

lisäkysymys.. kirjoitti:

Millainen on onnellinen parisuhde narsistin kanssa?

Sellainen, missä molemmat ruokkivat alitajuisesti toistensa "tarpeita", mitkä on heihin istutettu jo lapsuudessa. Heillä voi olla mahdollisesti yhteistä se, että molemmilla on toinen vanhemmista NPH...Toinen on oppinut alistumaan, palvelemaan ja tuntee olevansa tällä tavoin tärkeä ( ja vain tällä tavoin ).
Toinen on...no, narsisti. Joka pitää puolisonta jakamatonta huomioa tärkeimpänä lähteenään...
Parisuhde ei ehkä ole normaali, mutta sillä ei ole tässä tapauksessa mitään väliä, sillä kumpikaan heistä ei tiedä, mitä varsinainen rakkaus on.
kumpikin etsii vain hyväksyntää ja he saavat olemassaolonsa tärkeyden toisiltaan. Molemmat tavallaan...Näin he täydentävät toisiaan, kuin vakka ja kansi. :)

dizel kirjoitti:

Sellainen, missä molemmat ruokkivat alitajuisesti toistensa "tarpeita", mitkä on heihin istutettu jo lapsuudessa. Heillä voi olla mahdollisesti yhteistä se, että molemmilla on toinen vanhemmista NPH...Toinen on oppinut alistumaan, palvelemaan ja tuntee olevansa tällä tavoin tärkeä ( ja vain tällä tavoin ).
Toinen on...no, narsisti. Joka pitää puolisonta jakamatonta huomioa tärkeimpänä lähteenään...
Parisuhde ei ehkä ole normaali, mutta sillä ei ole tässä tapauksessa mitään väliä, sillä kumpikaan heistä ei tiedä, mitä varsinainen rakkaus on.
kumpikin etsii vain hyväksyntää ja he saavat olemassaolonsa tärkeyden toisiltaan. Molemmat tavallaan...Näin he täydentävät toisiaan, kuin vakka ja kansi. :)

Lue lisää

Mun mielestä palveleminen ja alistuminen ei ole ollenkaan sama asia, voin palvella toista ihan vain palvelemisen ilosta odottamatta siitä mitään vastalahjaa. Narsisti taas kokee sen heikkoutena joten alkaa käyttämään hyväkseen sellaista joka palvelee. Ei sellaisessa suhteessa ole sen palvelijan hyvä olla.

dizel kirjoitti:

Sellainen, missä molemmat ruokkivat alitajuisesti toistensa "tarpeita", mitkä on heihin istutettu jo lapsuudessa. Heillä voi olla mahdollisesti yhteistä se, että molemmilla on toinen vanhemmista NPH...Toinen on oppinut alistumaan, palvelemaan ja tuntee olevansa tällä tavoin tärkeä ( ja vain tällä tavoin ).
Toinen on...no, narsisti. Joka pitää puolisonta jakamatonta huomioa tärkeimpänä lähteenään...
Parisuhde ei ehkä ole normaali, mutta sillä ei ole tässä tapauksessa mitään väliä, sillä kumpikaan heistä ei tiedä, mitä varsinainen rakkaus on.
kumpikin etsii vain hyväksyntää ja he saavat olemassaolonsa tärkeyden toisiltaan. Molemmat tavallaan...Näin he täydentävät toisiaan, kuin vakka ja kansi. :)

Lue lisää

Saattavat ruokkia toistensa tarpeita mutta tällainen suhde on suurta vihaa ja suurta "rakkautta", "rakastetaan", tapellaan verissäpäin, ollaan mustasukkaisia ja epäluuloisia, turvaudutaan usein oikeuslaitokseen ja poliisiin.

dizel kirjoitti:

Sellainen, missä molemmat ruokkivat alitajuisesti toistensa "tarpeita", mitkä on heihin istutettu jo lapsuudessa. Heillä voi olla mahdollisesti yhteistä se, että molemmilla on toinen vanhemmista NPH...Toinen on oppinut alistumaan, palvelemaan ja tuntee olevansa tällä tavoin tärkeä ( ja vain tällä tavoin ).
Toinen on...no, narsisti. Joka pitää puolisonta jakamatonta huomioa tärkeimpänä lähteenään...
Parisuhde ei ehkä ole normaali, mutta sillä ei ole tässä tapauksessa mitään väliä, sillä kumpikaan heistä ei tiedä, mitä varsinainen rakkaus on.
kumpikin etsii vain hyväksyntää ja he saavat olemassaolonsa tärkeyden toisiltaan. Molemmat tavallaan...Näin he täydentävät toisiaan, kuin vakka ja kansi. :)

Lue lisää

ja tämäkö on parasta, mitä heidän elämässään voi tapahtua?

'Normaalia' ei ole olemassakaan, mutta ovatko kyseiset ihmiset niin onnellisia elämässään kuin ikinä voisivat olla? Et voisi heille edes kuvitella mitään parempaa?

ihan sairasta se on kirjoitti:

Saattavat ruokkia toistensa tarpeita mutta tällainen suhde on suurta vihaa ja suurta "rakkautta", "rakastetaan", tapellaan verissäpäin, ollaan mustasukkaisia ja epäluuloisia, turvaudutaan usein oikeuslaitokseen ja poliisiin.

Lue lisää

No mitä ehdottaisit ratkaisuksi?
Että tällaisiin suhteisiin päätyvät uhrit ja narsistit suljettaisiin laitoksiin, etteivät he vain pääse "pilaamaan" toistensa elämää?

En vain ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat kaiken poikkeavan uhkaksi omalle ihmisyydelleen...Miksi joidenkin muiden valinnat aiheuttavat joissain niin suurta inhoa, että ne leimataan sairaiksi?

Vielä 50 vuotta sitten moni asia oli sairasta, mikä nykypäivänä luokitellaan normaaliksi...maailma muuttuu avarakatseisemmaksi kokoajan. Ensin tuomitaan joku ryhmä, seuraavaksi heidät nostetaan jalustalle ja heitä arvostetaan...Kaikenlaisesta vihasta heitä kohtaan tehdään tuomittavaa. Mitenköhän mahtaa käydä narsistien...Varsinkin, kun se alkaa olla jo nykyään peräti toivottava ominaisuus ihmisissä...

lisäkysyjä.. kirjoitti:

ja tämäkö on parasta, mitä heidän elämässään voi tapahtua?

'Normaalia' ei ole olemassakaan, mutta ovatko kyseiset ihmiset niin onnellisia elämässään kuin ikinä voisivat olla? Et voisi heille edes kuvitella mitään parempaa?

Lue lisää

Olisiko yksineläminen parempi ratkaisu, tekisikö se heidät onnelliseksi?

dizel kirjoitti:

Olisiko yksineläminen parempi ratkaisu, tekisikö se heidät onnelliseksi?

Minä en tiedä, mutta sulla on kokemusta ja toiveita tuollaisesta suhteesta. Kerro sinä.

lisäkysyjä.. kirjoitti:

ja tämäkö on parasta, mitä heidän elämässään voi tapahtua?

