Narsisteista on on hyvä muistaa että narsisti ei ainoastaan rajoita toimintaansa puolisoon, vaan yrittää vaikuttaa ympärillä oleviin kaikkiin ihmisiin. Uhreja on siis enmmän kuin yksi, mutta puoliso joka on lähinnä on aina etu linjassa ja narsistin hyökkäyksen ensimmäinen kohde. Ja sitten on tietysi ne joit anarsiti liehittlee ja niistä muodostuu narsitia puolustava hovi.
Narsistin kanssa yhdessä asuminen ei ole mustavalkoista vaan on alkanut tavallisena suhteena ja vaikeuksista huolimatta puoliso uskoo sen olevan tavallinen suhde. Vasta kun suhde saa ajoittain järjettömiä muotoja, alkaa puoliso epäilemään että jotain on pahasti vialla.
Narsistin toiminta ei suinkaan ole jatkuvaa mollaamista ja syyllistämistä vaan kaksisuuntaista viestintää, hyvää ja huonoa. Joka tapauksessa erittäin pirullista ja ovelaa. Narsisti on niin hyvä myös manipuoloimaan, syyttämään ja peittämään omat todelliset aikeensa että menee vielä kauan ennekuin puoliso ymmärtää hakea tietoa.
Sen jälkeen alkaa todellinen prosessi eli irtantuminen henkisesti ja voimien kerääminen ja vähitellen ratkaisu. Narsistin puoliso on ottanut kokoajan VASTUUTA itsestään ja toiminut niillä tietomäärillä parhaansa mukaan mitä sillä hetkellä on ollut tehtävissä. Narsisti sen sijaan toimii täysin VASTUUTTOMASTI puolisoa, mutta myös kaikkia muita kohtaan.
Puolison vastuun ottamista on sekin että ottaa vastuun pitää lupuksena olla toisen puoliso, eikä lähteä heti vastoinkäymisten takia pois, vaan tehdä oman osansa tilanteen korjaamiseksi. Vaikka hän ei tässä vaiheessa tiedä että se on narsistin kanssa täysin mahdoltonta.
Lisäksi puolisoina on erillaisia persoonallisuuksia, jotkut tekevät ratkaisut heti.
Joillakin menee enemmän aikaa, suunta tuntuu olevan sama, joko tilanne otetaan hallitaan ja jos se ei olemahdollista niin erotaan.
Täällä olevista narsistien puolisoista on tosiaan lähes kaikki eronneet, ovat toimineet samansa tiedon mukaan, kantaneet vastuun.
Onko narsistin puoliso vastuuton?
13
350
Vastaukset
- 1111111
Narsistin uhrin vastuuttomuus on pelkästään narsistin tapa mollata uhria.
Kun asuu narsistin kanssa jonka monet toiminnat ovat lapsen asteella, myös usein raha-asioissa vastuuton, niin narsistin uhrilla on moninkertainen vastuu, mikä uuvuttaa uhrin.- ?
ihan oikeestiko narsisti mollaa uhriaan kutsumalla tätä vastuuttomaksi?
- xcch
"Kun asuu narsistin kanssa jonka monet toiminnat ovat lapsen asteella, myös usein raha-asioissa vastuuton, niin narsistin uhrilla on moninkertainen vastuu, mikä uuvuttaa uhrin."
Totta, puoliso joutuu ottaan vastuun lähes kaikista asioista.
- lifemy
Kyllä sun teksti tuntuu niin tutulta.
Minä olen vasta viimeaikoina tajunnut, että puolisoni on narsisti. Hän on hallinnut minua jo n.20 vuotta.... nuorempana sitä alistui eikä ymmärtänyt, sitä vain menetti kaikki kaverit ja teki niinkuin toinen tahtoi. Lisäksi meillä oli mukana väkivalta heti alusta asti, en ymmärrä miksen sillon osannut häntä jättää. Ja se on jatkunut näihin päiviin asti.
nyt se lähteminen on vaikeampaa kun on lapset.
Mieheni on ollut kova käyttämään viinaa, ryöstäytynyt ihan täysin käsistä viimevuosina. Kaikki viikonloput meni juodessa. Minä olen hoitanut talouden ja lapset.
Nyt sattui sitten muutama kuukausi sitten tapahtuma, jonka seurauksena minulla meni ehkä ensimmäisen kerran totaalisesti hermot. Ja sen sanoin.
