Jeesuksen kaksiluonto-oppi

Raamatun ilmoituksen mukaan on kiistatonta, että Jeesus oli täydellisesti ihminen: lihaa ja verta, ei kaikki-tietävä, vaan vajavainen, jonka täytyi kasvaa viisaudessa ja tiedossa, ja olla alamainen vanhemmilleen ja Isälle Jumalalle loppuun asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Me näemme hänet korotettuna ja kirkastettuna hänen kärsimyksensä vuoksi, koska hän kärsi ihmisenä kaiken sen mitä kärsi ja oli kuuliainen ilman syntiä loppuun asti. Hän ei ollut missään vaiheessa elämäänsä ihmisenä kaikkitietävä tai sellainen kuin Isä on: Jumala.

Miten sitten selitetään Jeesuksen kaksiluonto-oppi, että hän oli yhtä aikaa Jumala ja ihminen?

Ainoa selitys tähän lienee se, että Jeesuksen Jumaluus ei ollut toiminnassa kaiken aikaa silloin kun hän oli ihminen. Jeesus ei olisi voinut olla ihmisalkio ja sikiö äitinsä kohdussa, jos olisi säilyttänyt jumaluutensa ihmisenä. Ei hänen tietääkseni uskota pysyneen taivaassakaan Jumalan muodossa sinä aikana, kun hän oli ihminen? Ainoa selitys, jonka tiedän, on se, että Jeesuksen jumaluus ei ollut toiminnassa (aktiivinen) vaan hän oli ikään kuin tyhjentänyt itsensä jumaluudesta ja tuli siten täydellisesti ihmiseksi. Jumala ei tietenkään voi olla täydellisesti ihminen, koska Jumalana oleminen on jotakin muuta kuin ihmisenä olemista - eikö totta?

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Raamatun ilmoituksen mukaan on kiistatonta, että Jeesus oli täydellisesti ihminen: lihaa ja verta, ei kaikki-tietävä, vaan vajavainen, jonka täytyi kasvaa viisaudessa ja tiedossa, ja olla alamainen vanhemmilleen ja Isälle Jumalalle loppuun asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Me näemme hänet korotettuna ja kirkastettuna hänen kärsimyksensä vuoksi, koska hän kärsi ihmisenä kaiken sen mitä kärsi ja oli kuuliainen ilman syntiä loppuun asti. Hän ei ollut missään vaiheessa elämäänsä ihmisenä kaikkitietävä tai sellainen kuin Isä on: Jumala.

Miten sitten selitetään Jeesuksen kaksiluonto-oppi, että hän oli yhtä aikaa Jumala ja ihminen?

Ainoa selitys tähän lienee se, että Jeesuksen Jumaluus ei ollut toiminnassa kaiken aikaa silloin kun hän oli ihminen. Jeesus ei olisi voinut olla ihmisalkio ja sikiö äitinsä kohdussa, jos olisi säilyttänyt jumaluutensa ihmisenä. Ei hänen tietääkseni uskota pysyneen taivaassakaan Jumalan muodossa sinä aikana, kun hän oli ihminen? Ainoa selitys, jonka tiedän, on se, että Jeesuksen jumaluus ei ollut toiminnassa (aktiivinen) vaan hän oli ikään kuin tyhjentänyt itsensä jumaluudesta ja tuli siten täydellisesti ihmiseksi. Jumala ei tietenkään voi olla täydellisesti ihminen, koska Jumalana oleminen on jotakin muuta kuin ihmisenä olemista - eikö totta?

Lue lisää

Minua kaksiluonto-opin selitykset eivät vakuuta. On järjenvastaista ajatella, että Jumala säilyttäisi jumaluutensa ollessaan ihminen maan päällä. Tämän vuoksi tulisi ajatella "harhaoppisiksi leimattujen" tavoin, että Jeesus vain näytti Jumalalta, mutta oli todellisuudessa ihmisen muotoinen Jumala tai Jumala, joka oli ilmestyi ihmisenä, ihmisen ruumiissa. Tällaisia uskomuksia oli pakanoiden keskuudessa. Muistakaa, että pakanat pitivät Paavalia itse pääjumala Zeuksena ja Barbabasta Hermeksenä, joten heille ei ollut vierasta se, että Jumalat voisivat ilmestyä ihmisen hahmossa. (Apt 14:12ss.)

Mutta eikö teitä oudoksuta se, että Jumalan inkarnoituminen on tuttua pakanuudesta ja kolminaisuusoppi on nähtävissä Isis ja Horus ja Semiramus ja Tammus -myyteissä? Mitä jos katolinen kirkko siirsi nämäkin pakanalliset uskomukset kristinuskoon ja nyt kristityt levittävät niitä ehdottomina Jumalan sanan totuuksina? Selvää on ainakin se, että oppi sakramenteista on pakanallista perua, joten miksi ei myös monet muut paavin kirkon opit?

http://arvioikaa.com/2B15.html
http://arvioikaa.com/2B1.html

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Minua kaksiluonto-opin selitykset eivät vakuuta. On järjenvastaista ajatella, että Jumala säilyttäisi jumaluutensa ollessaan ihminen maan päällä. Tämän vuoksi tulisi ajatella "harhaoppisiksi leimattujen" tavoin, että Jeesus vain näytti Jumalalta, mutta oli todellisuudessa ihmisen muotoinen Jumala tai Jumala, joka oli ilmestyi ihmisenä, ihmisen ruumiissa. Tällaisia uskomuksia oli pakanoiden keskuudessa. Muistakaa, että pakanat pitivät Paavalia itse pääjumala Zeuksena ja Barbabasta Hermeksenä, joten heille ei ollut vierasta se, että Jumalat voisivat ilmestyä ihmisen hahmossa. (Apt 14:12ss.)

Mutta eikö teitä oudoksuta se, että Jumalan inkarnoituminen on tuttua pakanuudesta ja kolminaisuusoppi on nähtävissä Isis ja Horus ja Semiramus ja Tammus -myyteissä? Mitä jos katolinen kirkko siirsi nämäkin pakanalliset uskomukset kristinuskoon ja nyt kristityt levittävät niitä ehdottomina Jumalan sanan totuuksina? Selvää on ainakin se, että oppi sakramenteista on pakanallista perua, joten miksi ei myös monet muut paavin kirkon opit?

http://arvioikaa.com/2B15.html
http://arvioikaa.com/2B1.html

Lue lisää

Vähin, mitä Raamatun perusteella tulisi jokaisen kristityn nähdä ja todeksi tunnustaa, on se, että Jeesuksen "jumaluus" ei ole samanlaista kuin Isän jumaluus. Poika on ollut ja on ja on oleva aina alamainen Isälle, joten Isä on ainoa kaikkivaltias, vaikka on Poikakin kaikkivaltias suhteessa ihmisiin ja enkelihin; kaikki on oleva alistettu Pojan valtaan tulevassa maailmassa.

Isällä Jumalalla ei ole Isää ja Jumalaa, mutta Pojalla on Isä ja Jumala.
Isän jumaluus on siten erilaistan kuin Pojan.

Jumaluudella tarkoitetaan Raamatussa jotakin palvottavaa ja yliluonnollista; (muiden) ihmisten yläpuolella olevaa. Sanaa "Jumala" (elohim) ja Jumalan nimeä (Jahve) on käytetty myös enkeleistä ja Jumala sanoi Moosesta kerran "jumalaksi". Kun Jeesus on Jumala ihmisille ja enkeleille, niin sen voitaisiin olettaa ainakin teoriassa tarkoittavan samaa asiaa kuin enkeleiden kohdalla, vaikka Jeesus ei selvästikään ole enkeli Raamatun ilmoituksen perusteella; hän on Jumalan ainosyntyinen poika.

Enkeli joka puhui Moosekselle käytti itsestään Jumalan nimeä ja häntä sanotaan Jumalaksi Raamatussa. (2Moos 3:14) Raamatussa puhutaan enkeleistä toistuvasti siten, että heistä on käytetty nimitystä "Jumala" ja jopa Jumalan nimeä "Jahve". (1Moos. 32:32ss; 2Moos. 13:19=14:21) Apostolit eivät pitäneet näitä enkeleitä samana persoonana kuin Jeesus Kristus Jumalan poika, eivätkä he pitäneet heitä samana persoonana kuin Isä Jumala.

Enkelit käyttivät itsestään Jumalan nimeä (Jahve) ja heistä käytettiin Jumalan nimeä (jahve) koska he esiintyivät Jumalan lähettiläinä ja sanansaattajina kaikella Isän Jumalan arvovallalla ja voimalla. Kun enkeli puhui, oli se sama kuin itse Jumala olisi puhunut. Samalla tavalla voitaneen ymmärtää se, kun Jeesus tuli Isänsä nimessä ja teki tekonsa Isän nimessä. (Joh 5:43, 10:25, 14:10-11) Jeesuksen ei tarvinnut olla Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala, jotta hänestä voitiin käyttää Jumalan nimeä (Jahve) ja sanoa häntä "Jumalaksi".

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Vähin, mitä Raamatun perusteella tulisi jokaisen kristityn nähdä ja todeksi tunnustaa, on se, että Jeesuksen "jumaluus" ei ole samanlaista kuin Isän jumaluus. Poika on ollut ja on ja on oleva aina alamainen Isälle, joten Isä on ainoa kaikkivaltias, vaikka on Poikakin kaikkivaltias suhteessa ihmisiin ja enkelihin; kaikki on oleva alistettu Pojan valtaan tulevassa maailmassa.

Isällä Jumalalla ei ole Isää ja Jumalaa, mutta Pojalla on Isä ja Jumala.
Isän jumaluus on siten erilaistan kuin Pojan.

Jumaluudella tarkoitetaan Raamatussa jotakin palvottavaa ja yliluonnollista; (muiden) ihmisten yläpuolella olevaa. Sanaa "Jumala" (elohim) ja Jumalan nimeä (Jahve) on käytetty myös enkeleistä ja Jumala sanoi Moosesta kerran "jumalaksi". Kun Jeesus on Jumala ihmisille ja enkeleille, niin sen voitaisiin olettaa ainakin teoriassa tarkoittavan samaa asiaa kuin enkeleiden kohdalla, vaikka Jeesus ei selvästikään ole enkeli Raamatun ilmoituksen perusteella; hän on Jumalan ainosyntyinen poika.

Enkeli joka puhui Moosekselle käytti itsestään Jumalan nimeä ja häntä sanotaan Jumalaksi Raamatussa. (2Moos 3:14) Raamatussa puhutaan enkeleistä toistuvasti siten, että heistä on käytetty nimitystä "Jumala" ja jopa Jumalan nimeä "Jahve". (1Moos. 32:32ss; 2Moos. 13:19=14:21) Apostolit eivät pitäneet näitä enkeleitä samana persoonana kuin Jeesus Kristus Jumalan poika, eivätkä he pitäneet heitä samana persoonana kuin Isä Jumala.

Enkelit käyttivät itsestään Jumalan nimeä (Jahve) ja heistä käytettiin Jumalan nimeä (jahve) koska he esiintyivät Jumalan lähettiläinä ja sanansaattajina kaikella Isän Jumalan arvovallalla ja voimalla. Kun enkeli puhui, oli se sama kuin itse Jumala olisi puhunut. Samalla tavalla voitaneen ymmärtää se, kun Jeesus tuli Isänsä nimessä ja teki tekonsa Isän nimessä. (Joh 5:43, 10:25, 14:10-11) Jeesuksen ei tarvinnut olla Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala, jotta hänestä voitiin käyttää Jumalan nimeä (Jahve) ja sanoa häntä "Jumalaksi".

Lue lisää

Mitä meiltä vaaditaan sielujen pelastumiseksi totena pitämisen suhteen?

1. Jeesus oli täydellisesti ihminen, eli synnittömän elämän, kuoli ristillä, sovitti syntimme (kärsi rangaistuksen puolestamme), Jumala herätti hänet ylös kuolleista "kolmantena päivänä", Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, jotka ovat hänen ylösnousemuksensa todistajia (silminnäkijöitä) ja hänet otettiin ylös taivaaseen, jossa hän istuu Isän oikealla kädellä ja kaikki luodut on alistettu (tulevassa maailmassa) hänen valtaansa. Jeesus tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja on oleva kuningasten kuningas ja herrojen herra. Me emme näe vielä kaikkea hänen valtaansa alistettuna, mutta kaikki alistetaan hänen tulemuksensa yhteydessä. Silloin vanhurskaat nousevat ylös kuolleista ja myöhemmin myös väärät. Kuolemakin on silloin loppulisesti voitettu.
2. Jumala on Jeesuksen Kristuksen isä. Jeesuksen isä ei ollut Joosef, joku samarialainen mies, roomalainen sotilas tai kukaan ihminen. Jeesus sikisi Pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Hän on se Ihmisen Poika, josta on ennustettu Vt:ssa, ja jolle Isä Jumala oli antava kaiken vallan maan päällä ja taivaassa (Dan 7:13-14). Jeesus on siis Jumalan poika ja se Ihmisen Poika, josta profeetat olivat ennustaneet, tuleva Kristus ja kuningas.
3. Jeesus on Kristus, eli se Kristus, josta profeetat ovat ennustaneet.

Jos siis uskot, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika, ja että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista, ja tunnustat hänet suullasi Herraksi, ja tunnustat hänet lihassa tulleeksi eli ihmiseksi, joka oli täysin ihminen, lihaa ja verta, ja että hän on oleva ihminen vielä tulemuksensa jälkeen, jonka valtaan kaikki alistetaan ja on jo nyt Jumalan silmissä alistettu, niin sinä pelastut, ellet sitten elä synneissäsi. Mitään tämän enempää ei totuudeksi tarvitse kenenkään tunnustaa, jotta voisi pelastua ikuiselta kuolemalta ja tulisesta järvestä, lopullisesta tuhosta ja hävityksestä.

On parempi tunnustaa, että ei tiedä tarpeeksi voidakseen muodostaa kantaa muista asioista, jos ei kerran ymmärrä kunnolla, mitä muutoin saattaisi "varmasti" todeksi väittää. Katolinen kirkko ja useimmat nykyiset kristityt uhkaavat jäseniään ikuisella helvetin tulella ja kirkosta tai ryhmästä erottamisella, elleivät he tunnusta todeksi Jeesuksen jumaluutta ja kolminaisuusoppia, mutta mitään sellaista ei Isä edellytä meidän todeksi tunnustavan. Jos et tiedä jotakin asiaa tarpeeksi hyvin, niin tunnusta se rehellisesti, äläkä muodosta lopullista kantaa asiasta.

Kaikkein tyhmintä olisi väittää varmasti todeksi sellaista, mitä ei kunnolla itse ymmärrä. Eivät sitä oppineetkaan kunnolla pysty selittämään, mutta he vaativat silti muilta näiden asioiden todeksi tunnustamista ja uhkailevat ellemme niitä todeksi tunnusta. Eikö tämä ole klassinen esimerkki sensuurista ja siitä, miten suut tukitaan ja estetään ihmisiä ajattelemasta omilla aivoillaan tai ottamasta asioista itse selvää?

Kristityillä ei ole mitään tarvetta tai velvoitetta muodostaa lopullista kantaa näissä asioissa tai asettua jonkin tulkinnan puolelle ja tuomita muut harhaoppisina. Pahimmillaan siinä käy niin, että väittää Jumalan sanan totuutta harha-opiksi ja puolustaa katolisen kirkon pakanallisia uskomuksia Jumalan sanan totuutena, jos ne sitä Jumalan sanan totuuden sijaan ovat, niin kuin ainakin osittain ovat, ja ehkä kokonaankin.

Nyt hyvä "kaksiluonto-oppi" olet hypännyt suuriin saappaisiin pyrkiessäsi
osoittamaan Jeesuksen jumaluuden kyseenalaiseksi. Vilpitön totuuden etsintä
on tietysti ehdottoman tärkeää ja ilmeisesti Sinä olet siihen pyrkinytkin.
Jeesus piti ehdottoman tärkeänä, että opetuslapset tiesivät, kuka Hän
oikeasti on ja sen vuoksi ei ole yhdentekevää, kenen me uskomme Jeesuksen
olevan. Olet esittänyt mielestäni lähes faktan omaisesti tietoja tästä tärkeästä
aiheesta, jota lukuisat ihmiset ovat lukeneet. Itse en ole paljoakaan opiskellut
teologiaa ja uskovana olen ollut niin vähän aikaa, että minun on vaikea esittää
suoralta kädeltä tietoja asiasta, josta olen kuitenkin paljon lukenut, mutta nyt
huonomuistisena keski-ikäisenä minun on vaikea omaksua tuhansia sivuja
lädeteoksia aiheesta (mitä aion kyllä yrittää). Viime kädessä totuus
löytyy Pyhän Hengen antaman viisauden avulla Raamatusta. Tosin siinä
tarvitaan myös "alkutekstien" OIKEAA ymmärtämistä, joten on ilmeisen
tärkeää saada tietoa luotettavilta alkutekstien tulkitsijoilta, joita löytyy
huomattavan paljon. Näihin Sinäkin olet viitannut. Asiantuntevalta
vaikuttava kirjoitustekstisi on minun (ainakin tässä vaiheessa) vaikea
arvioida oikein, mutta asian tärkeyden vuoksi se on tarkistettava ja
pyydän lukeneita asiantuntijoita esittämään tähän mielipiteitä. "Omat
järkeilyt" eivät "mielipiteiden" ohella ole riittäviä. Mielestäni "kaksiluonto-opin"
on ehdottomasti esitettävä lähteensä ja mainittava erikseen omat pohdintansa.
Taitamattomia väittelyjä tulisi välttää ja vastaavasti tietoja lähdeteokset
mainiten olisi aihetta esittää kansantajuisesti perustellen käyttämättä
liikaa "ammattisanastoa", jota ei löydy edes sivistyssanakirjasta. Ehdotan
tämän aihepiirin käsittelyä ystävällisessä hengessä.."oppineet" mukaan!
Olisiko aihetta aloittaa uusi "ketju", joka nivoutuisi tähän "sooloketjuun"?

Jos proteetoilta olisi kysytty, "onko tuleva Messias Jumala ja kaiken olevaisen luoja", niin he olisivat pitäneet kysymystä järjettömänä. Jokainen profeetta odotti tulevan messiaan olevan ihminen(, vaikka hänen nimensä on jumalallinen ja hänestä oli määrä tulla kaiken valtias). (Jes 9:1-6)

Vanhan testamentin aikana ei olisi tarvinnut edes käydä keskustelua siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai onko hän kaiken olevaisen luoja ja Israelin Isä, yksi ainoa Jumala. Kaikille oli selvää, että Isä yksin on totinen Jumala. Poikaa ei tunnettu eikä tulevaa Messiasta ajateltu Jumalana vaan ihmisenä, jonka valtaan Jumala alistaa kaikki luodut. Pyhää Henkeä ei pidetty "Jumalan toisena persoonana". Niinpä kolminaisuusoppia käsitteleviä keskusteluita ei olisi voinut edes syntyä, puhumattakaan, että sitä olisi pidetty totena.

Jeesuksen aikana tilanne oli sama kuin profeettojen aikana. Jeesus oli monteisti. Hän sanoi Isänsä olevan "ainoa totinen Jumala" (Joh 17:3) ja lainasi Septuagintaa (tai Markus lainasi sitä) ja sanoi, että Jahve on yksi ainoa Jahve, Israelin Jumala; Jeesus tarkoitti tällä Isää.

'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; Mar 12:29

Tirintaarit väittävät, että Johanneksen kaksi ensimmäistä kirjettä on kirjoitettu todistukseksi Jeesuksen jumaluudesta ja pre-eksistenssistä. Kun ne kirjeet lukee, niin ainoa, mistä voidaan olla kirjaimen perustasolla varmoja, on se, että Johannes painotti Jeesuksen ihmisyyttä: että Kristus oli lihaa ja verta.

Johanneksen aikana oli heretikkoja, jotka väittivät, että Jeesus ainoastaan näytti ihmiseltä, mutta ei ollut oikeasti ihminen, lihaa ja verta. (docetism) Jeesus oli oikeasti Jumala tai jumalallinen henkiolento, joka vain näytti ihmiseltä, mutta ei ollut lihaa ja verta.

Antikristukset olivat siis näitä gnostilaisia (ehkä muitakin).

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Tirintaarit väittävät, että Johanneksen kaksi ensimmäistä kirjettä on kirjoitettu todistukseksi Jeesuksen jumaluudesta ja pre-eksistenssistä. Kun ne kirjeet lukee, niin ainoa, mistä voidaan olla kirjaimen perustasolla varmoja, on se, että Johannes painotti Jeesuksen ihmisyyttä: että Kristus oli lihaa ja verta.

Johanneksen aikana oli heretikkoja, jotka väittivät, että Jeesus ainoastaan näytti ihmiseltä, mutta ei ollut oikeasti ihminen, lihaa ja verta. (docetism) Jeesus oli oikeasti Jumala tai jumalallinen henkiolento, joka vain näytti ihmiseltä, mutta ei ollut lihaa ja verta.

Antikristukset olivat siis näitä gnostilaisia (ehkä muitakin).

Lue lisää

Joh 1:1-27 on tulkinnallinen.

4 muuta evankeliumia vaikenevat tyystin oletetusta pre-eksistenssistä ja Jeesuksen jumaluudesta. Johnneksenkin evankeliumista voidaan varmasti päätellä vain se, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika. Tämän asian vahvistamiseksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa; ei todistaakseen sitä, että Jeesus on Jumala (tai että hän on ollut aina olemassa).

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." Joh 20:31

Jakeissa 1:1-14 on ratkaisevaa se, miten tulkitsemme "Jumalan sanan": onko Jumalan sana persoona, Jeesus Kristus, vai onko se "Jumalan sana", ei persoona.

Joh 1:14 todistaa, että "Jumalan sana" viittaa persoonaan, mutta ei vielä vahvista sitä, että "sana" olisi persoona.

Ilm 19:13 kertoo, että Jeesuksen nimi on "Jumalan sana". Se ei vielä todista sitä, että hän olisi "Jumala". Hänellä on monia muitakin nimiä, jotka eivät todista häntä Jumalaksi. Jes. 9:5-6

Jakeet Joh 1:3 ja 10 kertovat, että vanha maailma on luotu Jumalan sanalla tai sen kautta. Genesis 1 ja Psa 33:6 todistavat, että tämä Jumalan sana ei ole persoona.

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36 vrt. Kol 1:15-17

Snl. 8:22-31 "Jumalan viisaus" ei ole välttämättä persoona. Gen. 1 ja Psa 33:6-9 mukaan "sana" ei ole persoona.

Ajatus, jonka mukaan "Jumalan sana" olisi persoona, pre-eksistenttinen Jeesus Kristus, on hyvin tulkinnallinen ja kyseenalainen.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Joh 1:1-27 on tulkinnallinen.

4 muuta evankeliumia vaikenevat tyystin oletetusta pre-eksistenssistä ja Jeesuksen jumaluudesta. Johnneksenkin evankeliumista voidaan varmasti päätellä vain se, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika. Tämän asian vahvistamiseksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa; ei todistaakseen sitä, että Jeesus on Jumala (tai että hän on ollut aina olemassa).

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." Joh 20:31

Jakeissa 1:1-14 on ratkaisevaa se, miten tulkitsemme "Jumalan sanan": onko Jumalan sana persoona, Jeesus Kristus, vai onko se "Jumalan sana", ei persoona.

Joh 1:14 todistaa, että "Jumalan sana" viittaa persoonaan, mutta ei vielä vahvista sitä, että "sana" olisi persoona.

Ilm 19:13 kertoo, että Jeesuksen nimi on "Jumalan sana". Se ei vielä todista sitä, että hän olisi "Jumala". Hänellä on monia muitakin nimiä, jotka eivät todista häntä Jumalaksi. Jes. 9:5-6

Jakeet Joh 1:3 ja 10 kertovat, että vanha maailma on luotu Jumalan sanalla tai sen kautta. Genesis 1 ja Psa 33:6 todistavat, että tämä Jumalan sana ei ole persoona.

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36 vrt. Kol 1:15-17

Snl. 8:22-31 "Jumalan viisaus" ei ole välttämättä persoona. Gen. 1 ja Psa 33:6-9 mukaan "sana" ei ole persoona.

Ajatus, jonka mukaan "Jumalan sana" olisi persoona, pre-eksistenttinen Jeesus Kristus, on hyvin tulkinnallinen ja kyseenalainen.

Lue lisää

Jeesus pyysi Isään kirkastamaan hänet sillä kirkkaudella, joka hänellä oli Isän luona jo ennen kuin maailma olikaan. (Joh 17:5) Tätä on pidetty varmana todisteena siitä että Jeesu on ollut olemassa. On kuitenkin mahdollista tulkita Jeesuksen sanat siten, että hänellä oli kirkkaus Jumalan luona Isän mielessä jo ennen maailman perustamista, hänen suunnitelmissaan. Jeesuksen ei ole siis tarvinnut olla pre-eksistenttinen, jotta hänellä on voinut olla kirkkaus Isän tykönä ennen maailman luomista.

Jumala oli valinnut profeetta Jeremian jo ennen kuin hän oli syntynyt. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeremia olisi ollut olemassa ennen syntymistään. Jer. 1:5

Jumala valitsi Paavalin hänen äitinsä kohdussa apostoliksi. (Gal 1:15) Tässäkin on kyse profetiasta, joka odotti täyttymystään.

Jumala näki Daavidin kaikki päivät ja hänet ennen kuin Daavid edes syntyi. (Psa 139) Tässäkin on kyse profetiasta; Daavid ei ollut olemassa ennen kuin sikisi äitinsä kohdussa ja syntyi äidistään.

Jeesuksen ns. pre-eksistenssistä kertovat kohdat voidaan tulkita samalla tavalla.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jeesus pyysi Isään kirkastamaan hänet sillä kirkkaudella, joka hänellä oli Isän luona jo ennen kuin maailma olikaan. (Joh 17:5) Tätä on pidetty varmana todisteena siitä että Jeesu on ollut olemassa. On kuitenkin mahdollista tulkita Jeesuksen sanat siten, että hänellä oli kirkkaus Jumalan luona Isän mielessä jo ennen maailman perustamista, hänen suunnitelmissaan. Jeesuksen ei ole siis tarvinnut olla pre-eksistenttinen, jotta hänellä on voinut olla kirkkaus Isän tykönä ennen maailman luomista.

Jumala oli valinnut profeetta Jeremian jo ennen kuin hän oli syntynyt. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeremia olisi ollut olemassa ennen syntymistään. Jer. 1:5

Jumala valitsi Paavalin hänen äitinsä kohdussa apostoliksi. (Gal 1:15) Tässäkin on kyse profetiasta, joka odotti täyttymystään.

Jumala näki Daavidin kaikki päivät ja hänet ennen kuin Daavid edes syntyi. (Psa 139) Tässäkin on kyse profetiasta; Daavid ei ollut olemassa ennen kuin sikisi äitinsä kohdussa ja syntyi äidistään.

Jeesuksen ns. pre-eksistenssistä kertovat kohdat voidaan tulkita samalla tavalla.

Lue lisää

"Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö." (Joh 16:28)

Jos on aina kuullut vain sellaista opetusta, että Jeesus on ollut Isän tykönä ennen maailman perustamista ja on tullut Isän luota taivaasta alas maailmaan, ja on inkarnoitunut "jumala", niin tällaisia kohtia pitää väistämättä todistuksena Jeesuksen pre-eksistenssistä ja jumaluudesta. Tätä asiaa on pidetty niin varmana kristillisenä totuutena, että sitä ei edes kyseenalaisteta. Syytä kyseenalaistamiseen ehkä kuitenkin olisi?

"(Lähtenyt) Isästä" ("isän luota" eli kreikaksi "para ek tu patros/ theu") ei todista välttämättä sitä, että Jeesus on ollut fyysisti tai persoonana Isän tykönä ennen maailman perustamista. Myös Johannes kastaja "lähti Jumalan tyköä" eli "oli Jumalan lähettämä". Joh. 1:6. Hän ei ollut silti pre-eksistenttinen.

Jokainen Jumalan lapsi on oppinut Jumalalta ja tulee Jeesuksen tykö. (Joh 6:45) Tässä on sama kreikankielen rakenne "para tuu theu", joka on suomeksi "Isän luona/ luota". Me emme ole olleet silti Isän tykönä taivaassa, vaikka olemme oppineet häneltä.

Tällaisilla sanonnoilla ei siis voida aukottomasti todistaa Jeesuksen pre-eksistenssiä.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö." (Joh 16:28)

Jos on aina kuullut vain sellaista opetusta, että Jeesus on ollut Isän tykönä ennen maailman perustamista ja on tullut Isän luota taivaasta alas maailmaan, ja on inkarnoitunut "jumala", niin tällaisia kohtia pitää väistämättä todistuksena Jeesuksen pre-eksistenssistä ja jumaluudesta. Tätä asiaa on pidetty niin varmana kristillisenä totuutena, että sitä ei edes kyseenalaisteta. Syytä kyseenalaistamiseen ehkä kuitenkin olisi?

"(Lähtenyt) Isästä" ("isän luota" eli kreikaksi "para ek tu patros/ theu") ei todista välttämättä sitä, että Jeesus on ollut fyysisti tai persoonana Isän tykönä ennen maailman perustamista. Myös Johannes kastaja "lähti Jumalan tyköä" eli "oli Jumalan lähettämä". Joh. 1:6. Hän ei ollut silti pre-eksistenttinen.

Jokainen Jumalan lapsi on oppinut Jumalalta ja tulee Jeesuksen tykö. (Joh 6:45) Tässä on sama kreikankielen rakenne "para tuu theu", joka on suomeksi "Isän luona/ luota". Me emme ole olleet silti Isän tykönä taivaassa, vaikka olemme oppineet häneltä.

