Löysin mielenkiintoisen artikkelin jossa eräs skitsofreniaan sairastunut henkilö kokee että skitsofrenia on tuonut paljon positiivista hänen elämäänsä. Hänen mielestään psykoosissa koetut harhat osoittavat ihmiselle ne asiat psyykessä joita tämän tulisi työstää, eli harhoilla on merkitys.
http://www.nytimes.com/2011/11/26/health/man-uses-his-schizophrenia-to-gather-clues-for-daily-living.html?_r=1&scp=2&sq=schizophrenia&st=cse
Skitsofrenian positiiviset puolet
skitsosta parantunut
34
2278
Vastaukset
- zz....
Menehän siittä jo pyöreään selliisi etsimään nurkkia. Siinä on sinun arbeetti. Aamulla sitten puurolle ja vaippojen vaihtoon.
Siinä vielä aamulääkitys. Kuka on niin pirullinen, että tulee skitsofrenia-palstalle vain satuttaakseen skitsoja, jotka ovat jo kokeneet nöyryytystä ihan riittämiin?
Kuinka ruma on se ihmismieli, joka etsii nautintoa toiden alistamisesta ja polkemisesta maahan ilkeydellä?
Millainen on sen ihmisen elämä, jonka elämä perustuu sadistiselle ilkeydelle? Eikö oma ego pysy kasassa, ellei välillä saa sivaltaa ja loukata..
ja hakee vielä heikoimman mahdollisen ryhmän, jota alkaa kiusata...
ota sinä ne lääkkeesi, sillä näytät olevan niitä vailla, zz..- tutkijalääkäri
Skitson hyvinä puolina voisi pitää sitä että ÄO on vähintään 130.
- kahdet_aivot
Teoria kaksista aivoista on totta.
- Positiivista tai ei
Skitsofrenian positiiviseksi puoleksi voi ehkä laskea sen, ettei sairastunut itse ymmärrä kuinka vakavasta taudista on kyse... Tosin yleensä se on positiivista pelkästään skitsofreenikolle itselleen, koska muut joutuu kärsimään kun hoidon tarpeessa oleva skitsofreenikko ei ymmärrä tarvitsevansa hoitoa.
skitsofreenikko kärsii tosi paljon ja kun läheiset omivat kärsimyksen itselleen ja väittävät,että sairaalassa viruva omainen ei edes kärsi vaan itse asiassa he kärsivät...siinä on sairas mieli työssä ,omaiset siis eivät koe empatiaa vaan he ajattelevat vaan itseään ja ehkä jopa toivovat potilaan kuolemaa.On tosi ikävää ja saattavat vielä syyllistää sanoin,että sinä täällä vaan sairaalassa,sinulla se helppo osa.ja minä kuule saan hävetä,kun miun siskolla on skitsofrenia.Vittu ne oikeasti pitäis tappaa,raivo tässä oikein nousee,joskus omaiset oikein lipsauttavat ,että toivovat kuoleman koittavan ym.
siis ne omaiset pitäis tappaa ,kun toivovat läheisilleen potilaille kuolemaa,kun se niiiin helpottais heidän elämää,kun siis he eivät ole mitenkään syyllisiä yhtään mihinkään,vaikka yleensä ovat ja eivät kanna vastuuta,valehtelevat,puhuvat paskaa
- pitäkää_se_täällä
"Pitäkää se täällä!".
Siskon viimeiset sanat ovella, kun jätti minut.
Ei sisko tiennyt, minne siskonsa jätti. Ja mihin se johti. - kamalia_lääkkeitä
Niitä kamalia lääkkeitä ei koskaan olisi pitänyt syödä. Ei ainakaan niin pitkään. Olisin selvinnyt paremmin ilman - ajan kanssa.
- skitsosta parantunut
Skitsofreniasta voi kärsiä, mutta on hyvä muistaa että siitä voi myös parantua ja että monella ihmisellä on ihan hyvä ja "normaali" elämä skitsofrenia-diagnoosista huolimatta.
- .
Kys. sairaudesta ei koskaan parane, se on fakta. Oireeton toki voi olla, lääkityksellä lähinnä.