Mies lopetti juomisen, säikähti tosissaan että otan lapset ja lähden.
Mutta nyt on tullut kuvaan se, että hän yrittää hallita minua taas muuten. Määrää kuka saa olla ystäväni, kuka ei. Minäkään en saisi ottaa sitä totuttua lauantai kaljaa, tai kipaista naapurissa parilla, kuten on tähän asti monta vuotta tehty. Jos niin teen, olen alkoholisti tai huono äiti.
Ja paljon kaikkea muuta. Olen kyllästynyt tähän totaalisesti. Minun aikuisen ihmisen ei pitäisi selitellä ja puolustella tekojani koko ajan jollekkin, saatika että joku määrää kuka saa olla kaverini ja missä saan käydä.
Onneksi minulla on laaja ystäväpiiri, ja tiedän, että yksin en ole, teen mitä teen. Mutta vaikeaa se on...- xcch
"Ja paljon kaikkea muuta. Olen kyllästynyt tähän totaalisesti. Minun aikuisen ihmisen ei pitäisi selitellä ja puolustella tekojani koko ajan jollekkin, saatika että joku määrää kuka saa olla kaverini ja missä saan käydä."
Eipä täälläkään juuri vieraita näy, ei niitä voi tänne kutsua kun narsun pitää valmistautua niiden käyntiin monta päivää. Eikä voi käydä yhdessä myöskään kylässä, kaikki on niin raskas soutuista. Yksin voin käydä, jos useasti käyn niin narsu ei sano suoraan mitään, mutta alkaa oireilemaan kuten narsuilla on tapana.
Aloitukseen:
Kyllä, narsistin puoliso voi olla vastuuton. Minä olin. Sen asian tajuaminen kesti monta vuotta, ja sisäistin sen lopullisesti lynetten Matiatos-linkistä.
"Vasta kun suhde saa ajoittain järjettömiä muotoja, alkaa puoliso epäilemään että jotain on pahasti vialla. " -xcch-
Näin kävi. Ja kaikki suhteessa muuttui hullummaksi, kuvioon tuli toistuvasti saamaani verbaalista pahoinpitelyä, ja, lopulta myös fyysistä (naisetkin osaa).
"Sen jälkeen alkaa todellinen prosessi eli irtantuminen henkisesti ja voimien kerääminen ja vähitellen ratkaisu." -xcch-
Erohan siitä sitten tuli, aika myrskyisä sellainen, oikeustoimineen päivineen. Tajuan vasta nyt, että eron jälkeisessä tunnekuohussa en ymmärtänyt edes ajatella vastuu-kysymyksiä, vaan koin yksinkertaisesti vihaa ja pahaa oloa eksääni kohtaan.
Jos minulta olisi silloin kysytty, kuka on Vastuussa, Olisin vastannut että tottakai kaltoinkohtelijani on vastuussa koska Minulla on niin helvatin kurja ja paha olo.
Shit happens.
Nykyisin näen mitä tein. Mahdollistin saamani kaltoinkohtelun monta vuotta, valehtelemalla itselleni että ehkä kaikki muuttuu, että pystyisin rakastamalla parantamaan toisen , että toinen ottaisi vastuun teoistaan ja siitä mitä minulle tapahtuu (kun päivä päivältä murenin).
En tajunnut tosiasiaa: puolisoni oli vastuussa vain itselleen, ja hinta minkä hän maksoi väärinteoistaan oli se että minä otin lopulta ritolat, tuli ero(joka on pieni kuolema yleensä molemmille osapuolille suruaikoineen).
En tajunnut uhrina että jokainen, myös minä, on oikeasti vastuussa vain itselleen. Miksi en puuttunut jämäkästi ensimmäiseen, toiseen, sadanteen pahoinpitelyyn? Missä oli omanarvontunteeni ja itsekunnioitukseni? Missä oli Vastuuntunteminen Itsestäni, ja siitä mitä minulle tapahtuu?
(tässä vaiheessa olisi helppoa todeta että 'narsisti' manipuloi minut, mutta hän teki vain tekoja mitkä hän katsoi mahdolliseksi tehdä, hänen luonteellaan, ja minun mahdollistaessa teot).