Tällaisilla sanonnoilla ei siis voida aukottomasti todistaa Jeesuksen pre-eksistenssiä.

Lue lisää

"Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." (Joh. 6:38)

Jeesus puhuu asiayhteydessä vertauskuvilla. (jj.32-69) Hänen lihansa ja verensä syöminen toisi iankaikkisen elämän. Monet juutalaiset olivat uskoneet häneen leipäihmeen vuoksi. He seurasivat Jeesusta vain saadakseen leipää (tai nähdäkseen lisää ihmeitä". Heidän motiivinsa eivät olleet oikeat. He uskoivat Jeesukseen vain "Jumalan teon vuoksi"; sen vuoksi, että Jeesus oli tehnyt ihmeen, johon vain Jumala pystyisi (Isä teki sen ihmeen Jeesuksen kautta).

Kun Jeesus puhui tämän jälkeen "kovan puheen", niin vain 12 opetuslasta jäi seuraamaan häntä. Muut luopuivat hänestä. Juutalaisten usko häneen ei ollut siis pysyvää.

Jeesus sanoi, että se "leipä", joka hän on, viittaa hänen ruumiiseensa. Hänen ruumistaan ei tehty taivaassa vaan se sai alkunsa Marian kohdussa ja syntyi maan päällä. Niinpä se, että Jeesus tuli alas taivaasta ja on elämän leipä, ei tarkoittane kirjaimellisesti sitä, että Jeesus olisi ollut taivaassa ennen sikiämistään ja syntymistään neitsyt Mariasta.

"Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." (Joh. 6:50-51)

Jeesus sanoi myös:

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!" (Joh. 6:62)

Puhuiko Jeesus tässä "taivaasta": että hän on ollut aiemmin taivaassa Isän tykönä ja menisi sinne takaisin? Tämä on perinteinen katolinen tulkinta, mutta on myös vaihtoehtoinen tulkinta.

Jeesus matkusteli ympäriinsä Galileaa ja Juudeassakin. Hän oli käynyt aiemmin "ylhäällä Jerusalemissa". (Joh. 5:1) Hän oli tullut sieltä "alas" Galileaan. (6:1) Nyt hän puhui tulevasta tehtävästään Jerusalemissa: "Mitä sitten jos opetuslapset näkisivät hänen menevän takaisin ylös Jerusalemiin; tällä kertaa tekemään hänelle varattua tehtävää?"

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." (Joh. 6:38)

Jeesus puhuu asiayhteydessä vertauskuvilla. (jj.32-69) Hänen lihansa ja verensä syöminen toisi iankaikkisen elämän. Monet juutalaiset olivat uskoneet häneen leipäihmeen vuoksi. He seurasivat Jeesusta vain saadakseen leipää (tai nähdäkseen lisää ihmeitä". Heidän motiivinsa eivät olleet oikeat. He uskoivat Jeesukseen vain "Jumalan teon vuoksi"; sen vuoksi, että Jeesus oli tehnyt ihmeen, johon vain Jumala pystyisi (Isä teki sen ihmeen Jeesuksen kautta).

Kun Jeesus puhui tämän jälkeen "kovan puheen", niin vain 12 opetuslasta jäi seuraamaan häntä. Muut luopuivat hänestä. Juutalaisten usko häneen ei ollut siis pysyvää.

Jeesus sanoi, että se "leipä", joka hän on, viittaa hänen ruumiiseensa. Hänen ruumistaan ei tehty taivaassa vaan se sai alkunsa Marian kohdussa ja syntyi maan päällä. Niinpä se, että Jeesus tuli alas taivaasta ja on elämän leipä, ei tarkoittane kirjaimellisesti sitä, että Jeesus olisi ollut taivaassa ennen sikiämistään ja syntymistään neitsyt Mariasta.

"Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." (Joh. 6:50-51)

Jeesus sanoi myös:

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!" (Joh. 6:62)

Puhuiko Jeesus tässä "taivaasta": että hän on ollut aiemmin taivaassa Isän tykönä ja menisi sinne takaisin? Tämä on perinteinen katolinen tulkinta, mutta on myös vaihtoehtoinen tulkinta.

Jeesus matkusteli ympäriinsä Galileaa ja Juudeassakin. Hän oli käynyt aiemmin "ylhäällä Jerusalemissa". (Joh. 5:1) Hän oli tullut sieltä "alas" Galileaan. (6:1) Nyt hän puhui tulevasta tehtävästään Jerusalemissa: "Mitä sitten jos opetuslapset näkisivät hänen menevän takaisin ylös Jerusalemiin; tällä kertaa tekemään hänelle varattua tehtävää?"

Lue lisää

Fil 2:5-11 on kohta, jossa Paavali ottaa Jeesuksen esimerkiksi ihmisestä, palvelijasta (orjasta). Tämä kohta ei viittaa välttämättä millään tavalla Jeesuksen pre-eksitenssiin. Asiayhteydestä päätellen Paavali ottaa Jeesuksen esikuvaksi ihmisenä ja kertoo hänen tulleen korotetuksi juuri sen vuoksi, että hän oli ihmisenä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti ja palveli sitä ennen muita sen sijaan että olisi hallinnut heitä herrana.

Hebr 1-2 kertoo siitä, että Jumala on antava tulevan maailman ihmisen, Jeesuksen Kristuksen valtaan. Ei hän anna tulevaa maailmaa enkelin alle vaan ihmisen alle hän sen alistaa. (Hebr. 2:5ss.) Jeesus on ihminen vielä taivaassakin, vaikka on korotetussa asemassa. (1Tim. 2:3-7) Kun hän tulee takaisin taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, on hän edelleen ihminen: se Ihmisen Poika, josta Daniel ennusti. (Dan. 7:13-14, Matt 26:62-63)

Hebr. 1:1-3 kertoo Pojan olevan täydellinen Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. Jumala on puhunut hänen kauttaan (Joh 12:46-52, 14:10-11) ja korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle (1Piet 3:22, Efe 1:20-22). Jumala on tehnyt "iankaikkisuudet" (aioonas) Pojan kautta. Tämä viitannee tulevaan maailmaan ja iankaikkiseen elämään, mutta ei siihen, että Jumala olisi luonut "vanhan maailman" (kosmos) Poikansa kautta.

Kun heprealaiskirjeen 1. luvussa lainatut jakeet tarkistetaan Vanhasta testamentista, niin huomataan, että "Jumala", joka on luonut kaiken, on Isä, ei Poika eli Jeesus. Poikaa ei voida pitää tämän perusteella "luojana" yhdessä Isänsä kanssa, niin kuin väitetty hänen olleen.

Raamatun mukaan Isä on luonut kaiken, ei Poika. (Room 11:36, 1Kor 8:6, Efe 4:13-17, Apt 17:23-29, Ilm 4:11 ja jopa Kol 1:15-17).

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Fil 2:5-11 on kohta, jossa Paavali ottaa Jeesuksen esimerkiksi ihmisestä, palvelijasta (orjasta). Tämä kohta ei viittaa välttämättä millään tavalla Jeesuksen pre-eksitenssiin. Asiayhteydestä päätellen Paavali ottaa Jeesuksen esikuvaksi ihmisenä ja kertoo hänen tulleen korotetuksi juuri sen vuoksi, että hän oli ihmisenä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti ja palveli sitä ennen muita sen sijaan että olisi hallinnut heitä herrana.

Hebr 1-2 kertoo siitä, että Jumala on antava tulevan maailman ihmisen, Jeesuksen Kristuksen valtaan. Ei hän anna tulevaa maailmaa enkelin alle vaan ihmisen alle hän sen alistaa. (Hebr. 2:5ss.) Jeesus on ihminen vielä taivaassakin, vaikka on korotetussa asemassa. (1Tim. 2:3-7) Kun hän tulee takaisin taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, on hän edelleen ihminen: se Ihmisen Poika, josta Daniel ennusti. (Dan. 7:13-14, Matt 26:62-63)

Hebr. 1:1-3 kertoo Pojan olevan täydellinen Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. Jumala on puhunut hänen kauttaan (Joh 12:46-52, 14:10-11) ja korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle (1Piet 3:22, Efe 1:20-22). Jumala on tehnyt "iankaikkisuudet" (aioonas) Pojan kautta. Tämä viitannee tulevaan maailmaan ja iankaikkiseen elämään, mutta ei siihen, että Jumala olisi luonut "vanhan maailman" (kosmos) Poikansa kautta.

Kun heprealaiskirjeen 1. luvussa lainatut jakeet tarkistetaan Vanhasta testamentista, niin huomataan, että "Jumala", joka on luonut kaiken, on Isä, ei Poika eli Jeesus. Poikaa ei voida pitää tämän perusteella "luojana" yhdessä Isänsä kanssa, niin kuin väitetty hänen olleen.

Raamatun mukaan Isä on luonut kaiken, ei Poika. (Room 11:36, 1Kor 8:6, Efe 4:13-17, Apt 17:23-29, Ilm 4:11 ja jopa Kol 1:15-17).

Lue lisää

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hebr 13:8)

Tässä ei puhuta mitään Jeesuksen pre-eksistenssistä. Heprealaiskirje kirjoitettiin vuosia Jeesuksen kuoleman ja taivaaseen astumisen jälkeen.

"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. (Ilm 1:8)

Johannes ei sano, että Jeesus on tämä Jumala, joka tässä puhuu.

"Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." (Ilm 1:17-18)

Jeesus puhuu tässä, mutta ei sano olevansa "Kaikkivaltias", joka on ollut, on ja tuleva on, Jumala.

'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: (Ilm 2:8)

Tässä on viittaus siihen, että Jeesus on ensimmäinen ylösnousseiden joukossa ja hän on se "viimeinen ihminen", josta Paavali kirjoitti. (1Kor 15:20-24, 45, 47) Ei välttämättä viittausta pre-eksistenssiin.

'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku' Ilm. 3:14

Tässä puhuu Jeesus, mutta hän ei väitä olevansa "luoja". Hän on varmuudella uuden luomakunnan alku, sillä Isä on antanut hänelle vallan herättää ylös kuolleet ja antaa heille ikuinen elämä tai tuomita ikuiseen tuhoon ja kuolemaan. (Joh 5:24-30, 11:24-27)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. (Hebr 13:8)

Tässä ei puhuta mitään Jeesuksen pre-eksistenssistä. Heprealaiskirje kirjoitettiin vuosia Jeesuksen kuoleman ja taivaaseen astumisen jälkeen.

"Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. (Ilm 1:8)

Johannes ei sano, että Jeesus on tämä Jumala, joka tässä puhuu.

"Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet." (Ilm 1:17-18)

Jeesus puhuu tässä, mutta ei sano olevansa "Kaikkivaltias", joka on ollut, on ja tuleva on, Jumala.

'Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään: (Ilm 2:8)

Tässä on viittaus siihen, että Jeesus on ensimmäinen ylösnousseiden joukossa ja hän on se "viimeinen ihminen", josta Paavali kirjoitti. (1Kor 15:20-24, 45, 47) Ei välttämättä viittausta pre-eksistenssiin.

'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku' Ilm. 3:14

Tässä puhuu Jeesus, mutta hän ei väitä olevansa "luoja". Hän on varmuudella uuden luomakunnan alku, sillä Isä on antanut hänelle vallan herättää ylös kuolleet ja antaa heille ikuinen elämä tai tuomita ikuiseen tuhoon ja kuolemaan. (Joh 5:24-30, 11:24-27)

Lue lisää

Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." (ilm 4:8)

Tämä on identtinen jakeen Ilm 1:8 kanssa. Isä Jumala on siis se kaikkivaltias, jolla ei ole alkua eikä loppua. Tässä ei puhuta Jeesuksesta.

Ilm 11:17, 16:5 ja 21:6 puhuvat kaikki luultavasti myös Isästä.

Ilm 22:13 on luultavasti Jeesus, joka puhuu, mutta hän ei väitä olevansa kaikkivaltias Jumala tai pre-eksistenssinen Jumalan 2. persoona.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Ja niillä neljällä olennolla oli kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat yltympäri ja sisältä silmiä täynnä. Ja ne sanoivat lakkaamatta yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." (ilm 4:8)

Tämä on identtinen jakeen Ilm 1:8 kanssa. Isä Jumala on siis se kaikkivaltias, jolla ei ole alkua eikä loppua. Tässä ei puhuta Jeesuksesta.

Ilm 11:17, 16:5 ja 21:6 puhuvat kaikki luultavasti myös Isästä.

Ilm 22:13 on luultavasti Jeesus, joka puhuu, mutta hän ei väitä olevansa kaikkivaltias Jumala tai pre-eksistenssinen Jumalan 2. persoona.

Lue lisää

Kolossalaiskirje:
1:14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
1:17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
1:21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

Tätä jaksoa on oikeastaan mahdoton sovittaa "vanhan maailman" luomiseen, ellei uskota Jeesuksen pre-eksistenssiin. Mutta ehkäpä tässä puhutaan ylösnousemuksen hedelmistä? Jeesus on esikoinen ylösnousseiden joukossa ja hänessä kaikki muut ylösnousseet saavat iankaikkisen elämän? (vrt. 1Kor 15)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Kolossalaiskirje:
1:14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
1:17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
1:21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
1:22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

Tätä jaksoa on oikeastaan mahdoton sovittaa "vanhan maailman" luomiseen, ellei uskota Jeesuksen pre-eksistenssiin. Mutta ehkäpä tässä puhutaan ylösnousemuksen hedelmistä? Jeesus on esikoinen ylösnousseiden joukossa ja hänessä kaikki muut ylösnousseet saavat iankaikkisen elämän? (vrt. 1Kor 15)

Lue lisää

Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,ovat israelilaisia; heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän, joka on yli kaiken, Jumala, olkoon ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room 9:3-5)

Tämä käännös on täysin alkukielen mukainen. Kreikankielisessä tekstissä ei ole isoja eikä pieniä kirjaimia eikä välimerkkejä. Sanatarkka käännös voisi siis kuulua näin eikä se olisi ristiriidassa muun Raamatun kanssa. Paavali ja muut apostolit ylistivät aina Isää Jumalaa, ei koskaan Jeesusta tällä tavalla. (Efe 1:3, 1Piet 1:3; Jda 1:24-25, vrt. Room. 15:6)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,ovat israelilaisia; heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta. Hän, joka on yli kaiken, Jumala, olkoon ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room 9:3-5)

Tämä käännös on täysin alkukielen mukainen. Kreikankielisessä tekstissä ei ole isoja eikä pieniä kirjaimia eikä välimerkkejä. Sanatarkka käännös voisi siis kuulua näin eikä se olisi ristiriidassa muun Raamatun kanssa. Paavali ja muut apostolit ylistivät aina Isää Jumalaa, ei koskaan Jeesusta tällä tavalla. (Efe 1:3, 1Piet 1:3; Jda 1:24-25, vrt. Room. 15:6)

Lue lisää

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuasta toivoa ja suuren Jumalan kirkkauden ja meidän pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. (Tiit 2:11-14)

Tässä on selvä käännösvirhe vuoden 1938 käännöksessä, jota ei ole monissa muissa käännöksissä alun alkaenkaan. Paavali ei sano tässä Jeesusta "suureksi Jumalaksi" vaan puhuu siitä, miten Jumalan kirkkaus ilmestyy Jeesuksen tulemuksessa. Tämä ei ole ihme, sillä Jeesus on Jumalan tarkka kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (Hebr 1:3; 2Kor. 4:4)

Niin kuin ensimmäinen ihminen, Adam, oli Jumalan kuva, niin on myös viimeinen (tai toinen) ihminen, Jeesus, Jumalan kuva, mutta sillä erolla, että Adam lankesi syntiin, mutta Jeesus ei. (1Kor. 15:45-47) Ensimmäinen maailm annettiin Adamin haltuun ja valtaan (1Moos 1:25-27), mutta se turmeltui. Toinen maailma annetaan ihmisen Jeesuksen Kristuksen haltuun, mutta se on oleva turmeltumaton ja iankaikkinen maailma. (Hebr 2:5-18, Psa 8)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuasta toivoa ja suuren Jumalan kirkkauden ja meidän pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. (Tiit 2:11-14)

Tässä on selvä käännösvirhe vuoden 1938 käännöksessä, jota ei ole monissa muissa käännöksissä alun alkaenkaan. Paavali ei sano tässä Jeesusta "suureksi Jumalaksi" vaan puhuu siitä, miten Jumalan kirkkaus ilmestyy Jeesuksen tulemuksessa. Tämä ei ole ihme, sillä Jeesus on Jumalan tarkka kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (Hebr 1:3; 2Kor. 4:4)

Niin kuin ensimmäinen ihminen, Adam, oli Jumalan kuva, niin on myös viimeinen (tai toinen) ihminen, Jeesus, Jumalan kuva, mutta sillä erolla, että Adam lankesi syntiin, mutta Jeesus ei. (1Kor. 15:45-47) Ensimmäinen maailm annettiin Adamin haltuun ja valtaan (1Moos 1:25-27), mutta se turmeltui. Toinen maailma annetaan ihmisen Jeesuksen Kristuksen haltuun, mutta se on oleva turmeltumaton ja iankaikkinen maailma. (Hebr 2:5-18, Psa 8)

Lue lisää

Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. (1Joh 5:18-20)

"Totinen Jumala" on Jeesuksen omien sanojen mukaan "Isä", ei hän itse. (Joh. 17:3) Isän on antanut Pojalleen kaiken, jopa elämän. (Joh 5:26) Niinpä se "iankaikkinen elämä, joka on ollut aina Isän tykönä", ei voine tarkoittaa persoonaa Jeesusta Kristusta, vaan sitä, että Isällä Jumalana on ollut aina iankaikkinen elämä, ja hän on antanut Pojalleen vallan antaa iankaikkinen elämä niille, jotka uskovat häneen.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Joh 1:1-27 on tulkinnallinen.

4 muuta evankeliumia vaikenevat tyystin oletetusta pre-eksistenssistä ja Jeesuksen jumaluudesta. Johnneksenkin evankeliumista voidaan varmasti päätellä vain se, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika. Tämän asian vahvistamiseksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa; ei todistaakseen sitä, että Jeesus on Jumala (tai että hän on ollut aina olemassa).

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." Joh 20:31

Jakeissa 1:1-14 on ratkaisevaa se, miten tulkitsemme "Jumalan sanan": onko Jumalan sana persoona, Jeesus Kristus, vai onko se "Jumalan sana", ei persoona.

Joh 1:14 todistaa, että "Jumalan sana" viittaa persoonaan, mutta ei vielä vahvista sitä, että "sana" olisi persoona.

Ilm 19:13 kertoo, että Jeesuksen nimi on "Jumalan sana". Se ei vielä todista sitä, että hän olisi "Jumala". Hänellä on monia muitakin nimiä, jotka eivät todista häntä Jumalaksi. Jes. 9:5-6

Jakeet Joh 1:3 ja 10 kertovat, että vanha maailma on luotu Jumalan sanalla tai sen kautta. Genesis 1 ja Psa 33:6 todistavat, että tämä Jumalan sana ei ole persoona.

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36 vrt. Kol 1:15-17

Snl. 8:22-31 "Jumalan viisaus" ei ole välttämättä persoona. Gen. 1 ja Psa 33:6-9 mukaan "sana" ei ole persoona.

Ajatus, jonka mukaan "Jumalan sana" olisi persoona, pre-eksistenttinen Jeesus Kristus, on hyvin tulkinnallinen ja kyseenalainen.

Lue lisää

Johanneksen evankeliumin alku voidaan kääntää monella eri tavalla. Käännöstapaan vaikuttaa hyvin paljon se, millainen näkemys kääntäjällä on jumaluudesta ja Jeesuksen pre-eksistenssistä. Tämä käsitys on muodostunut kääntäjälle ennen kuin hän on kääntänyt nämä jakeet omalle äidinkielelleen. Käsitykseen ovat vaikuttaneet Raamatun kokonaisilmoitus ja hänen omasta seurakunnastaan perimänsä tai omaksumansa opetukset. Ne ovat puolestaan useimmiten perua katolisilta isiltä 100-400-luvuilta eli apostolien ajan jälkeiseltä ajalta. Koska näitä oppeja pidetään ehdottoman varmoina Jumalan sanan totuuksina, ei niiden totuusarvoa todella edes kyseenalaisteta. Raamattua tulkitaan ja käännetään yksinomaan näiden opillisten näkemysten tueksi ajattelematta lainkaan, että ne voivat olla virheellisiä.

Jos kääntäjä uskoo kolminaisuusoppiin ja Jeesuksen pre-eksistenssiin, kääntää hän pronominin "autos" sanalla "hän" (maskuliinissa). Silloin "sana" eli kreikankielen "logos" jakeissa 1-2 viittaisi persoonaan "persoonattoman Jumalan sanan" sijasta. "Autos" voidaan kääntää kuitenkin myös sanoilla "se", "itse" ja "se itse", jolloin se viittaa neutriin "Jumalan sanaan", joka ei ole persoona, tai jonka ei tarvitse olla henkilö, elävä persoona.

Kreikankielisessä alkutekstissä ei ole käytetty erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Kaikki käsikirjoitukset ovat joko kokonaan isolla tai pienellä kirjoitettuja (majuskeli- tai minuskelitekstit). Niinpä jokainen iso kirjain käännetyssä tekstissä on tulkintaa alkuperäisestä tekstistä, ei itse alkuperäinen teksti. Kun sana "logos" on kirjoitettu käännökseen isolla alkukirjaimella "Logos" ja suomeksi "Sana", ymmärtää lukija sen viittaavan henkilöön eli persoonaan neutrin "Jumalan sanan" sijasta. Jos kääntäisimme sanatarkasti ja lainkaan tulkitsematta Raamattua, niin meidän tulisi jättää välimerkit ja isot kirjaimet kokonaan pois, ja kirjoittaa kaikki teksti pienillä kirjaimilla yhteen pötköön. Silloin lukija joutuisi tekemään itse tulkinnan sen sijaan, että lukisi valmiiksi tulkittua tekstiä, joka ei ole aina alkuperäistä tekstiä vastaava mahdollisten tulkintavirheiden vuoksi.

Kreikankielen sanajärjestys jakeessa yksi on seuraava:

"kai theos en ho logos"
"ja jumala oli sana"

"Jumala" (theos) ei viittaa tässä "mihin tahansa jumalaan", vaikka kreikankielen alkutekstissä ei ole määräistä artikkelia tässä lauseessa. Asiayhteydestä käy ilmi, että tämä "Jumala" on kaiken olevaisen luoja, joka on luonut "vanhan maailman" sanansa kautta. Mutta kun me katsomme Vanhaa testamenttia, niin siellä ei tätä sanaa ole esitetty elävänä persoonana, henkilönä, vaan persoonattomana "Jumalan sanana", jonka kautta Jumala on kaiken luonut. (1Moos. 1:1ss.; Psa. 33:6-9) Tämän lisäksi Jumala on pannut henkensä eläviin olentoihin, niin että ne voivat elää. Jos Jumala ottaisi tämän elämän hengen pois ihmisistä tai eläimistä, niin nämä kaikki kuolisivat, eivätkä pysyisi elossa. (Job 34:14-15; Snj. 3:11-22; Ilm. 11:11)

Jeesuksen pre-eksistenssin kannalta on tärkeää ymmärtää oikein se, tarkoittaako sana "logos" eli "sana" jakeessa yksi henkilöä eli elävää persoonaa vai "persoonatonta Jumalan sanaa". On kiistatonta, että "sana" ei ole "mikä tahansa sana" jakeessa yksi, vaan se viittaa Jeesuksen Kristuksen persoonaan, josta koko evankeliumi kertoo. Kun "sana tuli lihaksi" jakeessa 14, niin tarkoittaa se joko sitä, että pre-eksistenttinen Jumalan poika tuli ihmiseksi, tai sitä, että persoonaton Jumalan sanan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen syntymisessä.

Koska kukaan muu ei kerro Jeesuksen pre-eksistenssistä evankeliumeissaan, olisi outoa, jos Johannes siitä kertoisi. On kuitenkin väitetty, että Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa ja kaksi ensimmäistä kirjettään muuan harhaoppisen nimeltään Cerinthus harhaoppien torjumiseksi. Tämän on sanottu eläneen yhtä aikaa Johanneksen kanssa Efeson kaupungissa ja villinneen siellä asuvia kristittyjä ja muita ihmisiä harhaopillaan.

Teoria siitä, että Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa todistaakseen Jeesuksen olevan Jumala - sellainen kuin Isä on - kumoutuu yksinkertaisesti siten, että Johannes itse kirjoittaa evankeliuminsa lopussa, miksi hän on kirjoittanut sen.

"...mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:31)

Se, että Jeesus on "Jumalan poika", ei tarkoita sitä, että hänen täytyisi olla "Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala". Niinpä väite, jonka mukaan Johannes olisi todistanut evankeliumillaan Jeesuksen olevan Jumala, ei ole pätevästi tai riittävästi perusteltu kirjoitusten itsensä avulla.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Johanneksen evankeliumin alku voidaan kääntää monella eri tavalla. Käännöstapaan vaikuttaa hyvin paljon se, millainen näkemys kääntäjällä on jumaluudesta ja Jeesuksen pre-eksistenssistä. Tämä käsitys on muodostunut kääntäjälle ennen kuin hän on kääntänyt nämä jakeet omalle äidinkielelleen. Käsitykseen ovat vaikuttaneet Raamatun kokonaisilmoitus ja hänen omasta seurakunnastaan perimänsä tai omaksumansa opetukset. Ne ovat puolestaan useimmiten perua katolisilta isiltä 100-400-luvuilta eli apostolien ajan jälkeiseltä ajalta. Koska näitä oppeja pidetään ehdottoman varmoina Jumalan sanan totuuksina, ei niiden totuusarvoa todella edes kyseenalaisteta. Raamattua tulkitaan ja käännetään yksinomaan näiden opillisten näkemysten tueksi ajattelematta lainkaan, että ne voivat olla virheellisiä.

Jos kääntäjä uskoo kolminaisuusoppiin ja Jeesuksen pre-eksistenssiin, kääntää hän pronominin "autos" sanalla "hän" (maskuliinissa). Silloin "sana" eli kreikankielen "logos" jakeissa 1-2 viittaisi persoonaan "persoonattoman Jumalan sanan" sijasta. "Autos" voidaan kääntää kuitenkin myös sanoilla "se", "itse" ja "se itse", jolloin se viittaa neutriin "Jumalan sanaan", joka ei ole persoona, tai jonka ei tarvitse olla henkilö, elävä persoona.

Kreikankielisessä alkutekstissä ei ole käytetty erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Kaikki käsikirjoitukset ovat joko kokonaan isolla tai pienellä kirjoitettuja (majuskeli- tai minuskelitekstit). Niinpä jokainen iso kirjain käännetyssä tekstissä on tulkintaa alkuperäisestä tekstistä, ei itse alkuperäinen teksti. Kun sana "logos" on kirjoitettu käännökseen isolla alkukirjaimella "Logos" ja suomeksi "Sana", ymmärtää lukija sen viittaavan henkilöön eli persoonaan neutrin "Jumalan sanan" sijasta. Jos kääntäisimme sanatarkasti ja lainkaan tulkitsematta Raamattua, niin meidän tulisi jättää välimerkit ja isot kirjaimet kokonaan pois, ja kirjoittaa kaikki teksti pienillä kirjaimilla yhteen pötköön. Silloin lukija joutuisi tekemään itse tulkinnan sen sijaan, että lukisi valmiiksi tulkittua tekstiä, joka ei ole aina alkuperäistä tekstiä vastaava mahdollisten tulkintavirheiden vuoksi.

Kreikankielen sanajärjestys jakeessa yksi on seuraava:

"kai theos en ho logos"
"ja jumala oli sana"

"Jumala" (theos) ei viittaa tässä "mihin tahansa jumalaan", vaikka kreikankielen alkutekstissä ei ole määräistä artikkelia tässä lauseessa. Asiayhteydestä käy ilmi, että tämä "Jumala" on kaiken olevaisen luoja, joka on luonut "vanhan maailman" sanansa kautta. Mutta kun me katsomme Vanhaa testamenttia, niin siellä ei tätä sanaa ole esitetty elävänä persoonana, henkilönä, vaan persoonattomana "Jumalan sanana", jonka kautta Jumala on kaiken luonut. (1Moos. 1:1ss.; Psa. 33:6-9) Tämän lisäksi Jumala on pannut henkensä eläviin olentoihin, niin että ne voivat elää. Jos Jumala ottaisi tämän elämän hengen pois ihmisistä tai eläimistä, niin nämä kaikki kuolisivat, eivätkä pysyisi elossa. (Job 34:14-15; Snj. 3:11-22; Ilm. 11:11)

Jeesuksen pre-eksistenssin kannalta on tärkeää ymmärtää oikein se, tarkoittaako sana "logos" eli "sana" jakeessa yksi henkilöä eli elävää persoonaa vai "persoonatonta Jumalan sanaa". On kiistatonta, että "sana" ei ole "mikä tahansa sana" jakeessa yksi, vaan se viittaa Jeesuksen Kristuksen persoonaan, josta koko evankeliumi kertoo. Kun "sana tuli lihaksi" jakeessa 14, niin tarkoittaa se joko sitä, että pre-eksistenttinen Jumalan poika tuli ihmiseksi, tai sitä, että persoonaton Jumalan sanan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen syntymisessä.

Koska kukaan muu ei kerro Jeesuksen pre-eksistenssistä evankeliumeissaan, olisi outoa, jos Johannes siitä kertoisi. On kuitenkin väitetty, että Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa ja kaksi ensimmäistä kirjettään muuan harhaoppisen nimeltään Cerinthus harhaoppien torjumiseksi. Tämän on sanottu eläneen yhtä aikaa Johanneksen kanssa Efeson kaupungissa ja villinneen siellä asuvia kristittyjä ja muita ihmisiä harhaopillaan.

