No miltäs nyt tuntuu olla yrittäjänä?

Muija alkoi runsas vuos sitten ryyppäämään oikeen urakalla ja nyt tänä joulun alla sanoi että hänelle riitti ja sanoi jo hakeneensa eroa, poliisin kansliassa käyty ja paperit tehty. Kun juomisasiasta kuulemma liikaa ja jatkuvasti motkotin, vaikka on oma elämänsä. Ja vaatii myös talon laittamista myyntiin.

Just nyt on vähän vaikeeta henkisesti, työtila alkoi ahdistaa eikä pysty keskittymään töihin. Olinko liian tiukkis, itse pilasin asiat kun en jatkuvaa litraa, puoltatoista viikossa kirkasta viinaa vaimolta kestänyt? Säikähdin vaan itse, kun kaveri kuoli syyskuulla sairaalasängyssä viinan takia, maksa meni, 2 vuoden tosi kovan putken jälkeen. Mutta juohan viinaa paljon muutkin, eikä kaikki kuole.

Muuten periaatteessa yrittämiset Ok. Mutta tämä nyt kyllä rassaa että mihinkä tämä kääntyy kaikkinensa. Vei vähän pohjaa, että minkä eteen tässä oikein on vääntänyt niska ruvella tähän saakka. Ei tullut yhteisiä eläkepäiviä Espanjan lämmössä. Pennut on jo aikuisia, eikä ne tätä minun hommaa ikinä halua jatkaa.

Toimin ns. asiantuntijayrittäjänä, eli pohjalla teollista johtokokemusta vuosia ja korkea koultus alla koko ajan työn ohessa.

Kun globaalit järjestelyt veivät työpaikan alta, ryhdyin yrittäjäksi. Näin monenelaista ongelmaa ja niiden ratkaisua, useimmiten olin itse ratkaisemassa. Aloin siis tarjota tätä, konsultointina.

Koko ajan roikutaan nälkökuoleman partaalla; vaikka oltu monessa mukana ja tarjotaan ratkaisuja asioihin, jotka tiedän kokemuksestani olevan monessa paikassa ongelma ja joita pystyn parantamaan, ei kauppaa synny, ETENKÄÄN, jos on pienikin haisu lamasta; silloin laitetaan kaikki "ylimääräiset" kehityshankkeet seis. Näin kävi 2008-2009 ja juuri kun sain hommaa taas hiukan käyntiin 2010-2011, se hiljenee taas.

Muutenkin alalla tyypillisesti hommat menevät pääosin suhteilla ja nyt näyttää siltä, että itse en saa niitä tarpeeksi kehitetyksi, ennen kuin loppuu raha.

Kohta markkinoilla on lisäksi kaikki Nokialta ja muualta ulos potkittu keski- ja ylempi johto, jotka eivät työllisty enää minnekään, joten seuraavaksi taitaa olla paikallaan siirtyä esim. paskakuskiksi, nokikolariksi tms., jos ei nämäkin reviirit olisi jo vallattuja... Jotakin vastaava lienee syytä löytää, sillä nämä Nokian yms. jengi on kohta tulossa sinnekin perässä ennen pitkää :-)

"Liikeyritysten johtajista" kuten kategorian nimi kuuluu, on raju ylitarjonta työkkärin barometrien mukaan vähän paikassa kuin paikassa.

Saas kattoo nyt...

Yrittäjyys sinänsä tuntuu tosi mukavalta. 8 viikkoa lomaa vuodessa, töitä parisen tuntia päivässä, käteen jäävä raha suurempi kuin koskaan. Mutta, en tee sitä mitä haluan.

Olen tehnyt tämän alan hommia nyt 10v, aluksi freelancerina, sitten yrittäjänä. Aivan vahingossa luiskahdin opiskeluaikoina tekemään näitä hommia, vaikka suunnittelin lähteväni aivan muihin hommiin - sellaisiin, joita ei voi yksityisyrittäjänä tehdä.

Olen siis tyytyväinen työn ja vapaa-ajan suhteeseen, pitkiin lomiin, vapaisiin työaikoihin (teen töitä kotitoimistosta), suuriin palkkioihn - mutta en itse työhön. Joten olen tässä pohtinut, josko sitä lopettaisi yrittämisen ja lähtisi hakemaan niitä unelmahommia, joista haaveilin opiskelun alkaessa.