- psyk.esh.
Oireet palaa heti jos lopettaa neuroleptit.
Skitso ei koskaan ole normaali ihminen.Ihmisiä on niin monen sorttisia,että kyllä skitsokin siihen mahtuu,olemaan ihminen.Olen kohdannut paljon skitsoja ja moni heistä on tosi ihana,mukana myös todella inhottavia ihmisiä,mutta sama koskee muitakin ihmisiä.
Skitsofrenia on hyvin paha leima ja koen,että minäkin tämän leiman takia menetin lapseni huoltajuuden.Kun on skitsofrenia diagnoosina niin on turhaa odottaa voittavansa huoltajuuskiistaa.Siinä ei auta mikään.
Neuroleptit ovat kanssa aika voimakkaita lääkkeitä.Minulla kun on silmävamma,jonka sain saatuani iskun päähän,niin silmälääkärillä käydessäni,kun kerroin lääkitykseni ,niin silmälääkärini tokaisi,että ihme,että näet mitään!Ja minulla ei edes ole vahva lääkitys,varsinkin kun tweekkasin sitä itse ja olen pienentänyt määrää entisestään.
Nykyään kai voi saada pysyvän eläkkeen muullakin diagnoosilla kuin skitsofrenia-nimekkeellä,mutta minulle tämä diagnoosi oli luojan lykky,josta pitäisi lääkäriä kiittää.Yli 10 vuotta mielenterveyspotilaana ja eläke skitsofrenia diagnoosilla:)Jos KELA soittaa ja kysyy,niin kyllä skitso olen.- normaali_ja_normaali
Määrittele: normaali
- skitsosta parantunut
On ihan lääketieteellinen fakta että skitsofreniasta voi parantua. Paranemiseen kuuluu myös tietenkin se että selviää ilman lääkkeitä.
- ***^^^***
Taitaa vain se täydellinen parantuminen olla aika harvinaista! Saat olla tosi onnellinen, kun olet niin hyvin toipunut! Vähä oon kade!
Moni sairaus pysyy kurissa lääkkeillä ja psykkeläkkeissä on se ikävä puoli,että niihin tulee riippuvuutta ja vaikka lääkäri saattaa sanoa,että esim.masennuslääkkeisiin ei tule mitään addiktiota,niin käytännössähän se ei pidä paikkannsa ja sen todistavat monet "uhrit"
Myös neuroleptien,jotka myös aiheuttavat lukuisia ikävia sivuvaikutuksia,lopettaminen on työn ja tuskan takana,koska itse vieroittaminen aiheuttaa kaikenlaista ja lääkärit käsittääkseni usein tulkitsevat nämä oireet sairauden merkeiksi.Siksi,kun yrittää lopettaa lääkkeitä,pitää olla joku luottoihminen,joka seurailee tilannetta,mutta ymmärtää lopettamiseen liityvät ongelmat eikä heti ohjaa hoitoon .
Netistä löytyy paljon hyvää tietoa,mutta esimerkiksi minulle on nyt hyvin epäselvää ja pelottavaa,koska olen useasta eri lähteestä lukenut,että syömääni seroquelia ei voi lopettaa kuin kerran,tai että jos lopettaa aivot eivät kestä tai että jos lopettaa useamman kerran niin kuolema tulee ja aivot ovat muusina.Tavallaan en yhtään ihmettelisi jos nämä mömmöt tekisivät niin.
Siispä en ymmärrä tuota ,kun sanot,että "paranemiseen kuuluu myös tietenkin se,että selviää ilman lääkkeitä"!?
Ehkä sinulla ei ole juurikaan kokemuksia näistä lääkityksistä,kenties et tunne ihmisiä,jotka joutuvat näitä lääkkeitä syömään.Ei niitä lääkkeitä kukaan haluaisi syödä,mutta kun lääkärit ja hoitajat ovat ne sinulle tunkeneet,niin minkäs teet.On hienoa päästä lääkkeistä eroon,mutta minä ainakin aion syödä masennuslääkettä hautaan asti,on tää maailma kuitenkin aika karu paikka,en usko ,että n.18 vuoden masennuslääkkeellisen vuoden jälkeen voisin selvitä ilman.