Teoria siitä, että Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa todistaakseen Jeesuksen olevan Jumala - sellainen kuin Isä on - kumoutuu yksinkertaisesti siten, että Johannes itse kirjoittaa evankeliuminsa lopussa, miksi hän on kirjoittanut sen.

"...mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:31)

Se, että Jeesus on "Jumalan poika", ei tarkoita sitä, että hänen täytyisi olla "Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala". Niinpä väite, jonka mukaan Johannes olisi todistanut evankeliumillaan Jeesuksen olevan Jumala, ei ole pätevästi tai riittävästi perusteltu kirjoitusten itsensä avulla.

Lue lisää

Sanajärjestyksellä on suuri merkitys jakeessa yksi sanoman sisällön kannalta. On aivan eri asia sanoa "ja sana oli Jumala" kuin "ja Jumala oli sana". Ensimmäisessä lauseessa "sana" eli "logos" on subjekti, mutta toisessa se on subjektia määrittävä substantiivi. Lauseen merkitys muuttuu, kun vaihdetaan sanojen järjestystä, niin että "sanasta" eli "logoksesta" tulee subjekti "Jumalan sijaan". Huomaat tämän asian, kun tutkit muita Johanneksen Jumalasta kirjoittamia lauseita, joissa esiintyy sama rakenne "subjekti predikaatti (olla-verbi) subjektin määrite (yleensä substantiivi tai adjektiivi)" juuri tässä järjestyksessä. Johannes kertoo meille, että "Jumala on jotakin" sen sijaan, että kertoisi "joku on Jumala" tai "jokin on Jumala".

Johannes kirjoitti, että "Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä". (1Joh. 1:5) Jos vaihtaisimme tässä sanajärjestystä ja kirjoittaisimme lisäksi "valon" isolla kirjaimella, niin tekisimme valosta Jumalan, vaikka valo ei ole Jumala: "Valo on Jumala". Sen sijaan, että "valo olisi Jumala", on "Jumala valo", mutta hän on paljon muutakin kuin vain valo. On tärkeää kirjoittaa tämä lause oikeassa sanajärjestyksessä ja sana "valo" pienellä kirjaimella niin kuin alkutekstissä on tehty.

Johannes kirjoitti, että "Jumala on rakkaus". (1Joh. 4:8, 16) Jumala on paljon muutakin kuin vain rakkaus, joten olisi väärin kirjoittaa "Rakkaus on Jumala". Samaa voidaan soveltaa Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun "logokseen", jossa "logos" ei ole välttämättä Jumala vaan jotakin, joka on Jumalassa tai kiinteästi häneen liittyvää.

Johannes kirjoitti Jeesuksen sanoneen, että "Jumala on Henki" tai "Jumala on henki" ja häntä tulee palvoa "Hengessä ja totuudessa". (Joh. 4:24) Tässä ei ole käytetty lainkaan olla-verbiä ("estin") ja alkuperäisessä tekstissä sanajärjestys on päinvastainen: "Henki (on) Jumala" (pneuma ho theos). Tämä johtuu ehkä siitä, että Jumalan perusolemus on todellakin henki eikä voida sanoa, että hän olisi jotakin muutakin kuin" vain henki". Sen sijaan sanonnoissa "Jumalan on valo" ja "Jumala on rakkaus" on selvää, että Jumala on muutakin kuin "vain valo" tai "vain rakkaus". Sen vuoksi näissä lauseissa sanajärjestyksellä on merkitystä, mutta pelkkä sanajärjestys ei ehkä riitä aukottomaksi perusteluksi Jeesuksen pre-eksistenssiä arvioitaessa.

Jeesus sanoi olevansa "ylösnousemus ja elämä". (Joh. 11:25) Tässä sanajärjestys on juuri tämä ja ylösnousemuksesta sekä elämästä on käytetty määräistä artikkelia ("ho"). Vaikka Jeesus "on ylösnousemus ja elämä", on hän muutakin, joten tätä sanontaa ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Ei ole totta, että "ylösnousemus ja elämä on Jeesus", joten tässä lauseessa sanajärjestyksellä on jälleen ratkaiseva rooli lauseen merkityksen kannalta.

Jeesus sanoi lisäksi, että "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". (Joh. 14:6) Tässä on myös käytetty määräisiä artikkeleita sanojen "tie, totuus ja elämä" yhteydessä. Silti ei ole oikein sanoa, että "tie ja totuus ja elämä ovat/on Jeesus". Lause on oikein ymmärretty ja tulkittu vain alkuperäisessä sanajärjestyksessä. Jos sama pitää paikkansa lauseen "ja Jumala oli sana" kanssa, niin silloin "sana" ei viittaisi välttämättä henkilöön tai elävään persoonaan. Sanonta "Jumala oli sana" voisi tarkoittaa sitä, että Jumalan sanalla on merkittävä rooli hänen olemustaan tarkkailtaessa, mutta hänen sanansa ei välttämättä olisi itsenäinen ja elävä persoona, henkilö, niin kuin kolminaisuusopissa ja Jeesuksen kaksiluonto-opissa ajatellaan.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Sanajärjestyksellä on suuri merkitys jakeessa yksi sanoman sisällön kannalta. On aivan eri asia sanoa "ja sana oli Jumala" kuin "ja Jumala oli sana". Ensimmäisessä lauseessa "sana" eli "logos" on subjekti, mutta toisessa se on subjektia määrittävä substantiivi. Lauseen merkitys muuttuu, kun vaihdetaan sanojen järjestystä, niin että "sanasta" eli "logoksesta" tulee subjekti "Jumalan sijaan". Huomaat tämän asian, kun tutkit muita Johanneksen Jumalasta kirjoittamia lauseita, joissa esiintyy sama rakenne "subjekti predikaatti (olla-verbi) subjektin määrite (yleensä substantiivi tai adjektiivi)" juuri tässä järjestyksessä. Johannes kertoo meille, että "Jumala on jotakin" sen sijaan, että kertoisi "joku on Jumala" tai "jokin on Jumala".

Johannes kirjoitti, että "Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä". (1Joh. 1:5) Jos vaihtaisimme tässä sanajärjestystä ja kirjoittaisimme lisäksi "valon" isolla kirjaimella, niin tekisimme valosta Jumalan, vaikka valo ei ole Jumala: "Valo on Jumala". Sen sijaan, että "valo olisi Jumala", on "Jumala valo", mutta hän on paljon muutakin kuin vain valo. On tärkeää kirjoittaa tämä lause oikeassa sanajärjestyksessä ja sana "valo" pienellä kirjaimella niin kuin alkutekstissä on tehty.

Johannes kirjoitti, että "Jumala on rakkaus". (1Joh. 4:8, 16) Jumala on paljon muutakin kuin vain rakkaus, joten olisi väärin kirjoittaa "Rakkaus on Jumala". Samaa voidaan soveltaa Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun "logokseen", jossa "logos" ei ole välttämättä Jumala vaan jotakin, joka on Jumalassa tai kiinteästi häneen liittyvää.

Johannes kirjoitti Jeesuksen sanoneen, että "Jumala on Henki" tai "Jumala on henki" ja häntä tulee palvoa "Hengessä ja totuudessa". (Joh. 4:24) Tässä ei ole käytetty lainkaan olla-verbiä ("estin") ja alkuperäisessä tekstissä sanajärjestys on päinvastainen: "Henki (on) Jumala" (pneuma ho theos). Tämä johtuu ehkä siitä, että Jumalan perusolemus on todellakin henki eikä voida sanoa, että hän olisi jotakin muutakin kuin" vain henki". Sen sijaan sanonnoissa "Jumalan on valo" ja "Jumala on rakkaus" on selvää, että Jumala on muutakin kuin "vain valo" tai "vain rakkaus". Sen vuoksi näissä lauseissa sanajärjestyksellä on merkitystä, mutta pelkkä sanajärjestys ei ehkä riitä aukottomaksi perusteluksi Jeesuksen pre-eksistenssiä arvioitaessa.

Jeesus sanoi olevansa "ylösnousemus ja elämä". (Joh. 11:25) Tässä sanajärjestys on juuri tämä ja ylösnousemuksesta sekä elämästä on käytetty määräistä artikkelia ("ho"). Vaikka Jeesus "on ylösnousemus ja elämä", on hän muutakin, joten tätä sanontaa ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Ei ole totta, että "ylösnousemus ja elämä on Jeesus", joten tässä lauseessa sanajärjestyksellä on jälleen ratkaiseva rooli lauseen merkityksen kannalta.

Jeesus sanoi lisäksi, että "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". (Joh. 14:6) Tässä on myös käytetty määräisiä artikkeleita sanojen "tie, totuus ja elämä" yhteydessä. Silti ei ole oikein sanoa, että "tie ja totuus ja elämä ovat/on Jeesus". Lause on oikein ymmärretty ja tulkittu vain alkuperäisessä sanajärjestyksessä. Jos sama pitää paikkansa lauseen "ja Jumala oli sana" kanssa, niin silloin "sana" ei viittaisi välttämättä henkilöön tai elävään persoonaan. Sanonta "Jumala oli sana" voisi tarkoittaa sitä, että Jumalan sanalla on merkittävä rooli hänen olemustaan tarkkailtaessa, mutta hänen sanansa ei välttämättä olisi itsenäinen ja elävä persoona, henkilö, niin kuin kolminaisuusopissa ja Jeesuksen kaksiluonto-opissa ajatellaan.

Lue lisää

Lauseessa "ja Jumala oli sana" on käytetty määreistä artikkelia sanasta "logos" (ho logos). Kyse on siis jostakin aivan erityisestä sanasta eikä "mistä tahansa sanasta" tai "monista sanoista". Vaikka Jumala on "täynnä sanoja", niin Johannes ei tarkoittane tällä lauseella sitä asiaa, vaan hän viitannee johonkin aivan erityiseen ja tiettyyn sanaan, joka oli "alussa Jumalan tykönä". (Joh. 1:1) Asiayhteydestä päätellen on selvää, että Johannes viittaa "sanalla" siihen lupaukseen, jonka Jumala on antanut tulevasta Messiaasta, Jeesuksesta (j.14). Mutta se, tarkoittaako sanan edeltä oleminen Jumalan tykönä "persoonaa" vai persoonatonta "Jumalan suunnitelmaa" tai "lupausta", on tulkinnallinen asia. Molempien tulkintojen kannattajia on ollut apostolien ajoista lähtien. Jos asiaa olisi kysytty Jeesuksen ajan juutalaisilta, niin he olisivat eittämättä pitäneet "sanaa" persoonattomana ja perustelleet kantansa Vanhan testamentin kirjoituksilla.

Sana "logos" ei viittaa vain Jeesuksen persoonaan vaan se viittaa myös Jumalan luovaan voimaan, niin kuin käy ilmi jakeissa 3 ja 10. "Logos" on siis samalla ennustus tulevasta Messiaasta ja se on Jumalan luova voima, jonka kautta hän on maailman ja sen elävät olennot luonut. Koska Jumalan sanassa on elämä itsessään ja Jumala tekee elävät olennot eläväksi henkensä kautta, ei ole voitu osoittaa varmuudella todeksi sitä, että "logos" (sana) viittaisi tässä elävään persoonaan, joka oli Jumalan tykönä ennen maailman perustamista. Sitäkään ei voida aukottomasti todistaa, että Jeesus olisi luonut maailman yhdessä Isänsä kanssa. Raamatun muiden kohtien mukaan Isä on kaiken olevaisen luoja, mutta Poika ei sitä välttämättä ole. (Ilm. 4:11; Apt. 17:25-27; Room. 11:36; Efe. 3:14-17; 1Kor. 8:6 ja Vanhan testamentin luomisesta kertovat jakeet)

Trinitaarit näkevät unitaarien tulkinnassa ristiriidan. Heidän mielestään sama "sana" eli "logos" ei voi viitata elävään persoonaan (henkilöön) ja Jumalan luovaan voimaan yhtä aikaa. Logoksen tulisi olla henkilö molemmissa tapauksissa: puhuttaessa luomisesta ja Messiaasta. Jos asiaa ajatellaan puolueettomasti, niin tämä ei ole kuitenkaan totta. Mitkään kieliopilliset tai syntaktiset säännöt eivät todista tätä väitettä todeksi. Ainoa perustelu tälle väitteelle on puhtaasti teologinen ja semanttinen. On kokonaan kiinni lukijasta ja Raamatun kääntäjästä, miten hän asian ymmärtää.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Lauseessa "ja Jumala oli sana" on käytetty määreistä artikkelia sanasta "logos" (ho logos). Kyse on siis jostakin aivan erityisestä sanasta eikä "mistä tahansa sanasta" tai "monista sanoista". Vaikka Jumala on "täynnä sanoja", niin Johannes ei tarkoittane tällä lauseella sitä asiaa, vaan hän viitannee johonkin aivan erityiseen ja tiettyyn sanaan, joka oli "alussa Jumalan tykönä". (Joh. 1:1) Asiayhteydestä päätellen on selvää, että Johannes viittaa "sanalla" siihen lupaukseen, jonka Jumala on antanut tulevasta Messiaasta, Jeesuksesta (j.14). Mutta se, tarkoittaako sanan edeltä oleminen Jumalan tykönä "persoonaa" vai persoonatonta "Jumalan suunnitelmaa" tai "lupausta", on tulkinnallinen asia. Molempien tulkintojen kannattajia on ollut apostolien ajoista lähtien. Jos asiaa olisi kysytty Jeesuksen ajan juutalaisilta, niin he olisivat eittämättä pitäneet "sanaa" persoonattomana ja perustelleet kantansa Vanhan testamentin kirjoituksilla.

Sana "logos" ei viittaa vain Jeesuksen persoonaan vaan se viittaa myös Jumalan luovaan voimaan, niin kuin käy ilmi jakeissa 3 ja 10. "Logos" on siis samalla ennustus tulevasta Messiaasta ja se on Jumalan luova voima, jonka kautta hän on maailman ja sen elävät olennot luonut. Koska Jumalan sanassa on elämä itsessään ja Jumala tekee elävät olennot eläväksi henkensä kautta, ei ole voitu osoittaa varmuudella todeksi sitä, että "logos" (sana) viittaisi tässä elävään persoonaan, joka oli Jumalan tykönä ennen maailman perustamista. Sitäkään ei voida aukottomasti todistaa, että Jeesus olisi luonut maailman yhdessä Isänsä kanssa. Raamatun muiden kohtien mukaan Isä on kaiken olevaisen luoja, mutta Poika ei sitä välttämättä ole. (Ilm. 4:11; Apt. 17:25-27; Room. 11:36; Efe. 3:14-17; 1Kor. 8:6 ja Vanhan testamentin luomisesta kertovat jakeet)

Trinitaarit näkevät unitaarien tulkinnassa ristiriidan. Heidän mielestään sama "sana" eli "logos" ei voi viitata elävään persoonaan (henkilöön) ja Jumalan luovaan voimaan yhtä aikaa. Logoksen tulisi olla henkilö molemmissa tapauksissa: puhuttaessa luomisesta ja Messiaasta. Jos asiaa ajatellaan puolueettomasti, niin tämä ei ole kuitenkaan totta. Mitkään kieliopilliset tai syntaktiset säännöt eivät todista tätä väitettä todeksi. Ainoa perustelu tälle väitteelle on puhtaasti teologinen ja semanttinen. On kokonaan kiinni lukijasta ja Raamatun kääntäjästä, miten hän asian ymmärtää.

Lue lisää

Kun Raamatun lauseita tutkitaan yksittäin ja selitetään niitä irrallaan asiayhteydestä, on mahdollista irtaantua asiayhteydestä niin paljon, että selitys kulkee omia ratojaan ja saa itsenäisen elämän teologin mielessä. Niinpä olisi tärkeää pitää selitystä kirjoittaessa asiayhteys mielessä eikä edetä lause lauseelta jotakin tiettyä tulkinnan linjaa pitkin kohti edeltä valittua lopputulosta. Tämä vaara on kaikilla Raamatun lukijoilla ja tutkijoilla, olivatpa he sitten unitaareja tai trinitaareja.

Kirjoitan seuraavaksi käännöksen, joka voisi tukea unitaarista tulkintaa. Huomaa, että käännökseen vaikuttaa aina se, kumpaa tulkintaa kääntäjä tahtoo tukea. Koska kaikki muut käännökset tukevat trinitaarista tulkintaa, kirjoitan tähän vain unitaarisen tulkinnan tueksi sopivan käännöksen.


Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes. Tämä tuli todistukseksi, jotta todistaisi valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta todistaakseen valosta oli totinen valo tulossa maailmaan, joka valaisee jokaisen ihmisen. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiinsa ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme. Ja me katselimme hänen kirkkauttaan; sen kaltaista kirkkautta kuin ainosyntyisellä on Isältä. Ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi ja sanoi: "Tämä on se, josta minä sanoin: 'se, joka minun jälkeeni tulee, on minua arvollisempi, sillä hän ollut minua edellä.'" (Joh. 1:1-15)

Tämä käännös tuntuu aluksi vieraalta, mikä ei ole ihme, sillä lukija on tottunut pelkästään vanhaan trinitaariseen käännökseen. Käännös voi tuntua osittain myös kömpelöltä, mikä johtuu siitä, että se on tehty sanatarkasti; jokaiselle kreikankielen sanalle on pyritty antamaan vastine käännöksessä ja käännös seuraa uskollisesti kreikankielistä alkutekstiä. Koska koinē kreikka on vanhahtava kieli, ovat siitä tehdyt käännökset myös vanhahtavia, ja vaikuttavat kömpelöiltä. Sanatarkan käännöksen tekeminen nykysuomelle on hyvin vaikeaa ja siinä jouduttaisiin hylkäämään tarkan sanavastaavuuden periaate. Uudemmat käännökset ovatkin tästä syystä usein enemmän tulkintoja alkuperäisestä tekstistä kuin alkuperäistä Jumalan sanaa. Jos kääntäjä on erehtynyt tulkinnassaan, johtaa se lukijoita harhaan, koska käännös poikkeaa merkitykseltään alkuperäisestä tekstistä.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Kun Raamatun lauseita tutkitaan yksittäin ja selitetään niitä irrallaan asiayhteydestä, on mahdollista irtaantua asiayhteydestä niin paljon, että selitys kulkee omia ratojaan ja saa itsenäisen elämän teologin mielessä. Niinpä olisi tärkeää pitää selitystä kirjoittaessa asiayhteys mielessä eikä edetä lause lauseelta jotakin tiettyä tulkinnan linjaa pitkin kohti edeltä valittua lopputulosta. Tämä vaara on kaikilla Raamatun lukijoilla ja tutkijoilla, olivatpa he sitten unitaareja tai trinitaareja.

Kirjoitan seuraavaksi käännöksen, joka voisi tukea unitaarista tulkintaa. Huomaa, että käännökseen vaikuttaa aina se, kumpaa tulkintaa kääntäjä tahtoo tukea. Koska kaikki muut käännökset tukevat trinitaarista tulkintaa, kirjoitan tähän vain unitaarisen tulkinnan tueksi sopivan käännöksen.


Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes. Tämä tuli todistukseksi, jotta todistaisi valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta todistaakseen valosta oli totinen valo tulossa maailmaan, joka valaisee jokaisen ihmisen. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiinsa ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme. Ja me katselimme hänen kirkkauttaan; sen kaltaista kirkkautta kuin ainosyntyisellä on Isältä. Ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi ja sanoi: "Tämä on se, josta minä sanoin: 'se, joka minun jälkeeni tulee, on minua arvollisempi, sillä hän ollut minua edellä.'" (Joh. 1:1-15)

Tämä käännös tuntuu aluksi vieraalta, mikä ei ole ihme, sillä lukija on tottunut pelkästään vanhaan trinitaariseen käännökseen. Käännös voi tuntua osittain myös kömpelöltä, mikä johtuu siitä, että se on tehty sanatarkasti; jokaiselle kreikankielen sanalle on pyritty antamaan vastine käännöksessä ja käännös seuraa uskollisesti kreikankielistä alkutekstiä. Koska koinē kreikka on vanhahtava kieli, ovat siitä tehdyt käännökset myös vanhahtavia, ja vaikuttavat kömpelöiltä. Sanatarkan käännöksen tekeminen nykysuomelle on hyvin vaikeaa ja siinä jouduttaisiin hylkäämään tarkan sanavastaavuuden periaate. Uudemmat käännökset ovatkin tästä syystä usein enemmän tulkintoja alkuperäisestä tekstistä kuin alkuperäistä Jumalan sanaa. Jos kääntäjä on erehtynyt tulkinnassaan, johtaa se lukijoita harhaan, koska käännös poikkeaa merkitykseltään alkuperäisestä tekstistä.

Lue lisää

"...Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." (Joh. 1:15)

Tämän vanhan (1938) käännöksen mukaan näyttäisi siltä, että Johannes sanoo Jeesuksen olleen olemassa ennen häntä. Me tiedämme evankeliumien perusteella, että Johannes oli noin kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus ja hän aloitti julkisen toimintansa Herraa aikaisemmin. (Luuk. 1:36; 3:1-23) Niinpä ei olisi mitään järkeä sanoa, että Jeesus on ollut ennen Johannesta, ellei hän ole ollut edeltä oleva, jos tällä viitattaisiin aikaan. Kreikankielen sana emprosthen (ἔμπροσθεν) voi viitata kuitenkin myös "arvoon" eli siihen, että "joku on arvossa ennen toista". Tässä jakeessa sen voidaan tulkita viittaavan nimenomaan arvoon, koska pian tämän jälkeen Johannes sanoo saman asian uudestaan ja viittaa selvästi arvoon eikä aikaan:

"... Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään" (Joh 1:27)

Johannes sanoi siis sen, että hänen jälkeensä oli tuleva Messias, jonka kengännauhoja hän ei ollut arvollinen avaamaan ja riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Johannes ei puhu tässä mitään Jeesuksen pre-eksistenssistä, minkä todistaa myös hänen myöhemmät sanansa, joiden mukaan hän kysyy Jeesukselta, onko hän todella se Messias, jota Israel ja hän itse olivat odottaneet. (Matt. 11:3) Jos Johannes olisi tiennyt Jeesuksen pre-eksistenssistä, niin hänen ei olisi tarvinnut tuollaista edes kysyä. Nyt oletus Jeesuksen pre-eksistenssistä jää avoimeksi eikä sitä näillä Johanneksen sanoilla voida todistaa.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Joh 1:1-27 on tulkinnallinen.

4 muuta evankeliumia vaikenevat tyystin oletetusta pre-eksistenssistä ja Jeesuksen jumaluudesta. Johnneksenkin evankeliumista voidaan varmasti päätellä vain se, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika. Tämän asian vahvistamiseksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa; ei todistaakseen sitä, että Jeesus on Jumala (tai että hän on ollut aina olemassa).

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." Joh 20:31

Jakeissa 1:1-14 on ratkaisevaa se, miten tulkitsemme "Jumalan sanan": onko Jumalan sana persoona, Jeesus Kristus, vai onko se "Jumalan sana", ei persoona.

Joh 1:14 todistaa, että "Jumalan sana" viittaa persoonaan, mutta ei vielä vahvista sitä, että "sana" olisi persoona.

Ilm 19:13 kertoo, että Jeesuksen nimi on "Jumalan sana". Se ei vielä todista sitä, että hän olisi "Jumala". Hänellä on monia muitakin nimiä, jotka eivät todista häntä Jumalaksi. Jes. 9:5-6

Jakeet Joh 1:3 ja 10 kertovat, että vanha maailma on luotu Jumalan sanalla tai sen kautta. Genesis 1 ja Psa 33:6 todistavat, että tämä Jumalan sana ei ole persoona.

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36 vrt. Kol 1:15-17

Snl. 8:22-31 "Jumalan viisaus" ei ole välttämättä persoona. Gen. 1 ja Psa 33:6-9 mukaan "sana" ei ole persoona.

Ajatus, jonka mukaan "Jumalan sana" olisi persoona, pre-eksistenttinen Jeesus Kristus, on hyvin tulkinnallinen ja kyseenalainen.

Lue lisää

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. (Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36.) Huomaa, että "Jumala on luonut kaiken sanallaan" tai "sanansa kautta". Näissä Raamatun sanonnoissa "Jumala" (Isä) on luoja, ei "sana". Tästä huolimatta trinitaarit väittävät, että "Sana on luonut kaiken". Tällainen on vääristelyä, sillä Raamatussa ei sanota yhdessäkään kohdassa, että "Sana on luonut jotakin". Siellä sanotaan vain se, että "Jumala on luonut sanallaan" tai "sanansa kautta" kaiken, mitä on olemassa. Näillä sanonnoilla on täysin erilainen merkitys ja vain Jumalan sanominen luojaksi on oikein Raamatun kirjoitusten perusteella. Sanaa ei ole lupa sanoa itsenäiseksi subjektiksi luomisen yhteydessä, ikään kuin Sana olisi luonut kaiken sen sijaan, että Jumala on luonut kaiken.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Joh 1:1-27 on tulkinnallinen.

4 muuta evankeliumia vaikenevat tyystin oletetusta pre-eksistenssistä ja Jeesuksen jumaluudesta. Johnneksenkin evankeliumista voidaan varmasti päätellä vain se, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika. Tämän asian vahvistamiseksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa; ei todistaakseen sitä, että Jeesus on Jumala (tai että hän on ollut aina olemassa).

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." Joh 20:31

Jakeissa 1:1-14 on ratkaisevaa se, miten tulkitsemme "Jumalan sanan": onko Jumalan sana persoona, Jeesus Kristus, vai onko se "Jumalan sana", ei persoona.

Joh 1:14 todistaa, että "Jumalan sana" viittaa persoonaan, mutta ei vielä vahvista sitä, että "sana" olisi persoona.

Ilm 19:13 kertoo, että Jeesuksen nimi on "Jumalan sana". Se ei vielä todista sitä, että hän olisi "Jumala". Hänellä on monia muitakin nimiä, jotka eivät todista häntä Jumalaksi. Jes. 9:5-6

Jakeet Joh 1:3 ja 10 kertovat, että vanha maailma on luotu Jumalan sanalla tai sen kautta. Genesis 1 ja Psa 33:6 todistavat, että tämä Jumalan sana ei ole persoona.

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36 vrt. Kol 1:15-17

Snl. 8:22-31 "Jumalan viisaus" ei ole välttämättä persoona. Gen. 1 ja Psa 33:6-9 mukaan "sana" ei ole persoona.

Ajatus, jonka mukaan "Jumalan sana" olisi persoona, pre-eksistenttinen Jeesus Kristus, on hyvin tulkinnallinen ja kyseenalainen.

Lue lisää

Joh 1:1-2 kuuluu oikeassa sanajärjestyksessä näin (ilman mitään tulkintaa minuskeli-alkutekstin mukaan pienellä kirjoitettuna):

"alussa oli sana ja sana oli jumalan tykönä ja jumala oli sana tämä oli alussa jumalan tykönä"

Miten persoonaton "sana" voisi olla "jumalan tykönä" (pros ton theon)? Jeesuksen aikana puhuttiin ns. koinē kreikkaa. Uskoakseni sillekin kielelle on ominaista sanoa että "sana on Matin tykönä". Tällä tarkoitetaan sitä, että "Matilla on sana hallussaan". Sananlaskujen kirjan kahdeksannessa luvussa on kuvattu "jumalan viisautta" tavalla, joka kuvaa tämän viisauden persoonana. Sen ei silti tarvitse olla persoona. Esimerkiksi jae 22 kertoo sanatarkan käännöksen mukaan, että "jahve omisti minut tiensä alussa, ennen muinaisia tekojaan". Se, että jumala omistaa oman viisautensa, ei tee viisaudesta itsenäistä persoonaa. Jumalan viisaus on Jumalaan kiinteästi kuuluva ominaisuus, jonka Jumala omistaa, mutta se ei ole henkilö. Voimme tulkita Jeesuksen pre-eksistenssin Jumalan sanana Isän tykönä taivaassa vähän samalla tavalla. Jumalan sanan ei tarvitse olla persoona, niin kuin se ei monissa viitteenä olevissa kohdissa selvästikään persoona ole.

Kreikankielen sana "pros" (πρός) on englanniksi:

1) to the advantage of
2) at, near, by
3) to, towards, with, with regard to

Sitä on käytetty jakeissa Joh 1:1-2, kun on sanottu Jumalan sanan olleen alussa Jumalan tykönä. Pelkästään tämän preposition avulla ei voida sanoa varmaksi sitä, täytyikö Jumalan sanan olla persoona vai ei.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Joh 1:1-2 kuuluu oikeassa sanajärjestyksessä näin (ilman mitään tulkintaa minuskeli-alkutekstin mukaan pienellä kirjoitettuna):

"alussa oli sana ja sana oli jumalan tykönä ja jumala oli sana tämä oli alussa jumalan tykönä"

Miten persoonaton "sana" voisi olla "jumalan tykönä" (pros ton theon)? Jeesuksen aikana puhuttiin ns. koinē kreikkaa. Uskoakseni sillekin kielelle on ominaista sanoa että "sana on Matin tykönä". Tällä tarkoitetaan sitä, että "Matilla on sana hallussaan". Sananlaskujen kirjan kahdeksannessa luvussa on kuvattu "jumalan viisautta" tavalla, joka kuvaa tämän viisauden persoonana. Sen ei silti tarvitse olla persoona. Esimerkiksi jae 22 kertoo sanatarkan käännöksen mukaan, että "jahve omisti minut tiensä alussa, ennen muinaisia tekojaan". Se, että jumala omistaa oman viisautensa, ei tee viisaudesta itsenäistä persoonaa. Jumalan viisaus on Jumalaan kiinteästi kuuluva ominaisuus, jonka Jumala omistaa, mutta se ei ole henkilö. Voimme tulkita Jeesuksen pre-eksistenssin Jumalan sanana Isän tykönä taivaassa vähän samalla tavalla. Jumalan sanan ei tarvitse olla persoona, niin kuin se ei monissa viitteenä olevissa kohdissa selvästikään persoona ole.