Voisin sanoa että kipein mutta tärkein opetus minkä narsku minulle peilasi, oli itsevastuun näkeminen (tai sen ettei sitä ollut, tai se oli puutteellinen).
Opin myös miten viha ja katkeruus sokaisee, miten helppoa on syyttää toista, miten helppoa on vyöryttää vastuu toiselle.
Nykyisin on jo helpompaa, viha on haihtunut, samoin katkeruus, surutkin on jo surtu, eikä menneisyys aiheuta isompaa aallokkoa. Asiat mitkä ennen itketti ja kauhistutti, ja tuntui vuoren kokoisilta ongelmilta, niille pystyn nykyisin nauramaankin.
Olemme vastuussa itsellemme, ja teot mitä teemme, saamme niistä palkan, tai maksamme niistä hinnan. Kiitos kun luit. :)*nappaa yxex:n toiseen ja xcch:n toiseen kainaloonsa; kantaa pojat takan lämmittämään pirttiinsä, jossa odottaa mukit höyryävää kaakaota ja isot palat pannukakkua mansikkahillolla. Iltapalan jälkeen peittelee vuoteisiin ja kertoo sadun rakkaudesta; sadun jossa elämän tarkoituksena on vastuu rakastaa itseään. Sitä suurta ja kaunista ihmistä *
elisakettu kirjoitti:
*nappaa yxex:n toiseen ja xcch:n toiseen kainaloonsa; kantaa pojat takan lämmittämään pirttiinsä, jossa odottaa mukit höyryävää kaakaota ja isot palat pannukakkua mansikkahillolla. Iltapalan jälkeen peittelee vuoteisiin ja kertoo sadun rakkaudesta; sadun jossa elämän tarkoituksena on vastuu rakastaa itseään. Sitä suurta ja kaunista ihmistä *
Kyllä meidän poikien kelpaa =)
- xcch
Kirjoitit
"Nykyisin näen mitää tein. Mahdollistin saamani kaltoinkohtelun monta vuotta, valehtelemalla itselleni että ehkä kaikki muuttuu, että pystyisin rakastamalla parantamaan toisen , että toinen ottaisi vastuun teoistaan ja siitä mitä minulle tapahtuu (kun päivä päivältä murenin)."
Oletpas ollut kovilla, sinua on vaivannut sama kuin minua ekaliitossa vaivasi eli läheisriippuvuus. Kävin minnesota hoidossa kurssit, sain tehtäväksi kirjoittaa a4 verran tekstiä sitä miten pidän itsestäni huolta.
Mikä tahansa riippuvuus sitoo kiinni niin sijaisriippuvuuskin sitoo sitä enemmän kiinni mitä enenmmän yrittää irti, ratkaisun tuo lopulta oikea tieto ongelmasta, tai ettei enää jaksa jatkaa.
Meille kurssilla opetettiin että sijaisriippuvaisen ei tule syyllistää itseään, se ei ole oma vika, kuten ei ole alkoholistin vika että on alkoholsti, mutta molemilla on velvollisus hoitaa ongelma.
Vastuun ottamisesta puhuminen on molemissa tapauksissa järjetöntä koska molemissa tapauksissa, koska kyse on rippuvuudesta, vaan riippuvaiset tarvitsevat apua riippuvuudesta irti pääsemiseen.
Vastuun ottaminen on 1950 luvulta oleva hoitomuoto alkoholisteille että ota vastuu ja lopeta juominen, se elää näköjään joissakin piireissä vieläkin
Kirjoitit
"En tajunnut uhrina että jokainen, myös minä, on oikeasti vastuussa vain itselleen. Miksi en puuttunut jämäkästi ensimmäiseen, toiseen, sadanteen pahoinpitelyyn? Missä oli omanarvontunteeni ja itsekunnioitukseni? Missä oli Vastuuntunteminen Itsestäni, ja siitä mitä minulle tapahtuu?"
Koska olit sijaisriippuvainen, olit kiinni henkisesti narsistissa kuin kärpänen tervassa, täysin normaalia narsistin kuin alkoholstinkin puolisolle.
Vastuun ottamisesta on turha puhua, ihminen on kiinni suhtessa. On melkoinen prosessi irtaantua suhteesta, se ottaa aikaa senkin jälkeen kun on sanut oikeaa tietoa, jopa vuosia. Kuten kävi sinunkin kohdalla, sitä ei olisi siis ollut mitään hyötyä jos joku olisi tullut sinun tykö ja vaatinut sinua ottamaan vastuuta itsestäsi ja erota samantien narsistista, et olisi voinut sitä silloin tehdä koska olit riippuvainen hänestä.