Hitto,kun pitääkin provosoitua kaiken maailman paskasta:/
- skitsosta parantunut
Tarkoitin tuolla ilman lääkeitä selviämisellä sitä että skitsofreniasta paraneminen on määritelty siten että elää ihan "normaalia" elämää, itse ja ympäristö kokee että on terve, eikä tarvitse lääkkeitä. Tarkoitus ei ole provosoida... Jokainen tekee omat päätöksensä lääkityksestä, itse en lääkeitä syö mutta tiedän että lopettaminen on todella hankalaa.
Skitsofreniasta paranee länsimaissa noin 30 %, ja toiset 30 % selviää melko hyvin lääkityksen avulla, näin virallisen näkemuksen mukaan. Kehitysmaissa paranemisen aste voi olla jopa 50-60 %.
Torniossa on Jaakko Seikkulan Avoin Dialogi-menetelmällä saatu todella hyviä tuloksia, psykooseja kokeneet eivät juuri ollenkaan kroonistuneet. Jossain dokumentissa sanottiin että skitsofrenia on alueelta katoamassa kokonaan! Toivottavasti tämä hoito yleistyy muussakin osassa maata. Olisi hyvä jos psykooseja kokeneet alkaisivat vaatia saada parasta hoitoa, ettö heitä hoidettaisiin Avoin Dialogi-menetelmällä. Ihmiset voisivat palata normaalielämään sen sijaan että olisivat ikänsä kroonikko-skitsofreenikoita. - ::::))))
Sanoisin, että skitsous on tehnyt elämästä mielenkiintoisemman. Olen puhunut kielillä ja soitellut mm. ilmarumpuja erittäin taitavasti biisin mukana vaikka mulla on normaalisti aivan onneton rytmitaju! Heh!
Onhan niitä ollut pelottaviakin kokemuksia (harhojako???) mutta myös positiivisia kokemuksia. En tänne viitsi lähteä kertomaan niistä sen tarkemmin, että kukaan herkempi ei saisi vaikutteita.
Skitsofrenia kannattaa todellakin kääntää voitoksi. Maailmassa on paljon mysteereitä joita ei normaali ihminen havaitse. "Skitsoudessa" aivot toimivat erilailla mikä saattaa avata portin mysteerien maailmaan. Myös pinnallisuus ja materiaalisuus menettävät merkitystään.
Ihmisen aivothan erittävät jonkin verran eri huumausaineita ja mielestäni skitsoudessa on kyse myös niistä. Tulevaisuudessa aivot osataan ohjelmoida siten, että ne saadaan erittämään näitä aivojen omia, luontaisia huumeita. Ainahan ihmiset ovat yrittäneet sekoittaa mieltään saadakseen euforisia kokemuksia. On aika hassua, että skitsofrenialla on niin kielteinen maine, kun ihmisethän käyttävät koko ajan aineita sekoittaakseen päänsä. Paradoksaalista.
Sanoisin kaikille skitsoille, että luottakaa Jumalaan ja luottakaa rakkauteen niin selviätte vaikka mistä! Älkääkä pelätkö kokemuksianne! Olette erityisiä, herkkiä ja älykkäitä ihmisiä! Jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin te, niin maailma olisi paratiisi!
Ne "terveet" ovat oikeasti niitä joita tulisi sääliä, sillä he elävät harmaassa maailmassa, eivätkä näe elämän mysteereitä. He luulevat omistavansa kaikenlaista, mutta he eivät tunne edes itseään. He pilkkaavat hulluja ja kuvittelevat olevansa viisaita. He eivät vielä tiedä, että tullakseen viisaaksi, on ensin tultava hulluksi!
Siitäs saitte! Heh!
Tsemppiä kaikille, etenkin teille nuorille "hulluille"! Kääntäkää tilanne voitoksi! Niin minäkin olen tehnyt!
