Pitäisi hakea apua..

Minä hain apua just. Olin kyllä aiemmin jo saanut apua pyytämättäni, sattumalta saamiltani ihmisiltä... Ilman heitä en varmasti olis alkanut edes taistella niitä mörköjä vastaan, enkä olis päätynyt hakemaan ammattilaisenkaan apua.
Mulla ainakin toi ammattilainen tiesi paremmin kuin hyvin, että mitä tartteen ja millaista mulla on ollut. Oli aika vaikeeta alkaa hänelle puhumaan mistään ja hän näki sen kyllä. En tiedä, ehkä olisin voinut tulostaa elämäntarinani paperille ja muut päässäni pyörivät ajatukset toiselle - silloin ei olisi tarvinnut puhua edes. Tai sitten voisi ehkä kysyä, että voiko ennen tapaamisaikaa lähettää sähköpostilla sentapaista. En tiedä tehdäänkö yleensä niin, mutta voisihan sitä kenties ehdottaa.
En usko, että selviytymisprosessi voisi olla hankalampaa kuin setvimättömien asioiden "painovoima" koko loppuelämän ajan. Mene, hae apua! Harmittaa minuakin, kun kukaan ei patistanut siihen jo vuosia sitten (itse en tajunnut). Älä sinä menetä enää kallisarvoista aikaasi... Elämä on vaan kerran..!