'Normaalia' ei ole olemassakaan, mutta ovatko kyseiset ihmiset niin onnellisia elämässään kuin ikinä voisivat olla? Et voisi heille edes kuvitella mitään parempaa?

Lue lisää

Juu, ymmärrän kyllä mistä kysymyksesi kumpuaa mutta mutta...koskaan ei ihmislauma tule tasapäistymään sille keskivertolinjalle mitä normaaliksi kutsutaan vaan aina tulee olemaan "erilaisuutta".

Onko keskivertoihminen sitten onnellisempi keskivertosuhteessaan keskivertokumppaniinsa ?

Eivätkö hekin täytä toisensa emotionaalisia tarpeita ?

Ei sillä etteikö "tällaisissa suhteissa" olisi vaaransa, keskivertoa enemmän (?),

Mun mielestä pitäisi olla vain onnellinen että on puoliskoja jotka tällaisessa tilanteessa yhdistyvät pois keskivertotulilinjalta =)

lynett kirjoitti:

Juu, ymmärrän kyllä mistä kysymyksesi kumpuaa mutta mutta...koskaan ei ihmislauma tule tasapäistymään sille keskivertolinjalle mitä normaaliksi kutsutaan vaan aina tulee olemaan "erilaisuutta".

Onko keskivertoihminen sitten onnellisempi keskivertosuhteessaan keskivertokumppaniinsa ?

Eivätkö hekin täytä toisensa emotionaalisia tarpeita ?

Ei sillä etteikö "tällaisissa suhteissa" olisi vaaransa, keskivertoa enemmän (?),

Mun mielestä pitäisi olla vain onnellinen että on puoliskoja jotka tällaisessa tilanteessa yhdistyvät pois keskivertotulilinjalta =)

Lue lisää

Minä lähdin siis etsimään onnellista parisuhdetta narsistille ja kumppanilleen. Millainen se parhaimmillaan on? Ja ehdottomasti paras mahdollinen molemmille? Voisiko se olla sitä? Aivan aidosti?

lisäkysyjä.. kirjoitti:

Minä en tiedä, mutta sulla on kokemusta ja toiveita tuollaisesta suhteesta. Kerro sinä.

Voin kertoa vain varmuudella sen, että minä en ole se narsistin ihannekumppani.
Ehkä sellaisen narsistin, joka on oppinut jotenkin käsittelemään omaa narsismiaan, mutta ihan tavallisen NPH:n...en.

En valikoi kumppaniani mahdollisen diagnoosin mukaan, vaan sen miten tullaan toimeen yhdessä.

Mutta mitä tulee narsisteihin olen, kuin neliskanttinen palikka, mitä narsisti yrittää väkisin tunkea pyöreästä reiästä sisään...Siinä koskaan onnistumatta.
Se on pidemmän päälle aika turhauttavaa molemmille...

Joka tapauksessa luulen, että keskistyn tästä lähtien enemmän "taviksiin"...Pysyy ulko-ovikin ehjänä. :)

dizel kirjoitti:

Voin kertoa vain varmuudella sen, että minä en ole se narsistin ihannekumppani.
Ehkä sellaisen narsistin, joka on oppinut jotenkin käsittelemään omaa narsismiaan, mutta ihan tavallisen NPH:n...en.

En valikoi kumppaniani mahdollisen diagnoosin mukaan, vaan sen miten tullaan toimeen yhdessä.

Mutta mitä tulee narsisteihin olen, kuin neliskanttinen palikka, mitä narsisti yrittää väkisin tunkea pyöreästä reiästä sisään...Siinä koskaan onnistumatta.
Se on pidemmän päälle aika turhauttavaa molemmille...

Joka tapauksessa luulen, että keskistyn tästä lähtien enemmän "taviksiin"...Pysyy ulko-ovikin ehjänä. :)

Lue lisää

Et sinäkään pystynyt valottamaan onnellisen narsistisuhteen mahdollisuutta. Edes teoriassa.

no voi, kirjoitti:

Et sinäkään pystynyt valottamaan onnellisen narsistisuhteen mahdollisuutta. Edes teoriassa.

Kirjoitin jo tuohon yhteen viestiin, mutta en voi sille mitään, jos vastaus ei miellyttänyt. :)

dizel kirjoitti:

Olisiko yksineläminen parempi ratkaisu, tekisikö se heidät onnelliseksi?

Kumpikaan ei tee narsistia onnelliseksi, ei parisuhteessa eläminen eikä yksin eläminen.

lisäkysyjä.. kirjoitti:

Minä lähdin siis etsimään onnellista parisuhdetta narsistille ja kumppanilleen. Millainen se parhaimmillaan on? Ja ehdottomasti paras mahdollinen molemmille? Voisiko se olla sitä? Aivan aidosti?

Lue lisää

No sellainen kun dizel jo kertoi : missä molemmat alitajuisesti tai tajuisesti, miten ikinä, saavat emotionaalisen tyydytyksensä toisen kautta.

"Tavis" ei vissiin oikein tule narsistin kanssa toimeen tai lähtee kohta koska ei jaksa kattoa sitä.
Vastariippuja, oli se muodossa missä tahansa, lienee paras vaihtoehto.
Silloinhan sen toisen "sekoilu" on sitä Vakninin kuvaamaa muinaista kiinaa jota vastariippuja ei edes ns kuule.

Voisiko heidät saada hoidolla pakotettua keskivertoihmiseksi ja sitä kautta "onneen" ?

En tiedä.

Joskus tuntuu, että tällaisessa suhteessa on samat ongelmat kuin muilla mutta vain moninkertaisesti voimakkaampana.

En tiedä onko paras vaihtoehto esim meille mutta here i am =)
Still.

Aika näyttää.

lynett kirjoitti:

No sellainen kun dizel jo kertoi : missä molemmat alitajuisesti tai tajuisesti, miten ikinä, saavat emotionaalisen tyydytyksensä toisen kautta.

"Tavis" ei vissiin oikein tule narsistin kanssa toimeen tai lähtee kohta koska ei jaksa kattoa sitä.
Vastariippuja, oli se muodossa missä tahansa, lienee paras vaihtoehto.
Silloinhan sen toisen "sekoilu" on sitä Vakninin kuvaamaa muinaista kiinaa jota vastariippuja ei edes ns kuule.

Voisiko heidät saada hoidolla pakotettua keskivertoihmiseksi ja sitä kautta "onneen" ?

En tiedä.

Joskus tuntuu, että tällaisessa suhteessa on samat ongelmat kuin muilla mutta vain moninkertaisesti voimakkaampana.

En tiedä onko paras vaihtoehto esim meille mutta here i am =)
Still.

Aika näyttää.