T. Skitsona jo 23 vuotta. - Pelokas pulmunen
Äiti sanoin, että skitsoihin ei saa luottaa eikä heitä kannata uskoa, mutta taidan itse olla tulossa skitsoksi. Nyt kyllä näyttää siltä, että ei hyvältä näytä. Itse olen huomannut, että kun alkaa aivot sekoamaan niin kirjoja on kiva lukea ja päivä menee paljon nopeammin, kun tuijottaa vain seinää. Itse olen vasta 17-vuotias ja kyllä tämä vähän vituttaa, mutta ei mahda mitään elämä ei vain suosinut minua.
No joo. Se on varmaan tottakin että psykoosi voi näyttää suunnan johon sinun on alettava kulkea elämässäsi. Itse olen läpikäynyt yhden psykoosin ja mielestäni se juuri osoitti sen että minun tuli löytää toisenlainen kumppani ja elää toisenlaisesta ympäristössä. Saada vastakaikua keskustelun tarpeekseni,että hengellisyyttäni ymmärrettäisiin. Se psykoosikokemus oli siis loppu entiselle elämälleni ja hyvä niin vaikka se kipeää aluksi tekikin kun jäin yksin ja vajosin elämässäni pohjalle. Identiteettiäni olen rakentanut jo useita vuosia,aika siihen on auttanut ja kyllä myös terapia sekä lääkkeet mutta nyt on tullut vointi siihen pisteeseen että haluaisin kokeilla lääkkeetöntä elämää koska tarvittavat elämänmuutoksen olen tehnyt. Lääkkeet tuntuu vain väsyttävän ja jokseenkin turruttavan tunteet. Mielenkiinnolla odotan miten jatkossa pärjään. Enhän minä toki uutta psykoosia halua kokea mutta olisiko aika tehnyt korjauksen..onko muilla yhtään samoja ajatuksia että psykoosi on voinut tulla meille opetuksena muuttaa vääränlaista elämää?
- jydtgdiy
Huomasiko kumppanisi, että olit psykoosissa? Kuinka sekaisin olit?
- psykoottinen-
Kyllä sitäkin! Olen muuttanut elämääni paljonkin juuri psykoosin tähden, se on paljastanut paljon asioita mitä itse olen tehnyt väärin elämässä ja kuinka elämän olosuhteeni ovat olleet ei terveyttä tukevia! Muutoksen tekeminen on ollut yksi hyvin ratkaiseva askel kohti terveyttä!
No hän sanoi etten ole tasapainossa...ja olinhan mä sekaisin ,näin harhoja ja olin väsynyt jopa omaan ääneen. En vain hoksannut itse olevani niin sekaisin ennenkuin olin sitten sairaalassa toisten toimesta
- Psykiatrinen_ateismi
Ehdottamasti positiivisin puoli mikä tulee mieleen skitsofreniasta on, että skitsofreniaa ei tarvitse sairastaa, jos ei halua. Kun kiinnostus sairauteen lakkaa voi lakkaa uskomasta ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eihän se tuskaa tai elämänongelmaa poista, mutta auttaa löytämään oikeita selityksiä voinnilleen, mistä voi sitten alkaa omaan tahtiin edetä mahdollisiin ratkaisuihin.
- älkää_poteko
"skitsofreniaa ei tarvitse sairastaa"
Tuossa oivalluksessa on mielettömästi järkeä. Miettikää tätä.
- psykoottinen-
Mielenkiintoinen artikkeli tosiaan! Harvemmin tällaisia näkee!
Tämäkin ihminen on huomannut samoja asioita kuin minäkin. Psykoosi ei tule tyhjästä vaan sillä on joku viesti ja se kertoo juuri sen ihmisen elämästä joko menneestä tai sen hetkisestä. Se voi olla sekoitus molempia. Jokaiselle psykoosin ilmentymällä on siis oma tarinansa kerrottavanaan ja sen löytäminen on yksi avain toipumiseen mutta vasta alku.
Hänen tarinansa myös vahvistaa teoriaani, että narsisimi, kaksisuuntainen, skitsofrenia ovat vain saman asian eri ilmentymiä ja ihminen voi vaihdella niitä elämänsä aikana. Hänellähän oli ensin narsismia ja sitten skitsoa ja jossain vaiheessa myös mielalahäiriötä. Eli ne ovat samaa "sairautta"!