Duuni ok, mutta taloushuolia riittää. Toki muitakin haasteita tulee jatkuvasti eteen. Jos tulopuoli tulisi kuntoon, niin oikein mielissäni olisin yrittämisestä.

Yrittämiseen olen sinänsä tyytyväinen mutta en tästä saatavaan korvaukseen. Olin juuri jokin aika sitten puoli vuotta ilman palkkaa mutta töitä tein koko ajan. Tilanne vain oli sellainen että rahaa ei tullut sisään. Onneksi vaimo on palkkatöissä että perhe pystyi kuitenkin elämään.

Minun työntekijöillä liksa kuitenkin juoksi normaalisti. Vähän välillä nyppi kun työntekijä vaativat milloin mitäkin, mm palkankorotusta samaan aikaan kun minulla ei ollut varaa maksaa palkkaa edes itselleni. Halusin kuitenkin pitää äijät töissä ja uskoa tulevaisuuteen.

Nyt kun firma on saatu pahimman yli pankin avustuksella niin taantuma kolkuttaa jo ovella ja uusi kriisi on edessä.

Luulen että leppoisimmat hommat on sellaisilla yrittäjillä jotka työskentelee yksin ja heillä on hyvä yhteistyöverkosto muiden yrittäjien kanssa siten että hommat saa toimimaan ilman henkilökuntaa alihankintana eikä toimintaan ole sitoutunut velkarahaa.

Toki suomi tarvitsee kasvuhakuisia yrityksiä eikä näpertelyllä koskaan pysty rikastumaan. Tämän vaurauden tavoittelun kylkiäisenä vain tulee riskit ja niillä on tapana toisinaan realisoitua.

Eli tavallaan voisi päätellä, että jatkuvaa ns."taistelua" mutta silti siinä on se että on se oma vapaus päättää asioista ja tehdä mitä haluaa ja vaikka kaikki ei tekisikään niin asiat sujuvat paremmin kuin hyvin. Tietysti oman henkisen hyvinvoinnin kannalta raskasta...

Erittäin mielenkiintoista on ollut, haastavia asiakkaita välillä mutta kun heidätkin saa puhuttua ympäri niin tulee onnistumisen fiilis...

helvetisti vastuuta ja työtä tehtävä ekoina vuosina sen jälkeen melkein näkee lähteekö homma pyöriin vai ei.

Yrittämisen vaihtoehtona oli hyväpalkkainen työ hyvillä uramahdollisuuksilla toisella alalla.

On vituttanut tämä tie, joskus niin paljon että on kirjaimellisesti pitänyt syljeskellä kattoon. Töitä n. 60h/viikko ja palkka ei missään nimessä kulje suhteessa tehtyyn työhön. Omaisuutta toki kertyy, kun lainaa on maksettava. Työntekijöiden jousto on nollaluokkaa ja muuten hyviä tyyppejä niin ei kehtaa niitä pihallekkaan laittaa ja vuokrafirmasta uusia tilalle ottaa.

Joskus, siis joskus, tulee onnistumisen tunteita kun on saanut jotain tehtyä oikein ja niin että tulosta on tullut. Näihin hetkiin sitä voi jäädä koukkuun. mm. alan ollessa lähes syöksykierteessä, kasvatimme myyntiä kannattavasti.

En ainakaan vielä voi suositella kenellekkään tätä. Jos olet niin pätevä jätkä että pärjäät yrittäjänä, niin oot lähestulkoon supertyöntekijä jolle sitten maksetaan hommista ihan oikeasti.

Kun huomasin että teen samat työt puolessa päivässä kuin mitä kollegat työpäivän aikana samalla (huonolla) palkalla päätin ryhtyä yrittäjäksi. Asiantuntijatyössäni näen vielä mitä työnantajani laskutti asiakkailtani joten päätös oli helppo, miksi tehdä tulosta toiselle kun voi sen itsekin ottaa?

Hoidin alussa sivutoimisesti yritystä valmistellen toiminnan aloitusta, markkinointia sekä koodasin ohjelmistot valmiiksi. Kun YT-neuvottelut tekivät lopullisen päätöksen puolestani, sain ulosmitattua ansiosidonnaisen ja pääsin pitkän "loman" jälkeen yrittämään täysipäiväisesti.