Lue lisää

Eli vai kaksi valovoimaista ja muihin ihmisiin nähden ylivertaista narsistia pystyy solmimaan taivaallisen ihanan liiton? Älä unta näe, sellaisessa liitossa se vasta veri lentääkin ja sivullisetkin ovat vaarassa, jos kaksi narsistia on yhdessä - sen aikaa kun ovat - yleensä tulee aika äkkiä ero ja siitäkään ei dramatiikkaa puutu.

dizel kirjoitti:

Kirjoitin jo tuohon yhteen viestiin, mutta en voi sille mitään, jos vastaus ei miellyttänyt. :)

minusta se oli vähän sellainen "koulukirjavastaus", kun sulla ei tuota omakohtaista kokemustakaan ollut (hyvästä narsistiparisuhteesta), mutta se siis sun mielestä on se narsistin onnelliseksi tekevä suhde? Ruokkivat toistensa tarpeita, kun eivät paremmastakaan tiedä... eivätkä voi onnellisempi olla?

Okei.

27 kirjoitti:

Kumpikaan ei tee narsistia onnelliseksi, ei parisuhteessa eläminen eikä yksin eläminen.

mikä sitten tekee?

lynett kirjoitti:

No sellainen kun dizel jo kertoi : missä molemmat alitajuisesti tai tajuisesti, miten ikinä, saavat emotionaalisen tyydytyksensä toisen kautta.

"Tavis" ei vissiin oikein tule narsistin kanssa toimeen tai lähtee kohta koska ei jaksa kattoa sitä.
Vastariippuja, oli se muodossa missä tahansa, lienee paras vaihtoehto.
Silloinhan sen toisen "sekoilu" on sitä Vakninin kuvaamaa muinaista kiinaa jota vastariippuja ei edes ns kuule.

Voisiko heidät saada hoidolla pakotettua keskivertoihmiseksi ja sitä kautta "onneen" ?

En tiedä.

Joskus tuntuu, että tällaisessa suhteessa on samat ongelmat kuin muilla mutta vain moninkertaisesti voimakkaampana.

En tiedä onko paras vaihtoehto esim meille mutta here i am =)
Still.

Aika näyttää.

Lue lisää

Kuvittelisi, että sitä hakee itselleen vertaista seuraa. Siis jos toinen on kovin empaattinen ja itsellä on aukkoja empatiakyvyssä tai ihan vain neuroottiseksi rakentunut mieli ... luulisi, että samanlaiset persoonallisuudet ymmärtävät toisiaan. Tai vaihtoehtoisesti toistensa vastakohdat.

Perusta kaikille parisuhteille on kuitenkin keskinäinen vetovoima - mikä se kullakin sitten on. Mutta se on se juttu. Pitää olla jokin koukku ja sitten siihen ympärille tulee ne kaikki sekoilut.

hahhahhhhaaaaa kirjoitti:

Eli vai kaksi valovoimaista ja muihin ihmisiin nähden ylivertaista narsistia pystyy solmimaan taivaallisen ihanan liiton? Älä unta näe, sellaisessa liitossa se vasta veri lentääkin ja sivullisetkin ovat vaarassa, jos kaksi narsistia on yhdessä - sen aikaa kun ovat - yleensä tulee aika äkkiä ero ja siitäkään ei dramatiikkaa puutu.

Lue lisää

What ?

Mielenkiintoinen "tulkinta" kirjoituksestani.

temppuilija kirjoitti:

Kuvittelisi, että sitä hakee itselleen vertaista seuraa. Siis jos toinen on kovin empaattinen ja itsellä on aukkoja empatiakyvyssä tai ihan vain neuroottiseksi rakentunut mieli ... luulisi, että samanlaiset persoonallisuudet ymmärtävät toisiaan. Tai vaihtoehtoisesti toistensa vastakohdat.

Perusta kaikille parisuhteille on kuitenkin keskinäinen vetovoima - mikä se kullakin sitten on. Mutta se on se juttu. Pitää olla jokin koukku ja sitten siihen ympärille tulee ne kaikki sekoilut.

Lue lisää

No sepä se tässä onkin parasta.

Ns saa olla oma itsensä nykyään ja jopa viikonloppuna viimeksi juteltiin hetki näistä asioista. Hänellä ei ole selkeästikään samanlaista tarvetta ymmärtää itseään tai toimintaansa vaan hermostuu helposti sellaisesta jne., mutta välillä saattaa jopa nopeasti raottaa verhoa.
Sitten alkaa se asian vääntäminen kyllä pian mutta tiedän jo suhtautua siihen tietyllä tavalla, paitsi kun on ärsytyspäällä ja vetää överiksi ihan hupia.

Johtuen myös siitä, että olen aika suorasanainen ja aika on jo näyttänyt meidän kaikki puolet aika hyvin joten salailu on aika turhaa. Ei me käydä niitä "vääryyksiä" läpi oikeastaan koskaan ja jos nyt ovi välillä paukkuu, molemmat suht hyvin nykyään tietää ettei "se merkkaa mitään" vaan kohta se sieltä taas kömpii...

Mutta joo... toi ymmärtäminen on helpoin osuus. Kesti näin monta vuotta että vähän edes päästiin kärryille missä mennään ja miksi...tavallaan ollaan vertaisia vaikka vähän eri tavoin.

Ja se intohimo....sitä ei voita mikään.

Juu...

Mainitsinko jo seksin ; ) ?

Ai joo, taisin.

vaan.. kirjoitti:

mikä sitten tekee?

Höpsis ... Lähde tietenkin.

Sen kumppanin pitää toimia lähteenä ... tai siis molempien, niin avot, jo toimii.

temppuilija kirjoitti:

Höpsis ... Lähde tietenkin.

Sen kumppanin pitää toimia lähteenä ... tai siis molempien, niin avot, jo toimii.

Manipuloiva ihailee kumppaninsa ylivoimaisia fyysisiä ominaisuuksia ja fyysinen muistaa välillä kehua manipuloivan älyä. Ja sitten se seksi - joka tottakai on aivan mahtavaa. Kaikki muu meneekin sitten sen toisen piikkiin :D

lynett kirjoitti:

No sepä se tässä onkin parasta.

Ns saa olla oma itsensä nykyään ja jopa viikonloppuna viimeksi juteltiin hetki näistä asioista. Hänellä ei ole selkeästikään samanlaista tarvetta ymmärtää itseään tai toimintaansa vaan hermostuu helposti sellaisesta jne., mutta välillä saattaa jopa nopeasti raottaa verhoa.
Sitten alkaa se asian vääntäminen kyllä pian mutta tiedän jo suhtautua siihen tietyllä tavalla, paitsi kun on ärsytyspäällä ja vetää överiksi ihan hupia.

Johtuen myös siitä, että olen aika suorasanainen ja aika on jo näyttänyt meidän kaikki puolet aika hyvin joten salailu on aika turhaa. Ei me käydä niitä "vääryyksiä" läpi oikeastaan koskaan ja jos nyt ovi välillä paukkuu, molemmat suht hyvin nykyään tietää ettei "se merkkaa mitään" vaan kohta se sieltä taas kömpii...

Mutta joo... toi ymmärtäminen on helpoin osuus. Kesti näin monta vuotta että vähän edes päästiin kärryille missä mennään ja miksi...tavallaan ollaan vertaisia vaikka vähän eri tavoin.

Ja se intohimo....sitä ei voita mikään.

Juu...

Mainitsinko jo seksin ; ) ?

Ai joo, taisin.

