Häpesikö narsisti

mmm . kiitos, mielenkiintoinen kysymys ja uusi näkökanta, en ole tullut ajatelleeksi, mutta jotain taitaa löytyä. Minäpä mietin ja palaan asiaan..

Kyllä häpesi, sama kokemus kuin ap:llä. Mistäköhän tällainen johtuu?

Näen tuohon kolme eri vaihtoehtoa, mitkä ei välttämättä liity narsismiin.

Jaa, no minä ainakin häpesin narsistia eli kai sitten olen itse narsisti.

Päinvastoin...Olin, kuin pokaali, mitä eksäni esitteli ympäriinsä...
Kavereilleen, työkavereilleen, kaikille.
Kaupassakin piti kulkea käsi kädessä.
Ei mulla mitään sitä vastaan ollut sinänsä. :)

Olen ollut seurassa, joka häpesi minua. Erityisesti jos olin iloinen, sain kuulla miten en osaa kävelläkään oikein ja vaan virnuilen koko ajan typerästi. Askel kevyt ja naamalla hymy, olivat liikaa sille toiselle. Niin liikaa, että hän epäili minun häpeävän itseään, asia josta kysyikin myöhemmin.

Lieneekö ollut narsisti sitten, en tiedä.

Kertokaa te miehet, miksi iloisella päällä olevan ihmisen kasvoilta pitää saada typerä virne, eli humy, pyyhityksi pois mahdollisimman nopeasti.. Onko se huonommuuden tunne tai kateellisuus, joka siinä toimii? Epävarmuus omasta riittämättömyydestä tai tärkeydestä?

Hokasin neljännenkin vaihtoehdon; syyllisyys.

' Syyllisyys liittyy siihen, mitä olen tehnyt muille. Häpeä kuvaa sitä, mitä olen itsessäni. Syyllisyys katsoo ulospäin, häpeä sisäänpäin.' -Vuoden pappi 2006 Tarja Korpela-

No niin, olen paremmin koulutettu ja osaan yhtä sun toista. Ei noteeraa yleensä minun sellaista tekemistä joka vaatii erikois-osaamista, ne on useinmiten ilmaa hänelle. Paitsi joskus havaittavissa kateutta, ehkä tämän takia ei näkyvää häpeää, mutta joskus jostain minun käytöksestä tai puuheesta huomauttelee.

Oli ylpeä silloin kun se että oli kanssani oli meriittiä hänelle itselleen. Toisaalta hoki minulle itselleni sitä, miten naurettavan kummallisesti kävelin niin että kävelytyylini pistää silmiin satojen ihmisten ihmisjoukostakin ja että häntä hävettää se. Kukaan muu ei pdä kävelytapaani omituisena, muutama mies on kyllä elämäni aikana imarrellut, että kävelen seksikkäästi. En usko käveleväni mitenkään silmiinpistävän eri tavalla kuin ihmiset yleensä.
Hoki myös jatkuvasti sitä, miten naurettavalla tavalla pidän käsiäni ja häntä ihan hävettää se. Kukaan muu ei ikinä ole huomauttanut siitä, enkä usko pitäväni käsiäni mitenkään poikkeavalla tavalla.
Hoki sitä, miten naurettavalla tavalla kannan käsilaukkuani. En ole keneltäkään ikinä kuullut samaa ja uskon pitäväni käsilaukkuani niin kuin muutkin ihmiset yleensä.
Jopa uhkasi lyödä minua kun hoki jatkuvasti miten häntä hävettää minun läskimahani ja oli siitä usein hirmu raivoissaan. Olin normaalipainoinen ja mahani ei ollut mitenkään erityisen iso, ihan tavallinen vartalo. Aikaisemmin olin kuullut moniltakin miehiltä, heidän pitävän vartaloani jopa kauniina.
Jos sillä kännissä oli iskettävänä joku kaunotar ja ilmestyin paikalle, niin kielsi edes paremmin tuntevansa minua vaikka lähes asui kanssani ja vaati kyllä täyden ylläpidon ja uskollisuuden minulta. Ilmeni että oli valehdellut iskettävälleen naiselle jopa että minä juoksin hänen perässään ja soittelin hänelle, vaikka hän ei ollut yhtään kiinnostunut minusta. Tämä tuli ilmi usein niin, että tämä iskemisensä kohteena oleva nainen alkoi ripittämään minua jos tulin yllättäen ravintolaan, missä he olivat, ja sanoi että mies oli juuri kertonut siitä miten "vainoan" häntä ja kehotti olemaan järkevä ja lopettamaan soittelut, koska mies ei tosiaan ollut kuulemma minusta kiinnostunut.
Sitten kun mentiin "kotiin" ja sanoin että on parasta erota, niin uhkaili välillä itsemurhallaan jos jätän hänet tai uhkaili fyysisesti jos jätän hänet, joskus kun esitin oman haluni erota, kävi päälle ja pahoinpiteli. Ja sitten kielsi mitään tapahtuneen, hän ei ollut koskenut omasta mielestään minuun sormellaankaan, minä olin vain niin vainoharhainen, että kuvittelin kaikenlaista.