Nyt saan kohtuullisella työpanoksella jossa viikonloput vapaat ja arkisinkin ehtii päivällä lenkille, kauppoihin ja harrastuksiin riittävän toimeentulon. Kun on halua niin saan helposti tuplattua liikevaihdon, mutta toistaiseksi nautin vapaa-ajasta.

>>Luulen että leppoisimmat hommat on sellaisilla yrittäjillä jotka työskentelee yksin ja heillä on hyvä yhteistyöverkosto muiden yrittäjien kanssa siten että hommat saa toimimaan ilman henkilökuntaa alihankintana eikä toimintaan ole sitoutunut velkarahaa.>>

Periaatteessa just tuolla tavalla on menty, jo toistakymmentä vuotta. Elanto yhden miehen Oy:stäkin irtoaa. Ei yhtä hyvä mitä sai aikaisemmin pörssiyhtiöstä, mutta kun kenkää tuli ei ollut valinnanvaraakaan. Autona on 7 v. vanha Toyota, asuntokin maksettuna jo aika päiviä sitten.

Koskaan ei ole vielä mennyt niin hyvin, että olisi näköpiirissä että hommaa riittää koko ensi vuoden ajaksi vaikka toisellekin kaverille, ja voisi ensimmäisen palkkalaisen ottaa.
Toisena ongelmana myös että "valmista" tähän sopivaa IT-alan tekijää ei löydy kortistoista eikä mistään, pitäisi kouluttaa kädestä pitäen useita kuukausia.

Yksin yrittämisessä hankaluutena on ikääntyminen. Kun alkaa pukata 50-60 vuotta mittariin, niin alkaa olla silmät ja keskittymiskyky sen verran heikkoa, että mieluusti siirtäisi ruudun tuijotteluhommaa jo nuoremmille. Ja siirtyisi itse vaikka myymään ko. tekemisten tuotoksia tms.

Nykysäädoillä kuitenkin mennään. Kun ei muutakaan tunnu budjetti ja markkinanäkymät kestävän. Sen ihka ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on kyllä helve-tinmoinen homma ja riskitekijä kaiken kaikkiaan.

> Muija alkoi runsas vuos sitten ryyppäämään oikeen urakalla

Ennen vanhaat äijillä oli tapana alkaa ryypiskellä, ja vaimot sitten kärsivät tästä. Nykyään tämäkin on mennyt täysin tasa-arvoiseksi, naisten alkoholisituminen alkaa olla yhtä yleistä kuin miehilläkin.

Jossakin vaihdevuosien paikkeilla 40-50 ikävuoden kohdalla naisille alkaakin oman apean mielialan keskellä maistua viinilasillinen entistä useampana iltana. Siitä se kulutus laajenee säännölliseksi pariksi viinipulloksi per viikko. Ja sitten lopulta osa alkaa tuoda muovikassillisen viiniä kerralla tai siirtyy terävään viinaan saakka.

Olen läheltä seurannut sekä sukulaisen että työkaverin perheessä tällaista, että nimenomaan vaimolle on viina muuttunut ongelmaksi.

""Eikö silloin homma toimi jos tykkää lähtee töihin? Tuos on kaveri kunnalla "töissä" kokoajan v.....tus päällä!!! ""

Tietenkin työn tekemisen kannalta on parempi että tykkää mennä työmaallensa kuin että ei tykkäisi mennä.

Viinanjuominen sen sijaan on eri asia, ja se vaikuttaa sekä terveyteen että kotona koko perheeseen. Tietty määrä alkoholia mahtuu kuvaan, mutta kassillinen viinejä/viikko, myös läpi koko viikon ja kaiket arkipäivät, se rassaa raittiimpaa osapuolta.

Juoppo vain nukkuu, 12-14 h joka päivä. Ei muista sanottuja asioita, ei jaksa lähteä kimpassa kävelylenkille tai elokuviin, ei kiinnostu mistään lasten tai kodinhoidon asioista. Liikkeet muuttuvat nykiviksi, pelkkä syöminenkin alkaa olla ruoan tipahtelemisineen kuin lapsen syömistä jne.
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/121-sosiaaliset-alkoholihaitat

Myös maksavaivojen ja erilaisten syöpäsairrauksien riskit moninkertaistuvat, kun juomista on kestänyt useita vuosia.

