Veljelläni on melkoisesti narsistisia piirteitä. Tämä ei ole ainoastaan minun oma mielipide, vaan muilta olen kuullut samoja kommentteja.
Narsismi sanotaan syntyneen lapsuuden traumoista ja kasvatuksesta.
Jotenkin ihmetyttää miten veljestäni on tullut noin kylmä ja vailla empatiaa, vaikka meillä on hyvä kasvatus ja mielestäni hyvät vanhemmat. Lapsena olen saanut tukea, rakkautta, kannustusta jne, mutta kuitenkin oli hyvät rajat ja säännöt mitä piti noudattaa. Vanhempani eivät käyttänyt alkoholia.
Meillä on useita vuosia ikäeroa, joten en kovinkaan hyvin tunne veljeäni.
Nyt vasta aikuisena olen veljeni kanssa vähän tutustunut, niin olen melkoisen kauhistunut ollut hänen mielipiteistään.
En usko että veljeni on NPH, mutta todella vahvoja narsistisiä piirteitä hänellä on.
Olen yrittänyt kelailla kasvatusta, vanhempien vaikutusta asiaan, mutta vaikea löytää mitään olosuhteista riipuvaa syytä. En tietenkään varmaksi voi sanoa etteikö meidän kasvatus eroaisi toisistaan. Jotenkin vaikea uskoa vanhempien tietoisesti kasvattaneet meidät eritavalla.
Voiko joillain vain olla todella narsistisia piirteita, että loppujen lopuksi luonne ratkaisee tuleeko jostain narsku vai ei??
Tiedän veljekset, jotka ovat alkoholisti perheestä. Toinen on absolutisti ja toinen alkoholisti, että kai se luonne vaan ratkaisee?
Onkos jollain muilla kokemusta asiasta, että kasvuympäristö olisi hyvä, ei narsistiset vanhemmat, mutta silti jollain lapsella todella voimakkaita narsistisia piirteitä?
Voiko "hyvästä" perheesta tulla "narsisti"?
10
162
Vastaukset
- 12+11
Mies jonka kanssa olin, on mielestäni nph. Hänellä on siskoja ja veljiä. He ovat empaattisia kivoja ihmisiä. Vanhempansakin ovat mielestäni ihan tavallisia.
- 12+11
Lisään vielä sen, että vaikka ex-mieheni on mielestäni perheensä ainoa narsisti, niin kun kuuntelee kertomuksia joistakin vahemmista ja jo edesmenneistä sukulaisistaan niin tulee mieleen että he ovat voineet olla narsisteja sen perusteella, mitä heistä kerrotaan.
- xcch
"Voiko joillain vain olla todella narsistisia piirteita, että loppujen lopuksi luonne ratkaisee tuleeko jostain narsku vai ei??"
Kyllä se perinnölistä on, lapsuus vain voi olennaisesti pahentaa sitä.
Puolisolla on perinöllinen nph, lapsia on heidän perheessä
lähes 10 ja vain yhdellä on nph.
Siinä on niin selkeitä muitakin käytösmalleja, jotka eivät ole voineet tulla lapsuudesta vaan ovat perinöllisiä,.
Muut on viraanvaraisia ja ystävällisiä. Myös hänen suvussa esiintyy nph:ta.- jos..
se kerran on geeneissä, niin eikö tuosta sisarusparvesta olis pitänyt löytyä muitakin samojen nph-geenien kantajia, kun samat vanhemmat kuitenkin ovat?
En osaa NPH: stä sanoa mutta "narsistisista piirteistä" ehkä vähäsen ainakin...
Oma perheeni (eikä sukunikaan) ei tooood ole normaali vaan erittäin häiriintynyt monella tapaa mutta otanpa osaa silti.
Lapsena olin todella pelokas ja neuroottinenkin ja oli muitakin pakokeinoja kuten mielikuvitusmaailma sekä perheen tapahtumien käsittely leikkimällä sitä itse jne.
Mutta sitten teini-ikään tullessa, 11-12-vuotiaana olin jo ihan toinen ihminen, en oikein muista siitä välistä kyllä mitään.
Oli alkanut aika tyypillinen häiröisen perheen lapsen käytös : on oppinut "lutvimaan" siellä välissä ja käyttämään erilaisia keinoja saadakseen "kompensaationsa" rakkauden tai minkään läheisyyden tai edes kiinnostuksen puuttuessa.
Musta kasvoi tavallaan täysin rajaton kasvatuksen puutteesta(kin) jos unohdetaan hetkeksi perheen häiriöt ja pystyin tekemään mitä vain ja ohjailemaan kaikkea ilman että mihinkään puututtiin.
Jouduin vasta aikuisempana opettelemaan mitä saa tehdä ja mitä ei...tai mitä voi tehdä ja mitä ei, mikä on oikein ja mikä ei.
Kantapään kautta ihan alusta asti.
Olin todella "NPH" silloin ja pitkään sen jälkeenkin.
Mutta siskoni ?
Hänestä tuli erittäin häepäaltis "hiiri" sitten taas eikä hän kompensoinut puutettaan samalla tavalla. Eli mentiin ihan eri suuntiin "ratkaisuissa" vaikka olot oli samat.
Minä en tiedostanut pitäääään aikaan samaistuneeni isääni (luulin olevani juuri päin vastoin...) ja siskoni äitiini ehkä enemmän.
Olimme myös valinneet seuramme toisin kodin ulkopuolelta.
Eli tuo "samaistuminenkin" voi olla yksi asia esim tuossa alkoholistikuvauksessasi.
Mutta terveessä perheessä (mikä sen on ;) ? )... en tiedä.