Tarinasta on myös havaittavissa narsismin uhrius hänenkin kohdallaan vaikka hänen vanhemmistaan ei puhuta mitään. Hän kokee olevansa arvokas vain tekemällä hyvää, siitä hän saa elämänsä tarkoituksen. Muuten hän ei koe olevansa minkään arvoinen. Eli suorittaa ja ansaitsee rakkautta hyvillä teoillaan. Tämä on yksi narsismin uhrin tuntomerkki. Narsistit eivät osaa rakastaa, heillä on aina vaatimuksia ihmisille kuinka heidän pitää olla heidän kanssaa, että he voivat rakastaa heitä. Näitä vaatimuksia ei kukaan kykene tosiasiassa täyttämään sillä he vaativat mahdottomia. Tästä syntyy lapselle sisään vaativa persoonallisuus, joka suorittaa ansaitakseen rakkautta. Jos et kykene johonkin "hyvään" "suoritukseen" mitä tahansa lapsuudessa vaadittiinkin, et toisin sanoen ole arvokas ihminen etkä rakkauden arvoinen. Jokainen meistä tarvitsee rakkautta, joten tämä voi olla monen burn outin takana sekä huonon itsetunnon. Mitä sitten kun et jaksa tai pystykään johonkin "hienoon" "hyvään", olet siis samalla myös surkea ihminen ja kukaan ei voi sinua rakastaa omana itsenäsi. Koko ihminen romahtaa siihen.
Oikea rakkaus on lahja, se kertoo lahjan antajasta, hän on rakkaudellinen ihminen. Joku on vain hänen rakkautensa kohde. Sentähden koko ansaitsemispolitiikka on väärin ja tuo traumoja siis ihmiselle! Rakkauden ei ole tarkoitus kertoa kohteesta mitään. Silti oikea rakkaus tekee kohteestaan arvokkaan. Ja sentähden siltä ihmiseltä, joka ei ole sitä aitoa rakkautta saanut varsinkin lapsuudessaan, hänelle syntyy huono itsetunto. Tähän siis skitsofreenikko tarvitsee suuruusharhaansa! Jos häntä ei ole koskaan kukaan rakastanut Matti Meikäläisenä, hän sitten kehittää identiteetin vaikka olenvansa sotaurho, jos hän sellaisena saisi sitten sitä rakkautta? Tämä on siis sama syy miksi narsisti ei voi myöntää omia virheitään, hän samalla myöntäisi olevansa surkea ja ei siis minkään arvoinen ja koko persoonallisuus luhistuisi. Sen tähden hän luulee olevansa täydellinen, että olisi rakkauden arvoinen.
Ja sitä mitä et itse ole saanut, sitä et myöskään osaa toiselle antaa. Siis rakkautta.
Kiitos Herralle, minä olen saanut täydellistä rakkautta Jeesukselta Kristukselta ja Hän on parantanut minun identiteettini mm. sillä. Häneltä minä olen saanut myös viisauden ymmärtää sairauttani!
Tuosta artikkelista näkyy myös se, kuinka läheinen voi tukea pois harhaisuudesta, jos "sairas" ottaa sen vastaan. On niin suuri luottamus toiseen ihmiseen. Eli läheinen voi olla sairaan todellisuudentajunaan ja niin pitääkin, mukaan ei harhoihin saa mennä!
Silti en menisi ihan kaikkea yliluonnollista laittamaan sairauden piikkiin, näin käy yleensä juuri niille, jotka kannattavat ateisimia kuten tämäkin henkilö. Jokainen ihminen joutuu käsittelemään myös oman iankaikkisen kohtalonsa ja suhteensa Jumalaan ja valitsemaan elämänsä suunnan. Näköjään ateisti voi harjoittaa muita uskontoja sillä mindfullnes mitä tämäkin ihminen harjoitti on budhalaisuutta. Sen kummemmin perehtymättä siihenkään epäjumalauskontoon, yleensä kaikkien uskontojen taustalla on ansaitsemispolitiikka. Teet jotakin - pääset sen johdosta johonkin parempaan paikkaan tai saat jotakin. Eiköhän senkin takana ole juuri tämä. Sitähän hänkin toteutti käytännössä - hyviä tekoja - saadakseen itselleen itsetuntoa. Motiivi toisen auttamiseen oli siis saada itselle jotakin.