Täällä voi testata _terveyden kannalta_ miten pitkälle punaisen alueen puolelle oma alkoholinkäyttö on mennyt.
http://www.paihdelinkki.fi/testaa/audit

Mitäpä tässä, palkkasin juuri uuden työntekijän remmin jatkeeksi.

> Mitäpä tässä, palkkasin juuri uuden työntekijän remmin jatkeeksi.

Mitäpä laitoit tehtävänimikkeeksi uudelle tulokkaallesi?

Komealla tittelillä voi joskus kompensoida pienempää liksaa.

Vaikkapa "aluevastaava" on jo paljon halutumpi homma kuin "kerrossiivooja" jne.

Mä olen kerenny tähän 33 vuoden ikään mennessä aloittaa jo puolen kymmentä erilaista yritystä ja näistä ns. pystyssä on vielä 2, loput on joko menneet kanttuvei tai fuusioitu jonkun toisen kanssa. Jokainen näistä "kioiskeista" on startattu jo sillä periaatteella että exit otetaan 2-3 vuoden aikana, eli yksikään näistä ei ole semmoinen elämäntehtävä.

Yrittäjyyttä on siis useanlaista, jotkut haluavat pelkästään harjoittaa ammattiaan ja työllistää näin itsensä, tämän tyyppiset ihmiset ovat sellaisia jotka saavat minulta hatun lähtemään päästä. On erittäin poikkeuksellista tässä maassa että oman alansa ammattilainen uskaltaa ottaa riskin ja lähteä turvatusta työpaikasta yrittäjäksi ja elämään oman elämänsä herrana. Tämä siitäkin syystä että yleensä palkkataso on aluksi olematon tehtyihin tunteihin nähden ja riskit normaalille perheelliselle ihmiselle melko suuret. Sitten vielä on kohdattava tuttavapiirin kateus jos satut hankkimaan vähän liian tuoretta vuosimallia olevan hiasen. Tulee näitä "millähän rahalla se tuokin..." ja " ei tule pitkään onnistumaan..." kommentteja ihan sukulaisia myöten...

Sitten on näitä minunlaisia ns. opportunisteja, jotka haistelevat suuntauksia ja lähtevät rakentamaan bisneksiä perstuntumalta. Jotkut näistä onnistuu ja jotkut eivät, mutta näissä touhuissa kaiken tarkoituskin on se peli ja siitä saatava hyöty, tavallaan samanlaista kuin edellämainituilla, mutta se ammattitaito koostuu yritysten alkuun saattamisen ymmärtämisestä, ei niinkään minkään tietyn alan osaamisesta.

summa summarum, mun mielestä yrittäjyyttä pitäisi kannustaa enemmän ja yrittämistä pitää enemmän arvossa, pienet yritykset ovat omistajalleen yhtä arvokkaita kuin suuretkin ja jokaisen joka hoitaa yritystään hyvin, tulee kannustaa ja tukea niin oman yhteisön kuin yhteiskunnankin puolesta. Epäonnistumisia pitäisi sallia yritysmaailmassa samaan tapaan kuin muussakin elämässä, tuskin avioeronkaan läpikäynyttä kovin moni viitsisi tuomita loppuelämäkseen elämään yksin, eiks jeh?

Kyllähän oman yrityksen pyörittäminen on mukavaa silloin kun menee hyvin. Itselläni tämä yritysjuttu alkoi oikeastaan puolivahingossa tavallisen palkkatyön ohessa. Tein sellaisia asioita, jotka kiinnosti kovasti ja homma alkoi sitten kasvaa ja tulot nousta. Luulisin että se on paras tie yrittäjyyteen, että tekee sellaista asiaa joka oikeasti kiinnostaa kovasti ja sen johdosta koko juttu "automaattisesti" onnistuu.

Nyt on tulot aikalailla tippuneet esim. vuoden takaisesta, mutta ihan ok menee kun ei ole mitään velkoja tai suuria juoksevia kiinteitä kulujakaan.

