Narsisti

Isäni on narsistinen ja asuin teini-ikäni hänen kanssaan kahdestaan. Siksi itsestäni voin sanoa, että olen narsisti ja toisaalta ylpeä siitä, toisaalta tiedän mikä tulevaisuuteni on.

Vaikeinta on se jatkuva valehtelun kierre, jossa olen. Kerron asioita, joita keksin ja vaikka haluaisin puhua totta, en vaan voi asialle mitään. Joka kerta kun jatkan oman statukseni pönkittämistä uudella valheella, mietin miksi en voisi jo lopettaa.

Ja tiedostan kyllä sen, että pilaan kaikki ihmissuhteeni käytökselläni, mutta narsistinen minä ei salli minun lopettaa sitä. Nautin siitä, kun saan alistaa ja manipuloida ihmisiä.

Tänään muistin pitkästä aikaa millainen oikea elämäni on. Olen valehdellut niin monesta asiasta, että unohdan useasti miten asiat oikeasti menivät. Kuitenkaan se tahto ja oikeudenmukaisuus, jonka avulla pääsisin narsismista eroon on niin mitätön ettei se riitä voittamaan mieletäni syövyttävää narsismia.

Toisaalta voin tehdä elämästäni juuri sellasen kuin haluan ja se on vapaus narsismissa. Ja jos en pääse tästä sairaudesta, voin jatkaa sitä niin kauan kuin haluan. Kunhan kaikki vain saavat tietää narsismistani, niin voi tuudittautua siihen, että jokainen vain ajattelee minun olevan sairas enkä voi itse sille mitään.

Tiedän, että tämä teksi tulee luultavasti loukkaamaan monia, jotka ovat joutuneet elämään narsistisen ihmisen kanssa, mutta niin olen minäkin. Anteeksi