Loputon ansaitseminen - ei voi tuoda terveyttä!
Armo on se mikä parantaa tämmöisestä - se on parantanut minuakin - mitään ei ansaita - se saadaan lahjana! Siinä on lepo!
Oikea parantunut ei tarvitse lääkitystä! Juu,niin se varmastikin on että kun on oppinut kuuntelemaan itseään ja olemaan rehellinen tunteilleen niin ei tarvitse enää lääkkeitä. Sielunhoito/hengellisyyden tunnustaminen/kirkossa käynti on tuonut rauhaa mieleeni ja se että jos mieleni ei kykene palkkatyöhön niin olen sitten eläkkeellä ja se on hyväksyttävä. Terveemmällä puolella olen jo ja minusta tuntuu hiukan turhalta syödä psyykenlääkkeitä ja minulla onkin lääkevaihto menossa että jos miedommilla pärjäisi,"neuroleptisuoja"ettei harhoja enää tulisi. Mutta juuri tuo täydellisyyteen pyrkiminen jase että tunsin olevani riittävä vasta kun suoriuduin töistä hyvin. Oma tyhmä ajatusmaailma,mutta se on meillä suomalaisilla aika syväänrakennettu vika tuo suorituskeskeisyys. Se on sairasta mutta luulin olevani normaali..kunnes siihen esitykseen romahdin.
- hannes3444
Tunsin jo pienenä poikana samalla kylällä miehensä kanssa asuvan naisen. Hän oli sairastunut skitsofreniaan lukiossa ollessaan. Silloin ehkä häntä hiukan pelkäsinkin .Myöhemmin nyt heidän jo ikääntyessä kävin heitä auttelemassa polttopuiden teossa ym ja onnekseni opin tuntemaan hänetkin paremmin. Voin sanoa että hän on älykkäin ihminen kenet olen tavannut. Varmasti seitsemän ällää olisi yo kirjoituksista tullut. Vaikea-asteisesta sairaudesta huolimatta hän jaksoi olla aidosti kiinnostunut meidänkin perheen kuulumisista ja muisti kaikki pienimmätkin yksityiskohdat kuten syntymä ja nimipäivät ym. Nyt viime viikonloppuna hän menehtyi syöpään hiukan alle 70v ikäisenä. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen kuinka paljon opin häneltä asennetta elämään ja kuinka pienistä asioista onnellisuus tulee.
- psykoottinen-
Olen kärsinyt tuosta vääränlaisesta täydellisyyden tavoittelusta itsekin, se on ollut monen burn outin takana. Ikinä ei pitäisi kenenkään vanhemman mennä yhdistämään rakkautta ja suorittamista yhteen. Tämä oli siis myös se miksi niin pahaa jälkeä tuli siitä uskonlahkosta missä perheeni oli lapsuudessa. Armo on minua parantanut, se että armoa on kaikki. Mitään ei tarvitse ansaita, se saadaan lahjana. Jumala antaa meille pahoille, syntiinlangenneille ihmisille kaikkea hyvää elämäämme niin myös rakkautta - ARMOSTA.
Toki elämässä pitää tehdä kaikkea ja suorittaakin mutta sen motiivi ei saa olla rakkauden metsästys. Siinä on se kieroutuma. Ja tässä synninlangenneessa maailmassa oma epätäydellisyys sekä vajavaisuuden hyväksyminen on viisautta. Ja tämän hyväksyminen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että et ole sitten rakkauden arvonen mutta monelle se on sitä ja sitä se oli minullekin ennen - ei onneksi enään. Ei pidä vaatia itseltään liikoja, niinkuin minun vanhempani vaativat minulta. Osittain tämä vielä muodostui kahtaa reittiä ei vain vaatimalla myös jättämällä oman onnensa nojaan kaikkien elämän asioiden kanssa varsinkin vaikeissa tilanteissa. Oli pakko selviytyä muuta vaihtoehtoa ei jäänyt. Olisin kuollut nälkään/ paleltunut tai joku olisi tappanut minut yms, oli pakko toimia hengen varjelukseksi, jaksoi tai ei. Tilanne ei antanut muuta vaihtoehtoa. Nyt huomaan kuinka aina tämä vaatimus tulee mitä ikinä tapahtuu, en osaa heti edes ajatella, että joku voisi peräti auttaa minua asioiden kanssa.