En tiedä pitääkö paikkansa, mutta vähän tuntuu siltä että noita yrityksiä perustetaan liikaa musta-tuntuu-meiningillä, eli esim. vuokrataan tilat ja ryhdytään myymään jotain tavaraa / palvelua, mutta sitten muutaman kuukauden päästä lyödään hanskat tiskiin kun huomataan ettei kysyntää olekaan tarpeeksi. Olen itsekin nähnyt miten tuohon läheiselle ostarille on vuosien kuluessa avattu vaikka minkälaista putiikkia, joita olen itsekin ihmetellyt että miten nämä kaupat voivat menestyä mm. noin erikoistuneella alueella vaikka kaupunginosassa nyt asuukin kymmenisen tuhatta ihmistä. Pitäs ekana vähän tunnustella ja testata asioita ennen kuin perustetaan kauppa...

Sellasia ajatuksia näin uudenvuoden aattona. Itse en enää "tavalliseen" palkkatyöhön typerine aikatauluineen aio mennä enää koskaan, ellei ole pakko. Eri asia on sellainen itsenäinen ja vapaa työ, jossa maksetaan tuloksista, eikä siitä että oleskellaan siellä työpaikalla 8 untia päivässä.

>>Olen itsekin nähnyt miten tuohon läheiselle ostarille on vuosien kuluessa avattu vaikka minkälaista putiikkia, joita olen itsekin ihmetellyt että miten nämä kaupat voivat menestyä mm. noin erikoistuneella alueella>>

Katselin viitisen vuotta sitten kun yksi yrittäjä laittoi pystyyn rottinkikalusteiden liikkeen Vantaalle yhteen kaupunginosaan. Liiketila oli ihan moderni, ja liike tuotiin täyteen rottinkisia sohvia, tuoleja pöytiä, porsliinisia tiikereitä ja riikiinkukkoja jne jne. Joten jonkin verran rahaakin täytyi siis olla yrittäjällä lähtiessä jo mukana.

Ajattelin että olenpa aivan todella täysin vanha pieru. Kun en ymmärrä enkä ole kuullut tämän sisustusmuodin tulemisesta yhtään mitään. Suomessa rottinkalusteet nousseet noin kovaan muotiin??? Että tännekin kaupunginosaan tavarajakelun hoitamiseksi noin näyttävä liike laitetaan pystyyn.

Taisi vaan olla se kaupan perustaja vielä minuakin pahempi ja enemmän pihalla ollut pieru.

Ruokakaupassa käydessä en nähnyt rottinkiliikkeessä koskaan ainoatakaan asiakasta, ei edes katselemassa sisällä. Kauppa oli paikoillaan 5-6 kuukauden verran, ja yksi ilta ruokakauppaan taas mennessä oli liiketila tyhjänä.

Siunasin itteni, että en minä liikevaistoineni sentään aivan niin tyhmä vielä ole kuin säikähdin jo olleeni. Alle kuukaudessa tilalle tuli tuohon pizzeria, tummakulmaisten Lähi-Idän miesten miehittämänä.

Jopa minäkin ymmärsin niiden liikeidean heti. Pizzeria käy ja kukkuu mainiosti. Eri firmat tilaavat pinokaupalla pizzoja sieltä lounasaikaan.

Omalla kohdalla tulee tänään 10. vuotta yrittäjyyttä täyteen. Mitä on jäänyt käteen?

Palkkapussin puolesta olisin tienannut vieraalla selvästi enemmän. Vuodesta ja investoinneista riippuen käteen on jäänyt 6-25 tonnia. Riekkumaan summalla ei pääse, mutta jokapäiväinen leipä ja leivänpäällinen on tullut tienattua ilman pahempia vyönkiristyksiä.

Ajankäytön suhteen homma menee siinä ja siinä. Kesäisin pyrin pitämään kolmen kuukauden loman, mutta etenkin talvella tulee helposti tehtyä töitä myös normaalituntien ulkopuolella. Mutta on se ihanaa kun voi koska vain panna firman oven kiinni ja lähteä vaikka kävelylle kesken päivän ;)

Maailmankuva on avartunut ja kypsynyt yrittäjyyden ja vuosien kartttumisen myötä hyvinkin paljon. Kyllä yrittäjällä on ihan erilainen vastuu omasta taloudestaan ja hyvinvoinnistaan kuin palkkaduunarilla; sekä hyvässä että pahassa.

Että sellaista.