Meille opetettiin myös ettää et ole syyllinen, älä koskaa kysy "miksi" alkoholisti juo "miksi olet sietänyt sitä. Älä syylistä itseäsi, vaan pidä itsestäsi huolta.
Tämä tapahtui ulkomailla, jossa nämä asiat ovat paljon pitemällä kuin täällä takapajulassa jossa metsätetään syyllisiä. Siellä teroittamalla teroitettiin, että älä syylistä itseäsi, näihin ei ole patenttiratkaisuja olemassa. Jos olet mennyt 5 vuotta alaspäin niin se ottaa saman ajan nousta ylös.
Tässä valossa nähtynä se että vaatii narsistin puolisoa ottamaan vastuun ja eroamaan siitä ei ole mitään hyötyä vaan pikemminkin haittaa. Kyse ei ole vastuun tunnottomuudesta vaan riippuvuudesta, jonka käsittely vaatii aina prosessin ja enemmän tai vähemmän aikaa, joskus jopa vuosia. Varsinkin narsistin kanssa asuvalta koska narsisti on yleensä paljon häijympi ja arvaamattomampi kuin alkoholisti.
Kirjoitit
"Nykyisin on jo helpompaa, viha on haihtunut, samoin katkeruus, surutkin on jo surtu, eikä menneisyys aiheuta isompaa aallokkoa."
Hyvällä mallilla, noin se täytyy mennä. Vielä kun työstät tuota syyllisyys kysymystä enemmän riippuvuus pohjalta ja lakkaat vatuloimasta asiaa "olisi pitänyt" tyyliin, niin sillon näyttää tosi hyvältä. Samalla lakkaat antamasta nykyisille narsistin uhreille "ota vastuu" pantenttiratkaisuja, sinä et siihen silloin pystynyt eikä pysty kukaan mukaan narsistin uhri, eli tekemään nin suuria ratkaisuja hetkessä.
Itse olen asunut yli 10 v alkoholisti naisen kanssa joka oli muuten kuin enkeli luonteltaan, mutta holtiton, häipyi välillä juomaan muutamaksi päiväksi ja myös uskottomuutta esiintyi, ero oli rankka, vaikein asia elämämässä siihen asti.
Ero narsistista jos siihen päädyn, tuskin tulee olemaan lähellekkään niin vaikea.
Siis yli 25 vuotta on tullut oltua sairaissa liitoissa, ei mulla muita liittoja ole ollutkaan. Toki muutama seurustelu suhde oli ennen ja jälkeen exän. - xcch
elisakettu kirjoitti:
*nappaa yxex:n toiseen ja xcch:n toiseen kainaloonsa; kantaa pojat takan lämmittämään pirttiinsä, jossa odottaa mukit höyryävää kaakaota ja isot palat pannukakkua mansikkahillolla. Iltapalan jälkeen peittelee vuoteisiin ja kertoo sadun rakkaudesta; sadun jossa elämän tarkoituksena on vastuu rakastaa itseään. Sitä suurta ja kaunista ihmistä *
"Iltapalan jälkeen peittelee vuoteisiin ja kertoo sadun rakkaudesta; sadun jossa elämän tarkoituksena on vastuu rakastaa itseään. Sitä suurta ja kaunista ihmistä *"
Kiitos kauniista sadusta ja kaakaosta:), totta, on tärkeää rakastaa pitää huolta itsestään. xcch kirjoitti:
Kirjoitit
"Nykyisin näen mitää tein. Mahdollistin saamani kaltoinkohtelun monta vuotta, valehtelemalla itselleni että ehkä kaikki muuttuu, että pystyisin rakastamalla parantamaan toisen , että toinen ottaisi vastuun teoistaan ja siitä mitä minulle tapahtuu (kun päivä päivältä murenin)."
Oletpas ollut kovilla, sinua on vaivannut sama kuin minua ekaliitossa vaivasi eli läheisriippuvuus. Kävin minnesota hoidossa kurssit, sain tehtäväksi kirjoittaa a4 verran tekstiä sitä miten pidän itsestäni huolta.