Kreikankielen sana "pros" (πρός) on englanniksi:

1) to the advantage of
2) at, near, by
3) to, towards, with, with regard to

Sitä on käytetty jakeissa Joh 1:1-2, kun on sanottu Jumalan sanan olleen alussa Jumalan tykönä. Pelkästään tämän preposition avulla ei voida sanoa varmaksi sitä, täytyikö Jumalan sanan olla persoona vai ei.

Lue lisää

Joh 13:3 "... niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö,..."

Tässä on käytetty kreikankielen prepositiota "apo" (ἀπό), joka käännetään usein suomen elatiivilla eli -sta tai -stä päätteellä. Tästä jakeesta voidaan päätellä ainoastaan se, että Jeesus oli "Jumalasta" ja oli menevä takaisin Jumalan tykö (pros), mutta ei sitä, että hän on ollut olemassa ennen maailman perustamista tai aina Isän tykönä. Mekin "olemme Jumalasta" (ek tū theu), mutta emme ole silti pre-eksistenttisiä. Huomaa, että juutalaisten hallitusmies Nikodeemus sanoi Jeesuksen olevan Jumalasta (apo theu), mutta hän ei aivan varmasti uskonut Jeesuksen pre-eksistenssiin tai jumaluuteen Isän tykönä, kun hän sanoi tämän. (Joh. 3:2) Niinpä näillä Jeesuksen sanoilla ei voida todistaa hänen pre-eksistenssiään vaan korkeintaan hänen jumalallinen syntyperänsä (sikiäminen Pyhästä Hengestä) ja Isältä saatu arvovalta toimia hänen nimessään.

Huomaa, että Jeesus oli kaikessa riippuvainen Isästään, eikä voinut mitään ilman Isää tehdä, joten hän ei voinut olla Jumala silloin kun oli ihminen. (Joh. 5:17-30) Jumala ei ole riippuvainen kenestäkään, mutta Jeesus oli täysin riippuvainen Isästään.

Jeesus käyttää muuallakin Johanneksen evankeliumissa prepositiota "apo" (tai "ek") todistaessaan sitä, että Jumala on hänen isänsä ja on lähettänyt hänet. (Joh. 7:28; 8:42; 14:10) Näillä Jeesuksen sanoilla ei voida todistaa hänen pre-eksistenssiään vaan korkeintaan hänen syntyperänsä (sikisi Pyhästä Hengestä) ja arvovaltansa (hän toimi Isänsä lähettämänä kaikella Isän arvovallalla). Kun opetuslapset sanoivat hänelle hänen olevan Jumalasta, niin he saattoivat tarkoittaa tätä samaa asiaa: sitä, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen ja hän toimii Isän arvovallalla. (Joh. 16:30) He eivät uskoneet Jeesuksen pre-eksistenssiin, ellei Jeesus sellaista heille opettanut. Johannes on ainoa evankeliumin kirjoittaja, jonka teksteistä voidaan päätellä jotain Jeesuksen pre-eksistenssiin viittaavaa, mutta pelkästään näiden kyseenalaisten jakeiden perusteella ei ole oikein oppia muodostaa.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Joh 1:1-2 kuuluu oikeassa sanajärjestyksessä näin (ilman mitään tulkintaa minuskeli-alkutekstin mukaan pienellä kirjoitettuna):

"alussa oli sana ja sana oli jumalan tykönä ja jumala oli sana tämä oli alussa jumalan tykönä"

Miten persoonaton "sana" voisi olla "jumalan tykönä" (pros ton theon)? Jeesuksen aikana puhuttiin ns. koinē kreikkaa. Uskoakseni sillekin kielelle on ominaista sanoa että "sana on Matin tykönä". Tällä tarkoitetaan sitä, että "Matilla on sana hallussaan". Sananlaskujen kirjan kahdeksannessa luvussa on kuvattu "jumalan viisautta" tavalla, joka kuvaa tämän viisauden persoonana. Sen ei silti tarvitse olla persoona. Esimerkiksi jae 22 kertoo sanatarkan käännöksen mukaan, että "jahve omisti minut tiensä alussa, ennen muinaisia tekojaan". Se, että jumala omistaa oman viisautensa, ei tee viisaudesta itsenäistä persoonaa. Jumalan viisaus on Jumalaan kiinteästi kuuluva ominaisuus, jonka Jumala omistaa, mutta se ei ole henkilö. Voimme tulkita Jeesuksen pre-eksistenssin Jumalan sanana Isän tykönä taivaassa vähän samalla tavalla. Jumalan sanan ei tarvitse olla persoona, niin kuin se ei monissa viitteenä olevissa kohdissa selvästikään persoona ole.

Kreikankielen sana "pros" (πρός) on englanniksi:

1) to the advantage of
2) at, near, by
3) to, towards, with, with regard to

Sitä on käytetty jakeissa Joh 1:1-2, kun on sanottu Jumalan sanan olleen alussa Jumalan tykönä. Pelkästään tämän preposition avulla ei voida sanoa varmaksi sitä, täytyikö Jumalan sanan olla persoona vai ei.

Lue lisää

Johannes käyttää samankaltaista sanontaa ensimmäisessä kirjeessään:

"... ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille..." (1Joh 1:2)

Tässä on myös prepositio "pros": "tēn dzōēn tēn aiēnion hetis ēn pros ton patera" – "sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä"...

Se miten tulkitsemme "iankaikkisen elämän" perustuu edeltä omaksumaamme oppiin Jeesuksen pre-eksistenssistä, onko se totta vai ei. Jos uskomme Jeesuksen pre-eksistenssiin, pidämme "iankaikkista elämää" persoonana, jos emme, niin pidämme sitä persoonattomana Jumalaan liittyvänä kiinteänä ominaisuutena. Jakeessa 1Joh. 5:20 on sanottu, että "hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä". Toiset tulkitsevat tämän jakeen siten, että "Jeesus on iankaikkinen elämä ja totinen Jumala", toiset että "Isä on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä".

Varmoja voimme olla siitä, että Isä on totinen Jumala, koska Jeesus itse sanoi niin. (Joh. 17:3) Muut tulkinnat ovat huonommin perusteltuja. "Iankaikkisen elämän" ei tarvitse myöskään olla persoona, niin kuin eivät "rakkaus" tai "valokaan" ole persoonia. Johannes sanoo silti molemmista, että "Jumala on valo" ja "Jumala on rakkaus". (1Joh 1:5; 4:8, 16) Valo on kiinteä osa Jumalaa tai Jumalan ominaisuus samoin kuin rakkaus, mutta ne eivät ole jumalia tai Jumala. Samalla tavalla voidaan perustella sitä, että "iankaikkinen elämäkään ei ole Jumala", tai että "Jumalan sana ei ole Jumala", kaiken olevaisen luoja. Nämä lauseet ovat tosia vain toisessa sanajärjestyksessä, eivät molemmissa.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Johannes käyttää samankaltaista sanontaa ensimmäisessä kirjeessään:

"... ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille..." (1Joh 1:2)

Tässä on myös prepositio "pros": "tēn dzōēn tēn aiēnion hetis ēn pros ton patera" – "sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä"...

Se miten tulkitsemme "iankaikkisen elämän" perustuu edeltä omaksumaamme oppiin Jeesuksen pre-eksistenssistä, onko se totta vai ei. Jos uskomme Jeesuksen pre-eksistenssiin, pidämme "iankaikkista elämää" persoonana, jos emme, niin pidämme sitä persoonattomana Jumalaan liittyvänä kiinteänä ominaisuutena. Jakeessa 1Joh. 5:20 on sanottu, että "hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä". Toiset tulkitsevat tämän jakeen siten, että "Jeesus on iankaikkinen elämä ja totinen Jumala", toiset että "Isä on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä".

Varmoja voimme olla siitä, että Isä on totinen Jumala, koska Jeesus itse sanoi niin. (Joh. 17:3) Muut tulkinnat ovat huonommin perusteltuja. "Iankaikkisen elämän" ei tarvitse myöskään olla persoona, niin kuin eivät "rakkaus" tai "valokaan" ole persoonia. Johannes sanoo silti molemmista, että "Jumala on valo" ja "Jumala on rakkaus". (1Joh 1:5; 4:8, 16) Valo on kiinteä osa Jumalaa tai Jumalan ominaisuus samoin kuin rakkaus, mutta ne eivät ole jumalia tai Jumala. Samalla tavalla voidaan perustella sitä, että "iankaikkinen elämäkään ei ole Jumala", tai että "Jumalan sana ei ole Jumala", kaiken olevaisen luoja. Nämä lauseet ovat tosia vain toisessa sanajärjestyksessä, eivät molemmissa.

Lue lisää

Trinitaarit raamattu-oppineet selittävät preposition "pros" siten, että se tarkoittaa "läheistä suhdetta" tai "kasvokkain olemista" Jumalan ja Sanan välillä. Jälkimmäiseen käännökseen sisältyy jo itsessään oletus siitä, että "sana" (logos) on persoona eli henkilö, ei persoonaton Jumalan ominaisuus tai persoonaton Jumalan sana. Sitä, onko kyse persoonasta vai persoonattomasta Jumalan sanasta, ei voida kuitenkaan päätellä pelkästään preposition "pros" perusteella. "Logos" (sana) voi olla kumpaa tahansa, jos prepositio "pros" olisi ainoa peruste päättää, kumpi se on.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Johanneksen evankeliumin alku voidaan kääntää monella eri tavalla. Käännöstapaan vaikuttaa hyvin paljon se, millainen näkemys kääntäjällä on jumaluudesta ja Jeesuksen pre-eksistenssistä. Tämä käsitys on muodostunut kääntäjälle ennen kuin hän on kääntänyt nämä jakeet omalle äidinkielelleen. Käsitykseen ovat vaikuttaneet Raamatun kokonaisilmoitus ja hänen omasta seurakunnastaan perimänsä tai omaksumansa opetukset. Ne ovat puolestaan useimmiten perua katolisilta isiltä 100-400-luvuilta eli apostolien ajan jälkeiseltä ajalta. Koska näitä oppeja pidetään ehdottoman varmoina Jumalan sanan totuuksina, ei niiden totuusarvoa todella edes kyseenalaisteta. Raamattua tulkitaan ja käännetään yksinomaan näiden opillisten näkemysten tueksi ajattelematta lainkaan, että ne voivat olla virheellisiä.

Jos kääntäjä uskoo kolminaisuusoppiin ja Jeesuksen pre-eksistenssiin, kääntää hän pronominin "autos" sanalla "hän" (maskuliinissa). Silloin "sana" eli kreikankielen "logos" jakeissa 1-2 viittaisi persoonaan "persoonattoman Jumalan sanan" sijasta. "Autos" voidaan kääntää kuitenkin myös sanoilla "se", "itse" ja "se itse", jolloin se viittaa neutriin "Jumalan sanaan", joka ei ole persoona, tai jonka ei tarvitse olla henkilö, elävä persoona.

Kreikankielisessä alkutekstissä ei ole käytetty erikseen isoja ja pieniä kirjaimia. Kaikki käsikirjoitukset ovat joko kokonaan isolla tai pienellä kirjoitettuja (majuskeli- tai minuskelitekstit). Niinpä jokainen iso kirjain käännetyssä tekstissä on tulkintaa alkuperäisestä tekstistä, ei itse alkuperäinen teksti. Kun sana "logos" on kirjoitettu käännökseen isolla alkukirjaimella "Logos" ja suomeksi "Sana", ymmärtää lukija sen viittaavan henkilöön eli persoonaan neutrin "Jumalan sanan" sijasta. Jos kääntäisimme sanatarkasti ja lainkaan tulkitsematta Raamattua, niin meidän tulisi jättää välimerkit ja isot kirjaimet kokonaan pois, ja kirjoittaa kaikki teksti pienillä kirjaimilla yhteen pötköön. Silloin lukija joutuisi tekemään itse tulkinnan sen sijaan, että lukisi valmiiksi tulkittua tekstiä, joka ei ole aina alkuperäistä tekstiä vastaava mahdollisten tulkintavirheiden vuoksi.

Kreikankielen sanajärjestys jakeessa yksi on seuraava:

"kai theos en ho logos"
"ja jumala oli sana"

"Jumala" (theos) ei viittaa tässä "mihin tahansa jumalaan", vaikka kreikankielen alkutekstissä ei ole määräistä artikkelia tässä lauseessa. Asiayhteydestä käy ilmi, että tämä "Jumala" on kaiken olevaisen luoja, joka on luonut "vanhan maailman" sanansa kautta. Mutta kun me katsomme Vanhaa testamenttia, niin siellä ei tätä sanaa ole esitetty elävänä persoonana, henkilönä, vaan persoonattomana "Jumalan sanana", jonka kautta Jumala on kaiken luonut. (1Moos. 1:1ss.; Psa. 33:6-9) Tämän lisäksi Jumala on pannut henkensä eläviin olentoihin, niin että ne voivat elää. Jos Jumala ottaisi tämän elämän hengen pois ihmisistä tai eläimistä, niin nämä kaikki kuolisivat, eivätkä pysyisi elossa. (Job 34:14-15; Snj. 3:11-22; Ilm. 11:11)

Jeesuksen pre-eksistenssin kannalta on tärkeää ymmärtää oikein se, tarkoittaako sana "logos" eli "sana" jakeessa yksi henkilöä eli elävää persoonaa vai "persoonatonta Jumalan sanaa". On kiistatonta, että "sana" ei ole "mikä tahansa sana" jakeessa yksi, vaan se viittaa Jeesuksen Kristuksen persoonaan, josta koko evankeliumi kertoo. Kun "sana tuli lihaksi" jakeessa 14, niin tarkoittaa se joko sitä, että pre-eksistenttinen Jumalan poika tuli ihmiseksi, tai sitä, että persoonaton Jumalan sanan lupaus täyttyi Jeesuksen Kristuksen syntymisessä.

Koska kukaan muu ei kerro Jeesuksen pre-eksistenssistä evankeliumeissaan, olisi outoa, jos Johannes siitä kertoisi. On kuitenkin väitetty, että Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa ja kaksi ensimmäistä kirjettään muuan harhaoppisen nimeltään Cerinthus harhaoppien torjumiseksi. Tämän on sanottu eläneen yhtä aikaa Johanneksen kanssa Efeson kaupungissa ja villinneen siellä asuvia kristittyjä ja muita ihmisiä harhaopillaan.

Teoria siitä, että Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa todistaakseen Jeesuksen olevan Jumala - sellainen kuin Isä on - kumoutuu yksinkertaisesti siten, että Johannes itse kirjoittaa evankeliuminsa lopussa, miksi hän on kirjoittanut sen.

"...mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:31)

Se, että Jeesus on "Jumalan poika", ei tarkoita sitä, että hänen täytyisi olla "Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala". Niinpä väite, jonka mukaan Johannes olisi todistanut evankeliumillaan Jeesuksen olevan Jumala, ei ole pätevästi tai riittävästi perusteltu kirjoitusten itsensä avulla.

Lue lisää

Sana "logos" on itsessään maskuliini, mutta se ei kerro mitään siitä, onko kyse persoonasta vai ei. Kreikan kielessä on kolme sukua, niin kuin monissa muissakin kielissä: maskuliini, feminiini ja neutri. Sanan suku ei kerro sitä, onko kyse elävästä olennosta, henkilöstä tai asiasta. Esimerkiksi sana "ekklēsia" on feminiini ja tarkoittaa "seurakuntaa" ja on sanatarkasti "yhteenkokoontuminen". Seurakunta ei ole kuitenkaan naispuolinen henkilö, vaikka siitä käytetään feminiinistä pronominia. Yhtä vähän voidaan sanan "logos" maskuliinisella suvulla perustella sitä, että kyse on henkilöstä persoonattoman "Jumalan sanan" sijaan. Sen vuoksi "autos" voidaan kääntää ihan yhtä hyvin sanalla "se" kuin "hän", ja jos oletus Jeesuksen pre-eksistenssistä on virheellinen, olisi suoranainen virhe kääntää "autos" persoonapronominilla "hän".

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"Hänen kauttaan, Hänessä ja häneen" viittaa luomisen yhteydessä Isään Jumalaan, ei Poikaan. (Joh 1:3-4; Apt 17:23-27; Ilm 4:11; Room 11:36.) Huomaa, että "Jumala on luonut kaiken sanallaan" tai "sanansa kautta". Näissä Raamatun sanonnoissa "Jumala" (Isä) on luoja, ei "sana". Tästä huolimatta trinitaarit väittävät, että "Sana on luonut kaiken". Tällainen on vääristelyä, sillä Raamatussa ei sanota yhdessäkään kohdassa, että "Sana on luonut jotakin". Siellä sanotaan vain se, että "Jumala on luonut sanallaan" tai "sanansa kautta" kaiken, mitä on olemassa. Näillä sanonnoilla on täysin erilainen merkitys ja vain Jumalan sanominen luojaksi on oikein Raamatun kirjoitusten perusteella. Sanaa ei ole lupa sanoa itsenäiseksi subjektiksi luomisen yhteydessä, ikään kuin Sana olisi luonut kaiken sen sijaan, että Jumala on luonut kaiken.

Lue lisää

Jeff Stanley on kirjoittanut lehtiartikkelin Victor Paul Wierwillen kirjan "Jesus Christ is Not God" innostamana. Hän tuo esille Raamatun kreikassa käytetyn kuvakielen jakeissa Joh. 1:1-2. Johannes ei tarkoita sanoa sitä, että "Jeesus Kristus on Jumala" tai että hän oli olemassa henkilönä tai persoonana Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Tämä olisi ensinnäkin Johanneksen ja muiden apostolien monoteististä uskoa vastaan. Sen lisäksi Johanneksen käyttämä kuvakielinen ilmaisu (antiptosis) on tunnettua ei vain koinē kreikassa vaan myös englannin kielessä.

Tytär voi sanoa äidilleen äidin uudesta hienosta mekosta: "That dress is you!" ("Tuo mekko on sinä!") Sen sijaan, että käyttäisi latteaa genetiiviä "That dress is yours!" ("Tuo mekko on sinun!"), käyttää tytär antiptosis kuvakieltä, jolla hän korostaa sitä, miten hyvin mekko sopii äidille. Se tuo ilmi äidin parhaat piirteet ja ominaisuudet. Suomeksi vastaava tapa ilmaista tämä asia olisi sanoa: "Tuo mekko on niin sinua!"

Stanleyn mukaan Johannes käyttää kuvakieltä normaalin genetiivin sijaan korostaakseen sitä, miten tyypillistä tai ominaista tai tärkeää "sana" (logos) Jumalalle on. "Logos" on "niin Jumalaa", että se kertoo ja paljastaa meille kaiken tarvittavan Jumalasta. Jumala on tehnyt sanallaan koko maailman ja kaikki elävät olennot. Jumalan sana on myös lupaus tai suunnitelma, joka toteutui Messiaan Jeesuksen persoonassa ja elämässä, Kristuksen uhrissa ja ylösnousemuksessa. Se "sana" tai "logos", joka on Johanneksen evankeliumin alussa "Jumalan tykönä", on se "suunnitelma" (eng. "plan"), jonka kautta maailma on luotu ja jonka kautta Jumala on toimittava pelastuksen maailmalle.

Jeff Stanley, The figure of speech, Antiptosis in John 1:1-2, Biblical Research Journal, May 2007.

http://www.biblicalresearchjournal.org/brj-pages_pdf/002jfs_2007-05_antiptosis_john_1_1-2.pdf

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jeff Stanley on kirjoittanut lehtiartikkelin Victor Paul Wierwillen kirjan "Jesus Christ is Not God" innostamana. Hän tuo esille Raamatun kreikassa käytetyn kuvakielen jakeissa Joh. 1:1-2. Johannes ei tarkoita sanoa sitä, että "Jeesus Kristus on Jumala" tai että hän oli olemassa henkilönä tai persoonana Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Tämä olisi ensinnäkin Johanneksen ja muiden apostolien monoteististä uskoa vastaan. Sen lisäksi Johanneksen käyttämä kuvakielinen ilmaisu (antiptosis) on tunnettua ei vain koinē kreikassa vaan myös englannin kielessä.

Tytär voi sanoa äidilleen äidin uudesta hienosta mekosta: "That dress is you!" ("Tuo mekko on sinä!") Sen sijaan, että käyttäisi latteaa genetiiviä "That dress is yours!" ("Tuo mekko on sinun!"), käyttää tytär antiptosis kuvakieltä, jolla hän korostaa sitä, miten hyvin mekko sopii äidille. Se tuo ilmi äidin parhaat piirteet ja ominaisuudet. Suomeksi vastaava tapa ilmaista tämä asia olisi sanoa: "Tuo mekko on niin sinua!"

Stanleyn mukaan Johannes käyttää kuvakieltä normaalin genetiivin sijaan korostaakseen sitä, miten tyypillistä tai ominaista tai tärkeää "sana" (logos) Jumalalle on. "Logos" on "niin Jumalaa", että se kertoo ja paljastaa meille kaiken tarvittavan Jumalasta. Jumala on tehnyt sanallaan koko maailman ja kaikki elävät olennot. Jumalan sana on myös lupaus tai suunnitelma, joka toteutui Messiaan Jeesuksen persoonassa ja elämässä, Kristuksen uhrissa ja ylösnousemuksessa. Se "sana" tai "logos", joka on Johanneksen evankeliumin alussa "Jumalan tykönä", on se "suunnitelma" (eng. "plan"), jonka kautta maailma on luotu ja jonka kautta Jumala on toimittava pelastuksen maailmalle.

Jeff Stanley, The figure of speech, Antiptosis in John 1:1-2, Biblical Research Journal, May 2007.

http://www.biblicalresearchjournal.org/brj-pages_pdf/002jfs_2007-05_antiptosis_john_1_1-2.pdf

Lue lisää

Jos Johannes olisi tahtonut sanoa, että Jeesus on Jumala tai että Jeesus on ollut Isän tykönä ennen maailman perustamista, olisi hän voinut kertoa sen paljon yksinkertaisemmin kuin on nyt tehnyt. Johannes olisi voinut kirjoittaa suoraan näin:

Alussa oli Poika, ja Poika oli Jumalan luona, ja Poika oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona.

Tai:

Alussa oli Jeesus Kristus, ja Jeesus Kristus oli Jumalan luona, ja Jeesus Kristus oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona.

Sen sijaan, että Johannes olisi kirjoittanut näin selvästi, kirjoitti hän näin:

Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan luona, ja Jumala oli sana. Tämä (Se) oli alussa Jumalan luona. (Joh. 1:1-2)

Koska Johannes ei sano suoraan sitä, että Jeesus on ollut aina Isän tykönä ja että Kristus on Jumala, jää spekulaatioille paljon sijaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta tai pre-eksistenssistä olisi välttämättä väärä, koska Johannes ei sano sitä suoraan ja selvästi. Se jättää kuitenkin sijaa erilaisille tulkinnoille, joita ei tarvitsisi tarkemmin tutkia, jos Vanha testamentti ja muut evankeliumit sekä apostolit tukisivat selvästi Jeesuksen jumaluutta ja pre-eksistenssiä. Erityisesti tanakhista ja muista evankeliumeista on melkein mahdoton löytää tukea tälle ajatukselle, joten aiheen tarkempi tutkistelu ja aiemmin varmana pidetyn katolisen opin kyseenalaistaminen on aiheellista.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jos Johannes olisi tahtonut sanoa, että Jeesus on Jumala tai että Jeesus on ollut Isän tykönä ennen maailman perustamista, olisi hän voinut kertoa sen paljon yksinkertaisemmin kuin on nyt tehnyt. Johannes olisi voinut kirjoittaa suoraan näin:

Alussa oli Poika, ja Poika oli Jumalan luona, ja Poika oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona.

Tai:

Alussa oli Jeesus Kristus, ja Jeesus Kristus oli Jumalan luona, ja Jeesus Kristus oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona.

Sen sijaan, että Johannes olisi kirjoittanut näin selvästi, kirjoitti hän näin:

Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan luona, ja Jumala oli sana. Tämä (Se) oli alussa Jumalan luona. (Joh. 1:1-2)

Koska Johannes ei sano suoraan sitä, että Jeesus on ollut aina Isän tykönä ja että Kristus on Jumala, jää spekulaatioille paljon sijaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ajatus Jeesuksen jumaluudesta tai pre-eksistenssistä olisi välttämättä väärä, koska Johannes ei sano sitä suoraan ja selvästi. Se jättää kuitenkin sijaa erilaisille tulkinnoille, joita ei tarvitsisi tarkemmin tutkia, jos Vanha testamentti ja muut evankeliumit sekä apostolit tukisivat selvästi Jeesuksen jumaluutta ja pre-eksistenssiä. Erityisesti tanakhista ja muista evankeliumeista on melkein mahdoton löytää tukea tälle ajatukselle, joten aiheen tarkempi tutkistelu ja aiemmin varmana pidetyn katolisen opin kyseenalaistaminen on aiheellista.

Lue lisää

Lauseessa "ja jumala oli sana" (kai theos ēn ho logos) on kielen tuntijoiden mukaan subjektina sana "ho logos" (se sana). Poikkeuksellisella sanajärjestyksellä korostetaan "Jumalan sanan" arvoa. Jumalan sana on melkein kuin Jumala itse, vaikka Jumala on paljon enemmän kuin "hänen sanansa". Jeesus korostaa samalla tavalla Mooseksen lain ja profeettojen tärkeintä opetusta sanomalla kultaisesta säännöstä: "Tämä on laki ja profeetat". (Matt 7:12) Jeesus ei tarkoittanut tällä sitä, että Vanhassa testamentissa on kirjoitettuna vain kultainen sääntö: "Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille." Siellä on paljon muutakin, mutta tähän rakkauden käskyn toiseen osaan tiivistyy kaiken muun opetuksen ja kirjoitusten sanoma. Vastaavalla tavalla kaikki tarpeellinen, mitä voimme Jumalasta tietää, tiivistyy hänen sanansa ilmoitukseen. Tässä on syy, miksi Johannes käyttää kuvakielistä ilmaisua, joka on toisaalta helppoa ymmärtää kirjaimellisesti tulkittuna väärin.

"alussa oli sana ja sana oli jumalan tykönä ja jumala oli sana tämä oli alussa jumalan tykönä"

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." (Joh. 6:38)

Jeesus puhuu asiayhteydessä vertauskuvilla. (jj.32-69) Hänen lihansa ja verensä syöminen toisi iankaikkisen elämän. Monet juutalaiset olivat uskoneet häneen leipäihmeen vuoksi. He seurasivat Jeesusta vain saadakseen leipää (tai nähdäkseen lisää ihmeitä". Heidän motiivinsa eivät olleet oikeat. He uskoivat Jeesukseen vain "Jumalan teon vuoksi"; sen vuoksi, että Jeesus oli tehnyt ihmeen, johon vain Jumala pystyisi (Isä teki sen ihmeen Jeesuksen kautta).

Kun Jeesus puhui tämän jälkeen "kovan puheen", niin vain 12 opetuslasta jäi seuraamaan häntä. Muut luopuivat hänestä. Juutalaisten usko häneen ei ollut siis pysyvää.

Jeesus sanoi, että se "leipä", joka hän on, viittaa hänen ruumiiseensa. Hänen ruumistaan ei tehty taivaassa vaan se sai alkunsa Marian kohdussa ja syntyi maan päällä. Niinpä se, että Jeesus tuli alas taivaasta ja on elämän leipä, ei tarkoittane kirjaimellisesti sitä, että Jeesus olisi ollut taivaassa ennen sikiämistään ja syntymistään neitsyt Mariasta.

"Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." (Joh. 6:50-51)

Jeesus sanoi myös:

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!" (Joh. 6:62)

Puhuiko Jeesus tässä "taivaasta": että hän on ollut aiemmin taivaassa Isän tykönä ja menisi sinne takaisin? Tämä on perinteinen katolinen tulkinta, mutta on myös vaihtoehtoinen tulkinta.

Jeesus matkusteli ympäriinsä Galileaa ja Juudeassakin. Hän oli käynyt aiemmin "ylhäällä Jerusalemissa". (Joh. 5:1) Hän oli tullut sieltä "alas" Galileaan. (6:1) Nyt hän puhui tulevasta tehtävästään Jerusalemissa: "Mitä sitten jos opetuslapset näkisivät hänen menevän takaisin ylös Jerusalemiin; tällä kertaa tekemään hänelle varattua tehtävää?"

Lue lisää

1.Korinttolaiskirje 10:
10:1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
10:2 ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä
10:3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
10:4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
10:5 Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
10:6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
10:7 Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään."
10:8 Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
10:9 Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.
10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
10:12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

Joissakin käsikirjoituksissa lukee jakeessa yhdeksän "Älkää kiusatko Kristusta", mutta luotettavampi versio on se, jossa lukee "Älkää kiusatko Herraa". Näemme tästä, miten käsikirjoituksiin on tullut jonkin verran muutoksia ajan saatossa; ne ovat osittain korruptoituneet. Tällaisia muutoksia on todettu mm. jakeissa Matt 28:19 ja 1Joh 5:7-8, jotka katolinen kirkko on muuttanut tukeakseen kolminaisuusoppia, jonka se kehitti apostolien jälkeisinä vuosisatoina.

Tätä Paavalin kirjeen kohtaa on pidetty todisteena Jeesuksen pre-eksistenssille. Jos Paavalia tulkitaan kirjaimellisesti, niin silloin Kristus olisi kulkenut kalliona Israelin kansan mukana 40 vuoden aikana erämaavaelluksen aikana. Kirjaimellinen tulkinta on kuitenkin järjetön, joten se ei ole totuudenmukainen.