Lue lisää

Heh! Taisin minäkin mainita jo tuolla ylempänä ;)

Miten se 'Harjakainen' sen muotoilikaan:

"pannaan virman piikkiin"
http://www.youtube.com/watch?v=M8Kf4Yz1izI

dizel kirjoitti:

No mitä ehdottaisit ratkaisuksi?
Että tällaisiin suhteisiin päätyvät uhrit ja narsistit suljettaisiin laitoksiin, etteivät he vain pääse "pilaamaan" toistensa elämää?

En vain ymmärrä ihmisiä, jotka kokevat kaiken poikkeavan uhkaksi omalle ihmisyydelleen...Miksi joidenkin muiden valinnat aiheuttavat joissain niin suurta inhoa, että ne leimataan sairaiksi?

Vielä 50 vuotta sitten moni asia oli sairasta, mikä nykypäivänä luokitellaan normaaliksi...maailma muuttuu avarakatseisemmaksi kokoajan. Ensin tuomitaan joku ryhmä, seuraavaksi heidät nostetaan jalustalle ja heitä arvostetaan...Kaikenlaisesta vihasta heitä kohtaan tehdään tuomittavaa. Mitenköhän mahtaa käydä narsistien...Varsinkin, kun se alkaa olla jo nykyään peräti toivottava ominaisuus ihmisissä...

Lue lisää

2013 narsismia ei enää luokitella psyykiseksi sairaudeksi.

JIHUUU!!!! MÄ SAAN ELÄÄ SITTENKIN!

temppuilija kirjoitti:

2013 narsismia ei enää luokitella psyykiseksi sairaudeksi.

JIHUUU!!!! MÄ SAAN ELÄÄ SITTENKIN!

... siis piti sanomani, että nph poistuu dsm-vitosesta...

noh, kirjoitti:

minusta se oli vähän sellainen "koulukirjavastaus", kun sulla ei tuota omakohtaista kokemustakaan ollut (hyvästä narsistiparisuhteesta), mutta se siis sun mielestä on se narsistin onnelliseksi tekevä suhde? Ruokkivat toistensa tarpeita, kun eivät paremmastakaan tiedä... eivätkä voi onnellisempi olla?

Okei.

Lue lisää

onko sulla mitään kokemusta yhtään mistään?

temppuilija kirjoitti:

Heh! Taisin minäkin mainita jo tuolla ylempänä ;)

Miten se 'Harjakainen' sen muotoilikaan:

"pannaan virman piikkiin"
http://www.youtube.com/watch?v=M8Kf4Yz1izI

Lue lisää

tooood =)

Intohimoa lukuunottamatta ulkopuolisten mielestä kait sitten jotenkin tunteetonta tai jotain mutta voi pojat...paras koulu mitä oon ikinä käynyt.
Kerrankin saa olla oma perverssi itsensä =)

Wuhuu.... kohta olis taas lähtö kaffeelle...

temppuilija kirjoitti:

onko sulla mitään kokemusta yhtään mistään?

Elämästä.

temppuilija kirjoitti:

Höpsis ... Lähde tietenkin.

Sen kumppanin pitää toimia lähteenä ... tai siis molempien, niin avot, jo toimii.

tuohan on aivan oivallista!

temppuilija kirjoitti:

Manipuloiva ihailee kumppaninsa ylivoimaisia fyysisiä ominaisuuksia ja fyysinen muistaa välillä kehua manipuloivan älyä. Ja sitten se seksi - joka tottakai on aivan mahtavaa. Kaikki muu meneekin sitten sen toisen piikkiin :D

Lue lisää

Ai täällä, niinpäs onkin...

Voi vidu, mä olen sitten se manipuloiva osapuoli....damn.

Eli kehun kyllä kuinka onkaan niin Äijä ja sitätätä ja voi voi kun ei ikinä muuten kukaan pystyi tai voisi ja...(herkkähermoiset, ei kannata lukea) kuinka onkaan aivan erikoinen ja mahdoton (mikä saa hänet välillä luulemaan että ajattelen niin kaikista ja hurlumheijjaan missä sattuu "koska olen niin hullu" siinä) mutta vastalahjaksi sitten saan totta kai itsekkin enemmän ja molemmat voittaa. Mutta kehuu se takaisinkin. Mä vain tiedän sen jo ennestään joten sikäli turhaa ;)

*saa nauraa*

*tarkoitettu naurulle*

Sitten "se" välillä kertoo kuinka munlaiset ihmiset pitää yhteiskuntaa pystyssä, osaa hoitaa asioita, ymmärtää niitä ja elämää jne jne ja nauraa kavereille ettei sille kannata viduilla kun on verbaalisesti "aika paha" ja nauttii tästä. Mutta niin mäkin koska se ei pärjää siinä samoin vaan menee "h*oritteluksi vain".

Eli mun mutsi on siinä vahvempi kuin sun =)

Aaaahhhahhhaaa !

No ei.

Eli joo, varmaan aika groteskia olisi sivusta katsottuna mutta toimii. Siihen tarttee vain välejä tai vaihtelua tai muuten se "lähde" menettää merkityksensä kun toisesta tulee liian varma tai tylsä.

Siinä mielessä tällaisessa suhteessa pitää pitää toinen hieman ja sopivasti varpaillaan tai odottaa niin kauan että konflikti menee ohi ja sitten taas uusiksi...

Mutta juu...kaikki muu menee sen tilille =)
Tai mun =)

lynett kirjoitti:

tooood =)

Intohimoa lukuunottamatta ulkopuolisten mielestä kait sitten jotenkin tunteetonta tai jotain mutta voi pojat...paras koulu mitä oon ikinä käynyt.
Kerrankin saa olla oma perverssi itsensä =)

Wuhuu.... kohta olis taas lähtö kaffeelle...

Lue lisää

Oikein ... ja muista, se on se vegetatiivinen tila, joka lopulta ratkaiseen sen henkisenkin hyvinvoinnin ... par/sym balanssi ... siitä tässä on kysymys - vain energiataloudesta, ei sen kummemmasta.

Sitä ei pitäisi alistaa markkinavoimille, vaan sen pitäisi olla kollektiivisesti jokaisen saatavilla.

Eläköön vallankumous!

=)

temppuilija kirjoitti:

Oikein ... ja muista, se on se vegetatiivinen tila, joka lopulta ratkaiseen sen henkisenkin hyvinvoinnin ... par/sym balanssi ... siitä tässä on kysymys - vain energiataloudesta, ei sen kummemmasta.

Sitä ei pitäisi alistaa markkinavoimille, vaan sen pitäisi olla kollektiivisesti jokaisen saatavilla.

Eläköön vallankumous!

=)

Lue lisää

Unohtu se energiataloudellisesti olennaisin:

"Kaikki maailman narsistit - yhtykää!"

:D

temppuilija kirjoitti:

Unohtu se energiataloudellisesti olennaisin:

"Kaikki maailman narsistit - yhtykää!"

:D

Käskystä !

*Fiuuuuh*

Read you later.

temppuilija kirjoitti:

... siis piti sanomani, että nph poistuu dsm-vitosesta...

:DD gotya

lynett kirjoitti:

What ?