Kuulin, että häpesi hampaitani, ne olivat kauheat, joten opettelin uudenlaisen tavan hymyillä. Samoin vaatteeni, joille keksi mitä omituisempia nimiä, en saanut pukeuta mustiin kaapuihin, mutta herra varjele en myös vartaloa imarteleviin vaatteisiin. Vihasi myös käsilaukkujani ja nimesi ne muumilaukuiksi. Jos näki neulomistyön sylissäni ja pienen hetken pöydällä, kertoi heittävänsä sen roskiin. Vihasi lapsiani, toisen miehen kanssa tehtyjä, ehkä luonnollista kuitenkin. Mikään mitä tein, sanoin tai puin päälleni ei häntä miellyttänyt. Lyttäsi ja arvosteli kaiken. Ja silti janosin hänen seuraansa, soitellen ja anellen häntä luokseni. Kehuin häntä ja hänen salaperäisyyttään, sain siitä jotakin outoa hekumaa. Jälkikäteen tarkasteltuna kaksi täysin sairasta vain törmäsi toisiinsa. Molemmat olivat väärässä paikassa väärään aikaan ja toinen vielä kännissä, joka loppui, kun toinen ei hyväksynyt alkoholin käyttöä pisaraakaan, vaikka myöhemmin tarttui itsekin pulloon.

Mikä meni väärin, kai se oli heikko itsetunto, yritys olla jotain muuta kuin on ja yritys muovata toisesta marionetti.

Juu minun vanhempani on aina havenneet minua julkisilla paikoilla tai jos joku nakee minut tai kuulee minun puhettani. Isoaitinikin sanoi etta heilla olisi helpompaa kun olisin piilossa niin ettei kukaan ihmiset nakisi minua. Silti muille ihmisille olen ennen vammautumista kelvannut taiteilijana esiintymaan vahän tarkeampiikin tilaisuuksiin yksityisesti ja julkisesti ja tietysti varmaan minua sellaisiin kutsuneita on voinut kummastuttaa vanhempieni suhtautuminen. (vanhempani ovat narsisti ja psykopaatti. )

Narsistikin varmaan häpeää uhriaan mutta narsistia sitä saakin vasta hävetä. Tyhmä mollukka joka rellestää "Arvovaltaisilla" tutuillaan ja kaikki tietävät että akka itse on siivooja. Ammatissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta ammatinimikkeen kantajassa. Narsisitia kusettaa kaikki hän on kuin natsi joka on niin täynnä itseään ja ei voi ettei ymmärrä. Hän on ymmärtävinään vaikka ei oikeasti ja sellaista ne muut vedättää kuin pässiä narussa. Narsisti on itse olevinaan hieno ja muut nauravat hänelle maha kippurassa.

On narsistin alistamista.
Koska hän on kateellinen kaikille.
Aikansa "muka" hävettyään narsisti saa
kumppaninsa omanarvontunteen murrettua.
Silloin narsisti on saavuttanut yhden päämäärän.
Siitä seuraa aina uusia keissejä.