Ehkä sellainen hellanlettas-kasvatus voisi olla yksi, mikä pahentaa jonkun geneettistä pohjaa asialle - eli lapsesta kasvaa sillä tavoin maailman napa kuten eksästäni joka oli taas sen vuoksi täysin rajaton kaikessa.
Olen jotenkin omaksunut sen yleiskäsityksen parhaiten, että geeniperimä ja ympäristö yhdessä määrittelee sen mitä tulee summaksi ja missä kulkee mahdollisen kehityssuunnan rajat.
Ehkä se "vähemmän geenilotossa" voittanut olisi tarvinnut toisenlaista kasvatusta, tiedä sitten.
Itse en kuitenkaan ympäristöön tai kasvatukseen liittyvillä huomioilla tarkoita syyllistää vanhempia, jotta heidän pitäisi esim osata olla vielä terapeuttinakin lapsilleen, mutta vaikutusta sillä varmaan on.
Kaikki vanhemmat tekevät parhaansa sen mukaan mitä voivat - syyllisiä on sinänsä turha hakea.- M.B.
Sisaruksista puhuttaessa on sellaistakin asiaa, kuin valinta. Tiedostamattomalla tasolla valitsee päinvastoin kuin sisarensa.
On olemassa täydellisen yhtenäisiä perheitä, en sitä kiistä, mutta saattaahan usean lapsen siarusparvessakin tapahtua sellaista, että se yksi ottaa sen roolin, jota kukaan muu ei ole ottanut ja se siitä jää päälle kun se toimii tavalla tai toisella.
Yksinkertaisin jako kahden sisaren välillä roolituksissa on juurikin tuo sisään-ulos.. Toinen menee pää kolmantena jalkana yltiöpäisen sosiaalisena ja toinen nyhjää sohvannurkassa nenä kiinni kirjassa max. yhdellä ystävällä..
Tuli vaan mieleen. M.B. kirjoitti:
Sisaruksista puhuttaessa on sellaistakin asiaa, kuin valinta. Tiedostamattomalla tasolla valitsee päinvastoin kuin sisarensa.
On olemassa täydellisen yhtenäisiä perheitä, en sitä kiistä, mutta saattaahan usean lapsen siarusparvessakin tapahtua sellaista, että se yksi ottaa sen roolin, jota kukaan muu ei ole ottanut ja se siitä jää päälle kun se toimii tavalla tai toisella.
Yksinkertaisin jako kahden sisaren välillä roolituksissa on juurikin tuo sisään-ulos.. Toinen menee pää kolmantena jalkana yltiöpäisen sosiaalisena ja toinen nyhjää sohvannurkassa nenä kiinni kirjassa max. yhdellä ystävällä..
Tuli vaan mieleen.Mä en osaa oikein sanoa ja sitten se, että mullahan ei ole ollut tervettä perhettä tai sukua jne.
Mutta joo... jokin siinä tapahtuu...että miten "valinta" (sitaatit, sitaatit) tapahtuu. Temperamentti, "luonne", geeniperimässä tullut osuus juuri sillä alueella vai mitä ?
Muu ympäristö, erilainen kohtelu ?
Kaikki ?
Okei, mä olin kuitenkin kaikesta hulluudesta huolimatta kotoa lähdön jälkeen se, joka piti "perhettä kasassa", joka huudettii paikalle kun oli ongelmia, joka oli se "vahva " jne.
Että ei nää ole yksinkertaisia juttuja alkuunkaan, vaikka olinkin perheen lapsista "manipuloiva narsisti".
Mä olin se perheen tukijalka ja nyt kun mua ei siellä ole, jengi on ihan sekaisin. Minne mutsi nyt tulee pakoon ja tilittää, kuka jeesaa systeriä, kuka hoitaa faijan "ongelmat" (ne normaalimmat....heh...) jne.
Ei kukaan.
Se oli "mun osa" koska kaikki sukulaisetkin aina sanoi että olen niiiin vahva.
Vidut, mä olisin alunperin vain halunnut että mua olis joku rakastanut...tai no joo, edes huomannut. Mä sain tehdä mitä vain. Mä olin "kaikki".
- HäH+++
Mikä tämä juttu narsismin geneettisestä periytyvyydestä/perinnöllisyydestä. On totta että joillakin psyykkisillä sairauksilla on geneettinen tausta, silloinkin vain riski sairastua kasvaa, geneettinen tausta (mahdoll. useampi geeni) ja ympäristö yhdessä vaikuttavat taudin puhkeamiseen. Narsismin kohdalla en ole tällaisesta kuullut.
- .
Tuli vaan mieleen. Mitä sä valehtelet täällä.
Tunnusta vaan että olet itse tuo NARSISTI. - senveli
"sisarusparvessakin tapahtua sellaista, että se yksi ottaa sen roolin, jota kukaan muu ei ole ottanut ja se siitä jää päälle kun se toimii tavalla tai toisella"
En oikeen usko, että joku tarkoituksella on kylmä ja vailla empatiaa, varsinkin kun hänen toimistaan on myös hänelle itselleen haittaa.
esim:
Mies lähtee vieraan naisen matkaan, mutta sitten haluaakin tulla takaisin vaimon luo. Vaimo ei enää ota miestä takaisin.
Kuka on syyllinen?
Vaimo on, koska hän ei ole huomioinut riittävästi miestä ennen syrjähyppyä. Nainen on pitkävihainen, kun ei suostu ottamaan miesta takaisin, vaikka mies on nyt muuttunut (omien sanojensa mukaan).
Miehen suku ei saisi olla yhteydessä naiseen, koska nainen on kohdellut miestä väärin. Suku eri mieltä asiasta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh801965Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971683- 1581270
- 59698
- 225697
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6656- 56600
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako199566- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337472