Mielenkiintoinen "tulkinta" kirjoituksestani.

Lukijalla taisi olla silmät kiinni..? =0

temppuilija kirjoitti:

onko sulla mitään kokemusta yhtään mistään?

Tässä kohtaa ketjua tuli ykskaks ilkikurimus mieleen...wtf...intuiitio, ikävä vai dejavu-ilmiö?

joo, kirjoitti:

Elämästä.

Fantasiaa.

temppuilija kirjoitti:

Fantasiaa.

jep.

yxex kirjoitti:

Tässä kohtaa ketjua tuli ykskaks ilkikurimus mieleen...wtf...intuiitio, ikävä vai dejavu-ilmiö?

Jotain mun sanomiseni sinussa herätti.... mutta ilkikurimuksesta en ole koskaan kuullutkaan, sorry.

lynett kirjoitti:

tooood =)

Intohimoa lukuunottamatta ulkopuolisten mielestä kait sitten jotenkin tunteetonta tai jotain mutta voi pojat...paras koulu mitä oon ikinä käynyt.
Kerrankin saa olla oma perverssi itsensä =)

Wuhuu.... kohta olis taas lähtö kaffeelle...

Lue lisää

no mutta! Tässähän sitä ollaan aidon ja hienon narsistisuhteen äärellä, ainakin toisen osapuolen kertoman mukaan. Vakninin kirjoitukset on tuttuja, mutta niissä henki mun mielestä on jotenkin sellainen, että "jos joku hölmö sitten kuitenkin haluaa hengailla jonkun kamalan narsistin kanssa, niin sitten pitää toimia näin." Vaan hyvin kyllä valotit asioita ja vaikutat tyytyväiseltä. Toivon onnea matkaan edelleenkin.

Jos ihan omissa pohdinnoissani lähtisin sellaisesta oletuksesta, että onnellisimmillaan ihminen on, kun on löytänyt itselleen parhaan tavan elää. Jonkinlainen olettama voisi olla myös se, että oma toiminta ei saisi vaikeuttaa toisten elämää ja hyvä parisuhde totuttaa molemmat kohdat.

Tietenkin myös narsisteilla on tähän mahdollisuus (ja myös kaikilla niillä, joita ei ole diagnosoitu, mutta ovat muuten vaan niin hankalia ihmisiä). Jos taas lukee narsistin piirrelistaa, niin kuka kumma on se ihminen, joka sellaisen kanssa oikeasti haluaa olla!

Jatketaan oppaiden lukemista ja "narsistin kumppani on useimmiten se itsetunnoltaan heikko, joka ihastuu fantastiseen narsistiin" tai jotain siihen suuntaan ja tuloksena on suhde, joka ei ainakaan toimi sille toiselle osapuolelle. Tai siis toimii erinomaisena elämän oppituntina, jonka avulla voi päästä itselleen paljon sopivampaan elämään.

Toinen toisensa lähteenä toimiminen? Sitäkö se hyvä ja paras parisuhde sitten onkin? Pitää mun joskus miettiä asiaa....

kyselijäinen.. kirjoitti:

no mutta! Tässähän sitä ollaan aidon ja hienon narsistisuhteen äärellä, ainakin toisen osapuolen kertoman mukaan. Vakninin kirjoitukset on tuttuja, mutta niissä henki mun mielestä on jotenkin sellainen, että "jos joku hölmö sitten kuitenkin haluaa hengailla jonkun kamalan narsistin kanssa, niin sitten pitää toimia näin." Vaan hyvin kyllä valotit asioita ja vaikutat tyytyväiseltä. Toivon onnea matkaan edelleenkin.

Jos ihan omissa pohdinnoissani lähtisin sellaisesta oletuksesta, että onnellisimmillaan ihminen on, kun on löytänyt itselleen parhaan tavan elää. Jonkinlainen olettama voisi olla myös se, että oma toiminta ei saisi vaikeuttaa toisten elämää ja hyvä parisuhde totuttaa molemmat kohdat.

Tietenkin myös narsisteilla on tähän mahdollisuus (ja myös kaikilla niillä, joita ei ole diagnosoitu, mutta ovat muuten vaan niin hankalia ihmisiä). Jos taas lukee narsistin piirrelistaa, niin kuka kumma on se ihminen, joka sellaisen kanssa oikeasti haluaa olla!

Jatketaan oppaiden lukemista ja "narsistin kumppani on useimmiten se itsetunnoltaan heikko, joka ihastuu fantastiseen narsistiin" tai jotain siihen suuntaan ja tuloksena on suhde, joka ei ainakaan toimi sille toiselle osapuolelle. Tai siis toimii erinomaisena elämän oppituntina, jonka avulla voi päästä itselleen paljon sopivampaan elämään.

Toinen toisensa lähteenä toimiminen? Sitäkö se hyvä ja paras parisuhde sitten onkin? Pitää mun joskus miettiä asiaa....

Lue lisää

"Jos taas lukee narsistin piirrelistaa, niin kuka kumma on se ihminen, joka sellaisen kanssa oikeasti haluaa olla! "

Kulkeeko ne piirrelista otsassa =) ?

No ei...oon mä ainakin "sen" kanssa yhden läksyn oppinut ja ilmeisesti ollut sen tarpeessa : se kontrolloinnin tarpeeni, omistamisenhaluni, jatkuva selvittelynhaluni (mitä sanoit, teit, miksi, selitä, perustele), piikittely jne on rauhoittunut koska se ihminen on vain täysin sellaisen ulkopuolella ja täysin saavuttamaton kaikelle sellaiselle. Eli opin etten voi vaikuttaa muihin kuin itseeni. Piste.

Jos hän on "vääräinlainen" niin sitten on...en voi muuttaa tai odottaa muutosta jos hän ei itse halua. Eli opin rakentamaan paremmin rajoja enkä jyräämään niiden yli väkisin syystä tai toisesta, edes totuutta hakeakseni. Ennen olisin neuvonut ns paremmin ja väkisin ajanut tilanteen haluamaani muottiin, "oikeaan muottiin" tms. Mutta hahhhhahhhaaa - ei toimi !

Ne kaikki mun jutut bjungaa sieltä takaisin kuin kumipallo omalle naamalle ja samaa läksyä hänkin on joutunut opettelemaan minun osaltani - ei auta ei.

"Toinen toisensa lähteenä toimiminen? Sitäkö se hyvä ja paras parisuhde sitten onkin? Pitää mun joskus miettiä asiaa.... "

Nyt meni vääristelyksi : kyse oli parhaasta mahdollisesta narsistisuhteesta. Mutta kyllä mun mielestä "normitkin" täyttävät omia emotionaalisia tarpeitaan suhteessa, aika luonnollista kait, mutta ne tarpeet ovat vain erilaiset ja siksi normi-narsisti-suhde on vaikea.

lynett kirjoitti:

"Jos taas lukee narsistin piirrelistaa, niin kuka kumma on se ihminen, joka sellaisen kanssa oikeasti haluaa olla! "

Kulkeeko ne piirrelista otsassa =) ?