Entä tulkinta, jonka mukaan Kristus olisi seurannut Israelia ruumiillisena olentona? Tällekään tulkinnalle ei löydy tukea Mooseksen kirjoista, joten sekin tulkinta pitää hylätä.

Entä tulkinta, jonka mukaan yksi niistä enkeleistä, jotka seurasivat Israelia tai jonka kanssa Mooses puhui, oli Jeesus Kristus? Muu Raamattu ei tue tätäkään tulkintaa. Ne enkelit olivat eri persoonia kuin Kristus, mikä käy ilmi Stefanuksen ja Paavalin sanoista. (Apt. 7:30-53; Gal 3-4)

Jäljelle jää tulkinta, jonka mukaan Paavalin sanoja ei pidä tulkita kirjaimellisesti: ne ovat ns. "hengellistä puhetta". (vrt. Gal 4:22-31; 1Kor 9:9-10; Ilm. 11:8) Paavali tarkoitti "kalliolla" sitä hengellistä ruokaa ja hengellistä juomaa, jota Israel sai Jumalalta erämaavaelluksen aikana. Kyse ei ollut kirjaimellisesti kalliosta tulevasta vedestä, sillä ne kalliot, joista vettä vuoti, eivät seuranneet Israelia, vaan pysyivät paikallaan. (2Moos 17:6; 4Moos 20:10-11) Hengellinen juoma ja hengellinen ruoka viitannevat tässä niin kuin monessa muussakin Raamatun kohdassa "Jumalan sanaan", jonka enkeli välitti Mooseksen kautta Israelille. Jeesuksen pre-eksistenssiä ei tälläkään kohdalla voida todistaa.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

1.Korinttolaiskirje 10:
10:1 Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi
10:2 ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä
10:3 ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa
10:4 ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.
10:5 Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.
10:6 Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.
10:7 Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi kuten muutamat heistä, niinkuin kirjoitettu on: "Kansa istui syömään ja juomaan, ja he nousivat iloa pitämään."
10:8 Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta.
10:9 Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa.
Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta.
10:11 Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.
10:12 Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.

Joissakin käsikirjoituksissa lukee jakeessa yhdeksän "Älkää kiusatko Kristusta", mutta luotettavampi versio on se, jossa lukee "Älkää kiusatko Herraa". Näemme tästä, miten käsikirjoituksiin on tullut jonkin verran muutoksia ajan saatossa; ne ovat osittain korruptoituneet. Tällaisia muutoksia on todettu mm. jakeissa Matt 28:19 ja 1Joh 5:7-8, jotka katolinen kirkko on muuttanut tukeakseen kolminaisuusoppia, jonka se kehitti apostolien jälkeisinä vuosisatoina.

Tätä Paavalin kirjeen kohtaa on pidetty todisteena Jeesuksen pre-eksistenssille. Jos Paavalia tulkitaan kirjaimellisesti, niin silloin Kristus olisi kulkenut kalliona Israelin kansan mukana 40 vuoden aikana erämaavaelluksen aikana. Kirjaimellinen tulkinta on kuitenkin järjetön, joten se ei ole totuudenmukainen.

Entä tulkinta, jonka mukaan Kristus olisi seurannut Israelia ruumiillisena olentona? Tällekään tulkinnalle ei löydy tukea Mooseksen kirjoista, joten sekin tulkinta pitää hylätä.

Entä tulkinta, jonka mukaan yksi niistä enkeleistä, jotka seurasivat Israelia tai jonka kanssa Mooses puhui, oli Jeesus Kristus? Muu Raamattu ei tue tätäkään tulkintaa. Ne enkelit olivat eri persoonia kuin Kristus, mikä käy ilmi Stefanuksen ja Paavalin sanoista. (Apt. 7:30-53; Gal 3-4)

Jäljelle jää tulkinta, jonka mukaan Paavalin sanoja ei pidä tulkita kirjaimellisesti: ne ovat ns. "hengellistä puhetta". (vrt. Gal 4:22-31; 1Kor 9:9-10; Ilm. 11:8) Paavali tarkoitti "kalliolla" sitä hengellistä ruokaa ja hengellistä juomaa, jota Israel sai Jumalalta erämaavaelluksen aikana. Kyse ei ollut kirjaimellisesti kalliosta tulevasta vedestä, sillä ne kalliot, joista vettä vuoti, eivät seuranneet Israelia, vaan pysyivät paikallaan. (2Moos 17:6; 4Moos 20:10-11) Hengellinen juoma ja hengellinen ruoka viitannevat tässä niin kuin monessa muussakin Raamatun kohdassa "Jumalan sanaan", jonka enkeli välitti Mooseksen kautta Israelille. Jeesuksen pre-eksistenssiä ei tälläkään kohdalla voida todistaa.

Lue lisää

"Sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta." (1Piet 1:9-10)

Raamatun opettajien keskuudessa vallitsee melko suuri konsensus sen suhteen, että Pyhän Hengen asuminen pysyvästi Jumalan lapsissa on uuden liiton historiallisen aikakauden juttu. Pyhä Henki ei asunut opetuslasten sydämissä vielä vanhan liiton historiallisena aikakautena. (Joh. 7:37-39; 14:14-28; 15:26-27; 16:7-11; Apt 1:5-8; 2:1ss.) Pyhä Henki saattoi kuitenkin tulla profeettojen ja ihmisten päälle jo Vanhan testamentin aikana, mutta se on eri asia kuin Pyhän Hengen asuminen jatkuvasti Kristuksen oman sydämessä. (Luuk 1:41, 67; 1Sam 16:13; Tuom 6:34)

Profeetoissa ollut "Kristuksen Henki" viittaa "Pyhän Hengen" voiteluun heissä. Jumala puhui profeettojen kautta ja Pyhän Hengen kautta. (Apt 1:16; 4:25; Hebr. 1:1) "Kristuksen Henki" ja "Pyhä Henki" ovat synonyymejä ja tarkoittavat kummatkin "Jumalan Pyhää Henkeä". (Room 8:9-16; Efe 4:30) Sama Pyhä Henki, joka vaikutti Jeesuksessa, vaikuttaa nyt hänen seuraajissaan, Kristuksen omissa ja Jumalan lapsissa. (Efe. 4:4; 1Kor 12:1-13)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Trinitaarit raamattu-oppineet selittävät preposition "pros" siten, että se tarkoittaa "läheistä suhdetta" tai "kasvokkain olemista" Jumalan ja Sanan välillä. Jälkimmäiseen käännökseen sisältyy jo itsessään oletus siitä, että "sana" (logos) on persoona eli henkilö, ei persoonaton Jumalan ominaisuus tai persoonaton Jumalan sana. Sitä, onko kyse persoonasta vai persoonattomasta Jumalan sanasta, ei voida kuitenkaan päätellä pelkästään preposition "pros" perusteella. "Logos" (sana) voi olla kumpaa tahansa, jos prepositio "pros" olisi ainoa peruste päättää, kumpi se on.

Lue lisää

"Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa." (Joh. 3:13)

Tämä on erittäin vaikea jae tulkita oikein. Jeesus ei ollut vielä noussut ylös taivaaseen silloin, kun sanoi nämä sanat Nikodeemukselle, sillä hän ei ollut vielä edes kuollut. Jeesus ei voinut tarkoittaa myöskään sitä, että hän olisi noussut pre-eksistenttisenä Jumalan Poikana ylös taivaaseen patriarkkojen aikana, koska siinä ei ole mitään ainutlaatuista. Enkelit olivat tulleet alas taivaasta ja nousseet ylös monta kertaa. Jeesuksen täytyy puhua omasta erityisestä asemastaan Jumalan ainosyntyisenä poikana, joka kuoli ja nousi ylös taivaaseen. Niinpä hänen on täytynyt tarkoittaa tulevaa ylösnousemustaan eikä mennyttä aikaa, kun puhui tämän.

Jakeen loppuosa "joka on taivaassa" puuttuu monista käsikirjoituksista. Se on luultavasti myöhemmin tehty lisäys tai Johanneksen juonto, jos se sisältyi alkuperäiseen tekstiin. Itse asiassa koko jae voisi olla Johanneksen juontoa tai myöhemmin tehty lisäys, koska siinä puhutaan Jeesuksesta ikään kuin taaksepäin katsottuna. Nämä sanat olisivat järkevät ainoastaan siinä tapauksessa, että Jeesus olisi jo kuollut ja noussut ylös kuolleista ja mennyt ylös Isän tykö. Muutoin ne eivät vaikuta sopivan kovin hyvin itse tilanteeseen, jossa Jeesus oli vielä hyvin eläväinen ihminen keskustellessaan Nikodeemuksen kanssa.

Trinitaarit käyttävät tätä jaetta tukena kolminaisuusopille. Jos Jeesus olisi ollut todella läsnä Isän tykönä taivaassa sillä hetkellä, kun hän oli ihminen maan päällä, olisi se kuitenkin kaksiluonto-oppia vastaan. Silloin Jeesuksen persoona ja olemus jaettaisiin kahtia kaksiluonto-opin vastaisella tavalla. Jeesuksen jumaluus ja ihmisyys eivät olisikaan yhdistyneet yhdeksi persoonaksi ihmisessä Kristuksessa Jeesuksessa, koska Jumala-Jeesus olisi jäänyt taivaaseen Isän tykö. Jos Jeesus olisi sanonut olevansa samanaikaisesti Isän tykönä kun oli ihmisenä maan päällä, niin hän olisi siis kumonnut kaksiluonto-opin sen sijaan, että olisi tukenut sitä.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Fil 2:5-11 on kohta, jossa Paavali ottaa Jeesuksen esimerkiksi ihmisestä, palvelijasta (orjasta). Tämä kohta ei viittaa välttämättä millään tavalla Jeesuksen pre-eksitenssiin. Asiayhteydestä päätellen Paavali ottaa Jeesuksen esikuvaksi ihmisenä ja kertoo hänen tulleen korotetuksi juuri sen vuoksi, että hän oli ihmisenä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti ja palveli sitä ennen muita sen sijaan että olisi hallinnut heitä herrana.

Hebr 1-2 kertoo siitä, että Jumala on antava tulevan maailman ihmisen, Jeesuksen Kristuksen valtaan. Ei hän anna tulevaa maailmaa enkelin alle vaan ihmisen alle hän sen alistaa. (Hebr. 2:5ss.) Jeesus on ihminen vielä taivaassakin, vaikka on korotetussa asemassa. (1Tim. 2:3-7) Kun hän tulee takaisin taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, on hän edelleen ihminen: se Ihmisen Poika, josta Daniel ennusti. (Dan. 7:13-14, Matt 26:62-63)

Hebr. 1:1-3 kertoo Pojan olevan täydellinen Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. Jumala on puhunut hänen kauttaan (Joh 12:46-52, 14:10-11) ja korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle (1Piet 3:22, Efe 1:20-22). Jumala on tehnyt "iankaikkisuudet" (aioonas) Pojan kautta. Tämä viitannee tulevaan maailmaan ja iankaikkiseen elämään, mutta ei siihen, että Jumala olisi luonut "vanhan maailman" (kosmos) Poikansa kautta.

Kun heprealaiskirjeen 1. luvussa lainatut jakeet tarkistetaan Vanhasta testamentista, niin huomataan, että "Jumala", joka on luonut kaiken, on Isä, ei Poika eli Jeesus. Poikaa ei voida pitää tämän perusteella "luojana" yhdessä Isänsä kanssa, niin kuin väitetty hänen olleen.

Raamatun mukaan Isä on luonut kaiken, ei Poika. (Room 11:36, 1Kor 8:6, Efe 4:13-17, Apt 17:23-29, Ilm 4:11 ja jopa Kol 1:15-17).

Lue lisää

Fil 2:5-11 on kohta, jossa Paavali ottaa Jeesuksen esimerkiksi ihmisestä, palvelijasta (orjasta). Tämä kohta ei viittaa välttämättä millään tavalla Jeesuksen pre-eksistenssiin. Asiayhteydestä päätellen Paavali ottaa Jeesuksen esikuvaksi ihmisenä ja kertoo hänen tulleen korotetuksi juuri sen vuoksi, että hän oli ihmisenä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti ja palveli sitä ennen muita sen sijaan että olisi hallinnut heitä herrana.

Paavalin käyttämä sana "morfe" (μορφή) tarkoittaa jonkin asian ulkoista muotoa tai olemusta: sitä, miltä jokin näyttää. Jeesus oli ja on ihmisenä täydellinen kuva Jumalasta, sillä Jumalan kaikki täyteys asuu ruumiillisesti hänessä. (Kol. 1:19; 2:9; 2Kor 4:4) Jeesus sanoi, että "Isä asuu minussa ja tekee ne teot", jotka hän teki, ja sanoo ne sanat, jotka hän sanoo. Jos joku on nähnyt ruumiillisen Jeesuksen, on hän nähnyt Isän. (Joh 14:9-11) "Jumalan muoto" Kristuksesta puhuttaessa tarkoittaa siis sitä, että Jeesus on täydellinen Jumalan kuva ilman syntiä; samanlainen kuin Adam oli ennen lankeemustaan. (Hebr. 1:3)

Se, että "ihminen on Jumalan kuva", ei tee hänestä vielä Jumalaa. Adamkin on Jumalan kuva ja myös meistä tulee täydellisiä Jumalan kuvia ylösnousemuksessa, koska meistä tulee Kristuksen kaltaisia. (2Kor 3:18; 1Joh 3:2) Me emme ole kuitenkaan "Jumala" emmekä "jumalia", kun olemme taivaassa. Isä yksin on totinen Jumala ja sen myös Jeesus sanoillaan vahvisti, samoin kuin apostolit. (Joh 17:3; Jda 1:24-25; 1Tim 6:13-16)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Fil 2:5-11 on kohta, jossa Paavali ottaa Jeesuksen esimerkiksi ihmisestä, palvelijasta (orjasta). Tämä kohta ei viittaa välttämättä millään tavalla Jeesuksen pre-eksitenssiin. Asiayhteydestä päätellen Paavali ottaa Jeesuksen esikuvaksi ihmisenä ja kertoo hänen tulleen korotetuksi juuri sen vuoksi, että hän oli ihmisenä kuuliainen hamaan ristin kuolemaan asti ja palveli sitä ennen muita sen sijaan että olisi hallinnut heitä herrana.

Hebr 1-2 kertoo siitä, että Jumala on antava tulevan maailman ihmisen, Jeesuksen Kristuksen valtaan. Ei hän anna tulevaa maailmaa enkelin alle vaan ihmisen alle hän sen alistaa. (Hebr. 2:5ss.) Jeesus on ihminen vielä taivaassakin, vaikka on korotetussa asemassa. (1Tim. 2:3-7) Kun hän tulee takaisin taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, on hän edelleen ihminen: se Ihmisen Poika, josta Daniel ennusti. (Dan. 7:13-14, Matt 26:62-63)

Hebr. 1:1-3 kertoo Pojan olevan täydellinen Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. Jumala on puhunut hänen kauttaan (Joh 12:46-52, 14:10-11) ja korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolelle (1Piet 3:22, Efe 1:20-22). Jumala on tehnyt "iankaikkisuudet" (aioonas) Pojan kautta. Tämä viitannee tulevaan maailmaan ja iankaikkiseen elämään, mutta ei siihen, että Jumala olisi luonut "vanhan maailman" (kosmos) Poikansa kautta.

Kun heprealaiskirjeen 1. luvussa lainatut jakeet tarkistetaan Vanhasta testamentista, niin huomataan, että "Jumala", joka on luonut kaiken, on Isä, ei Poika eli Jeesus. Poikaa ei voida pitää tämän perusteella "luojana" yhdessä Isänsä kanssa, niin kuin väitetty hänen olleen.

Raamatun mukaan Isä on luonut kaiken, ei Poika. (Room 11:36, 1Kor 8:6, Efe 4:13-17, Apt 17:23-29, Ilm 4:11 ja jopa Kol 1:15-17).

Lue lisää

Fil 2:5-9 ei sano, että Jeesus on ollut Poika ikuisuudesta asti. Siinä sanotaan, että Jeesuksella on (sillä hetkellä kun kirjoitettiin) Jumalan muoto, mutta hän ei silti tahtonut olla kuin Jumala, palvottu ja ylistetty Herra, vaan hän tuli esikuvaksi kaikille ihmisille olemalla nöyrä palvelija. "Muoto" (morfe) viittaa aina ulkoiseen habitukseen (olemukseen) eikä voi tarkoittaa sitä, että Jeesus oli Jumala muinaisuudessa. Sen sijaan Jumala katsoi hyväksi, että hänessä asuu kaikki Jumalan täyteys ruumiillisesti. (Kol 1:19, 2:9) Isä asui Jeesuksessa (Joh 14:10-11) Ja koska Jeeesus ei tehnyt ikinä syntiä, on hän täydellinen Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily, mutta ei Jumala (niin kuin Isä on Jumala).

Myös ensimmäinen Adam oli Jumalan poika (Luuk 3:38) ja Jumalan kuva (Gen 1:25-27) mutta hän lankesi syntiin ja hänessä ollut Jumalan kuva turmeltui. Yhteistä Jeesuksella ja Adamilla on se, että molemmat ovat ihmisiä (täydellisesti). Ja niin kuin tiedämme: ihminen ei voi olla Jumala samanaikaisesti kuin on ihminen. Niinpä tiedämme varmaksi vain sen, että Jeesus on Kristus, lihassa tullut ja täydellinen ihminen.

Totuutta vain kirjoitti:

Fil 2:5-9 ei sano, että Jeesus on ollut Poika ikuisuudesta asti. Siinä sanotaan, että Jeesuksella on (sillä hetkellä kun kirjoitettiin) Jumalan muoto, mutta hän ei silti tahtonut olla kuin Jumala, palvottu ja ylistetty Herra, vaan hän tuli esikuvaksi kaikille ihmisille olemalla nöyrä palvelija. "Muoto" (morfe) viittaa aina ulkoiseen habitukseen (olemukseen) eikä voi tarkoittaa sitä, että Jeesus oli Jumala muinaisuudessa. Sen sijaan Jumala katsoi hyväksi, että hänessä asuu kaikki Jumalan täyteys ruumiillisesti. (Kol 1:19, 2:9) Isä asui Jeesuksessa (Joh 14:10-11) Ja koska Jeeesus ei tehnyt ikinä syntiä, on hän täydellinen Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily, mutta ei Jumala (niin kuin Isä on Jumala).

Myös ensimmäinen Adam oli Jumalan poika (Luuk 3:38) ja Jumalan kuva (Gen 1:25-27) mutta hän lankesi syntiin ja hänessä ollut Jumalan kuva turmeltui. Yhteistä Jeesuksella ja Adamilla on se, että molemmat ovat ihmisiä (täydellisesti). Ja niin kuin tiedämme: ihminen ei voi olla Jumala samanaikaisesti kuin on ihminen. Niinpä tiedämme varmaksi vain sen, että Jeesus on Kristus, lihassa tullut ja täydellinen ihminen.

Lue lisää

Vaikka "on Jumalan muoto" on preesensissä, viittaa Paavali sillä Jeesuksen elämään ihmisenä opetuslasten ja Israelin keskellä.

"Jumalan muoto" tarkoittaa sitä, että "Jumalan kaikki täyteys" asui Jeesuksessa ruumiillisesti. Isä asui hänessä (Joh 14:10-11). Opetuslasten olisi pitänyt nähdä Jeesusta katsomalla ja tarkkailemalla, että Isä asuu hänessä ja tekee ne teot, jotka hän teki, ja sanoo ne sanat, jotka hän sanoi (Jumala siis vaikutti kaiken sen ihmisessä Kristuksessa Jeesuksessa). Sen täydellisempää Jumalan kuvaa ei ole kuin Kristus Jeesus. Sellaisiksi mekin muutumme, kun saamme nähdä Herran. (1Joh 3:2) Ja muutos on jo käynnissä. (2Kor 3:18)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"...Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." (Joh. 1:15)

Tämän vanhan (1938) käännöksen mukaan näyttäisi siltä, että Johannes sanoo Jeesuksen olleen olemassa ennen häntä. Me tiedämme evankeliumien perusteella, että Johannes oli noin kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus ja hän aloitti julkisen toimintansa Herraa aikaisemmin. (Luuk. 1:36; 3:1-23) Niinpä ei olisi mitään järkeä sanoa, että Jeesus on ollut ennen Johannesta, ellei hän ole ollut edeltä oleva, jos tällä viitattaisiin aikaan. Kreikankielen sana emprosthen (ἔμπροσθεν) voi viitata kuitenkin myös "arvoon" eli siihen, että "joku on arvossa ennen toista". Tässä jakeessa sen voidaan tulkita viittaavan nimenomaan arvoon, koska pian tämän jälkeen Johannes sanoo saman asian uudestaan ja viittaa selvästi arvoon eikä aikaan:

"... Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään" (Joh 1:27)

Johannes sanoi siis sen, että hänen jälkeensä oli tuleva Messias, jonka kengännauhoja hän ei ollut arvollinen avaamaan ja riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Johannes ei puhu tässä mitään Jeesuksen pre-eksistenssistä, minkä todistaa myös hänen myöhemmät sanansa, joiden mukaan hän kysyy Jeesukselta, onko hän todella se Messias, jota Israel ja hän itse olivat odottaneet. (Matt. 11:3) Jos Johannes olisi tiennyt Jeesuksen pre-eksistenssistä, niin hänen ei olisi tarvinnut tuollaista edes kysyä. Nyt oletus Jeesuksen pre-eksistenssistä jää avoimeksi eikä sitä näillä Johanneksen sanoilla voida todistaa.

Lue lisää

"Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." (Joh. 1:18)

Joh. 1:18 ei ole Johannes Kastajan todistusta vaan apostoli Johanneksen juontoa (kerrontaa). Johannes Kastaja ei sanonut Jeesuksen olleen "Isän helmassa" eikä pitänyt häntä pre-eksistenttisenä. Hänen piti jopa kysyä varmistusta sille asialle vankeudessa ollessaan, että oliko Jeesus todella se luvattu Messias vai ei. Jos hän olisi pitänyt Jeesusta pre-eksistenttisenä Jumalan poikana, ei hän olisi tällaista varmistusta tarvinnut. Mutta selvää on, että Johannes Kastaja ei pitänyt Jeesusta pre-eksistenttisenä, ja kun Raamattua tarkemmin tutkitaan, niin ei apostoli Johanneskaan sellaista väittänyt.

Kun apostoli Johannes kirjoitti tekstinsä noin vuonna 95 (jae 1:18), niin tietysti Poika oli silloin Isän helmassa, mutta ei apostoli viittaa tässä jakeessa lainkaan Jeesuksen pre-eksistenssiin. Ja mitä pre-eksistenssiin tulee, niin Jeesus Kristus on syntynyt ajatuksena Isän Jumalan mielessä ennen kuin Isä loi tämän maailman. Tämä on täysin järkevä perustelu sanalle, sillä kun Isä suunnitteli maailman luomista, näki hän ennalta tulevan lankeemuksen syntiin, ja suunnitteli jo etukäteen pelastuksen syntiin langenneille ihmisille.

Jeesus Kristus on siis pre-eksistenttinen Jumalan mielessä ja suunnitelmissa, ja niin hänen pre-eksistenttinen sanansa sitten toteutui, kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja teki sen tehtävän, jota varten hän syntyi.

Totuutta vain kirjoitti:

"Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut." (Joh. 1:18)

Joh. 1:18 ei ole Johannes Kastajan todistusta vaan apostoli Johanneksen juontoa (kerrontaa). Johannes Kastaja ei sanonut Jeesuksen olleen "Isän helmassa" eikä pitänyt häntä pre-eksistenttisenä. Hänen piti jopa kysyä varmistusta sille asialle vankeudessa ollessaan, että oliko Jeesus todella se luvattu Messias vai ei. Jos hän olisi pitänyt Jeesusta pre-eksistenttisenä Jumalan poikana, ei hän olisi tällaista varmistusta tarvinnut. Mutta selvää on, että Johannes Kastaja ei pitänyt Jeesusta pre-eksistenttisenä, ja kun Raamattua tarkemmin tutkitaan, niin ei apostoli Johanneskaan sellaista väittänyt.

Kun apostoli Johannes kirjoitti tekstinsä noin vuonna 95 (jae 1:18), niin tietysti Poika oli silloin Isän helmassa, mutta ei apostoli viittaa tässä jakeessa lainkaan Jeesuksen pre-eksistenssiin. Ja mitä pre-eksistenssiin tulee, niin Jeesus Kristus on syntynyt ajatuksena Isän Jumalan mielessä ennen kuin Isä loi tämän maailman. Tämä on täysin järkevä perustelu sanalle, sillä kun Isä suunnitteli maailman luomista, näki hän ennalta tulevan lankeemuksen syntiin, ja suunnitteli jo etukäteen pelastuksen syntiin langenneille ihmisille.

Jeesus Kristus on siis pre-eksistenttinen Jumalan mielessä ja suunnitelmissa, ja niin hänen pre-eksistenttinen sanansa sitten toteutui, kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja teki sen tehtävän, jota varten hän syntyi.

Lue lisää

Jeesus Kristus on syntynyt ajatuksena Isän Jumalan mielessä ennen kuin Isä loi tämän maailman. Tämä on täysin järkevä perustelu sanalle, sillä kun Isä suunnitteli maailman luomista, näki hän ennalta tulevan lankeemuksen syntiin, ja suunnitteli jo etukäteen pelastuksen syntiin langenneille ihmisille.

Jeesus Kristus on siis pre-eksistenttinen Jumalan mielessä ja suunnitelmissa, ja niin hänen pre-eksistenttinen sanansa sitten toteutui, kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja teki sen tehtävän, jota varten hän syntyi.

Jumala on tehnyt sanallaan ja viisaudellaan maailman ja kaiken mitä siinä on. Jumalan sana ja Jumalan viisaus eivät ole henkilöitä, kun niistä on kirjoitettu ikään kuin persoonana Raamatussa.

Sananlaskut:
3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

Jeremia:
10:12 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. >> Jakeen lisätiedot
51:15 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa

Psalmit:
33:6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
33:7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
33:8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
33:9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.

Kun Sananlaskujen kirjan luvussa 8:22-31 puhutaan "Jumalan viisaudesta", joka on syntynyt ennen maailman perustamista, ja joka on ollut Jumalan työmestarina tekemässä tätä maailmaa ja iloinnut ihmislapsista, niin se "Jumalan viisaus" ei ole persoona tai henkilö, jonka nimi on Jeesus Kristus, vaan se on persoonaton Jumalan viisaus ja Jumalan sana, niin kuin kirjoitukset kaikkialla muissa kohdissa osoittavat.

Totuutta vain kirjoitti:

Jeesus Kristus on syntynyt ajatuksena Isän Jumalan mielessä ennen kuin Isä loi tämän maailman. Tämä on täysin järkevä perustelu sanalle, sillä kun Isä suunnitteli maailman luomista, näki hän ennalta tulevan lankeemuksen syntiin, ja suunnitteli jo etukäteen pelastuksen syntiin langenneille ihmisille.

Jeesus Kristus on siis pre-eksistenttinen Jumalan mielessä ja suunnitelmissa, ja niin hänen pre-eksistenttinen sanansa sitten toteutui, kun Jeesus syntyi neitsyt Mariasta ja teki sen tehtävän, jota varten hän syntyi.

Jumala on tehnyt sanallaan ja viisaudellaan maailman ja kaiken mitä siinä on. Jumalan sana ja Jumalan viisaus eivät ole henkilöitä, kun niistä on kirjoitettu ikään kuin persoonana Raamatussa.

Sananlaskut:
3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

Jeremia:
10:12 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. >> Jakeen lisätiedot
51:15 Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa

Psalmit:
33:6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
33:7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
33:8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
33:9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.

Kun Sananlaskujen kirjan luvussa 8:22-31 puhutaan "Jumalan viisaudesta", joka on syntynyt ennen maailman perustamista, ja joka on ollut Jumalan työmestarina tekemässä tätä maailmaa ja iloinnut ihmislapsista, niin se "Jumalan viisaus" ei ole persoona tai henkilö, jonka nimi on Jeesus Kristus, vaan se on persoonaton Jumalan viisaus ja Jumalan sana, niin kuin kirjoitukset kaikkialla muissa kohdissa osoittavat.

Lue lisää

1.Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.
1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.
1:6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä."

"Jumalan sana" on yhtä vähän persoona luomisessa kuin minun sanani on persoona tai henkilö tätä kirjoittaessani. Persoona tai henkilö on sellainen itsenäinen subjekti, joka ajattelee, puhuu ja toimii itsenäisesti, mutta Jumalan sana ja viisaus eivät ole sellaisia itsenäisiä persoonia ja henkilöitä, kun ne mainitaan luomisen yhteydessä.

Jahas, et sitten ole koskaan miettinyt sitä tosiasiaa, että synti on Jumalan lain rikkomista. Laki on yhtä pyhä ja ikuinen kuin Jumala. Laki vaatii tasaveroisen uhrin. Ainoa uhri on Jumalan Poika, joka on yhtä Isänsä kanssa, koska hän on yhdenvertainen Isän kanssa. Mikään luotu olento, oli miten korkea tahansa, ei riitä, koska laki on yhtä täydellinen kuin Jumala itse.

pyh! kirjoitti:

Jahas, et sitten ole koskaan miettinyt sitä tosiasiaa, että synti on Jumalan lain rikkomista. Laki on yhtä pyhä ja ikuinen kuin Jumala. Laki vaatii tasaveroisen uhrin. Ainoa uhri on Jumalan Poika, joka on yhtä Isänsä kanssa, koska hän on yhdenvertainen Isän kanssa. Mikään luotu olento, oli miten korkea tahansa, ei riitä, koska laki on yhtä täydellinen kuin Jumala itse.