Mikä tahansa riippuvuus sitoo kiinni niin sijaisriippuvuuskin sitoo sitä enemmän kiinni mitä enenmmän yrittää irti, ratkaisun tuo lopulta oikea tieto ongelmasta, tai ettei enää jaksa jatkaa.
Meille kurssilla opetettiin että sijaisriippuvaisen ei tule syyllistää itseään, se ei ole oma vika, kuten ei ole alkoholistin vika että on alkoholsti, mutta molemilla on velvollisus hoitaa ongelma.
Vastuun ottamisesta puhuminen on molemissa tapauksissa järjetöntä koska molemissa tapauksissa, koska kyse on rippuvuudesta, vaan riippuvaiset tarvitsevat apua riippuvuudesta irti pääsemiseen.
Vastuun ottaminen on 1950 luvulta oleva hoitomuoto alkoholisteille että ota vastuu ja lopeta juominen, se elää näköjään joissakin piireissä vieläkin
Kirjoitit
"En tajunnut uhrina että jokainen, myös minä, on oikeasti vastuussa vain itselleen. Miksi en puuttunut jämäkästi ensimmäiseen, toiseen, sadanteen pahoinpitelyyn? Missä oli omanarvontunteeni ja itsekunnioitukseni? Missä oli Vastuuntunteminen Itsestäni, ja siitä mitä minulle tapahtuu?"
Koska olit sijaisriippuvainen, olit kiinni henkisesti narsistissa kuin kärpänen tervassa, täysin normaalia narsistin kuin alkoholstinkin puolisolle.
Vastuun ottamisesta on turha puhua, ihminen on kiinni suhtessa. On melkoinen prosessi irtaantua suhteesta, se ottaa aikaa senkin jälkeen kun on sanut oikeaa tietoa, jopa vuosia. Kuten kävi sinunkin kohdalla, sitä ei olisi siis ollut mitään hyötyä jos joku olisi tullut sinun tykö ja vaatinut sinua ottamaan vastuuta itsestäsi ja erota samantien narsistista, et olisi voinut sitä silloin tehdä koska olit riippuvainen hänestä.
Meille opetettiin myös ettää et ole syyllinen, älä koskaa kysy "miksi" alkoholisti juo "miksi olet sietänyt sitä. Älä syylistä itseäsi, vaan pidä itsestäsi huolta.
Tämä tapahtui ulkomailla, jossa nämä asiat ovat paljon pitemällä kuin täällä takapajulassa jossa metsätetään syyllisiä. Siellä teroittamalla teroitettiin, että älä syylistä itseäsi, näihin ei ole patenttiratkaisuja olemassa. Jos olet mennyt 5 vuotta alaspäin niin se ottaa saman ajan nousta ylös.
Tässä valossa nähtynä se että vaatii narsistin puolisoa ottamaan vastuun ja eroamaan siitä ei ole mitään hyötyä vaan pikemminkin haittaa. Kyse ei ole vastuun tunnottomuudesta vaan riippuvuudesta, jonka käsittely vaatii aina prosessin ja enemmän tai vähemmän aikaa, joskus jopa vuosia. Varsinkin narsistin kanssa asuvalta koska narsisti on yleensä paljon häijympi ja arvaamattomampi kuin alkoholisti.
Kirjoitit
"Nykyisin on jo helpompaa, viha on haihtunut, samoin katkeruus, surutkin on jo surtu, eikä menneisyys aiheuta isompaa aallokkoa."
Hyvällä mallilla, noin se täytyy mennä. Vielä kun työstät tuota syyllisyys kysymystä enemmän riippuvuus pohjalta ja lakkaat vatuloimasta asiaa "olisi pitänyt" tyyliin, niin sillon näyttää tosi hyvältä. Samalla lakkaat antamasta nykyisille narsistin uhreille "ota vastuu" pantenttiratkaisuja, sinä et siihen silloin pystynyt eikä pysty kukaan mukaan narsistin uhri, eli tekemään nin suuria ratkaisuja hetkessä.
Itse olen asunut yli 10 v alkoholisti naisen kanssa joka oli muuten kuin enkeli luonteltaan, mutta holtiton, häipyi välillä juomaan muutamaksi päiväksi ja myös uskottomuutta esiintyi, ero oli rankka, vaikein asia elämämässä siihen asti.