No ei...oon mä ainakin "sen" kanssa yhden läksyn oppinut ja ilmeisesti ollut sen tarpeessa : se kontrolloinnin tarpeeni, omistamisenhaluni, jatkuva selvittelynhaluni (mitä sanoit, teit, miksi, selitä, perustele), piikittely jne on rauhoittunut koska se ihminen on vain täysin sellaisen ulkopuolella ja täysin saavuttamaton kaikelle sellaiselle. Eli opin etten voi vaikuttaa muihin kuin itseeni. Piste.

Jos hän on "vääräinlainen" niin sitten on...en voi muuttaa tai odottaa muutosta jos hän ei itse halua. Eli opin rakentamaan paremmin rajoja enkä jyräämään niiden yli väkisin syystä tai toisesta, edes totuutta hakeakseni. Ennen olisin neuvonut ns paremmin ja väkisin ajanut tilanteen haluamaani muottiin, "oikeaan muottiin" tms. Mutta hahhhhahhhaaa - ei toimi !

Ne kaikki mun jutut bjungaa sieltä takaisin kuin kumipallo omalle naamalle ja samaa läksyä hänkin on joutunut opettelemaan minun osaltani - ei auta ei.

"Toinen toisensa lähteenä toimiminen? Sitäkö se hyvä ja paras parisuhde sitten onkin? Pitää mun joskus miettiä asiaa.... "

Nyt meni vääristelyksi : kyse oli parhaasta mahdollisesta narsistisuhteesta. Mutta kyllä mun mielestä "normitkin" täyttävät omia emotionaalisia tarpeitaan suhteessa, aika luonnollista kait, mutta ne tarpeet ovat vain erilaiset ja siksi normi-narsisti-suhde on vaikea.

Lue lisää

Niin, siis mulla tuo mietiskelyni loppu tarkoitti sitä, että olinko edes saanut määriteltyä itselleni selkeästi sitä "parasta mahdollista parisuhdetta" ylipäätään. Lähteenä kai sitä toiselle olisi hyvä olla, virvoittavana, elvyttävänä lähteenä... Ja niitä emotionaalisia tarpeita tulee tyydyttää, totta, kukin tavallaan.

Hyviä asioita olet suhteessasi oppinut.

Mitäs muuten ajattelet: olisiko kumppanisi onnellisempi, jos hän muuttuisi (ihan sinusta riippumatta)? Oppisi itsestään kenties enemmän jne? Olisitko sinä onnellisempi, jos hän muuttuisi?

kysselijä.. kirjoitti:

Niin, siis mulla tuo mietiskelyni loppu tarkoitti sitä, että olinko edes saanut määriteltyä itselleni selkeästi sitä "parasta mahdollista parisuhdetta" ylipäätään. Lähteenä kai sitä toiselle olisi hyvä olla, virvoittavana, elvyttävänä lähteenä... Ja niitä emotionaalisia tarpeita tulee tyydyttää, totta, kukin tavallaan.

Hyviä asioita olet suhteessasi oppinut.

Mitäs muuten ajattelet: olisiko kumppanisi onnellisempi, jos hän muuttuisi (ihan sinusta riippumatta)? Oppisi itsestään kenties enemmän jne? Olisitko sinä onnellisempi, jos hän muuttuisi?

Lue lisää

Ookke... =)

Mä en oikeasti tiedä mikä on hyvä suhde. Jokaisella on juttunsa ja "tällaisissa" ne vain ovat voimakkaampina. Mun mielestä ihminen on perustaltaan kyllä aika itsekäs ja "normisuhteessakin" tarvitsee sitä omaa emotionaalista tyydytystään enemmän kuin sen toisen ( sitä myös kyllä) tai muuten suhde on liian altruistinen.

Mutta se, että tarvitsee itse "enemmän" on varmaan ihan okei, koska silloin kun ihminen huolehtii itsestään paljon - hän on valmiimpi olemaan myös muille olemassa. Jos ei huolehdi tai rakasta itseään - ei voi rakasta muitakaan.
Kokemusta on.

Mä opin mun ekan sairaan suhteen (kotiolojen toisto) sen, että jälkikäteen näin miksi niin kävi ja otin opikseni (pidin sitä arvokkaana läksynä itselleni). Vähän.

Nyt olen sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä joka vetää mut ihan solmuun noiden "kaavojeni" kanssa jne ja opettaa sitä koko ajan. Ei tää mikään opettaja-oppilas-suhde ole sillä näen että hänkin on ajoittain hieman hämillään ja kuvasikin sitä aikoinaan "ihan kuin seurustelisi itsensä kanssa " - lauseella. Voi olla. "Merkit muutoksesta" ovat aivan minimaalisia ja tuskin pysyviä mutta niitä näkyy ajoittain koska peilaamme toinen toistamme ja se ei voi olla välillä tulematta lärville. Sitten se vain unohtuu joskus...

Koen, että kumpikin voisi "rauhoittua" mutta onnellisuudesta en tiedä koska en käsitä oikein sitäkään. Onko se keskilinjalla kävelyä ja muuten on oltava onneton ?

Totta kai tietty turvallisuus maistuisi tällaiselle kontrolli-ihmiselle jne mutta toisaalta...jos hän muuttuisi - en tiedä mitä tekisin. En voi tietää. Nyt hän on kuin avoin kirja. Hän on oppinut jotain jo mutta ei kykene pitämään sitä. Voisin ajatella sen valehteluksi mutta en usko. Nyt näen ettei se "pinta" ole niin kiiltävä kuin luulisi ja siellä alla on pelokas ihminen oikeasti (!).
Siihen meni aikaa ja ekat vuodet kuvittelin hänet vain tunteettomaksi hirviöksi koska käyttäytyi niin. Kyllä "se ihminen" siellä on mutta jumaliste että on syvällä . Sama itselläni.

Minkä haluaisin muuttuvan ?

Mustasukkaisuusvainokaudet - menee hermot.
Kaksoissidosviestinnän viduilu - ei jaksa kuunnella.
Muokkaamisen tarve.
Valehtelu ja "kukkoilu".
Jatkuva kieltäminen, kaartaminen, syyttely.

Mutta en tiedä menisikö siinä sitten lapsi pesuveden mukana....hehh heh, vitsi!

Pidän ehkä vain korvatulppia kunnes tiedän mitä tehdä.

ahaa, kirjoitti:

Jotain mun sanomiseni sinussa herätti.... mutta ilkikurimuksesta en ole koskaan kuullutkaan, sorry.

Tyylissä oli hetken samankaltaisuutta, siitä lienee tuttuuden tunne. Ei mittää, jatketaan harjoituksia :)

Mikä toi "toimiva psyko"-versio on ?

lynett kirjoitti:

Mikä toi "toimiva psyko"-versio on ?

thelma & louis, siinä on se yksi kohtaus, missä se toinen vain päättää ampua sen yhden äijän, kun toinen vielä kälättää ... kumpikaan ei tunne minkäänlaisia tunnontuskia muusta, kuin siitä, että mahd. jäävät kiinni

temppuilija kirjoitti:

thelma & louis, siinä on se yksi kohtaus, missä se toinen vain päättää ampua sen yhden äijän, kun toinen vielä kälättää ... kumpikaan ei tunne minkäänlaisia tunnontuskia muusta, kuin siitä, että mahd. jäävät kiinni

Lue lisää

se oli paha, paha mies, ja ansaitsi kuolemansa.