Lue lisää

Aivan, synti on Jumalan lain rikkomista. Kenen kautta se synti tulikaan maailmaan?

pyh! kirjoitti:

Jahas, et sitten ole koskaan miettinyt sitä tosiasiaa, että synti on Jumalan lain rikkomista. Laki on yhtä pyhä ja ikuinen kuin Jumala. Laki vaatii tasaveroisen uhrin. Ainoa uhri on Jumalan Poika, joka on yhtä Isänsä kanssa, koska hän on yhdenvertainen Isän kanssa. Mikään luotu olento, oli miten korkea tahansa, ei riitä, koska laki on yhtä täydellinen kuin Jumala itse.

Lue lisää

Synnittömän ihmisen tulee sovittaa syntisen ihmisen synti ja se syntinen ihminen Jumalan kanssa.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jeesus pyysi Isään kirkastamaan hänet sillä kirkkaudella, joka hänellä oli Isän luona jo ennen kuin maailma olikaan. (Joh 17:5) Tätä on pidetty varmana todisteena siitä että Jeesu on ollut olemassa. On kuitenkin mahdollista tulkita Jeesuksen sanat siten, että hänellä oli kirkkaus Jumalan luona Isän mielessä jo ennen maailman perustamista, hänen suunnitelmissaan. Jeesuksen ei ole siis tarvinnut olla pre-eksistenttinen, jotta hänellä on voinut olla kirkkaus Isän tykönä ennen maailman luomista.

Jumala oli valinnut profeetta Jeremian jo ennen kuin hän oli syntynyt. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeremia olisi ollut olemassa ennen syntymistään. Jer. 1:5

Jumala valitsi Paavalin hänen äitinsä kohdussa apostoliksi. (Gal 1:15) Tässäkin on kyse profetiasta, joka odotti täyttymystään.

Jumala näki Daavidin kaikki päivät ja hänet ennen kuin Daavid edes syntyi. (Psa 139) Tässäkin on kyse profetiasta; Daavid ei ollut olemassa ennen kuin sikisi äitinsä kohdussa ja syntyi äidistään.

Jeesuksen ns. pre-eksistenssistä kertovat kohdat voidaan tulkita samalla tavalla.

Lue lisää

"Hänellä oli kirkkaus Jumalan luona Isän mielessä"
Aika lennokas ajatus vailla uskottavaa sisältöä. Tarkoitus on vain "todistaa",
että Jeesus oikeasti syntyi vasta Marian kohdussa...tietysti Pyhän Hengen
vaikutuksesta. Jumala synnytti siis ihmisen, joka pystyi vastustamaan
syntiä ja suorittamaan sovitustyön. Ajatus vaikuttaa yhtä pelottavalta
kuin jehovantodistajien oppirakennelmat. Miten rehellisiä mahtavat olla
koine-kreikan käännöstaitosi, vai oletko lukenut ne jostain alkukielen
tuntijan teksteistä? Muistathan, että Raamattua tulkitaan sen omilla
ehdoilla eikä ihmislogiikalla, mikä ei riitä Jumalan toimintaa saatikka
Häntä itseään selittämään. No tutkitaan asioita, jos niihin saataisiin
lisävalaistusta. Omin neuvoin emme tästä selviä. ystävyydellä

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." (Joh. 6:38)

Jeesus puhuu asiayhteydessä vertauskuvilla. (jj.32-69) Hänen lihansa ja verensä syöminen toisi iankaikkisen elämän. Monet juutalaiset olivat uskoneet häneen leipäihmeen vuoksi. He seurasivat Jeesusta vain saadakseen leipää (tai nähdäkseen lisää ihmeitä". Heidän motiivinsa eivät olleet oikeat. He uskoivat Jeesukseen vain "Jumalan teon vuoksi"; sen vuoksi, että Jeesus oli tehnyt ihmeen, johon vain Jumala pystyisi (Isä teki sen ihmeen Jeesuksen kautta).

Kun Jeesus puhui tämän jälkeen "kovan puheen", niin vain 12 opetuslasta jäi seuraamaan häntä. Muut luopuivat hänestä. Juutalaisten usko häneen ei ollut siis pysyvää.

Jeesus sanoi, että se "leipä", joka hän on, viittaa hänen ruumiiseensa. Hänen ruumistaan ei tehty taivaassa vaan se sai alkunsa Marian kohdussa ja syntyi maan päällä. Niinpä se, että Jeesus tuli alas taivaasta ja on elämän leipä, ei tarkoittane kirjaimellisesti sitä, että Jeesus olisi ollut taivaassa ennen sikiämistään ja syntymistään neitsyt Mariasta.

"Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." (Joh. 6:50-51)

Jeesus sanoi myös:

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!" (Joh. 6:62)

Puhuiko Jeesus tässä "taivaasta": että hän on ollut aiemmin taivaassa Isän tykönä ja menisi sinne takaisin? Tämä on perinteinen katolinen tulkinta, mutta on myös vaihtoehtoinen tulkinta.

Jeesus matkusteli ympäriinsä Galileaa ja Juudeassakin. Hän oli käynyt aiemmin "ylhäällä Jerusalemissa". (Joh. 5:1) Hän oli tullut sieltä "alas" Galileaan. (6:1) Nyt hän puhui tulevasta tehtävästään Jerusalemissa: "Mitä sitten jos opetuslapset näkisivät hänen menevän takaisin ylös Jerusalemiin; tällä kertaa tekemään hänelle varattua tehtävää?"

Lue lisää

Jos Sinä esität vaihtoehtoisen tulkinnan Joh.6:62 rinnastamalla taivaaseen
nousua Jerusaemiin nousuun, niin se alkaa vaikuttamaan melkoiselta
saivartelulta. Miksi Jeesus olisi käyttänyt noin "teatraalista" ilmaisua
nousemisesta sinne (Jerusalemiin), missä hän oli ennen? Jos mikään ei
tarkoita mitään, niin meillä olisi täynnä ristiriitoja oleva kirjoituskokoelma,
jota ei enää voisi pitää Jumalan ilmoituksena pelastussuunnitelmastaan.
Tähän vapaa-ajattelijat pyrkivät. Asioiden kyseenalaistaminen on paljon
helpompaa kuin todistaminen.Aina ja aina vedotaan lisätodisteiden
puolesta. Kyllä niitä Raamatussa on ja asiantuntijat ovat ne perusteellisesti
riittäviksi havainneet. Voi olla mahdollista, että minäkin (omat eväät eivät
riitä uskossaan vielä lapsena olevalle) tuon esille näkökohtia ja Raamatun
jakeita, lainauksia tutkijoilta, kun saan aikaa ja voimia. Jos ulotat tavallasi
näennäisjärkevät perustelusi koko Raamattuun, mitä jää "ilmoituksesta"
jäljelle? En tiedä, annanko kirjoituksesi olla täällä romuttamassa
kristinnuskon peruspilareita monien luettavana ilman, että siihen edes
jollain tavalla en puuttuisi. Omat tietoni ovat toistaiseksi vähäisiä, mutta
silti olen huomannut myös Sinun tiedoissasi puutteita ja pelkkää
järkeilyä ilman painavia perusteluja. ystävällisesti

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

"Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt." (Joh. 6:38)

Jeesus puhuu asiayhteydessä vertauskuvilla. (jj.32-69) Hänen lihansa ja verensä syöminen toisi iankaikkisen elämän. Monet juutalaiset olivat uskoneet häneen leipäihmeen vuoksi. He seurasivat Jeesusta vain saadakseen leipää (tai nähdäkseen lisää ihmeitä". Heidän motiivinsa eivät olleet oikeat. He uskoivat Jeesukseen vain "Jumalan teon vuoksi"; sen vuoksi, että Jeesus oli tehnyt ihmeen, johon vain Jumala pystyisi (Isä teki sen ihmeen Jeesuksen kautta).

Kun Jeesus puhui tämän jälkeen "kovan puheen", niin vain 12 opetuslasta jäi seuraamaan häntä. Muut luopuivat hänestä. Juutalaisten usko häneen ei ollut siis pysyvää.

Jeesus sanoi, että se "leipä", joka hän on, viittaa hänen ruumiiseensa. Hänen ruumistaan ei tehty taivaassa vaan se sai alkunsa Marian kohdussa ja syntyi maan päällä. Niinpä se, että Jeesus tuli alas taivaasta ja on elämän leipä, ei tarkoittane kirjaimellisesti sitä, että Jeesus olisi ollut taivaassa ennen sikiämistään ja syntymistään neitsyt Mariasta.

"Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta." (Joh. 6:50-51)

Jeesus sanoi myös:

"Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!" (Joh. 6:62)

Puhuiko Jeesus tässä "taivaasta": että hän on ollut aiemmin taivaassa Isän tykönä ja menisi sinne takaisin? Tämä on perinteinen katolinen tulkinta, mutta on myös vaihtoehtoinen tulkinta.

Jeesus matkusteli ympäriinsä Galileaa ja Juudeassakin. Hän oli käynyt aiemmin "ylhäällä Jerusalemissa". (Joh. 5:1) Hän oli tullut sieltä "alas" Galileaan. (6:1) Nyt hän puhui tulevasta tehtävästään Jerusalemissa: "Mitä sitten jos opetuslapset näkisivät hänen menevän takaisin ylös Jerusalemiin; tällä kertaa tekemään hänelle varattua tehtävää?"

Lue lisää

vrt.5.12.2011 klo 23:23
Joh.5:1 Jälkeen, meta, näiden, tauta, oli, en, juhla, he horte, juutalaisten,
ton iuidaion, ja, kai, nousi, anebe, Jeesus, ho iesus, Jerusalemiin, eis
hierosolyma.
"Ei voi varmasti päätellä, mikä juutalaisten juhla tämä oli. Monet uskovat sen
olleen pääsiäinen..jos näin, Johannes mainitsee ne kaikki neljä (esim.6:4)
...Jeesus kunnioitti Mooseksen säädöksiä ja matkusti Jerusalemiin
juhlille."
Joh.6:62 Jos, ean, siis, un, näette, theorete, Pojan, ton hyion, Ihmisen,
tu anthropu, nousevan, anabainonta, missä, hopu, oli aiemmin, to proteron.
"Alkukielen tuntijoiden ja sanasta sanaan (translitteroitu) käännös ja sen
selitys: Mitä hyötyä on siitä, että nurisemme häntä vastaan, joka istuu
voiman ja kunnian valtaistuimella. Ja hänen taivaaseen astumisensa
osoittaa, ettei kysymys ole hänen ruumiinsa aineellisesta syömisestä, vaan
Kristuksen hengellisestä omaksumisesta. Jeesus palasi taivaaseen
Ihmisen Poikana. Jumalan ja ihmisen välimies on ihminen Kristus Jeesus.
Jeesus ei sanonut suoraan, että he saisivat nähdä hänen nousevan ylös,
mutta hän herätti kysymyksellään heidät ajattelemaan asiaa lähemmin.
Johanneksen evankeliumissa puhutaan useissa kohdissa Jeesuksen
ennaltaolosta." (lainaus Novum- sarjan toinen osa). Tästä ehkä hieman
käy esille alkukreikan omituinen sanajärjestys, minkä vuoksi sitä ei voi
käyttää kielen ymärtämiseksi kuin siihen todella hyvin perehtynyt kääntäjä,
eikä esim. sanajärjestyksiä suoraan voida verrata suomenkielen
kielioppirakenteeseen vrt. Joh. 1:1, mihin en aio ottaa kantaa kuin vasta
saatuani mahdollisesti useiden alkukielen tuntijoiden lausunnot.
ystävyydellä "aloitteleva jumalanlapsi n. 50 v" (kymmeniä vuosia tuhlattu)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Sanajärjestyksellä on suuri merkitys jakeessa yksi sanoman sisällön kannalta. On aivan eri asia sanoa "ja sana oli Jumala" kuin "ja Jumala oli sana". Ensimmäisessä lauseessa "sana" eli "logos" on subjekti, mutta toisessa se on subjektia määrittävä substantiivi. Lauseen merkitys muuttuu, kun vaihdetaan sanojen järjestystä, niin että "sanasta" eli "logoksesta" tulee subjekti "Jumalan sijaan". Huomaat tämän asian, kun tutkit muita Johanneksen Jumalasta kirjoittamia lauseita, joissa esiintyy sama rakenne "subjekti predikaatti (olla-verbi) subjektin määrite (yleensä substantiivi tai adjektiivi)" juuri tässä järjestyksessä. Johannes kertoo meille, että "Jumala on jotakin" sen sijaan, että kertoisi "joku on Jumala" tai "jokin on Jumala".

Johannes kirjoitti, että "Jumala on valo eikä hänessä ole mitään pimeyttä". (1Joh. 1:5) Jos vaihtaisimme tässä sanajärjestystä ja kirjoittaisimme lisäksi "valon" isolla kirjaimella, niin tekisimme valosta Jumalan, vaikka valo ei ole Jumala: "Valo on Jumala". Sen sijaan, että "valo olisi Jumala", on "Jumala valo", mutta hän on paljon muutakin kuin vain valo. On tärkeää kirjoittaa tämä lause oikeassa sanajärjestyksessä ja sana "valo" pienellä kirjaimella niin kuin alkutekstissä on tehty.

Johannes kirjoitti, että "Jumala on rakkaus". (1Joh. 4:8, 16) Jumala on paljon muutakin kuin vain rakkaus, joten olisi väärin kirjoittaa "Rakkaus on Jumala". Samaa voidaan soveltaa Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun "logokseen", jossa "logos" ei ole välttämättä Jumala vaan jotakin, joka on Jumalassa tai kiinteästi häneen liittyvää.

Johannes kirjoitti Jeesuksen sanoneen, että "Jumala on Henki" tai "Jumala on henki" ja häntä tulee palvoa "Hengessä ja totuudessa". (Joh. 4:24) Tässä ei ole käytetty lainkaan olla-verbiä ("estin") ja alkuperäisessä tekstissä sanajärjestys on päinvastainen: "Henki (on) Jumala" (pneuma ho theos). Tämä johtuu ehkä siitä, että Jumalan perusolemus on todellakin henki eikä voida sanoa, että hän olisi jotakin muutakin kuin" vain henki". Sen sijaan sanonnoissa "Jumalan on valo" ja "Jumala on rakkaus" on selvää, että Jumala on muutakin kuin "vain valo" tai "vain rakkaus". Sen vuoksi näissä lauseissa sanajärjestyksellä on merkitystä, mutta pelkkä sanajärjestys ei ehkä riitä aukottomaksi perusteluksi Jeesuksen pre-eksistenssiä arvioitaessa.

Jeesus sanoi olevansa "ylösnousemus ja elämä". (Joh. 11:25) Tässä sanajärjestys on juuri tämä ja ylösnousemuksesta sekä elämästä on käytetty määräistä artikkelia ("ho"). Vaikka Jeesus "on ylösnousemus ja elämä", on hän muutakin, joten tätä sanontaa ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Ei ole totta, että "ylösnousemus ja elämä on Jeesus", joten tässä lauseessa sanajärjestyksellä on jälleen ratkaiseva rooli lauseen merkityksen kannalta.

Jeesus sanoi lisäksi, että "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". (Joh. 14:6) Tässä on myös käytetty määräisiä artikkeleita sanojen "tie, totuus ja elämä" yhteydessä. Silti ei ole oikein sanoa, että "tie ja totuus ja elämä ovat/on Jeesus". Lause on oikein ymmärretty ja tulkittu vain alkuperäisessä sanajärjestyksessä. Jos sama pitää paikkansa lauseen "ja Jumala oli sana" kanssa, niin silloin "sana" ei viittaisi välttämättä henkilöön tai elävään persoonaan. Sanonta "Jumala oli sana" voisi tarkoittaa sitä, että Jumalan sanalla on merkittävä rooli hänen olemustaan tarkkailtaessa, mutta hänen sanansa ei välttämättä olisi itsenäinen ja elävä persoona, henkilö, niin kuin kolminaisuusopissa ja Jeesuksen kaksiluonto-opissa ajatellaan.

Lue lisää

vrt.7.12.2011 klo 12:37
Tähän aiemmin viittasin vertaamalla suomenkielen ja koine-kreikan
sanajärjestyksen oikeellisuuteen. Olisitko oikeassa, että "Jumala on
sana" tarkottaisi, että "sana" ( jolla, on useita merkityksiä kreikkalaisilla
ja juutalaisilla..sana usein myös subjektina) tässä yhteydessä tarkoittaisi
theos (sanajärjestyksen perusteella)mielestäsi jotakin Jumalan yksittäistä ominaisuutta.
Jos theos ja logos olisivat synonyymeja, ei sanajärjestykselläkään olisi
merkitystä. Nyt sorruin omiin päätelmiin, joten se on vain spekulointia.
Logos oli toisessa jakeessa Jumalan luona ja kolmannessa jakeessa
kaikki tuli hänen (persoonallinen logos) kauttaan. Tämä siis vain oma
näkökantani, jonka pystyn perustelemaan vasta saatuani alkukielien
"huippuasiantuntijoiden" akukieltä vastaavat oikeat käännöstulkinnat.
Kun Jeesus on Jumala (Logos), ei ole mitään ristiriitaa siinä, että
Jumala on luonut kaiken ietsensä ulkopuolella olevan luomakunnan.
Joh.5:17 "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä. Joh.5:19
..mitä Isä tekee, sitä Poika samoin tekee. Fil.2:6,7"vaikka hänella OLIKIN
Jumalan muoto, (hän ei) katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen.
vaan tyhjensi itsensä....tuli ihmisen kaltaiseksi." Hän oli koko ajan Jumala,
joka alistui ihmiseksi ja oli siten Isää "vähäisempi". Ihminen on sokea. jos
laittaa silmänsä kiinni. "Kirkastusvuorella" Jeesus "antoi aavistuksen"
jumalallisesta kirkkaudestaan. Kun Jeesusta pidätettiin Joh.18:6 Jeesus
sanoi:"Minä se olen" ("Minä olen". ego eimi=Jahve), perääntyivät he(sotilaat)
ja kaatuivat maahan." Jeesuksella oli kaikki jumaluuden ominaisuudet
myös "lihassa", ihmisenä ollessaan ja koettuaan ruumiillisen ylösnousemuksen saaden iankaikkisen muuttuneen kehon (myöh.myös
ihmiset saavat uudet ylösnousemusruumiit) hän on nytkin samalla ihminen
ja Kaikkivaltias Jumala...yhtä Isän kanssa, mutta oma persoona(yksi Jumala)
Sak.12:10 Herra (Jumala) sanoo:"..vuodatan Daavidin suvun..ja Jerusalemin
päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka ovat
lävistäneet." Vain Jumalaa saa palvoa (kumartaa).Ilm.22:8,9 Johanneksen
kumartaessa enkeliä hän sanoi:"Varo, ettet sitä tee...kumartaen rukoile
Jumalaa." Jeesusta palvottiin useassa yhteydessä, esim. Joh.12:3
Maria voiteli erittäin kalliilla voiteella Jeesuksen jalat, häntä kumarrettiin.
Jeesus antoi syntejä anteeksi, minkä voi tehdä vain Jumala häntä
rikkoneelle ihmiselle Matt.9:2 Poikani...sinun syntisi annetaan sinulle
anteeksi ("Tämä pilkkaa Jumalaa) Kohtia riittää myöhemmäksikin...
ystävyydellä

Kaiken tämän sanomisen jälkeen, en väitä varmaksi väitettä, että Jeesus ei ollut olemassa ennen kuin siksi Pyhästä Hengestä äitinsä Marian kohdussa ja syntyi ihmiseksi maan päälle. Sen vain tiedän, että Jeesus oli ihmisenä varmasti ihan yhtä vajavainen ja kiusattu kuin mekin. (Hebr. 2:14-18) Jumalaa ei kukaan pysty kiusaamaan, mutta koska Jeesus oli täydellisesti ihminen, pystyi hän olemaan kiusattu ja syntiin lankeaminenkin olisi ollut hänelle mahdollista. Muutenhan kiusaukset ja koettelemukset olisivat olleet pelkkää showta, eivät todellisia.

Me näemme Jeesuksen kirkastettuna juuri siksi, että hän oli kuuliainen hamaan ristinkuolemaan saakka. (Hebr. 2:5-10:24) Jos Jeesus olisi ollut Jumala ihmisen ruumiissa, ei hänen uhrinsa ja elämänsä ihmisenä olisi yhtä arvokasta kuin se on nyt, kun uskomme hänen olleen täydellinen ihminen ja alttiina kiusauksille, toisin kuin Jumala olisi ollut. Jeesuksen uhrin arvokkuutta korostaa vielä se, että hän ei voinut tietää ihmisenä varmasti sitä, mitä hänelle kuoleman jälkeen tapahtuisi. Hän luotti kuitenkin Isän lupauksiin, joiden mukaan "hän ei jättäisi pyhäänsä hautaan" vaan nostaisi hänet ylös kuolleista. Kun ymmärrämme Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman inhimillisen luonteen oikealla tavalla, saa se korottamaan häntä oikealla tavalla, Jumalan tahdon mukaan. Jos pitäisimme häntä pre-eksistenttinä Jumalana, joka vain otti itselleen ihmisen ulkoisen ruumiin asuakseen siinä hetken aikaa ja palatakseen siihen kuoleman jälkeen, menettäisi Jeesuksen uhri suurimman osan loistostaan.

Jeesuksen elämässä, kärsimyksessä ja kuolemassa juuri hänen ihmisyytensä tekee siitä niin ainutlaatuisen. Hän on ainoa "vaimosta syntynyt", joka ei langennut koskaan syntiin, vaikka eli noin 33 vuotta (tutkijoiden mukaan 33,5 vuotta). Jeesus kelpaa meille esikuvaksi juuri sen vuoksi, että hän pystyi ihmisenä kaikkeen siihen, mihin periaatteessa meidänkin tulisi pystyä. Miksi Jumala olisi pannut meille esikuvaksi Jumalan ihmisen sijasta?

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Kaiken tämän sanomisen jälkeen, en väitä varmaksi väitettä, että Jeesus ei ollut olemassa ennen kuin siksi Pyhästä Hengestä äitinsä Marian kohdussa ja syntyi ihmiseksi maan päälle. Sen vain tiedän, että Jeesus oli ihmisenä varmasti ihan yhtä vajavainen ja kiusattu kuin mekin. (Hebr. 2:14-18) Jumalaa ei kukaan pysty kiusaamaan, mutta koska Jeesus oli täydellisesti ihminen, pystyi hän olemaan kiusattu ja syntiin lankeaminenkin olisi ollut hänelle mahdollista. Muutenhan kiusaukset ja koettelemukset olisivat olleet pelkkää showta, eivät todellisia.

Me näemme Jeesuksen kirkastettuna juuri siksi, että hän oli kuuliainen hamaan ristinkuolemaan saakka. (Hebr. 2:5-10:24) Jos Jeesus olisi ollut Jumala ihmisen ruumiissa, ei hänen uhrinsa ja elämänsä ihmisenä olisi yhtä arvokasta kuin se on nyt, kun uskomme hänen olleen täydellinen ihminen ja alttiina kiusauksille, toisin kuin Jumala olisi ollut. Jeesuksen uhrin arvokkuutta korostaa vielä se, että hän ei voinut tietää ihmisenä varmasti sitä, mitä hänelle kuoleman jälkeen tapahtuisi. Hän luotti kuitenkin Isän lupauksiin, joiden mukaan "hän ei jättäisi pyhäänsä hautaan" vaan nostaisi hänet ylös kuolleista. Kun ymmärrämme Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman inhimillisen luonteen oikealla tavalla, saa se korottamaan häntä oikealla tavalla, Jumalan tahdon mukaan. Jos pitäisimme häntä pre-eksistenttinä Jumalana, joka vain otti itselleen ihmisen ulkoisen ruumiin asuakseen siinä hetken aikaa ja palatakseen siihen kuoleman jälkeen, menettäisi Jeesuksen uhri suurimman osan loistostaan.

Jeesuksen elämässä, kärsimyksessä ja kuolemassa juuri hänen ihmisyytensä tekee siitä niin ainutlaatuisen. Hän on ainoa "vaimosta syntynyt", joka ei langennut koskaan syntiin, vaikka eli noin 33 vuotta (tutkijoiden mukaan 33,5 vuotta). Jeesus kelpaa meille esikuvaksi juuri sen vuoksi, että hän pystyi ihmisenä kaikkeen siihen, mihin periaatteessa meidänkin tulisi pystyä. Miksi Jumala olisi pannut meille esikuvaksi Jumalan ihmisen sijasta?

Lue lisää

Jeesuksen jumaluutta on puolustettu mm. hänen tekemillään ihmeillä. Mutta jos ihmeet olisivat merkki tai todistus siitä, että joku on Jumala, niin silloin Jeesus ei olisi ainoa Jumala, joka on ollut ihminen maan päällä. Samanlaisia ihmeitä ovat tehneet ainakin Joosua, Mooses, Elias, Elisa, Jesaja ja apostolit. Jeesus sanoi jopa että apostolit olisivat tekevä suurempia ihmeitä kuin hän. (Joh. 14:12) Kreikankielen sana "meizon" ("maidzoon" sanasta "megas") tarkoittaa nimenomaan "suurempia" ihmeitä, ei "enemmän" ihmeitä, vaikka kummatkin sanat viittaisivat siihen, että Jeesuksen tekemiä ihmeitä ei voida pitää todistuksena mistään muusta kuin siitä, että Jumala oli hänen kanssaan ja teki ne ihmeet hänen kauttaan, jotka hän teki. (Joh. 14:10-11) Samalla tavalla on sanottu Jumalan puhuneen profeettojen kautta ja tehneen ihmeitä apostolien kautta. (Apt. 1:16; 4:25; 14:27; 15:4)

Jeesuksen puhumien Isän sanojen ja hänen tekemiensä ihmeiden ja tunnustekojen perusteella ei voida todistaa hänen olleen Jumala ihmisen ruumiissa sen enempää kuin profeetoista tai apostoleistakaan puhuttaessa.

Raamatun ilmoituksen mukaan on kiistatonta, että Jeesus oli täydellisesti ihminen: lihaa ja verta, ei kaikki-tietävä, vaan vajavainen, jonka täytyi kasvaa viisaudessa ja tiedossa, ja olla alamainen vanhemmilleen ja Isälle Jumalalle loppuun asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Luuk. 2:16-52) Me näemme hänet korotettuna ja kirkastettuna hänen kärsimyksensä vuoksi, koska hän kärsi ihmisenä kaiken sen mitä kärsi ja oli kuuliainen ilman syntiä loppuun asti. (Hebr. 2:5-3:6) Hän ei ollut missään vaiheessa elämäänsä ihmisenä kaikkitietävä tai sellainen kuin Isä on: Jumala. Ihmisen Kristuksen Jeesuksen ja kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan välinen ero on valtava.

Miten sitten selitetään Jeesuksen kaksiluonto-oppi: se että "hän oli yhtä aikaa Jumala ja ihminen"?

Ainoa selitys tähän lienee se, että Jeesuksen Jumaluus ei ollut toiminnassa (aktiivinen) kaiken aikaa silloin kun hän oli ihminen. Jeesus ei olisi voinut olla ihmisalkio ja sikiö äitinsä kohdussa, jos olisi säilyttänyt jumaluutensa ihmisenä. Ei hänen tietääkseni uskota pysyneen taivaassakaan Jumalan muodossa sinä aikana, kun hän oli ihminen? Jos joku väittää, että Jeesus pysyi koko ajan taivaassa, kun oli ihminen maan päällä, niin hän jakaa Jeesuksen persoonan ja olemuksen kahtia, mikä on vastoin kaksiluonto-opin määritystä, jonka lännen kirkot ovat hyväksyneet. Khalkedonin kirkolliskokous määritti Jeesuksen kaksiluonto-opin vuonna 451 seuraavasti:

"Me opetamme siten pyhiä isiä seurataksemme kaikki yksimielisesti tunnustamaan yhtä ja samaa Poikaa, meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, yhtä täydellistä jumaluudessa ja samoin yhtä täydellistä ihmisyydessä; tosi Jumalaa ja tosi ihmistä, jolla on järjellinen sielu ja ruumis; joka on samaa olemusta Isän kanssa jumaluuden puolesta [mukaan] ja samaa olemusta meidän kanssamme ihmisyyden puolesta [mukaan]; joka on kaikin tavoin samanlainen kuin me kuitenkin ilman syntiä; joka on syntynyt ennen kaikkia aikakausia Isästä jumaluuden puolesta [mukaan], ja on syntynyt näinä viimeisinä päivinä meidän ja meidän pelastuksemme vuoksi neitsyt Mariasta, Jumalan äidistä, ihmisyyden puolesta [mukaan]; yhtä ja samaa Kristusta, Poikaa, Herraa, ainosyntyistä, joka on tunnettavissa kahden luontonsa mukaan sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta niitä toisistaan (– in duabus naturis inconfuse, immutabiliter, indivise, inseparabiliter); jonka kahta määriteltyä luontoa ei ole otettu pois millään muotoa niiden yhtyessä toisiinsa vaan ne ovat pikemminkin säilyneet ja ne esiintyvät yhdessä persoonassa (prosopon) ja yhdessä olemuksessa (hypostasis), eikä niitä ole erotettu tai jaettu kahdeksi persoonaksi, vaan yhdeksi ja samaksi Pojaksi, ja ainosyntyiseksi Jumalaksi, Sanaksi, Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi; niin kuin profeetat ovat alusta asti julistaneet hänestä, ja niin kuin Herra Jeesus Kristus on itse opettanut meitä, ja jonka pyhien isien uskontunnustus on välittänyt meille."