Sairastuin omavoimaisuuteen tämän tähden. Onneksi Jeesus paljasti tämänkin minulle ja olen tehnyt siitä parannusta aina missä sen huomaankin luuraavaan. Yllättävän monessa paikassa, valitettavasti. Nykyään voimani on Jumalassa ja Hänelle olen kaikki ongelmani jättänyt ja Häneltä olen apua saanut. Muihin luottamus on kortilla, sen olen huomannut. Ihmisten on vaikea voittaa enään luottamustani, koska se on rikottu ja petetty sekä laiminlyöty niin monen ihmisen taholta, että luottamus koko ihmiskuntaan on kortilla. Tämä on tietysti yksi syy, miksi sairastuinkin. Pelkään koko ajan kaikkea pahaa, koska sitä on tapahtunut minulle liian paljon yhden ihmisen kannettavaksi. En osaa odottaa enään mitään hyvää ihmisiltä. Tarvitsisin hyviä kokemuksia, että ajatukseni muuttuisivat, jostakin syystä elämääni ei vain näytä tulevan sellaisia - ainakaan tarpeeksi. En siis tarkoita tällä sitä, että koskaan mitään hyvää ei olisi ollut vaan suhteessa kaikkiin huonoihin niitä on ollut liian vähän.
Minun on ollut tietoisesti opeteltava pyytämään sitä apuakin. Se on minulle vieläkin vaikeaa ja jos en sitä silloin saa, harvemmin pyydän toista kertaa. Tämä tietysti tulee siitä, kun aikanaan et koskaan saanut apua silloin, kun tarvitsit ja sinut jätettiin heitteille. Siitä on syvä malli sisimmässä, ettei kukaan auta vaikka pyytäisitkin. Näin on käynyt liian paljon elämässäni. Sen on jo hyväksynyt.
Olen opetellut omien rajojeni tiedostamista, että en tekisi liikaa suhteessa voimavaroihini. Se on myös todella vaikeaa sillä olen ylittänyt kapasiteettiani suurimman osan elämääni ja tottunut hylkäämään omat levon, ruuan minkä tahansa tarpeeni ja vain suorittanut. Minä olen yleensä vasta viimeisenä listalla itseni kanssa. Tästä on tullut pahaa jälkeä henkisesti. Ulkoisesti olen saavuttanut sairaaksi ihmiseksi paljon. Yritän opetella tästä pois ja siinä mielessä fyysiset sairaudet ovat olleet siunaus, kun ne ovat pakottaneetkin tähän. Opettelen siis rakastamaan itseäni ja kuuntelemaan tarpeitani ajallaan ja antamaan niitä itselleni. Se on alkanut tuomaan terveyttä elämääni. Mutta tämä on vaikeaa, kun suorittaminen on kuin toinen luontoni. Mutta ajan kanssa tästä tulee uusi tapa. Olen niin sanotusi oppinut löysäämään ja elämään epätäydellisyydessä. Rakastamaan itseäni vajavaisena. Jeesuksen ansiosta. On ollut vapauttavaa opetella sanomaan: en pysty, en jaksa! Muillekin. Ennen oli sisäinen ajatus: pakko jaksaa!