Kuten myös ne naisetkin...

temppuilija kirjoitti:

thelma & louis, siinä on se yksi kohtaus, missä se toinen vain päättää ampua sen yhden äijän, kun toinen vielä kälättää ... kumpikaan ei tunne minkäänlaisia tunnontuskia muusta, kuin siitä, että mahd. jäävät kiinni

Lue lisää

Juu juu... totta =)

Mä en tiedä mikä "meidän" juttu on mutta sehän muuttui sen kaaoskauteni jälkeen. Hän oli silloin pahimmillaan ja otin ne teot ja sanat silloin itseeni. Pahasti ja monesta suunnasta monilta ihmisiltä.
Näin se maailma vain menee, kun on heikoilla, tulee lisää kuraa niskaan kun haaskat kerääntyy paikalle. Elämä... =)

Nyt kun en ole enää pohjamudissa (enkä pohjalla ollut näin jälkikäteen ajateltuna mutta mutaa oli jo naamassa) vaan "normalisoitunut" - tilanne on erilainen ja todellakin tajuan nykyään mitä tarkoittaa se, että täytämme toistemme emotionaaliset tarpeet.
Mitä ne on, sitä en vielä täysin tiedä mutta uusinnamme koko ajan jotain "traumaa" keskenään ja se nyt reilun 4 vuoden jälkeen on hieman muuttanut muotoaan.

Nyt vasta näen, että hän ei kaltoinkohtelustaan huolimatta tehnyt minusta sellaista vaan tuli todellakin väärään aikaan elämääni ja näin vain pahensi kaikkea. Olin kuin se poliisin kertoma "huijausta/suuria lupauksia odottava uhri".

Mutta nyt...oh hoh... olen aina elänyt ns näin ja vaarallisesti enkä usko olevani vielä valmis muuhun.

Sitten kun olen, varmaan haluan jättää koko homman taakseni.

hah.. kirjoitti:

se oli paha, paha mies, ja ansaitsi kuolemansa.

Kuten myös ne naisetkin...

lynett kirjoitti:

Juu juu... totta =)

Mä en tiedä mikä "meidän" juttu on mutta sehän muuttui sen kaaoskauteni jälkeen. Hän oli silloin pahimmillaan ja otin ne teot ja sanat silloin itseeni. Pahasti ja monesta suunnasta monilta ihmisiltä.
Näin se maailma vain menee, kun on heikoilla, tulee lisää kuraa niskaan kun haaskat kerääntyy paikalle. Elämä... =)

Nyt kun en ole enää pohjamudissa (enkä pohjalla ollut näin jälkikäteen ajateltuna mutta mutaa oli jo naamassa) vaan "normalisoitunut" - tilanne on erilainen ja todellakin tajuan nykyään mitä tarkoittaa se, että täytämme toistemme emotionaaliset tarpeet.
Mitä ne on, sitä en vielä täysin tiedä mutta uusinnamme koko ajan jotain "traumaa" keskenään ja se nyt reilun 4 vuoden jälkeen on hieman muuttanut muotoaan.

Nyt vasta näen, että hän ei kaltoinkohtelustaan huolimatta tehnyt minusta sellaista vaan tuli todellakin väärään aikaan elämääni ja näin vain pahensi kaikkea. Olin kuin se poliisin kertoma "huijausta/suuria lupauksia odottava uhri".

Mutta nyt...oh hoh... olen aina elänyt ns näin ja vaarallisesti enkä usko olevani vielä valmis muuhun.

Sitten kun olen, varmaan haluan jättää koko homman taakseni.

Lue lisää

Voisin kuvitella kirjoittelusi perusteella, että vastakkain on kaksi narsistisella kaudella vammautunutta ihmistä, jotka omilla keinoillaan yrittävät vain selviytyä jokapäiväisestä elämästä, täyttää perustarpeensa ja -- yksinkertaisesti elää.

Minä oikeasti luulen, että elämässä on kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.

Mitä enemmän niitä etsii ... sen eksyneemmäksi itsensä tuntee.

temppuilija kirjoitti:

Voisin kuvitella kirjoittelusi perusteella, että vastakkain on kaksi narsistisella kaudella vammautunutta ihmistä, jotka omilla keinoillaan yrittävät vain selviytyä jokapäiväisestä elämästä, täyttää perustarpeensa ja -- yksinkertaisesti elää.

Minä oikeasti luulen, että elämässä on kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.

Mitä enemmän niitä etsii ... sen eksyneemmäksi itsensä tuntee.

Lue lisää

Näin olen itsekin vähitellen ajatellut.
Totta kai se "ensimmäinen kausi" hieman varjosti pitkään mutta se meni jo =)

Toisaalta jäin miettimään, että jos niin kävisi uudelleen, että olisin "heikoilla" - mitäs sitten ?
Mutta senhän näkee sitten. Eiks je.

Nimenomaan kaksi vammautunutta jotka välillä alkaa toisintaa menneitä mutta sitten taas...

Nyt en jaksa etsiä =)

En tiedä mitä rakkaus on "siellä keskilinjalla" ns normien joukossa mutta luettelit aika monta parisuhteen rikkovaa ominaisuutta tuossa.
Jos toinen ei pysty siihen, silloin on parempi elää toisen sellaisen kanssa joka ei myöskään pysty siihen tai koettaa eheyttää itseään muulla keinoin jotta olisi valmiimpi keskivertoisempaan suhteeseen. Muuten se keskiverto saa siitä näppylöitä =)

Ikuisuuskysymys : what is love ?

lynett kirjoitti:

En tiedä mitä rakkaus on "siellä keskilinjalla" ns normien joukossa mutta luettelit aika monta parisuhteen rikkovaa ominaisuutta tuossa.
Jos toinen ei pysty siihen, silloin on parempi elää toisen sellaisen kanssa joka ei myöskään pysty siihen tai koettaa eheyttää itseään muulla keinoin jotta olisi valmiimpi keskivertoisempaan suhteeseen. Muuten se keskiverto saa siitä näppylöitä =)

Ikuisuuskysymys : what is love ?

Lue lisää

Aika tuhoava suhde se on jos kumpikaan ei pysty mutta jos se tyydyttää vaikka jotain itsetuhoviettiä niin mikäs siinä sitten. Kahden kauppahan se on.

Mä en tiedä mitä se oikea rakkaus on, mutta ainakaan se ei ole omistamishalua, vaikka senkin suhteen olen alkanut jo taipua että mustasukkaisuus kuuluu ihan terveeseen parisuhteeseen jos se on tervettä eikä esim. hallitsemiskeino.

Jos se luottamus kuitenkin puuttuu niin huono on lähtökohta. Niin ja sit on vielä se sitoutumisenpelko ym ym...

aiwanda kirjoitti:

Aika tuhoava suhde se on jos kumpikaan ei pysty mutta jos se tyydyttää vaikka jotain itsetuhoviettiä niin mikäs siinä sitten. Kahden kauppahan se on.