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Raamatun ilmoituksen mukaan on kiistatonta, että Jeesus oli täydellisesti ihminen: lihaa ja verta, ei kaikki-tietävä, vaan vajavainen, jonka täytyi kasvaa viisaudessa ja tiedossa, ja olla alamainen vanhemmilleen ja Isälle Jumalalle loppuun asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Luuk. 2:16-52) Me näemme hänet korotettuna ja kirkastettuna hänen kärsimyksensä vuoksi, koska hän kärsi ihmisenä kaiken sen mitä kärsi ja oli kuuliainen ilman syntiä loppuun asti. (Hebr. 2:5-3:6) Hän ei ollut missään vaiheessa elämäänsä ihmisenä kaikkitietävä tai sellainen kuin Isä on: Jumala. Ihmisen Kristuksen Jeesuksen ja kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan välinen ero on valtava.

Miten sitten selitetään Jeesuksen kaksiluonto-oppi: se että "hän oli yhtä aikaa Jumala ja ihminen"?

Ainoa selitys tähän lienee se, että Jeesuksen Jumaluus ei ollut toiminnassa (aktiivinen) kaiken aikaa silloin kun hän oli ihminen. Jeesus ei olisi voinut olla ihmisalkio ja sikiö äitinsä kohdussa, jos olisi säilyttänyt jumaluutensa ihmisenä. Ei hänen tietääkseni uskota pysyneen taivaassakaan Jumalan muodossa sinä aikana, kun hän oli ihminen? Jos joku väittää, että Jeesus pysyi koko ajan taivaassa, kun oli ihminen maan päällä, niin hän jakaa Jeesuksen persoonan ja olemuksen kahtia, mikä on vastoin kaksiluonto-opin määritystä, jonka lännen kirkot ovat hyväksyneet. Khalkedonin kirkolliskokous määritti Jeesuksen kaksiluonto-opin vuonna 451 seuraavasti:

"Me opetamme siten pyhiä isiä seurataksemme kaikki yksimielisesti tunnustamaan yhtä ja samaa Poikaa, meidän Herraamme Jeesusta Kristusta, yhtä täydellistä jumaluudessa ja samoin yhtä täydellistä ihmisyydessä; tosi Jumalaa ja tosi ihmistä, jolla on järjellinen sielu ja ruumis; joka on samaa olemusta Isän kanssa jumaluuden puolesta [mukaan] ja samaa olemusta meidän kanssamme ihmisyyden puolesta [mukaan]; joka on kaikin tavoin samanlainen kuin me kuitenkin ilman syntiä; joka on syntynyt ennen kaikkia aikakausia Isästä jumaluuden puolesta [mukaan], ja on syntynyt näinä viimeisinä päivinä meidän ja meidän pelastuksemme vuoksi neitsyt Mariasta, Jumalan äidistä, ihmisyyden puolesta [mukaan]; yhtä ja samaa Kristusta, Poikaa, Herraa, ainosyntyistä, joka on tunnettavissa kahden luontonsa mukaan sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta niitä toisistaan (– in duabus naturis inconfuse, immutabiliter, indivise, inseparabiliter); jonka kahta määriteltyä luontoa ei ole otettu pois millään muotoa niiden yhtyessä toisiinsa vaan ne ovat pikemminkin säilyneet ja ne esiintyvät yhdessä persoonassa (prosopon) ja yhdessä olemuksessa (hypostasis), eikä niitä ole erotettu tai jaettu kahdeksi persoonaksi, vaan yhdeksi ja samaksi Pojaksi, ja ainosyntyiseksi Jumalaksi, Sanaksi, Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi; niin kuin profeetat ovat alusta asti julistaneet hänestä, ja niin kuin Herra Jeesus Kristus on itse opettanut meitä, ja jonka pyhien isien uskontunnustus on välittänyt meille."

Lue lisää

Idän kirkot eivät hyväksyneet tätä julkilausumaa, koska he eivät pitäneet oikeana kutsua neitsyt Mariaa "Jumalan äidiksi". Jos Jeesus olisi pre-eksistenttinen Jumala, niin he olisivat oikeassa tässä väitteessään, ja lännen kirkko on erehtynyt. Maria ei voisi antaa elämää Jumalalle, sillä Jumalalla on elämä itsessään ja hän antaa kaikille luoduille olennoille elämän, hengen ja kaiken. (Apt 17:25) Sen sijaan, että Maria olisi antanut elämän pojalleen Jeesukselle, olisi Jeesuksen pitänyt antaa elämä omalle äidilleen, jos hän olisi kaiken olevaisen luoja yhdessä Isän kanssa, niin kuin kolminaisuusopissa väitetään. Mariaa ei olisi tästä syystä oikein kutsua "Jumalan äidiksi". Häntä voidaan kutsua kuitenkin "Kristuksen äidiksi", niin kuin idän kirkossa tehdään.

Huomaa, että Jeesuksella on elämä itsessään vain sen vuoksi, että Isä on antanut hänelle elämän. (Joh. 5:26) Koska Isä on antanut Pojalleen elämän, niin onko oikein pitää Poikaa iankaikkisena Jumalana, jolla ei ole alkua eikä loppua, ja joka on kaiken olevaisen luoja sen sijaan, että olisi luotu olento?

Olisiko sitten järkevää väittää, että Maria synnytti oman luojansa? Vaikka tämä ajatus kuulostaa järjettömältä, voisi se silti olla totta, edellyttäen, että Jeesus on pre-eksistenttinen Jumala ja kaiken olevaisen luoja yhdessä Isänsä kanssa. Jumalan inkarnoitumisessa uskotaan nimenomaan siihen, että Jumala voi syntyä naisesta (ihmisestä), mutta Jumalaa ei voida luoda. Pre-eksistenttinen Jumala voi siis ottaa itselleen ihmisen hahmon ja syntyä neitsyestä, mutta häntä ei ole kukaan luonut. Tällä tavalla on perinteisesti erotettu kristinusko esimeriksi Jehovan todistajista, jotka väittävät Jeesuksen olevan luotu olento, arkkienkeli Mikael.

Mutta miten voidaan selittää se, että Jeesus säilytti jumaluutensa ollessaan ihminen? Miten vajavainen ihminen voi olla yhtä aikaa Jumala ja ihminen?

Ainoa selitys, jonka tiedän, on se, että Jeesuksen jumaluus ei ollut toiminnassa (aktiivinen) vaan hän oli ikään kuin tyhjentänyt itsensä jumaluudesta ja tuli siten täydellisesti ihmiseksi. Jumala ei tietenkään voi olla täydellisesti ihminen, koska Jumalana oleminen on jotakin muuta kuin ihmisenä olemista - eikö totta?

Minua kaksiluonto-opin selitykset eivät vakuuta. On järjenvastaista ajatella, että Jumala säilyttäisi jumaluutensa ollessaan ihminen maan päällä. Tämän vuoksi tulisi ajatella "harhaoppisiksi leimattujen" tavoin, että Jeesus vain näytti Jumalalta, mutta oli todellisuudessa ihmisen muotoinen Jumala tai Jumala, joka ilmestyi ihmisenä, ihmisen ruumiissa. Tällaisia uskomuksia oli pakanoiden keskuudessa. Muistakaa, että pakanat pitivät Paavalia itse pääjumala Zeuksena ja Barnabasta Hermeksenä, joten heille ei ollut vierasta se, että Jumalat voisivat ilmestyä ihmisen hahmossa. (Apt 14:12ss.)

Trinitaarien mukaan Jeesus ei lakannut olemasta Jumala silloin, kun hänestä tuli ihminen. Jeesus ei ole luopunut koskaan jumaluudestaan vaan hän on ollut aina Jumala, kolminaisuus- ja kaksiluonto-oppien mukaan. Tätä on vaikea ymmärtää tai pitää totena, koska ihminen on niin erilainen kuin Jumala. Miten ihminen voisi olla Jumala samalla kun hän on ihminen?

Näemme Jeesuksen elämästä ihmisenä, että hän ei täytä Jumalan ominaisuuksia ihmisenä. Miten sitten voisi olla totta, että hän säilytti jumaluutensa ihmisenä ollessaan eikä luopunut siitä? Vai onko niin, että Jeesus luopui jumaluudestaan, kun "tyhjensi itsensä" ja "otti ihmisen muodon"? Jos ei luopunut jumaluudestaan vaan säilytti jumaluutensa – pysyi Jumalana – kaiken aikaa sikiämisestään lähtien, niin miten hänen jumaluutensa voidaan selittää ihmisenä olemisen aikana? Onko niin, että hän osoitti vain ajoittain olevansa Jumala, kun teki ihmeitä ja puhui Jumalan sanoja, mutta oli silti Jumala kaiken aikaa? Ja jos oli Jumala kaiken aikaa, niin miten hän saattoi olla samalla vajavainen ihminen? Eivätkö jumaluus ja ihmisyys itse asiassa kumoa toisensa, niin että on loogisesti ajateltuna mahdotonta olla molempia yhtä aikaa?

vrt.13.12.2011 klo 17.56
"hän päätti (jumaluutensa ohella)itse syntyä ihmiseksi"...joten oli olemassa
ennen ihmiseksi syntymistään. Ihminen (ylössnoussut) Jeesus on edelleenkin,
mutta myös Jumala. Hän on luvannut olla läsnä siellä, missa kaksi tai kolme
kokoontuu hänen nimessään...samalla hän on Isän oikealla puolella..?
Ei ole järjellä selitettävissä, mutta Jeesushan onkin Jumala!
ystävyydellä

vrt.14.12.2011 klo 15.16
Hänessä asuu koko Jumalan täyteys ruumiillisesti.

Jos emme pidä kaksiluonto-oppia totena, niin sitten meidän tulee miettiä suhtautumistamme Jeesuksen oletettuun "edeltä olemiseen" eli "pre-eksistenssiin". Oliko hän olemassa taivaassa Isän tykönä ennen kuin sikisi Pyhästä Hengestä Marian kohdussa, vai ei? Ja jos hän oli olemassa Isän tykönä, niin oliko hän "Jumala" vai "jumal-olento" tai peräti "enkeli"? Tässä asiassa on ratkaisevaa se, onko Jeesus ollut mukana luomistyössä luojan roolissa vai ei.

"Luoja" ei voi periaatteessa olla itse "luotu olento", koska hän on luonut kaiken, eikä häntä itseään ole kukaan luonut. Teoriassa voisi tietysti olla niinkin, että Jumala on luonut ensin luodun olennon, joka on sitten luonut kaikki muut luodut olennot, tai jonka kautta Jumala on luonut kaikki muut olennot. Itse asiassa näitä luotuja luojia voisi olla useampiakin niin kuin eräässä apostolien aikana tunnetussa harhaopissa väitetään.

Tässä kirjoituksessa lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että Raamatun kirjoitukset ovat kokonansa totta. Niiden mukaan "tosi Jumala" ja "meidän Isämme" on kaiken olevaisen luoja. (Ilm 4:11) Niinpä ei voi olla totta, että Jumala olisi luonut ensin enkeleitä tai pienemmän "luoja-jumalan" (demiurgi), joka olisi sitten luonut kaiken muun.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jos emme pidä kaksiluonto-oppia totena, niin sitten meidän tulee miettiä suhtautumistamme Jeesuksen oletettuun "edeltä olemiseen" eli "pre-eksistenssiin". Oliko hän olemassa taivaassa Isän tykönä ennen kuin sikisi Pyhästä Hengestä Marian kohdussa, vai ei? Ja jos hän oli olemassa Isän tykönä, niin oliko hän "Jumala" vai "jumal-olento" tai peräti "enkeli"? Tässä asiassa on ratkaisevaa se, onko Jeesus ollut mukana luomistyössä luojan roolissa vai ei.

"Luoja" ei voi periaatteessa olla itse "luotu olento", koska hän on luonut kaiken, eikä häntä itseään ole kukaan luonut. Teoriassa voisi tietysti olla niinkin, että Jumala on luonut ensin luodun olennon, joka on sitten luonut kaikki muut luodut olennot, tai jonka kautta Jumala on luonut kaikki muut olennot. Itse asiassa näitä luotuja luojia voisi olla useampiakin niin kuin eräässä apostolien aikana tunnetussa harhaopissa väitetään.

Tässä kirjoituksessa lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että Raamatun kirjoitukset ovat kokonansa totta. Niiden mukaan "tosi Jumala" ja "meidän Isämme" on kaiken olevaisen luoja. (Ilm 4:11) Niinpä ei voi olla totta, että Jumala olisi luonut ensin enkeleitä tai pienemmän "luoja-jumalan" (demiurgi), joka olisi sitten luonut kaiken muun.

Lue lisää

Miten voisimme sitten ratkaista Jeesuksen pre-eksistenssiä koskevan kysymyksen? Onko hän ollut olemassa Isän tykönä ennen maailman perustamista vai ei? Vanhasta testamentista löytyy vain vähän tukea tälle ajatukselle, mutta Uudesta testamentista paljon enemmän. Eniten todisteita Jeesuksen pre-eksistenssistä löytyy Johanneksen evankeliumista. Ellei sitä olisi kirjoitettu, voisivat kristityt uskoa samalla tavalla kuin profeetat uskoivat ennen Jeesuksen syntymistä. On vain yksi Jumala, joka on Israelin isä ja kaiken olevaisen luoja. Vanhan testamentin aikana ei olisi tarvinnut edes keskustella siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai yksi ainoa Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja siten meidän Isämme. Kaikki pitivät itsestään selvänä sitä, että asia on juuri näin.

Pyhää Henkeä ei sanottu Vanhan testamentin aikana "Jumalan kolmanneksi persoonaksi". Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta ei vielä tunnettu, koska hän ei ollut syntynyt. Kaikki Vanhan testamentin profeetat uskoivat tulevan Messiaan olevan ihminen, vaikka häntä olikin lupa palvoa, niin kuin kuninkaita palvotaan. (Dan. 7:13-14) Ja vaikka tulevalla Messiaalla olisi jumalallisia ja palvontaan kehottavia nimiä, ei häntä pidetty silti "Jumalana", joka "on kaiken olevaisen luoja". Kaikki tähän viittaavat teoriat ovat syntyneet Vanhan testamentin jälkeisenä aikana.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Miten voisimme sitten ratkaista Jeesuksen pre-eksistenssiä koskevan kysymyksen? Onko hän ollut olemassa Isän tykönä ennen maailman perustamista vai ei? Vanhasta testamentista löytyy vain vähän tukea tälle ajatukselle, mutta Uudesta testamentista paljon enemmän. Eniten todisteita Jeesuksen pre-eksistenssistä löytyy Johanneksen evankeliumista. Ellei sitä olisi kirjoitettu, voisivat kristityt uskoa samalla tavalla kuin profeetat uskoivat ennen Jeesuksen syntymistä. On vain yksi Jumala, joka on Israelin isä ja kaiken olevaisen luoja. Vanhan testamentin aikana ei olisi tarvinnut edes keskustella siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai yksi ainoa Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja siten meidän Isämme. Kaikki pitivät itsestään selvänä sitä, että asia on juuri näin.

Pyhää Henkeä ei sanottu Vanhan testamentin aikana "Jumalan kolmanneksi persoonaksi". Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta ei vielä tunnettu, koska hän ei ollut syntynyt. Kaikki Vanhan testamentin profeetat uskoivat tulevan Messiaan olevan ihminen, vaikka häntä olikin lupa palvoa, niin kuin kuninkaita palvotaan. (Dan. 7:13-14) Ja vaikka tulevalla Messiaalla olisi jumalallisia ja palvontaan kehottavia nimiä, ei häntä pidetty silti "Jumalana", joka "on kaiken olevaisen luoja". Kaikki tähän viittaavat teoriat ovat syntyneet Vanhan testamentin jälkeisenä aikana.

Lue lisää

Uskoivatko profeetat kuitenkin siihen, että "Jumala inkarnoituisi" ja ilmestyisi ihmisen hahmossa? Pakanauskonnoissa oli hyvin tavallista uskoa siihen, että "Jumala" tai "jumalat" voisivat ilmestyä ihmisen hahmossa ja jopa syntyä ihmisestä. Oliko tämä sama usko osa Jumalan valitsemien profeettojen uskoa? Entä uskoiko Jeesus tähän asiaan ja sanoiko hän olevansa "lihassa tullut Jumala", sellainen kuin Isä on? Entä apostolit? Uskoivatko he Jeesuksen olleen samanlainen Jumala kuin Isä on?

Jos tutkitaan Jeesuksen pre-eksistenssiä ja jumaluutta puhtaan logiikan kannalta, niin lienee selvää, että hän ei ole voinut säilyttää Jumalan asemaa sikiämisensä jälkeen Marian kohdussa ja eläessään ihmisenä maan päällä. Jäljelle jäisi oletus, jonka mukaan Jeesus kävi läpi eräänlaisen metamorfoosin (muodonmuutoksen). Hän oli ensin jumala tai jumal-olento Isänsä luona. Sitten hän syntyi ihmiseksi ja oli täydellisesti ihminen, mutta lakkasi olemasta Jumala tai jumal-olento. Kun hän nousi ylös kuolleista ja meni Isän tykö, tuli hänestä jälleen kerran Jumala tai jumal-olento. Hän ei voi olla ikuisesti ihminen, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti Jumala, kun on ihminen.

Jeesus on Raamatun mukaan ihminen vielä taivaassa ja tulemuksensa jälkeen. Jumala ei alista tulevaa maailmaa enkelin valtaan vaan ihmisen alle hän sen kaiken alistaa, Jeesuksen Kristuksen alle. (Hebr 2:5-18) Jeesus on ihminen vielä taivaassa ja tulevassa maailmassa. (1Tim 2:3-7) Niinpä hänen olisi täytynyt luopua jumaluudestaan ikuisiksi ajoiksi, koska Jumala ei voi olla ihminen. Sillä hetkellä kun Jumalasta tulisi ihminen, lakkaisi hän olemasta Jumala, koska ihminen ei voi olla Jumala, eikä Jumala voi olla ihminen.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Miten voisimme sitten ratkaista Jeesuksen pre-eksistenssiä koskevan kysymyksen? Onko hän ollut olemassa Isän tykönä ennen maailman perustamista vai ei? Vanhasta testamentista löytyy vain vähän tukea tälle ajatukselle, mutta Uudesta testamentista paljon enemmän. Eniten todisteita Jeesuksen pre-eksistenssistä löytyy Johanneksen evankeliumista. Ellei sitä olisi kirjoitettu, voisivat kristityt uskoa samalla tavalla kuin profeetat uskoivat ennen Jeesuksen syntymistä. On vain yksi Jumala, joka on Israelin isä ja kaiken olevaisen luoja. Vanhan testamentin aikana ei olisi tarvinnut edes keskustella siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai yksi ainoa Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja siten meidän Isämme. Kaikki pitivät itsestään selvänä sitä, että asia on juuri näin.

Pyhää Henkeä ei sanottu Vanhan testamentin aikana "Jumalan kolmanneksi persoonaksi". Jumalan Poikaa Jeesusta Kristusta ei vielä tunnettu, koska hän ei ollut syntynyt. Kaikki Vanhan testamentin profeetat uskoivat tulevan Messiaan olevan ihminen, vaikka häntä olikin lupa palvoa, niin kuin kuninkaita palvotaan. (Dan. 7:13-14) Ja vaikka tulevalla Messiaalla olisi jumalallisia ja palvontaan kehottavia nimiä, ei häntä pidetty silti "Jumalana", joka "on kaiken olevaisen luoja". Kaikki tähän viittaavat teoriat ovat syntyneet Vanhan testamentin jälkeisenä aikana.

Lue lisää

Vanhan testamentin aikana ei olisi tarvinnut edes keskustella siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai yksi ainoa Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja siten meidän Isämme. Kaikki pitivät itsestään selvänä sitä, että asia on juuri näin: on vain yksi Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja meidän Isämme. Jumalan Poikaa ei pidetty Jumalana ja luojana sen enempää kuin Pyhää Henkeä, jonka ajateltiin olevan kiinteä osa Jumalaa, ei itsenäinen persoona.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Uskoivatko profeetat kuitenkin siihen, että "Jumala inkarnoituisi" ja ilmestyisi ihmisen hahmossa? Pakanauskonnoissa oli hyvin tavallista uskoa siihen, että "Jumala" tai "jumalat" voisivat ilmestyä ihmisen hahmossa ja jopa syntyä ihmisestä. Oliko tämä sama usko osa Jumalan valitsemien profeettojen uskoa? Entä uskoiko Jeesus tähän asiaan ja sanoiko hän olevansa "lihassa tullut Jumala", sellainen kuin Isä on? Entä apostolit? Uskoivatko he Jeesuksen olleen samanlainen Jumala kuin Isä on?

Jos tutkitaan Jeesuksen pre-eksistenssiä ja jumaluutta puhtaan logiikan kannalta, niin lienee selvää, että hän ei ole voinut säilyttää Jumalan asemaa sikiämisensä jälkeen Marian kohdussa ja eläessään ihmisenä maan päällä. Jäljelle jäisi oletus, jonka mukaan Jeesus kävi läpi eräänlaisen metamorfoosin (muodonmuutoksen). Hän oli ensin jumala tai jumal-olento Isänsä luona. Sitten hän syntyi ihmiseksi ja oli täydellisesti ihminen, mutta lakkasi olemasta Jumala tai jumal-olento. Kun hän nousi ylös kuolleista ja meni Isän tykö, tuli hänestä jälleen kerran Jumala tai jumal-olento. Hän ei voi olla ikuisesti ihminen, koska ihminen ei voi olla samanaikaisesti Jumala, kun on ihminen.

Jeesus on Raamatun mukaan ihminen vielä taivaassa ja tulemuksensa jälkeen. Jumala ei alista tulevaa maailmaa enkelin valtaan vaan ihmisen alle hän sen kaiken alistaa, Jeesuksen Kristuksen alle. (Hebr 2:5-18) Jeesus on ihminen vielä taivaassa ja tulevassa maailmassa. (1Tim 2:3-7) Niinpä hänen olisi täytynyt luopua jumaluudestaan ikuisiksi ajoiksi, koska Jumala ei voi olla ihminen. Sillä hetkellä kun Jumalasta tulisi ihminen, lakkaisi hän olemasta Jumala, koska ihminen ei voi olla Jumala, eikä Jumala voi olla ihminen.

Lue lisää

Ja koska Jumala ei voi luopua jumaluudestaan – hän on oman luontonsa ja olemuksensa ja historiansa vuoksi aina Jumala, kaiken olevaisen luoja – niin Jeesus ei voi olla Jumala, koska hän on ihminen.

Mitä voimme sitten sanoa varmuudella Jeesuksesta Raamatun kirjoitusten mukaan?

• Jeesus on Kristus (se luvattu Messias, josta profeetat ovat ennustaneet Vanhassa testamentissa)
• Jeesus on Jumalan poika
• Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkia luotuja olentoja ylemmäksi vasta hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisen jälkeen.

Tässä on kiteytettynä se uskon opillinen sisältö Kristuksesta Jeesuksesta, johon häneen uskovan ja iankaikkisen elämän perivän sielun tulee uskoa, eli pitää totena. Toki meidän tulee uskoa myös siihen, että Jeesus ei tehnyt ihmisenä koskaan syntiä ja kelpaa siksi synnittömäksi uhrikaritsaksi, joka otti pois maailman synnin: sovitti meidät Isän Jumalan kanssa oman ruumiinsa ja verensä uhrilla. Mutta Jumala ei vaadi meitä tunnustamaan muita ja Raamatun selvän sanan ulkopuolisia opinkappaleita tosiksi, jotta voisimme pelastua.

Meidän ei tarvitse tunnustaa, että Jeesus on Jumala (sellainen kuin Isä on), tai että hän olisi ollut olemassa ennen maailman perustamista Isän tykönä. Tämä ei tarkoita sitä, että emme voisi lainata niitä Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumista, joiden perusteella uskotaan Jeesuksen väittäneen sellaista. (esim. Joh. 16:28; 17:5) Me voimme lainata näitä sanoja ja selittää niitä vaihtoehtoisilla tavoilla, mutta oikean tulkinnan päättää Jumala, eivät ihmiset, eikä tämän asian oikein ymmärtäminen ole pelastumisemme ehto.

Johannes kertoo evankeliuminsa lopussa, mitä meidän tulee uskoa, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä, ja kertoo samalla sen, miksi hän kirjoitti evankeliuminsa: ei todistaakseen Jeesuksen jumaluutta (että hän on Jumala samalla tavalla kuin Isä on Jumala), vaan niin kuin hän kirjoitti:

"... nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh 20:31)

Riippumatta siitä, uskooko "kristitty" Jeesuksen pre-eksistenssiin tai jumaluuteen vai ei, pitää hän totena tässä esitetyn väitteen. Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja hän on vielä meidän Herramme, jota meidän tulee totella, eli olla kuuliainen hänelle, jos mielimme elää iankaikkisesti. (Joh. 3:36; Room 10:1-17) Niinpä ei ole mitään syytä "tuomita" harhaoppisina kadotukseen niitä veljiä ja sisariamme, jotka eivät usko Jeesuksen pre-eksistenssiin tai jumaluuteen samalla tavalla kuin kolminaisuusopin kannattajat tekevät. Ja vastapainoisesti, ns. unitaarit eivät saa "tuomita" ajatuksissaan tai sanoissaan "kadotuksen lapsiksi" niitä, jotka uskovat kolminaisuusoppiin ja Jeesuksen kaksiluonto-oppiin, mutta elävät muuten niin kuin kristityn tuleekin elää ja pitävät totena yllä olevat Johanneksen sanat. Antaa Jumalan toimia tuomarina eri tavalla uskovien kristittyjen välillä: meillä ei ole lupaa tai oikeutta olla "veljemme tuomari" tässä asiassa tai muutenkaan.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Vanhan testamentin aikana ei olisi tarvinnut edes keskustella siitä, onko Jumala kolmiyhteinen vai yksi ainoa Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja siten meidän Isämme. Kaikki pitivät itsestään selvänä sitä, että asia on juuri näin: on vain yksi Jumala, joka on kaiken olevaisen luoja ja meidän Isämme. Jumalan Poikaa ei pidetty Jumalana ja luojana sen enempää kuin Pyhää Henkeä, jonka ajateltiin olevan kiinteä osa Jumalaa, ei itsenäinen persoona.

Lue lisää

Kun tutkimme Jeesuksen elämää ihmisenä, niin se voidaan jakaa karkeasti sanottuna kahteen vaiheeseen:

1. Jeesuksen elämä ennen hänen kastettaan ja julkista toimintaansa.
2. Jeesuksen elämä kasteen jälkeen ja hänen julkinen toimintansa.

Jeesuksen syntymä on ainutlaatuinen ihmiskunnan historiassa. Hän on ainoa mies, joka on syntynyt neitsyestä, ja ainoa ihminen, joka on siinnyt Pyhästä Hengestä. Jeesuksen isä ei ole ihminen: ei Joosef (hänen kasvattaja-isänsä), ei joku samarialainen mies eikä joku roomalainen sotilas – ei kukaan ihminen. Jeesuksen äiti Maria ei tehnyt huorin (ei ollut uskoton kihlatulleen Joosefille) eikä hän maannut Joosefin kanssa ennen Jeesuksen syntymää. (Matt 1:25) Jeesuksen isä on Jumala, niin kuin Jeesus itse vakuutti monissa eri puheissaan. (erityisesti Joh. 8:12-59)

Jeesuksen syntymässä ja elämässä on ihmeellistä myös se, että Vanhan testamentin profeetat ovat ennustaneet hänestä, alkaen Raamatun ensimmäisistä sivuista. (Joh. 5:39ss.; Luuk24:44-46; 1Moos. 1:3-4; 3:15; 5Moos 18:15-19; 30:11-16; Mka 5:1|2; Jes. 7:14-16; 9:1-6; jne.) Kun Jeesus luki näitä ennustuksia ja yleensä Tanakhia, niin hän tunnisti niistä itsensä ja antoi elämänsä monien uhriksi "uskon kautta pyhiin kirjoituksiin ja Isäänsä". (Hebr. 10:1-24) Hän joutui luottamaan ihmisenä Isään Jumalaa ja Raamattuun, niin kuin mekin. (Matt. 26:37-46) Jos hän olisi ollut Jumala tai jumal-olento ihmisen ruumiissa, joka kaiken lisäksi muistaa ja tietää kaiken sen, mitä Jumalakin, niin hänen taistelunsa syntiä vastaan ja uhrinsa ihmisenä olisi ollut pelkkää näytelmää, ei totisinta totta.

Tästä huomiosta paljastuu se, että Jeesuksen uhrissa tärkeintä oli hänen täydellinen ihmisyytensä. Hänen oletetulla jumaluudellaan on vain se merkitys uhrin riittävyyden kannalta, että Jumalan uhri ei olisi riittävä, mutta ihmisen uhri on riittävä. Asiat ovat siten päinvastoin kuin kristikunnassa on perinteisesti opetettu. Jeesuksen uhrin arvoa vähentää se, että uskotaan hänen olleen Jumala, kun hän kuoli ristillä; mutta kun uskotaan hänen olleen ihminen, minkä kirjoitukset vahvistavat, näemme hänen uhrinsa suuruuden ja näemme hänet kirkastettuna hänen kärsimystensä tähden. (Hebr. 2:5-10:24)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Kun tutkimme Jeesuksen elämää ihmisenä, niin se voidaan jakaa karkeasti sanottuna kahteen vaiheeseen:

1. Jeesuksen elämä ennen hänen kastettaan ja julkista toimintaansa.
2. Jeesuksen elämä kasteen jälkeen ja hänen julkinen toimintansa.

