Heterosuhteessa elävät bit: oletteko kertoneet puolisollenne?

Olen kertonut joskus kauan sitten kun ymmärsin mistä oikein oli kysymys. Ei ole suhdetta rikkonut, mutta jollakin tavalla muuttanut kuitenkin tätä dynamiikkaa joka suhteessamme oli.

Mun mieheni kyllä sallisi minulle naisen kanssa sekstailut, miehen kanssa ei. Mä en vaan ensinnäkään halua että hän luvallaan säätelee mun menemisiä -teen sen itse ja minulla on selkäranka kyllä. En ole hänen lupiaan kyselemässä.

Lähinnä olen ilmoittanut hänelle että tämä on nyt pelin henki ja fakta. Hän on kyllä kiinnostunut että millaisesta tunteesta on kyse ja on tietysti vähän ymmällään mutta en edes odota että hän voisi koskaan millään tasolla ymmärtää tunnettani.

Mutta kuten sinäkin minä olen sanonutkin hänelle että minä olen valinnut hänet. Hän voi tehdä samoin minulle jos haluaa. Ja kyllähän tuo haluaa.

Mun miehelle asia kävi selväksi vähän niinkuin vahingossa tuossa pari kk sitten, Ei olla oltu yhdessäkään kyllä kun vasta vuosi, mutta asutaan yhessä, ollaan kihloissa ja menossa naimisiin.
Mies ei ota ihan hyvin tätä juttua ja on epäluuloinen ja jotenkin ärsyyntynyt asian takia. Luulen, että ärsyyntyneisyys johtuu siitä, että ei oikeen ymmärrä, mistä on kyse ja kuinka paljon ja millä tavalla olen naisiin päin.
Ja nythän se sitten on itsestänikin alkanut tuntumaan, että olen enemmän naisiin päin kun miehiin ja luulen, että mieheni epäluuloisuus ja puheet vaan ruokkii tätä mun naisiin päin kallellaan olemista.
Mies ei ikimaailmassa antaisi mun olla sivusuhteessa naisen kanssa ja sanoi kerran, että helpompi hänen olisi suhtautua siihen, että jos ihastuisin johonkin toiseen mieheen, kun naiseen. Mies olisi kuulemma helpompi hoidella "pois tieltä" ja sen ymmärtäisi paremmin.
Tajuan miestäni, mutta aika pihalla olen nykyään ja tuntuu, että helpompi olisi ollut, jos mies ei olisi saanut tietää tästä jutusta mitään ja pitäisi mua täysin hetskuna.

Olen tällä hetkellä sinkku mutta mun aiemmat suhteet niin eka mies tiesi asiasta ja oli sairaalloisen mustis(hengailin ystävänä edelleen ex-tyttöystäväni kanssa)vaikka miten vakuutin että hänen kanssaan minä seurustelen enkä exäni niin ei auttanut.
Toka mies oli mua 16v vanhempi ja kypsempi-kerroin heti seurustelun alussa että olen bi.Hän hyväksyi olankohautuksella ja sanoi kuten aloittajalla että katsoa saa mutta ei koskea,ihan yhtä paljon on pettämistä olinpa naisen taikka miehen kanssa.Hyväksyin ja ymmärsin asian varsin hyvin eikä mulla ollu tarvetta/haluakaan säädellä vielä jonkun naisen kans.Silloinen mies riitti mulle varsin hyvin.Hän kertoi itse olevansa lievästi bi että nautti katsella komeiden miesten vartaloita mutta ei kaivannu mitään muuta.Suhde meni muista syistä poikki aikoinaan.

Olen kertonut, muistaakseni toisella tapaamisella 10 vuotta sitten, eikä ole vaikuttanut mitenkään. Elämme hyvin onnellisessa avioliitossa.

Olen kertonut heti suhteen alkumetreillä. Tosin mies ei sitä muistanut enää, kun asia tuli puheeksi muutamaa vuotta myöhemmin, kun ihastuin ystävääni. Ei se ole meidän suhteeseen kuitenkaan vaikuttanut mitenkään.

ainoassa suhteessa miehen kanssa jossa koskaan ole ollu mies tiesi jo entuudestaan minut ja minun suuntautumisen ( vaikka en haluakkaan lokeroida itteeni yhtää tämän enempää ) ja eipä siitä onneksi mittää hankaluuksia ollu, ehkä syynä sekin että tiesi jo ennestään, mutta jollai kieroutuneella tavalla miehet yleisesti pitävät siitä että on ollu naisen kanssa, tai pitää jotain ihanaista kauniina! miehet on niin jännittäviä tapauksia :)

Olen aina kertonut ihan rehellisesti eikä se ole edes ollut ikinä mikään iso juttu. Useimpien miesten mielestä on kyllä kiihottavaa, että nainen diggaa naisistakin. Yhden eksäni kanssa jopa oli niin, että hän itse antoi minulle luvan tehdä naisten kanssa mitä vain, se ei kuulemma ollut uskottomuutta.

Olen tiennyt olevani bi jo hyvin nuoresta, vaikken mikään vanha olekaan vielä.

Itse kerroin suuntautumiseni ensimmäisen seurusteluvuotemme loppupuolella, eikä isäntä ollut millänsäkkään (taisipa pieni hymynkare jopa livahtaa suupieleen), vaikka itse onkin umpi hetero.

Alussa hän ei katsonut että toisen naisen kanssa oleminen olisi ollut petätmistä, mutta oma asenteeni sai hänet muuttamaan mieltään. Joten nyt ollaan molemmat sillä kannalla että olipa mies tai nainen, ei ole asiaa mennä toisien kanssa hästäämään.

Kihlattuni ei ole koskaan ollut mitenkään epäluuloinen, kun olen ystävieni seurassa. Eikä hän koe että joku näistä ystävistäni ''varastaisi'' minut häneltä. Ystävänikään eivät ole välittäneet suuntautumisestani vaikka välillä onkin tullut koomisia tilanteita eteen.

Ja kyllä, olemme keskustelleet asiasta paljonkin, ja minusta tuntuu että puolisoni ymmärtää paremmin, ja tietää vieläkin varmemmin että hän on minulle se oikea. Ettei yksikään nainen tai mies sitä häneltä vie.

Haskimpia hetkiä ovat ne, kun olemme miehen ystävien seurassa ja ihailemme kilpaa jotakuta kaunokaista, on niiden ilmeiden seassa naurunpitämisen taito korkealla :)

Kerroin ja ei tunnu haittavan, tosin hän ei taida asiaa oikein täysin käsittää, että hän on väärää sukupuolta minulle.

Sain vahingossa tietää, että aviomies on bi. Olin shokissa, koska en oikein tajunnut,mistä on kysymys. On kuin olisi lyöty jalat alta, pohja pois kaikelta. Minkäänlaisia sivusuhteita en tule hyväksyyn ikinä olkoon sitten vaikka mies. Tiedän, että mies on pettänyt edellisissä naissuhteissaan, ainakin toisten naisten kanssa. Luulisin, että miehelle itseelleenkin on vasta selvinnyt oma suuntautumisensa. Parisuhteeseen ei muita kuulu, millään verukkeella. Mies ei ole itse mitään mulle kertonut, eikä vihjailuistani myöntänyt. Haluaisin kuitenkin puhua asiasta ja tietää, missä mennään. Onko se vain ajattelua vai jo toiminnan tasolla -haluaako mies seksisuhdetta miehen kanssa. Koen tilanteen epäreiluksi, sillä miten nainen voi "taistella" toista miestä vastaan?