Elämän liekki

Käteni kuuta hamuilee
varjo pimeässä piiloilee
Kuutamon kajahdus varjon rikkoo
rikkoo sieluni varjon
käsissäni enään pirstoutuneet palaset
varjoissa ei minun kulkea enään tarvitse.

Aamunkoin kaste säteilevän kehoni ravitsee
kaste valuu hiuksiani pitkin poskille
hiljalleen tippuvat rinnalle.
Olen ehjä, olen rikkoutumaton
Olen palaseni paikoilleen saanut.
Ei pelko minua seuraa, ei varjo.
Yksin kuljen tietä pelotonta
vain sieluni kuutamon säteet matkassain.

Pelotonta matkamiestä pelottaa
pelottaa kulkea rosoista polkua.
Hikipisaroita valuu poskia myöten.
Jaksan, minun on jaksettava
Oman itseni tutkimista
on se loputon, ajaton polku
Se panee vastaan, se ei pidä sinusta
se hyökkää kuin tulivuori.
Juokse siis keskelle sen hyökkäystä.
Kohtaa pelkosi
Voittanut olet jo.

Kohtasin
Voitin
Ei pelko enään minua lailla varjon seuraa
Ei pelko enään minua estä näkemästä.
Kauneuden näen uusin silmin
näen sen kauneuden mikä kumpuaa hiljaisesta aarniometsästä
näen sen kauneuden mikä kumpuaa sinun sanattomista silmistäsi.

Liekki palaa, mutta sammuva se on.
Me vain hetken täällä olemme
Liekki hetken palaa vain.
Muista ystäväni
se liekki palaa himmeästi
herkästi sammuva.
Huolella varjeltava.
Elämän liekki, tunne rakkauden.