Jeesuksen syntymä on ainutlaatuinen ihmiskunnan historiassa. Hän on ainoa mies, joka on syntynyt neitsyestä, ja ainoa ihminen, joka on siinnyt Pyhästä Hengestä. Jeesuksen isä ei ole ihminen: ei Joosef (hänen kasvattaja-isänsä), ei joku samarialainen mies eikä joku roomalainen sotilas – ei kukaan ihminen. Jeesuksen äiti Maria ei tehnyt huorin (ei ollut uskoton kihlatulleen Joosefille) eikä hän maannut Joosefin kanssa ennen Jeesuksen syntymää. (Matt 1:25) Jeesuksen isä on Jumala, niin kuin Jeesus itse vakuutti monissa eri puheissaan. (erityisesti Joh. 8:12-59)

Jeesuksen syntymässä ja elämässä on ihmeellistä myös se, että Vanhan testamentin profeetat ovat ennustaneet hänestä, alkaen Raamatun ensimmäisistä sivuista. (Joh. 5:39ss.; Luuk24:44-46; 1Moos. 1:3-4; 3:15; 5Moos 18:15-19; 30:11-16; Mka 5:1|2; Jes. 7:14-16; 9:1-6; jne.) Kun Jeesus luki näitä ennustuksia ja yleensä Tanakhia, niin hän tunnisti niistä itsensä ja antoi elämänsä monien uhriksi "uskon kautta pyhiin kirjoituksiin ja Isäänsä". (Hebr. 10:1-24) Hän joutui luottamaan ihmisenä Isään Jumalaa ja Raamattuun, niin kuin mekin. (Matt. 26:37-46) Jos hän olisi ollut Jumala tai jumal-olento ihmisen ruumiissa, joka kaiken lisäksi muistaa ja tietää kaiken sen, mitä Jumalakin, niin hänen taistelunsa syntiä vastaan ja uhrinsa ihmisenä olisi ollut pelkkää näytelmää, ei totisinta totta.

Tästä huomiosta paljastuu se, että Jeesuksen uhrissa tärkeintä oli hänen täydellinen ihmisyytensä. Hänen oletetulla jumaluudellaan on vain se merkitys uhrin riittävyyden kannalta, että Jumalan uhri ei olisi riittävä, mutta ihmisen uhri on riittävä. Asiat ovat siten päinvastoin kuin kristikunnassa on perinteisesti opetettu. Jeesuksen uhrin arvoa vähentää se, että uskotaan hänen olleen Jumala, kun hän kuoli ristillä; mutta kun uskotaan hänen olleen ihminen, minkä kirjoitukset vahvistavat, näemme hänen uhrinsa suuruuden ja näemme hänet kirkastettuna hänen kärsimystensä tähden. (Hebr. 2:5-10:24)

Lue lisää

Jeesuksen lapsuudesta on kerrottu vain yksi tapahtuma evankeliumeissa. Luukas mainitsee tapahtuman, jolloin Joosef meni perheineen Jerusalemiin pääsiäisen juhlan aikana, kun Jeesus oli 12-vuotias. (Luuk. 2:40-52) Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden kannalta tässä kertomuksessa on tärkeää huomata se, miten Jeesus kasvoi ja täyttyi viisaudella. Hän "varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä". Kaikki nämä asiat todistavat sen puolesta, että Jeesus oli täydellinen ihmisenä, mutta ei säilyttänyt jumalallisia ominaisuuksiaan ja Jumalan asemaansa, jos hänellä sellainen ennen sikiämistään olisi ollut. Ja koska Jeesus oli täydellisesti ihminen, ei hän voinut olla samanaikaisesti Jumala. Jumala ei voi luopua jumaluudestaan lakkaamatta olemasta Jumala; niinpä Jeesus ei voinut olla Jumala samaan aikaan, kun hän oli ihminen.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jeesuksen lapsuudesta on kerrottu vain yksi tapahtuma evankeliumeissa. Luukas mainitsee tapahtuman, jolloin Joosef meni perheineen Jerusalemiin pääsiäisen juhlan aikana, kun Jeesus oli 12-vuotias. (Luuk. 2:40-52) Jeesuksen jumaluuden ja ihmisyyden kannalta tässä kertomuksessa on tärkeää huomata se, miten Jeesus kasvoi ja täyttyi viisaudella. Hän "varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä". Kaikki nämä asiat todistavat sen puolesta, että Jeesus oli täydellinen ihmisenä, mutta ei säilyttänyt jumalallisia ominaisuuksiaan ja Jumalan asemaansa, jos hänellä sellainen ennen sikiämistään olisi ollut. Ja koska Jeesus oli täydellisesti ihminen, ei hän voinut olla samanaikaisesti Jumala. Jumala ei voi luopua jumaluudestaan lakkaamatta olemasta Jumala; niinpä Jeesus ei voinut olla Jumala samaan aikaan, kun hän oli ihminen.

Lue lisää

Kun Jeesus sai kasteen sukulaiseltaan Johannes Kastajalta, laskeutui Pyhä Henki hänen päälleen ja taivaasta kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." (Matt 3:17) Tämän jälkeen Henki vei Jeesuksen erämaahan saatanan kiusattavaksi. Sen jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa: hän saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia, paransi sairaita, herätti kuolleita ja teki monta voimallista tekoa. Hänen sanansa ja tekonsa paljastivat sen, että Jumala oli lähettänyt hänet ja antanut hänelle valtuuden toimia. Hän poikkesi muista profeetoista ja ihmisistä siten, että hän ei tehnyt koskaan syntiä ja Jumala oli hänen isänsä (hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä).

Paavali kirjoitti, että "Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi" ja "hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ". (Kol 1:19; 2:9) Jeesus Kristus on näkymättömän Jumalan täydellinen näkyvä kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (2Kor 4:4; Hebr 1:3) Niin kuin Adam oli sisäisen ihmisensä puolesta Jumalan kuva ennen lankeemustaan, oli Jeesus täydellinen Jumala kuva koko elämänsä ajan, sillä hän ei langennut koskaan syntiin. (1Moos. 1:25-29)

Jeesuksen oleminen Jumalan kuvana ja Jumalan täyteyden asuminen hänessä viittaa siten hänen synnittömyyteensä ja erityiseen voiteluunsa, ei välttämättä pre-eksistenssiin tai "jumaluuteen" (sellaiseen kuin Isällä on). Jumala on voidellut Jeesusta Pyhällä Hengellä enemmän kuin kanssaveljiään, niin että Jumalan kaikki täyteys asui hänessä hänen julkisen toimintansa aikana. (Hebr. 1:9; Psa 45:7-8)

Jeesus sanoi epäilevälle Tuomaalle, että "Isä asui hänessä ja teki ne teot, jotka hän teki, ja sanoi ne sanat, jotka hän sanoi" (tai antoi käskyn puhua). (Joh 14:10-11) "Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän", sanoi Jeesus. (j. 9) Jeesus ei tarkoittanut tällä sitä, että hän on Isä, vaan sitä, että Isä asui hänessä vähän samalla tavalla kuin Isä ja Poika asuvat nyt kristityissä Jeesuksen seuraajissa, kun he ovat osallisia Pyhästä Hengestä. (Joh. 14:12-28; 17:11-23; 2Kor 13:13; Efe 3:14-17; jne.) Kun Tuomas näki Jeesuksen ylösnousseena, uskoi hän lopultakin nämä Jeesuksen sanat ja "näki Isän Jeesuksessa Kristuksessa", mutta ei väittänyt hänen olevan "Jumala", sellainen kuin Isä on. (Joh. 20:27-28)

Huomaa, että Johannes ei väitä Jeesuksen olevan Jumala, vaan sanoo häntä Jumalan pojaksi, aivan niin kuin Jeesus itsekin sanoi olevansa. (Joh. 10:24-39; 20:29-31) Jeesus ei tehnyt koskaan itsestään Isän vertaista eikä väittänyt olevansa Jumala, sellainen kuin Isä on, sillä se olisi ollut jumalanpilkkaa, johon Jeesus ei synnittömänä ihmisenä tietenkään syyllistynyt.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Kun Jeesus sai kasteen sukulaiseltaan Johannes Kastajalta, laskeutui Pyhä Henki hänen päälleen ja taivaasta kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." (Matt 3:17) Tämän jälkeen Henki vei Jeesuksen erämaahan saatanan kiusattavaksi. Sen jälkeen Jeesus aloitti julkisen toimintansa: hän saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia, paransi sairaita, herätti kuolleita ja teki monta voimallista tekoa. Hänen sanansa ja tekonsa paljastivat sen, että Jumala oli lähettänyt hänet ja antanut hänelle valtuuden toimia. Hän poikkesi muista profeetoista ja ihmisistä siten, että hän ei tehnyt koskaan syntiä ja Jumala oli hänen isänsä (hän oli siinnyt Pyhästä Hengestä).

Paavali kirjoitti, että "Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi" ja "hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti ". (Kol 1:19; 2:9) Jeesus Kristus on näkymättömän Jumalan täydellinen näkyvä kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (2Kor 4:4; Hebr 1:3) Niin kuin Adam oli sisäisen ihmisensä puolesta Jumalan kuva ennen lankeemustaan, oli Jeesus täydellinen Jumala kuva koko elämänsä ajan, sillä hän ei langennut koskaan syntiin. (1Moos. 1:25-29)

Jeesuksen oleminen Jumalan kuvana ja Jumalan täyteyden asuminen hänessä viittaa siten hänen synnittömyyteensä ja erityiseen voiteluunsa, ei välttämättä pre-eksistenssiin tai "jumaluuteen" (sellaiseen kuin Isällä on). Jumala on voidellut Jeesusta Pyhällä Hengellä enemmän kuin kanssaveljiään, niin että Jumalan kaikki täyteys asui hänessä hänen julkisen toimintansa aikana. (Hebr. 1:9; Psa 45:7-8)

Jeesus sanoi epäilevälle Tuomaalle, että "Isä asui hänessä ja teki ne teot, jotka hän teki, ja sanoi ne sanat, jotka hän sanoi" (tai antoi käskyn puhua). (Joh 14:10-11) "Joka on nähnyt minut on nähnyt Isän", sanoi Jeesus. (j. 9) Jeesus ei tarkoittanut tällä sitä, että hän on Isä, vaan sitä, että Isä asui hänessä vähän samalla tavalla kuin Isä ja Poika asuvat nyt kristityissä Jeesuksen seuraajissa, kun he ovat osallisia Pyhästä Hengestä. (Joh. 14:12-28; 17:11-23; 2Kor 13:13; Efe 3:14-17; jne.) Kun Tuomas näki Jeesuksen ylösnousseena, uskoi hän lopultakin nämä Jeesuksen sanat ja "näki Isän Jeesuksessa Kristuksessa", mutta ei väittänyt hänen olevan "Jumala", sellainen kuin Isä on. (Joh. 20:27-28)

Huomaa, että Johannes ei väitä Jeesuksen olevan Jumala, vaan sanoo häntä Jumalan pojaksi, aivan niin kuin Jeesus itsekin sanoi olevansa. (Joh. 10:24-39; 20:29-31) Jeesus ei tehnyt koskaan itsestään Isän vertaista eikä väittänyt olevansa Jumala, sellainen kuin Isä on, sillä se olisi ollut jumalanpilkkaa, johon Jeesus ei synnittömänä ihmisenä tietenkään syyllistynyt.

Lue lisää

Jeesus ilmoitti opetuslapsilleen Isän. (Joh. 1:18) Hän ei ollut se Isä, mutta hän oli Isän lähettämä Jumalan ainosyntyinen poika. Jeesus kirkasti Jumalan omassa ruumiissaan, niin kuin meidän tulisi kirkastaa Kristus omissa ruumiissamme. (Joh 17; 1Kor 6:19-21)

Jeesuksen ja Isän yhteys on samanlaista yhteyttä kuin meidän yhteytemme toisiimme ja Jumalaan Kristuksen välityksellä tulisi olla. Jeesus ei siis väittänyt olevansa samanlainen Jumala kuin Isä sanoessaan, että "minä ja Isä olemme yhtä". (Joh. 10:30; Joh. 17:11, 20-23; vrt. 1Kor 6:17) Asiayhteydestä käy ilmi, että Jeesus tunnusti olevansa Jumalan poika ja tuleva Messias, mutta ei väittänyt olevansa Jumala, sellainen kuin Isä on. (Joh. 10:24-39)

Paavali kirjoitti:

"Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen." (1Tim 3:16)

Tässä ei sanota, että "Jumalan salaisuus on suuri" vaan "jumalisuuden salaisuus on suuri". Paavali ei voi kumota näillä sanoilla muuta Raamatun ilmoitusta. Hänen täytyy vahvistaa se ja kirjoittaa muun ilmoituksen kanssa yhtä pitävästi tai muuten hän puhuu omiaan. Koska Jeesus ei ole selvästikään samanlainen Jumala kuin Isä on Jumalana muiden kirjoitusten mukaan, ei Paavalikaan voi väittää päinvastaista.

Paavalin täytyy kirjoittaa tässä yhtäpitävästi muiden Jumalan sanojen kanssa. Jeesus on "jumalisuuden salaisuus", koska "isä asui hänessä" ja vaikutti kaiken sen, mitä vaikutti Jeesuksen elämässä. (Joh 5:17-30; 14:10-11; 12:46-50) "Jumalan kaikki täyteys asui Jeesuksessa ruumiillisesti" (Kol 1:19; 2:9), mutta tämä on eri asia kuin se, että Jeesus olisi ollut Jumala, joka "inkarnoitui" (otti itselleen ruumiin). Niin kuin edellä on todettu, ei "Isän asuminen Jeesuksessa" poikkea merkittävästi siitä, miten Jumala asuu meissä, jotka olemme Kristuksen seuraajia. (Joh. 14:10-28; 17:11, 20-23)

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jeesus ilmoitti opetuslapsilleen Isän. (Joh. 1:18) Hän ei ollut se Isä, mutta hän oli Isän lähettämä Jumalan ainosyntyinen poika. Jeesus kirkasti Jumalan omassa ruumiissaan, niin kuin meidän tulisi kirkastaa Kristus omissa ruumiissamme. (Joh 17; 1Kor 6:19-21)

Jeesuksen ja Isän yhteys on samanlaista yhteyttä kuin meidän yhteytemme toisiimme ja Jumalaan Kristuksen välityksellä tulisi olla. Jeesus ei siis väittänyt olevansa samanlainen Jumala kuin Isä sanoessaan, että "minä ja Isä olemme yhtä". (Joh. 10:30; Joh. 17:11, 20-23; vrt. 1Kor 6:17) Asiayhteydestä käy ilmi, että Jeesus tunnusti olevansa Jumalan poika ja tuleva Messias, mutta ei väittänyt olevansa Jumala, sellainen kuin Isä on. (Joh. 10:24-39)

Paavali kirjoitti:

"Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen." (1Tim 3:16)

Tässä ei sanota, että "Jumalan salaisuus on suuri" vaan "jumalisuuden salaisuus on suuri". Paavali ei voi kumota näillä sanoilla muuta Raamatun ilmoitusta. Hänen täytyy vahvistaa se ja kirjoittaa muun ilmoituksen kanssa yhtä pitävästi tai muuten hän puhuu omiaan. Koska Jeesus ei ole selvästikään samanlainen Jumala kuin Isä on Jumalana muiden kirjoitusten mukaan, ei Paavalikaan voi väittää päinvastaista.

Paavalin täytyy kirjoittaa tässä yhtäpitävästi muiden Jumalan sanojen kanssa. Jeesus on "jumalisuuden salaisuus", koska "isä asui hänessä" ja vaikutti kaiken sen, mitä vaikutti Jeesuksen elämässä. (Joh 5:17-30; 14:10-11; 12:46-50) "Jumalan kaikki täyteys asui Jeesuksessa ruumiillisesti" (Kol 1:19; 2:9), mutta tämä on eri asia kuin se, että Jeesus olisi ollut Jumala, joka "inkarnoitui" (otti itselleen ruumiin). Niin kuin edellä on todettu, ei "Isän asuminen Jeesuksessa" poikkea merkittävästi siitä, miten Jumala asuu meissä, jotka olemme Kristuksen seuraajia. (Joh. 14:10-28; 17:11, 20-23)

Lue lisää

Jumala ei voi lakata olemasta Jumala, joten ns. Jumalan metamorfoosi ei voi olla totta; se, että Jeesus oli ensin Jumala, sitten ihminen, ja sitten taas Jumala.

Kaikki kristityt eivät usko ihmisen kolminaisuuteen kreikkalaisen filosofian oppien mukaan (henki, sielu ja ruumis). Osa meistä pitää ihmistä yhtenä kokonaisuutena, joka voi elää ja olla tietoinen itsestään vain ruumiillisessa muodossa. Sen vuoksi ruumiin ylösnousemus on välttämätöntä iankaikkisen elämän kannalta. Poisnukkuneet olisivat "kadotetut", jos kuolleet eivät nousisi ylös, joten ihmisen henki ei voi olla tietoinen itsestään ruumiin ulkopuolella ja elää ikuisesti Jumalan taivaassa. (1Kor 15:18) Jumala on tehnyt meistä ruumiillisia olentoja ja sellaisia me olemme oleva myös siinä uudessa maassa, joka on oleva vanhurskaiden iankaikkinen asuinpaikka, ja jossa myös meidän Herramme Jeesus Kristus on oleva meidän kanssamme. (Ilm 21-22)

Entä jos Jeesus ei ole Jumala vaan jumal-olento, jumalallinen henki, joka "otti itselleen ihmisen ruumiin" ja syntyi ihmiseksi? Sekään ei voi olla totta, koska "ruumiiseen pukeutunut jumal-olento" on eri asia kuin "täydellinen ihminen". Riippumatta siitä uskooko kristitty ihmisen olevan kolminaisuus vai yksi kokonainen ihminen on tämä teoria virheellinen. Jumalan tai jumal-olennon syntyminen ja ilmestyminen ihmisen ruumiissa on eri asia kuin täydellisen ihmisen sikiäminen, syntyminen ja elämä täydellisesti ihmisenä. Ihminen ei ole "pre-eksistenttinen" henki, joka asuu ruumiissa, joten Jeesus ei olisi voinut olla täydellisesti ihminen, jos hän olisi pre-eksistenttinen henki (jumal-olento). Jos hän vielä kaiken lisäksi olisi palannut henkiolennoksi ja lakannut olemasta ihminen, niin hän sopisi vielä vähemmän Raamatun kuvauksiin ihmisestä, joka pelastaa maailman ja hallitsee iankaikkisesti ihmisenä muita luotuja.

Kaksiluonto-oppi kirjoitti:

Jumala ei voi lakata olemasta Jumala, joten ns. Jumalan metamorfoosi ei voi olla totta; se, että Jeesus oli ensin Jumala, sitten ihminen, ja sitten taas Jumala.

Kaikki kristityt eivät usko ihmisen kolminaisuuteen kreikkalaisen filosofian oppien mukaan (henki, sielu ja ruumis). Osa meistä pitää ihmistä yhtenä kokonaisuutena, joka voi elää ja olla tietoinen itsestään vain ruumiillisessa muodossa. Sen vuoksi ruumiin ylösnousemus on välttämätöntä iankaikkisen elämän kannalta. Poisnukkuneet olisivat "kadotetut", jos kuolleet eivät nousisi ylös, joten ihmisen henki ei voi olla tietoinen itsestään ruumiin ulkopuolella ja elää ikuisesti Jumalan taivaassa. (1Kor 15:18) Jumala on tehnyt meistä ruumiillisia olentoja ja sellaisia me olemme oleva myös siinä uudessa maassa, joka on oleva vanhurskaiden iankaikkinen asuinpaikka, ja jossa myös meidän Herramme Jeesus Kristus on oleva meidän kanssamme. (Ilm 21-22)

Entä jos Jeesus ei ole Jumala vaan jumal-olento, jumalallinen henki, joka "otti itselleen ihmisen ruumiin" ja syntyi ihmiseksi? Sekään ei voi olla totta, koska "ruumiiseen pukeutunut jumal-olento" on eri asia kuin "täydellinen ihminen". Riippumatta siitä uskooko kristitty ihmisen olevan kolminaisuus vai yksi kokonainen ihminen on tämä teoria virheellinen. Jumalan tai jumal-olennon syntyminen ja ilmestyminen ihmisen ruumiissa on eri asia kuin täydellisen ihmisen sikiäminen, syntyminen ja elämä täydellisesti ihmisenä. Ihminen ei ole "pre-eksistenttinen" henki, joka asuu ruumiissa, joten Jeesus ei olisi voinut olla täydellisesti ihminen, jos hän olisi pre-eksistenttinen henki (jumal-olento). Jos hän vielä kaiken lisäksi olisi palannut henkiolennoksi ja lakannut olemasta ihminen, niin hän sopisi vielä vähemmän Raamatun kuvauksiin ihmisestä, joka pelastaa maailman ja hallitsee iankaikkisesti ihmisenä muita luotuja.

Lue lisää

Pre-eksistenttinen henkiolento, joka siirtyy taivaasta ihmisalkioon ja syntyy ihmisen muodossa, ei ole ihminen. Ihminen ei ole pre-eksistenttinen henkiolento, joka saa ruumiin äitinsä kohdussa.

Jaa, esitit melko vaikean kysymyksen.

Kristillisen kasvatuksen ja opetuksen saaneena ensimmäisenä tulee mieleen "Jeesus Kristus", mikä olisi kaikkein tärkeintä. Eli kaikki se, mitä liittyy Jeesuksen Kristuksen persoonaan, elämään ja asemaan.

Miksi Jeesus?

Siksi, että pelastuksen tunteminen on Jumalan kansan syntien anteeksisaamisessa. Luuk 1:77 Syntien anteeksisaamisen ehto on se, että joku syytön ja viaton sovittaa syntimme eli kärsii saman rangaistuksen kuin me joutuisimme kärsimään (ikuisesti), jos emme saisi syntejä anteeksi ja ikuisen elämän armolahjaa. Koska Jeesus on sovittanut meidät ja saamme synnit anteeksi hänen suorittamansa maksun (lunastuksen) ansiosta, on Jeesus tärkeintä kristinuskossa.

Kun epäilevä Tuomas näki ylösnousseen Herran Jeesuksen, huudahti hän ja sanoi: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (ks. Joh. 20:27-31) Tätä on pidetty kristittyjen uskontunnustuksena ja uskovia on vaadittu tunnustamaan Jeesus Jumalaksi, koska Tuomas (ja muutkin apostolit) hänet Jumalaksi tunnustivat: sellaiseksi Jumalaksi kuin Isä on. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta sanasta.

Mitä Tuomas sitten tarkoitti sanoillaan?

Tuomaan sanoille on kaksi täysin järkevää selitystä, jotka ovat linjassa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa. Tuomas saattoi huudahtaa nämä sanat samalla tavalla kuin kuka tahansa suomalainen saattaisi tehdä kokiessaan suurta hämmästystä ja tunnekuohua. Sanoilla ei tarkoiteta silloin ketään paikalla olevaa henkilöä; ei siis väitetä sitä, että joku paikalla oleva henkilö olisi "Herra ja Jumala". Tätä selitystä ei pidetä kovin uskottavana, koska vastaavaa tilannetta tai sanontaa ei löydy mistään kohdasta Raamattua.

Toinen selitys on siinä, että Tuomas näki lopultakin Isän, joka asui Jeesuksessa, kun näki Herran nousseen ylös kuolleista. Hän muisti aiemmin käymänsä keskustelun Herran kanssa ja uskoi lopulta Jeesuksen sanat. (Joh. 14:1-11) Vaikka Tuomas näki nyt Isän asuvan Pojassaan, ei hän silti väittänyt Poikaa Isäksi, eikä pitänyt Jeesusta samanlaisena Jumalana kuin Isä on. Sellainen olisi ollut jumalanpilkkaa, josta juutalaiset Jeesusta syyttivät. Jeesus ei kuitenkaan syyllistynyt jumalanpilkkaan vaan puolustautui kirjoituksilla, ja sanoi itseään Jumalan pojaksi, joka on ihmisenä sellainen jumala kuin Israelin kansan tuomarit Psalmissa 82. (Joh. 10:24-39; Psa 82)

Johannes vahvistaa heti Tuomaan sanojen jälkeen sen, että apostolit eivät uskoneet tai opettaneet Jeesuksen olleen sellainen Jumala kuin Isä on. Hän kirjoitti:

"...nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä." (Joh. 20:31)

Jumala, Jeesus ja apostolit eivät edellytä meiltä muuta uskontunnustusta kuin sen, että me tunnustamme Jeesuksen Kristukseksi, lihassa tulleeksi, ja että hän on Jumalan Poika, ja meidän Herramme. (1Joh. 4:1-8) Kaikki, mikä menee tämän ylitse, menee ylitse kirjoitusten.

Onko sinusta kivaa kirjoittaa itsellesi?

Me näemme sinun järjettömyytesi.

Jeesus on näkymättömän Jumalan näkyvä kuva ja hänen kirkkautensa säteily, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. (2Kor 4:4; Kol 1:15; Hebr 1:3) Nämä sanonnat tarkoittavat sitä, että Jeesus on ihmisenä synnitön ja tarkka Jumalan kuva, sellainen kuin Adam oli ennen lankeemustaan. (1Moos 1:26-27) Kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja Jumalan kaltaisiksi (1Kor 11:7; Jaak 3:9), mutta synti on turmellut meissä olevan Jumalan kuvan, toisin kuin Kristuksessa Jeesuksessa, joka on ainoa synnitön ihminen ja vielä Jumalan ainosyntyinen poika, joka sikisi pyhästä hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta, niin että perisyntioppiinkin uskovien mielestä Jeesus on vapaa perisynnin turmeluksesta ja saastaisuudesta. Enkeli Gabrielin mukaan Jeesus on "pyhä" sikiämisestään ja syntymästään asti ("Jumalan pyhä" ja "Jumalan poika"). (Luuk 1:35; vrt. Joh 6:69)

Kun Paavali kirjoitti siitä, että Jumalan kaikki täyteys asuu ruumiillisesti Jeesuksessa Kristuksessa, viittaa hän ensin Jeesuksen täydelliseen synnittömyyteen (Kol 1:19-23), joka teki hänet kelvolliseksi poistamaan maailman synti ja sovittamaan meidät Jumalan kanssa, ja sitten myös ikuiseen kirkastettuun ja korotettuun asemaan seurakunnan päänä, ja uuden luomakunnan alkuna (Kol 1:14-18; 2:9; vrt. Ilm 3:14; 2Kor 5:17-21)

Huomaa, että Jumala on sovittanut Jeesuksen Kristuksen kautta myös ne, jotka ovat taivaissa, ei vain niitä, jotka ovat maan päällä. Paavalin täytyy viitata tällä ylösnousseiden pyhien esikoisjoukkoon (Hebr 12:23) eli ihmisiin, ei valon enkeleihin, jotka eivät ole langenneet syntiin. Tämä esikoisjoukko on jo nyt taivaassa Jumalan luona, mutta muut poisnukkuneet odottavat ylösnousemusta, jossa hekin saavat kirkastetun ruumiin ja elävät iankaikkisesti Karitsan ja pyhien kanssa. (Fil 3:20-21; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15:12-59) "Uudet luomukset" (Jumalan lapset) ovat niitä "näkyväisiä tai näkymättömiä, jotka ovat maan päällä tai taivaissa", jotka on luotu Kristuksessa ja Kristukseen, ja Kristus on itse esikoinen heidän ja ylösnousseiden joukossa, arvossa ja järjestyksessä ensimmäinen, kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:15-18) Paavali ei puhu tässä vanhan maailman luomisesta vaan uuden luomakunnan syntymisestä Kristuksen Jeesuksen kautta. (vrt. Jaak 1:18 "totuutensa sanalla hän (Jumala) synnytti meidät ollaksemme hänen luotujensa esikoiset; uudet luomukset ja uudet ihmiset ovat sitä uutta luomakuntaa, jonka alku ja loppu (päämäärä) Kristus Jeesus on)

Kun Jumala asui täydellisesti pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa (Joh 14:10-11), on se esikuva siitä Jumalan täyteydestä, joka tulee meihin ylösnousemuksessa (Jumala on oleva kaikki kaikissa, 1Kor 15:28), ja jonka tulee lisääntyä meissä jo tämän elämän aikana (Efe 3:19), kun me muutumme Jumalan kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki." (2Kor 3:18) Meistä tulee täydellisiä Jumalan kuvia ja Kristuksen kaltaisia, kun hän ilmestyy ja saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. (1Joh 3:2; 2Tess 1:12; Kol 1:27) Jumala pysyy meissä ja me pysymme Jumalassa (1Joh 4:15), ja Jumala on meissä jo nyt samalla tavalla kuin hän on Kristuksessa ja Kristus on hänessä (Joh 14:14-28; 17:11, 20-23), mutta vasta ylösnousemuksessa Kristus kirkastuu meissä täyteen mittaansa ja tulemme täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä, ja Jumala on kaikki kaikissa, ja saavutamme täydellisyyden.

Kaikista näistä kohdista käy ilmi, että "Jumalan kaiken täyteyden ja Jumalan asuminen ihmisessä ruumiillisesti" ei tarkoita sitä, että ihminen on Jumala, sellainen kuin Isä on (samanlainen Jumala kuin Isä on). Ja näyttää vahvasti myös siltä, että Paavali puhui kolossalaiskirjeessä "uuden luomakunnan" luomisesta Kristuksessa ja Kristukseen sen sijaan, että olisi puhunut vanhan maailman (kosmoksen) luomisesta.

Paitsi, että UT sanoo Jeesuksen olevan Vanhan testamentin Jahve, liiton Jumala.

"Jumala asui Jeesuksessa"...

Onhan sen noin, mutta ei pidä alkaa värkätä oppeja, joiden mukaan Jeesus on isän vertainen Jumala, ja vaatia muita tunnustamaan se oppi todeksi tai muuten...