Katoan

Kyyneleet valuvat pitkin
pimeyden raiskaamaa poskeani,
kipu ei jätä minua rauhaan.
Hiipii se luokseni,

piikittää,
tahtoo minut.

Pian tartun pulloon
ja menen turvaan isän luo.

Ei jäljelle jää kuin musertunut ruumis
ja tuskistaan vapautunut sielu.
Sanaton sielu,
joka antaa kaiken tapahtua.

Synnillinen,
likainen
ja onneton.

Rauha laskeutuu päälleni.
En tiputa kyyneltä,
en tunne kipua.

Voin vain hymyillä teille.

Minä katoan,

pois.