Ero narsistista jos siihen päädyn, tuskin tulee olemaan lähellekkään niin vaikea.
Siis yli 25 vuotta on tullut oltua sairaissa liitoissa, ei mulla muita liittoja ole ollutkaan. Toki muutama seurustelu suhde oli ennen ja jälkeen exän.Kiitos pitkästä ja asiallisesta kommentistasi, xcch!
Mun olis aikanaan pitänyt kirjoittaa varmaan useammankin a4 verran tekstiä siitä miten pidän itsestäni huolta. Siinä suhteessa juuri siinä mätti kun oletin toisen olevan yhtä sitoutuneen, ja pitävän huolta, tai ainakin olevan aiheuttamatta harmia.
Se oli toimimaton yhtälö, toinen hyväksikäyttö-pahoinpitely-linjalla, minä en pitämässä itsestäni huolta.
No, elämä opettaa. :)
Vastuusta (riitelemättä, koska ymmärrän kertomasi asiat) vielä sen verran että näillä kahdella sanonnalla on isohko merkitysero mun mielestä:
-ota vastuu itsestäsi (ja lopeta vaikka juominen)
-olla vastuussa itselleen(mitä teenkään)
Ensimmäinen on ulkoaohjaavaa. Jälkimmäinen sisäisen oivalluksen kautta tapahtuvaa.
Katson että tarkoitamme monessa asiassa suunnilleen samaa, vaikka lähestymme sitä hieman eri näkökulmista. Ja siinäkin olen samaa mieltä että traumoista ja stressireaktioista ei parane hetkessä. Kaikki ottaa oman aikansa.
Sekin että ollaan kaikki sielultamme yksilöllisiä kuin sormenjäljet, ja jokaikinen parisuhde on uniikki, takaa sen ettei patenttiratkaisua taida löytyä mahdollisiin häiriöihin, ehkä jotain yleislinjauksia kuitenkin :)
- xcch
"Se oli toimimaton yhtälö, toinen hyväksikäyttö-pahoinpitely-linjalla, minä en pitämässä itsestäni huolta."
Juu, ihmisen pitää pitää itsestään huolta mutta kuten opettivat, tuollaisessa perheessä ei ole kukaan terve. Lähtökohta sille että pitää itsestään huolta on se että tajuaa ja näkee asiast oikein, mutta sijaisriippuvainen ihminen ei näe omaa tilaansa, se on lähes yhtä vaikeaa kuin kuin alkoholistin alkoholiriippuden tunnustaminen.
Käytän tuota sijaisriippuvuus sanaa, se on yleisessä käytössä ongelmaihmisten puolisoista. Vaikuttaa että tämä on sinulle jonkin verran uutta, mutta jos ajattelet asiaa tältä kannalta, niin ymmärrät asioita ja itseäsi wanhoilta ajoilta paljon laajemmin.
Kun minulle terapeutit selittivät tämän ilmiön, niin se oli aika vaikea sisäistää. En heti ymmärtänyt ja nähnyt että toisen ihmisen alkoholismi olisi vaikuttanut minuun tuolla tavalla, omasta mielestä olin täysin terve.
Sijasiriippuvuus ei tarkoita välttämättä masennusta, vaan sitä että perheen ongelma on täyttänyt mielen ja elää siinä tavallaan henkisesti vankina. Minulla kaikki tuntui normaalilta, vaikka ei sitä ollut.
Narsistin puolisoilla on sama asia, sen takia osa joutuu hakemaan apua ammattiauttajilta. Puoliso ei ole itse syyllinen tähän vaan se joka ongelman aiheuttaa, eikä siihenkään että sairastuu eikä huomaa tilaansa, hän ottaa vastuuta kaikesta mahdollisesta. Jopa niin paljon että ei ole aikaa itselle ja omalle hyvin voinnille, mistä seuraa sijaisriippuvuuteen sairastuminen, kuten minulle kävi. - hyviälukuhetkiä
Hyvä on tarkastella asiaa myös eri näkökulmasta, kuten tässä. Onko narsistin puoliso vastuuton, sitä voi jokainen pohtia tykönänsä ja samalla pohtiessaan koettaa muistaa, ettei tässäkään ole kyse syyttämisestä, vaan kasvamisesta, jokaisella on vastuu itsestään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741943Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1481240
- 59688
- 201675
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6646- 55571
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako192556- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462