En siis tarkoita tällä kaikella kirjoituksellani sitä, että itse tavoittelussa olisi mitään pahaa tai väärää, että tavoittelee jotakin paljon ja korkealta. Tarkoitan tällä vain sitä, että mikään asia ei saa olla niin tärkeä, että laiminlyö itsensä ja että sen tekee ansaitakseen itselleen rakkautta tai hyväksyntää. Silloinhan ei rakasta itseään oikealla tavalla. Eikä se rakkaus/hyväksyntä mitä sillä saa joko itseltä tai toisilta jonkun asian kautta ole oikeaa vaan väärää ja viitoittaa tien loputtomalle suorittamisen kehälle. Ei sitä kukaan jaksa loputtomiin siinä pyörässä pyöriä. Minä ihmettelen, että kaiken terapoinnin jälkeen, miksi ammattilaisetkaan eivät tätä huomanneet minusta? Se olisi auttanut minua hyvin paljon, ehkä jopa pitämään paremmin työkykyni! Olen huomannut, että tämä on itse asiassa aika yleistäkin monien masentuneitten ihmisten keskuudessa tai ylipäänsäkin yhteiskunnassa. Tällä jos millä pystyttäisiin estämään monen ihmisen eläköityminen ennen aikaisesti.
Rakkauden/hyväksynnän ANSAITSEMINEN vie ihmiseltä terveyden!
Kiitos,kirjoituksesi kosketti. Juuri näin..kuinka pienistä asioista onnellisuus tulee,se on tärkeä oivaltaa. Lukiossa en seitsemää ällää kirjoittanut mutta valkolakin sain ja kunnialla olen kouluni ja työni suorittanut. Nuorempana oli kunnianhimoa,se katosi tai löysäsin itse sitä sairastuttuani. Helpompi elää kun ei tarvitse suorittaa.
"Psykoottinen" kirjoitti armosta..sen tunsin aika pian sairaalaan joutuessani,se oli todellinen helpotuksen tunne kun sain riisua itsestäni kaiken sen suorittamisen ja yrittämisen. No sen jälkeen olen "yrittänyt" elää terveellä tavalla,koittanut opiskella mm. Mutta en ole jaksanut kovin pitkään. Opinnot on siis keskeytyneet 2kertaa. Ehkä olisin jaksanut mutta en vain osannut/oppinut...käteni vapisivat tarkkuutta vaativissa töissä enkä jaksanut palautella opettajalle etätehtäviä. Opiskelu ei siis vain onnistunut tai en jaksanut yrittää tarpeeksi. Missä se sitten raja menee normaalin ja epänormaalin yrittämisen välillä.. Varmasti helpottaisi työyhteisössäkin pärjäämistä jos en olisi näin epäileväinen...tai sitten olen ollut vain väärässä paikassa töissä jossa oli kilpailua josta en pidä. Kunpa en epäilisi aina ihmisten motiiveja..kyseenalaistan mielessäni aina ihmisten onnellisuuden,minusta tuntuu että kykenen olemaan jopa keskivertoa onnellisempi,näin uskallan väittää. Olen hiukan tälläinen tyttömäinen "jälkeenjäänyt" nainen vaikka ikää on kuitenkin jo 38-v. Mutta kun en ole normaalisti työssäkäyvä yhteiskunnan jäsen niin siksi koen tuon jälkeenjääneisyydenä,mutta en tiedä,ehkä "liioittelen". Täytyy vaan luottaa että elämä kantaa sen kummemmin yrittämättä ansaita mitään,en ainakaan rakkautta saa vääränlaisella yrittämisellä.
- A000
En oikein tiiä mikä mua vaivaa, tuli tossa poltettuu3vuotta aamusta iltaa blossee ja syötyy suht paljon eri deelejä, LSD mdma,kivaa oli, no nykyää vähä outo olo normaalisti vesiselvänä eli vaivun tosi syvälle ajatuiksiini ja alan nauraa tai suutun niistä, ja jos stressiä yhtää ajatukset alkaa looppaamaan. ja jonki sorti vaino/epärealistisii ajatuksii jostain millo mistäki mihi uskon ite aika vahvasti,mieli ala kimpoilee nollasta sataan, yleensä unen jälkeen ku herää nii on kun rosvosektorii pyöräyttäis et minkälainen fiilis ja ajatukset tälle päivälle. ?? onko tutun kuuluosta vai vainoonko taas ?
- Tutkija_
Hyvähän se on että jotain kelailet, jotain liikkuu päässä. Unessa oleva kaveri tietää sinusta enemmän kuin sinä itse, muista se. Häneen kannattaa tutustua.
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh882088Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1361756- 1801316
- 237766
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10711- 59708
- 65699
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako211608- 49556
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337492