Mä en tiedä mitä se oikea rakkaus on, mutta ainakaan se ei ole omistamishalua, vaikka senkin suhteen olen alkanut jo taipua että mustasukkaisuus kuuluu ihan terveeseen parisuhteeseen jos se on tervettä eikä esim. hallitsemiskeino.

Jos se luottamus kuitenkin puuttuu niin huono on lähtökohta. Niin ja sit on vielä se sitoutumisenpelko ym ym...

Lue lisää

Sepä se... monissa "normisuhteissakin" on noi juttunsa.

Mutta jos ajatellaan nyt ihan sillain, että toteuttaako itsetuhoviettiään (minä varmasti kyllä, ehkä, kait...) niin se onkin isompi kysymys. Jos A olis täällä saisin oikeutettua noottia mutta kyllä mun ainakin pitää tätä tietä kulkea vielä ennen kuin käsitän narsistisen heijastamana mikä helkutti mättää kun "aina käy huonosti".
Auttanut ja tuhonnut, molempia.

Jos me molemmat nyt alettaisiin "hoidattamaan" itseään niin ehkä joku normimpi sitten sopisi joskus mutta tämä toimii myös samoin jos halua on.
Toisaalta, mitä ph-ihmisten pitäisi tehdä - elää yksin ?
Piiloutua ?
Kuolemantuomio ?
Ehkä parempi kun ovat toistensa kimpussa.

Noh, voisin tietenkin ottaa tosta taviksen ja vetää sen elävältä omine juttujeni kanssa tai sitten... katson sinne heijastukseeni ja koetan ymmärtää mitä tapahtuu.

Aiemmin itse itseäni kiihottaen sen demonisoinnilla (terkkuja tempulle) mutta nykyään vain ihmetellen =)

Sitä paitsi olen sitä mieltä ainakin siinä vaiheessa kun ei koe tarvetta "parantumiselle".... että silloin kukaan muu ulkopuolinen ei voi määritellä mikä sellaiselle ihmiselle on rakkautta. Hän kehittyy sitä tai ei. Ei voi tietää.

lynett kirjoitti:

Sepä se... monissa "normisuhteissakin" on noi juttunsa.

Mutta jos ajatellaan nyt ihan sillain, että toteuttaako itsetuhoviettiään (minä varmasti kyllä, ehkä, kait...) niin se onkin isompi kysymys. Jos A olis täällä saisin oikeutettua noottia mutta kyllä mun ainakin pitää tätä tietä kulkea vielä ennen kuin käsitän narsistisen heijastamana mikä helkutti mättää kun "aina käy huonosti".
Auttanut ja tuhonnut, molempia.

Jos me molemmat nyt alettaisiin "hoidattamaan" itseään niin ehkä joku normimpi sitten sopisi joskus mutta tämä toimii myös samoin jos halua on.
Toisaalta, mitä ph-ihmisten pitäisi tehdä - elää yksin ?
Piiloutua ?
Kuolemantuomio ?
Ehkä parempi kun ovat toistensa kimpussa.

Noh, voisin tietenkin ottaa tosta taviksen ja vetää sen elävältä omine juttujeni kanssa tai sitten... katson sinne heijastukseeni ja koetan ymmärtää mitä tapahtuu.

Aiemmin itse itseäni kiihottaen sen demonisoinnilla (terkkuja tempulle) mutta nykyään vain ihmetellen =)

Sitä paitsi olen sitä mieltä ainakin siinä vaiheessa kun ei koe tarvetta "parantumiselle".... että silloin kukaan muu ulkopuolinen ei voi määritellä mikä sellaiselle ihmiselle on rakkautta. Hän kehittyy sitä tai ei. Ei voi tietää.

Lue lisää

Mutta auttaako se suhde oikeasti vai onko se jonkinlainen itserankaisumenetelmä? Etkö koe ansaitsevasi parempaa?

Se on totta että kukaan toinen ei voi sitä määritellä, mutta ulkopuolinen ehkä näkee sen tuhoavuuden eri lailla kuin itse siinä liian lähellä. Itselleni kävi just niin, tulin sokeaksi ja mukauduin liikaa enkä uskonut että ansaitsenkaan mitään parempaa, ettei parisuhde ole mua varten. Olisin voinut kiduttaa itseäni siinä kai loppuelämän, mutta jokin järjen ääni kuitenkin sanoi että nyt pois.

Eka suhteessa se päätös tuli lasten takia, en halunnut että he joutuvat kärsimään valinnastani jäädä huonoon suhteeseen. Tosin joutuivat sitten kuitenkin kärsimään mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin siinä huonossa ilmapiirissä.

Kai sitä on nykyään vähän tietoisempi valinnoistaan.

aiwanda kirjoitti:

Mutta auttaako se suhde oikeasti vai onko se jonkinlainen itserankaisumenetelmä? Etkö koe ansaitsevasi parempaa?

Se on totta että kukaan toinen ei voi sitä määritellä, mutta ulkopuolinen ehkä näkee sen tuhoavuuden eri lailla kuin itse siinä liian lähellä. Itselleni kävi just niin, tulin sokeaksi ja mukauduin liikaa enkä uskonut että ansaitsenkaan mitään parempaa, ettei parisuhde ole mua varten. Olisin voinut kiduttaa itseäni siinä kai loppuelämän, mutta jokin järjen ääni kuitenkin sanoi että nyt pois.

Eka suhteessa se päätös tuli lasten takia, en halunnut että he joutuvat kärsimään valinnastani jäädä huonoon suhteeseen. Tosin joutuivat sitten kuitenkin kärsimään mutta ehkä kuitenkin vähemmän kuin siinä huonossa ilmapiirissä.

Kai sitä on nykyään vähän tietoisempi valinnoistaan.

Lue lisää

Juu, ekasta suhteesta lähdin juuri lapsen vuoksi jne mutta mutta...

jos otan nyt tuosta "normiäijän" - siinä ei käy hyvin. Kokeiltu on.

Mä voisin tarkastella vain tätä suhdetta ja tehdä johtopäätökseni sen suhteen mutta kun katsoin taaksepäin...tätä mä olen tehnyt muodossa tai toisessa aina.
Mä elän itsetuhoisesti ja vaarallisesti ja tunnen olevani elossa. Masokistisia piirteitä lisättynä sadistisella luonteella. Addiktioita, itsetuhoisuutta niiden muodossa, eloa, menoa ja samaan aikaan "rauhankaipuuta". Sekavaa.

En mä koe etten saisi muuta - sori jos kuulostaa ylimieliseltä mutta äijiä pyörii nurkilla niin että sen kun valitsee. Mutta kun ne "normit" ei kelpaa, kiihota eikä kiinnosta. Ja sitten teen itse konfliktin lopulta jos muu ei auta. En tunne muuten olevani elossa. "normiäijä" herättää mussa polkemisenhalun koska se tuntuu niin avuttomalta ja heikolta ja niiden piirteiden kanssa en ole itsekään oikein sinut joten jos niitä toisissa näen - poljen alemmaksi.

Vielä.

Aikaa on.